Ystävällinen pyyntö

albert-einstein-quote-images-quotes

Kun minulta taas kerran kysyttiin äsken ”saako jo onnitella minimungosta?” blogin kommenttiboksissa, mulla palo oikeesti hihat perusteellisesti. Ei sen takia, että asia olisi mitenkään ajankohtainen itselleni, vaan koska kyseinen kysymys ja kaikki sen muodot on äärimmäisen inhottavia. En tiedä osuiko kysymys jotenkin niin herkkään paikkaan, kun sain tänä aamuna ystävältäni kuvan ultraäänestä, jossa näkyy pieni elämä, ystäväni tuleva pikkuinen, josta tietää vielä hyvin pieni piiri.

Raskaushuhuja meikäläisestä on pyörinyt tasaisesti jo vuosien ajan, ja samoja huhuja heitellään ilmoille tauotta ja jatkuvasti muistakin bloggaajista. Oli kamalaa seurata vierestä, kun parin vuoden takainen bloggaajien raskausaalto sekoitti enemmänkin lukijoiden hormonitasapainon kuin tulevien äitien. Oli inhottavaa kun bloggaajien, näiden lukijoille tuntemattomien naisten, potentiaaliset raskaudet reviteltiin keskustelupalstoilla ja heidän kommenttibokseissa ennen kuin raskaudesta oli edes kerrottu blogissa.

Tehdäänpä nyt yksi asia selväksi. Minä en ole raskaana. Voin myös samalla luvata, että kerron sitten kyllä blogissa, jos joku päivä olen. Pidän tiedon itselläni niin pitkään kuin mahdollista, mutta kerron kyllä. Jos vielä silloin bloggaan kun meille on lastenhankinta ajankohtainen asia, niin kerron kyllä blogissa asiasta hetkenä, jonka ITSE koen oikeaksi.

Haluaisin jokaisen naisen puolesta vedota ihmisiin tällä postauksella. Ei ole kenenkään oikeus udella lapsijuttuja. Ei ollenkaan. Korkeintaan lähimmiltä ihmisiltä saa asiaa kysyä, mutta kaikkien muiden kohdalla pitäisi olla sen verran käytöstapoja, että antaa asian pysyä yksityisenä.

En tiedä tekeekö ihmiset tätä pahantahtoisuuttaan vai vaan älytöntä uteliaisuuttaan, mutta miettikääpäs näitä asioita.

Joillekin lapsien saaminen ei olekaan ihan yhtä helppoa kuin toisille. Toiset raskautuvat suunnilleen aivastuksesta. Toiset eivät saa koskaan kokea biologista äitiyttä. Siinä missä joku voi ihan ”hyväntahtoisesti” udella, että noooo, millonkas pikkujalat tepsuttelee menemään, voi tuo lause tuntua aivan kamalalta kysymyksen kohteelta. Mitäpä jos siellä toisessa päässä on unelmoitu lapsista jo vaikka pari vuotta, takana on jo useita keskenmenoja, ja aihe ajanut parisuhteen ja oman mielenterveyden kriisin partaalle? Tai vaikka jos ihminen on haaveillut lapsista jo vuosia, mutta ei ole tavannut oikeaa isää niille lapsilleen? Onko se oman uteliaisuuden ruokkiminen sen arvoista, että oikeasti tekee noin pahaa toiselle ihmiselle?

Lapsia ei tehdä. Niitä saadaan. Jos on onnekas, ja kaikki menee hyvin.

Vaikka lapsisuunnitelmat eivät vielä olisi ajankohtaisia tai ei ole ollut hankaluuksia vauvan saamisen kanssa, voi tuollainen kysymys satuttaa aivan valtavasti tai aiheuttaa aivan turhaa painetta ja itseinhoa. Lasten hankinta on jokaisen, AIVAN JOKAISEN, yksityisasia, jota tulisi sellaisena kunnioittaa. Joku haluaa seurustella vuosia ennen kolmannen ihmisen tuomista suhteeseen. Toiset haluavat lapsia mahdollisimman pikaisesti. Lasten saamisessa ei ole ”oikeaa tapaa”, vaan jokainen tekee omalla sydämellään ja järjellään, omassa aikataulussaan ja itselleen sopivalla tavalla. Antakaa jumalauta tehdä!

Mun on pakko sanoa, että olen lähipiirissä seurannut niin paljon vaikeuksia ja raskaitakin hetkiä mitä tulee lapsiin, että en käsitä, miten joku on niin julma ja ärsyttävä ihminen, että tuollaista heittelee tuntemattomalle ihmiselle. Mitä vaikka olisin raskaana? (Jumalauta korostan vielä kaikista tyhmimmillekin, että en ole.) Mutta mitä jos olisin? Koska olen bloggaaja, enkö minä saa kokea normaaleja pelkoja ja normaaleja onnellisuuden tunteita?

Jos minä olisin nyt raskaana, haluaisin pitää asian kaikilta ainakin kolme kuukautta. Haluaisin, että se olisi minun ja mieheni salaisuus, meidän oma onni, jonka saisimme elää täysillä vaan kahdestaan alkuun. Kolmen kuukauden kohdalla voisin ajatella, että jaamme asian perheelle ja lähimmille ystäville ja vasta kun näkyviä merkkejä olisi mahdotonta piilotella, asian saisi tietoonsa kaikki muut. Lapsen saaminen on varmaan tämän elämän suurin onni, ja jokaisella, AIVAN JOKAISELLA, pitäisi olla oikeus nauttia siitä asiasta yksityisesti, parisuhteessa tai yksin, mutta joka tapauksessa ilman ulkopuolisia.

tumblr_n0j5hcjymy1s61liio1_1280

Vaikka ei tarkoittaisi asiaa pahalla, niin mitä kysymyksellä aiheuttaa? Raskaana olijalta vie oikeuden siihen yksityisyyteen, siihen yksityiseen onneen, jonka moni haluaisi varmasti pitää itsellään. Sillä lisää raskaana olijalle pelkoa ja ahdistusta, jota varmasti moni kokee. Mitä jos raskaus ei kestä, mitä jos jokin menee pieleen? Moni ei varmasti jaa ilouutista heti ihan vaan ja ainoastaan pelosta. Ja se on täysin ymmärrettävää.

