Ladataan...
Mungolife

*Kaupallisessa yhteistyössä: Lindauer

Piti oikein tarkistaa. Jep, sama määrä päiviä ku yleensäkin. 365. Niistä 362 melko lailla taputeltu. Mihin hittoon tää vuosi meni? Onhan nää viime vuodet menneet nopeesti, mut ei ihan näin nopeesti kuitenkaan. Kuulostaa kliseeltä, mutta tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä nopeemmin vuodet vierii. Piti pysähtyä ja miettiä, mitä tää vuosi 2018 antoikaan? Päällimmäisenä hemmetin hyvän fiiliksen ja positiivisen yleiskuvan. Ihana ihana vuosi. Jotenkin synnytyksen ja häiden sisältämän 2017 jälkeen olis voinut kuvitella, ettei ihan hevillä pääse samaan, mut jotenki yleishyvä mieli tästä kyllä jää. 

Tammikuussa oltiin kolme viikkoa Dubaissa talvea karkuteillä. Helmikuussa fiilisteltiin lumikelejä ja kotona oloa. Maaliskuussa käytii Ras al Khaimahissa. Huhtikuussa juhlittiin Danten ekoja synttäreitä ja ostettiin varmaan sata pionia, kevät oli ihanan lämmin ja hyvää fiilistä täynnä. Toukokuussa vietettiin vappua ja äitienpäivää, leivottiin kakkuja, ja pyörittiin nähtävästi kesämekoissa. Maailmanhistorian ihanin Suomi-kesä oli aluillaan. Kesäkuussa oli Hankoa ja Helsinkiä, juhannusta ja ystäviä. Lähdettiin Kroatiaan ja Montenegroon, siellä otettiin vastaan heinäkuu, nauttien samalla myös futiksen MM-kisoista. Heinäkuussa oli aika suunnata Italiaan ystävän luokse ja sen jälkeen juhlittiin ystävien häitä ja nautittiin ihan mielettömistä helteistä. Elokuuhun kuului kolmekymppiset, Viron reissu, Cappadocian reissu ja pyöreiden täyttäminen ja syyskuu alkoikin ihanalla ja ikimuistoisella päivällä ystävien kanssa Amazing Racen merkeissä. Syyskuussa alkoi myös päivätyöt. Nautittiin keltaisen kauniista syksystä ja päivätyötkin alkoi mukavasti kun muilla alkoi koulut. Lokakuuhun mahtui työmatkat Ruotsiin ja Englantiin, Halloween-juhlinnat ja talviloma-intoilut. Marraskuussa ei kai muuta tehty ku odotettiin reissua, syvennyttiin töihin ja ahdistuttiin pimeästä. Joulukuussa lähdettin Singaporen ja Australian kautta Fijille ja takaisin.

Paljon kaikkea yhteen vuoteen. Itse asiassa ihan hirmupaljon. Monta matkaa, 11 maata, uusi auto, uusi työ, uusi vaihe lapsiperhearjessa kävelevän taaperon kanssa. Uusia ihania tuttavuuksia, uusia ystävyyksiä, uusia tapahtumia ja uusia tunteita. Opin paljon uutta, monella sektorilla. Opin äitiyttä, opin lisää viineistä, opin tekemään yksisarviskakun. Kaikenlaista. Aika paljon kaikkea tää vuosi sisälsi. Jollakin tavalla tuntuu, että tässä iässä paljon tapahtuu, mutta ihan kaikki ei muistu mieleen. Oon miettinyt, että muistan joitakin vuosien takaisia juttuja paremmin kuin tämänvuotisia. Ehkä niitä on ehtinyt pyörittelemään mielessään pidempään, mut mä itse asiassa uskon, että siihen on toinen syy. Mä pidin monta vuotta päiväkirjaa. Satunnaisesti ja fiilispohjalta. Mutta pidin kuitenkin. Siinä välillä mietin näitä kaikkia elämäni tapahtumia ja ehkä se kynällä kirjoitettu teksti vaan jotenkin syöpyy mieleen paremmin. Mä kuuntelin myös enemmän musiikkia. Sidon usein tunteita tiettyihin biiseihin ja jotenkin ne ehkä jättää paremman muistijäljen. 

En tee hirveästi uuden vuoden lupauksia. En usko niihin. Tänä vuonna ajattelin tehdä yhden. Ostin tollasen muistikirjan. Stay focused and extra sparkly. Se puhutteli jostain syystä. Haluan pystyä olemaan enemmän hetkessä, mutta haluan myös keskittyä hetkeen, muistaa sen jälkeenpäin. Mä oon aina ollut ihminen, joka muistaa sen, mitä on kirjoittanut. Niinpä mä haluan yrittää pitää joka päivä pientä päiväkirjaa. 10 minuuttia joka ilta sille, että kirjoitan ylös mitä sinä päivänä tapahtui, mitä fiiliksiä se herätti ja mistä mä tykkäsin siinä päivässä erityisesti. Ehkä ensi vuonna mä muistan sen vuoden tapahtumat ilman nopeeta kurkkausta Instagramin kuviini :D Toinen osa on pienten hyvien hetkien ilo ja onnistumisten palkitseminen. Me kruunattiin Domppa-pullo ku myytiin meidän koti ilman välittäjää. Jokunen muukin skumppapullo tuli avattua tänä vuonna. Aika vähän itse asiassa. Meillä käy aina niin, että viinikaappi ja varasto täyttyy hyvistä skumpista, eikä koskaan oo tarpeeksi hyvää syytä skumpalle. Valkkari ja punkku menee ruoan kanssa, mutta entä kupliva? Iloinen, hauska ja juhlava juoma? Ei ehkä olis pahitteeks välillä skoolata niille pienille arjen onnistumisille. Kokonainen päivä ilman taaperon itkua ja kaikki ruokahetket ilman kiukkua? Kippis sille. Onnistunut työprojekti tehty ajoissa? Cheers! Ehkä pieni arjen kupliminen muistuttaisi jälkeenpäin niistä hetkistä? Otan siis vuoden 2019 viralliseksi tavoitteeksi pikkuhiljaa alkaa käymään läpi meidän skumppahyllyjä. 

Eilen avasin skumppapullon ihan vaan tän loman vuoksi. Koska miksi ei? Aloitettiin päivä ihanalla hedelmä-aamiaisella skumpan kanssa ja paineltiin aamu-uinnille meren aaltoihin pomppimaan. 

Onneksi kolmen päivän päästä on täydellinen syy avata skumppapullo. 2010-luvun viimeinen vuosi starttaa. Se saattaa olla rauhallinen ja mukava. Tai se saattaa sisältää elämämme isoimpia mullistuksia. En tiedä yhtää missa ja miten otan vastaan seuraavan vuosikymmenen, mutta yksi juttu pysynee. Skumppa poksahtaa auki silloinkin. Tänä vuonna muuten vähän makeampi kuin yleensä. Lindauer on ollut jo pari vuotta yhteistyökumppanini ja sellainen skumppa, joka toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Lindauerin kuiva Blanc de Blancs on ihan ehdottomasti suosikkiskumppaani. Kuiva skumppa on mieleeni, mutta kuten monessa muussakin asiassa, vaihtelu on avain onneen. Lindauer Special Reserve Cuvée Riche on makea skumppa. Vaikka mä yleensä tykkään kuivasta skumpasta, niin tää on ihanaa vaihtelua. Maailman suurin passionhedelmän rakastaja mielellään avaa pullon tätä passionhedelmäistä ja sitruksista skumppaa marjaisan ja makean kaveriksi. Tää ehkä toimisi myös suolaisen vastapainona, mut mulle tää ei ole alkumalja. Tää on jälkkäriskumppa. Sellainen herkullinen ja makea, hyvän mielen jättävä. Ja mikäs sen parempi ku päättää vuosi makeasti? Samppanjamenetelmällä valmistettu skumppa on vähän kuin puolimakea samppanja, siinä on samanlaista sellaista makurikasta ja täyteläistä makua. Jotenkin sopii musta kivasti uuden vuoden juhlintaan, on jotenkin juhlava ja sellainen iloinen kaikessa makeudessaan. 

Suosittelen hakemaan oman tuollaisen Alkosta uuden vuoden viettoon. Varsinkin jos jälkkäriviinit ja makeat skumpat kuuluu makupaletille. Mut vaan jos makeat viinit miellyttää. Jos olette kuivien skumppien ystävä, niin sit ehdottomasti suositus tuohon mun yhteen suosikeista, josta kirjoitin viime vuonnakin, täällä löytyy. 

Tälle Sauvignon Blancien ystävälle tuntuu käyvän Uuden-Seelannin hylly Alkossa kaikista tutuimmaksi nykyään, ja pari viime vuotta juhlaskumpatkin on haettu Uuden-Seelannin tuotteista. Lindauerin skumpat on 15 € hinnan hujakoilla tyylikkäässä klassisessa pullossaan ihan täydellisiä mihin tahansa juhlavaan tilanteeseen tai vaikka arjen juhlistamiseen. 14,98 € maksava Lindauer Special Reserve Cuvee Riche on siihen erittäin hyvä valinta. Varsinkin jos haluaa päättää vuotensa makeissa merkeissä :) 

Ladataan...
Mungolife

Enpä muista milloin viimeksi olisi ollut näin epäjouluinen joulu mulla. Jotenkin tässä ei ole oikein ollut kovin jouluinen fiilis, kun kuusien ja lumikasojen sijaan on hiekkarantaa silmäänkantamattomiin ja palmuja. En yhtään valita, vaikka jouluihminen olenkin. Tänä vuonna on vaihtuneet havunoksat palmunlehtiin, kanelitangot suklaapäällysteisiin macadamioihin ja glögi vesimelonimehuun. 

Tuntui kieltämättä ihan hassulta viettää joulua, missä ei ollut kuusen alta joululahjojen jakamista, ei kinkkua, ei sellaista joulun rauhallisuutta ja kotiin vetäytymistä. Joulu meni täällä kuin yksi päivä muiden joukossa. Syötiin aattona mustekalarenkaita rannalla auringonlaskua katsellen ja juostiin matalassa vedessä niin, että perheen pienin oli aivan likomärkä, mutta voi niin iloinen! Lähes kolmenkymmenen asteen lämmössä luminen koti tuntuu jotenkin tooooodella kaukaiselta ajatukselta. Niin vain sinnekin on palattava noin viikon päästä.

Nälkä kasvaa kai syödessä, en nimittäin olisi yhtään valmis vielä palaamaan kotiin. Mä kyllä kuulun jonnekin, missä on palmuja ja missä lämpötila on reippaasti plussan puolella. Mut tekee vaan niin onnelliseksi se, kun voi lähteä ulos ohuissa kesävaatteissa, potkia palloa poikani kanssa lämpimällä rannalla ja lähteä iltakävelylle hakemaan jäätelöä. Jotenkin vaikka Suomen kesä oli tänä vuonna ihana, niin tässä on jotain sellaista, mitä Suomessa ei saa. Tää ilmasto, palmut ja hiekkarannat. Ja siitäkin huolimatta valitsen asua Suomessa, sillä Suomessa on niin paljon muita plussia. Nyt kun kotiinlähtö häämöttää jo ensi viikolla, niin ollaan mietitty, että tästä on tehtävä tapa. Ei välttämättä tarvii lähteä just jouluksi, mutta tästä lähtien joka talvi 3-5 viikoksi jonnekin lämpimään. Ensi vuoden ykkösvaihtoehtoina tällä hetkellä Etelä-Afrikka tai Meksiko. Noin niin kuin nopeana ideana, joka heitettiin ilmoille tänään. Katsotaan. 

On ollut hirveän nautinnollista seurata Danten touhuamista täällä. Hän rakastaa vettä, joten osa päivistämme on joka päivä mennyt joko altaalla tai rannalla loiskien ja puuhaillen. On söpöä katsoa kun hän porhaltaa eteenpäin sandaaleissa ja shortseissa kevyt päivitys pehmoisissa säärissään (kaikesta UV50-läträämisestä huolimastta). Matkalla on tarttunut mukaan monta uutta sanaa ja mulla on vähän sellainen kutina, että hän saattaa hetken jos toisen hyvästellä kaikki myös Suomessa byebye:lla lähiviikkoina.

Australia on aivan yhtä ihana kuin mitä muistin. Aurinkoinen, lämmin ja niin jotenkin rento. Ihmiset on hirvittävän ystävällisiä ja avuliaita ja arjen meininki on jotenkin niin rauhallista ja rentoa. Väkisin tulee ikävä. En voi sanoa millään lailla katuvani sitä, että palasin Eurooppaan ja Suomeen, mutta hetkittäin tulee kieltämättä palloteltua miehen kanssa ajatusta siitä, että ehkä me vielä sittenkin joskus asumme jossain muualla. Ainakin lyhyesti. Ei nyt välttämättä ihan näin kaukana, mutta jossakin muualla. Mielellään jossain, missä sää ei käy +15 asteen alapuolella. Turhapa sitä on miettiä, sillä elämällä on tapana mennä vähän niin kuin se menee, eikä sen ennustamisessa ole mitään järkeä. En minä täällä ollessani seitsemän vuotta sitten olisi tällaista osannut ennustaa. Vaikka hyvä mielikuvitus onkin. 

Kaiken kaikkiaan, huomenna 4 viikkoa tien päällä ja olo on mitä onnellisin. Tää matka on lunastanut kaikki odotukset, ja vielä vähän päälle. Vaikka joulu joulukuusineen, piparminttukaakaoineen ja kaikkine taianomaisine hetkineen onkin mennyt hieman ohi, niin ei haittaa. On saanut niin paljon tilalle. Oon paljon kirjoitellut ylös postausideoita ja ajatuksia, mutta pureudun tähän reissuun, näihin tunteisiin ja ajatuksiin paljon enemmän jahka palaamme. Nyt haluan vielä nauttia joka heti vain siitä, että voi olla ja lomailla. 

Mietin tässä myös, että tämän on omalla tavallaan ainutlaatuinen joulu meidän elämässä. Kuukausi äidin ja mun poikien kanssa reissun päällä, paljon nähtävää ja koettavaa, paljon ihania paikkoja ja hetkiä. Ensi vuonna ollaan joulu varmasti kotona, pienen ihmetellessä joulupukkia ja kaikkea sitä joulun ihanuutta. Nyt hän on liian pieni ymmärtääkseen tai kaivatakseen moista, vaikka hyvin erikoisesti ja omalaatuisesti tällä hetkellä sanookin jo "joulupukki" venäjäksi. Toihan joulupukki tämän "kotimme" oven taakse pienet Uggit ja lelun. Aikamoinen joulupukki, kun tietää missä asumme. Ihmeellistä. Yksi modernin maailman vanhimpia valheita toimii ihan yhtä lailla kylmässä ja pimeässä kuin myös kenguruiden keskellä. 

Meille kuuluu siis erinomaisen hyvää. Entä teille? Mä ajattelin nyt vielä haukkailla vähän vesimelonia ja iltateetä ja sitten nukkumaan mun pikkuisen viereen. Meidän tämänhetkisessä Airbnb:ssä ei ollut lastensänkyä, joten isi on saanut häädön vuodesohvalle ja mä oon nukkunut Dante kainalossa. Parasta ikinä, ihan omanlaisensa jouluihanuus mulle olla käpertynyt koko yö pikkuiseni kanssa :D 

Oliko teillä ihana joulu? :) 

Ladataan...

Pages