Entäpä naiselle, joka ei ole raskaana? Kysymys voi olla oikeesti kivulias aivan eri syistä. Olenko lihonnut niin, että joku ajattelee näin? Miksen ole raskaana, enkä edes haaveile lapsista, pitäisikö minun, olenko jotenkin epäonnistunut naine? Itse pystyn omalla kohdallani ylittämään kysymyksen olankohauksella, mutta olen vierestä seurannut lapsettomuustaistelua, joka oli todella rankkaa ystävälle. Silloin tuollaiset kysymykset aiheuttivat muuten valoisassa ja iloisessa ihmisessä suuria itsetutkiskelun ja itseinhon hetkiä.

Älkää jumalauta kyselkö tai spekuloiko toisten raskauksilla, se on tunteetonta, turhaa ja jopa julmaa.

Haluaisin ajatella, että raskaus on pariskunnan ja heidän perheiden kauneinta aikaa. Jokainen tuntematon malttaa kyllä odottaa tietoa sitten vähän pidempään. En haluaisi, että äitini saisi joskus tietää mahdollisesta raskaudesta jostain saatanan blogikommentista.

Minä haluan lapsia. Tulevaisuudessa. Muuttoni Kuopioon tai löysä neule ei tarkoita sitä, että olisin raskaana. (Löysiä neuleitähän olen pitänyt vasta öööö, seitsemän vuotta :D) Tällä hetkellä tilanne on se, että olen vasta valmistunut yliopistosta ja löytänyt mahtavan työpaikan. Nyt ei lapsi ole aktiivisesti ihan tämän hetken haaveissa. Sitten kun se on, se ei vielä silloinkaan ole blogini lukijoiden ”asia”. Sitten jos minä joku päivä täräytän blogiin kuvan, jossa on pyöreä vauvamaha ja asiaan liittyvä teksti, jossa minä selkeästi ilmaisen olevani pieniin päin, saatte luvan spekuloida, jos elämänne sisältö sitä tarvitsee välttämättä. Todennäköisesti näin päivittäin itseään blogiin kuvaavana en pystyisi mahdollista raskautta piilottamaan hirveästi yli viiden kuukauden. Joten asiaa voitaisiin sitten puida ainakin neljä kuukautta. Siinähän ehtii jo kyllästymään.

Joten voitaisko jättää tällaiset saatanan tunteettomat ja typerät kysymykset pois? Ei vaan tästä blogista, vaan ylipäätäänkin. Haluaisin vaan, että jokainen asiaa spekuloiva ja kyselevä miettisi kohdalleen tilanteen, jossa on saanut juuri neljännen keskenmenon (tätä en todellakaan toivo kenellekään) ja tuiki tuntematon ihminen tulisi utelemaan lapsiaikeita? Ehkä jokunen jättää kysymyksen kysymättä tulevaisuudessa ajateltuaan asiaa.

En tule koskaan ymmärtämään, miten oma uteliaisuus voi käydä toisen loukkaamisen edellä. Sama kun kotiosoitteeni selvittäminen taannoin, en vaan ymmärrä tiettyjä kysymyksiä. Se, että nainen on 25+ ei tarkoita, että häneltä saa alkaa kyselemään munasolujen hedelmöittymisistä. En edes lähde siihen, kun jotkut neidit ja rouvat kokevat olevansa parempia naisia tai ihmisiä, koska ovat äitejä. Se vaatisi jo oman avautumisen aiheesta ”nainen on naiselle suttakin pahempi petoeläin”.

Mielestäni tuntemattoman ihmisen raskauden utelu on pikkusieluista ja osoittaa vain ja ainoastaan ääretöntä sosiaalista lahjattomuutta ja typeryyttä. Olkaa fiksumpia.

Vastauksena: Minimungosta saa onnitella sitten se joku kaunis päivä, jos tiedon moisesta olennosta täällä jaan.

Kommentit (103)
  1. Kiitos tästä kirjoituksesta. <3 Itse lapsettomuuden kokoneena voin allekirjoittaa aivan täysin tuon, miten paljon utelut voivat satuttaa.

  2. Hyvä kirjotus, toi on niin totta! Mä oon 26v, mulla on univaikeuksia ja oon huomannut, että jo yks alkoholiannos päivässä häiritsee mun unia (=en nuku seuraavana yönä). Mutta mitäs sit kun joku tarjoaa illallisella viiniä tai juhlissa skumppalasia enkä ota? En edes pikkasen? ”Se on varmaan raskaana!” No en ole! Ja vaikka olisin niin kertoisin kun on se aika, älä kysele tai spekuloi! Mutta että mun pitäis jokaiselle selostaa, että kyllä, univaikeuksia, kyllä, yksikin lasillinen, juu ihan hiljattain on yhtäkkiä tällainen alkanut. Kerran 1,5v sitten oltiin työkavereiden kanssa afterworkeillä enkä juonut kuin kokista, koska mulla oli seuraavana päivänä rakkaan ihmisen hautajaiset. Ja tiskillä työkaveri kysyy ”Niin, saako sua siis onnitella?”. No ei, ei saa, menen huomenna hautajaisiin! Voi nyt hyvänenkin aika!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *