Ladataan...
Mungolife

Nolojen biisien soundtrackini on mittaamattoman pitkä. Oikeesti, tietäisitte miten mun mies joutuu kärsimään mun kanssa, kun popitan samaa p%#&aa aina automatkoilla ja kotonakin. Ehkä sellainen kaikkien helmein esimerkki on venäläinen biisi Natali - O Boghe kakoi mushchina, joka on ihan hirveetä venäläistä syntikkapoppia, mutta ai että mä rakastan sitä. Mieheni ei ymmärrä edes sen sanoja, ei niin, että se pelastaisi tilannetta. Mulla on oikeesti paikoitellen ihan hyväkin musiikkimaku ja kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, mut sit on oikeesti näitä “Anna mitä hittoa?” -biisejä, joita huudatan yksin autolla mennessäni tai kuulokkeissa blastaten kun olen yksin lenkillä. 

Aloitetaan triplalla…

K-Maron Femme Like You, Let’s Go ja Histoire de Luv. 

Ei mitään hiton käryä, mitä noi lyriikat tarkoittaa, mun ranskan taidot riittää ymmärtää Femme Like Youn kertsin, joka on puoliks englantia, mutta muuten siihen se jääkin. Tykkään tykkään tykkään ton kundin äänestä ja hei ranskankielistä räppiä. Ihan totta, en voi lopettaa, send help! Mä niin toivon, että nää biisit ei kerro jostain ihan hirveestä, koska mä alan osaa nää ulkoa (sellaisella Joey Frendeissä -ranskalla, tietenkin) ja mä tuun näistä ihan mahdottoman hyvälle tuulelle. 

Tim Wheeler & Emmy the Great - Home for the Holidays ja Zombie Christmas 

Sinänsä ei niin noloja ja hävettäviä kuin kanadalainen räppikuningas jostain tän vuosisadan alusta, mutta kun näitä soittaa kesäkuussa, niin on se vähän aina kysymyksiä herättävää :D Tosin näin lokakuussa oon jo ihan full-on joulufiiliksessä glögeineen ja joulubiiseineen.  

Drake - In My Feelings

Törmäsin tähän Kiki Challengen aikaan ja täähän jäi päähän soimaan mahdottomasti. Mun työkaverin lempinimi on Kiki ja siis aina kun kuulen hänen esittelevän itsensä (olemme molemmat uusia, joten esittely on melkein puoli työnkuvaa ajoittain tällä hetkellä), alkaa mulla soimaan aina tää mielessä ja tekee mieli alkaa vetää kunnon klubimoveseja. Täysin inappropriate tilanteissa. Ja siis mä oon yhtä uskottava Draken kuuntelija kuin.. no en ees tiedä. En ole. Vaikka kuuntelenkin huolestuttavan paljon räppiä, niin silti. Ja siis mun räppitarjonta on englannin ja suomen lisäksi näköjään ranskaks ja venäjäks. Kuuntelisin varmaan loputtomasti espanjankielistä räppiä, jos löytäisin sitä jostain :D Ja siis K-Maron ja suomirapin lisäks kuuntelen kyllä aika paljon esim. venäläistä Geegunia. Mä tykkään jotenkin siitä sanoilla leikkimistestä mitä räppi parhaimmillaan on ja räpin rytmi on sellanen mistä tykkään. Ja siis Dante tykkää räpistä :D Se on ihan naurettavaa, mut se joraa aina eniten just räpille.

Luis Fonsi - Despacito 

Espanjankielisestä puheen ollen… Sinänsä Despasito ei oo ehkä niin nolo, koska se oli hittibiisi. Noloa tästä tekee sen, että kuten aina, tämänkin mä löysin noin iät ajat muiden jälkeen. Kauan sen jälkeen kun kukaan muu ei enää kuunnellut sitä. Mut siis tää on mulle perinteinen juttu, mä tuun musiikissa (kuten monessa muussakin asiassa) ihan sikana jäljessä. 

George Michael - Careless Whisper 

Okei, Deadpool toi tän takaisin suosioon, niin tää ei ehkä oo niin noloa, mut siis tää on yks mun lapsuusnostalgia-biisejä, sillä mun mutsi kuunteli tätä aivan sikana ja osaan tän varmaan takaperinkin ulkoa. Oon aina tykännyt tätä ja kuunnellut tätä. 

Bäkkärit 

Always and foreva. Ehkä säälittävintä tässä on se, että eniten luukutan Boys Will be Boysia :D Koko siitä tuotannosta just tätä biisiä jostain syystä. Mut siis oikeesti, se fiilis kun pitkän tauon jälkeen laittaa kajarin huutaa jotain Larger than Lifea ja palaa melkein 20 vuotta taaksepäin kaikkiin niihin muistoihin ja kaikkiin niihin tunteisiin. On niiiiiin parasta, että on lapsena ja nuorena rakastanut jotakin bändiä niin palavasti, että edelleen nousee karvat pystyyn, hyvällä tapaa, niistä muistoista. 

Journey - Don’t Stop Believing 

Meidän häiden virallinen teemabiisi :D Bändi soitti tän kahdesti ja tais sen lisäks tulla kajareistakin. Tää on tässä kategoriassa ehkä sen takia, että kaikki kasarirock on monelta osin tuomittu noloksi, mutta mä rakastan sitä syvästi silti. Ja Don’t Stop Believing ja ylipäätään moni biisi Journeyn tuotannosta on sellaisia, että toimii niin rentoutuessa, siivotessa kuin treenatessa. Voisin kuunnella monta kertaa päivässä. 

Bad Boys Blue - You’re a Woman

Ihan totta, toi biisi on kyllä kategoriassamme “miksi?”. En ees tiedä. Tää on yks spesifi ilta just ennen ku täytin 25, jolloin tapahtui jotain kaikkea hirveen normaalia ja tavallista. En ees muista mitä kaikkea. Oltiin Vivianin kanssa Showroomissa ja pääsääntöisesti kahdestaan koko ilta ja siinä ei ollut mitään epätavallista. Kuulin tän biisin ekaa kertaa sinä iltana ja se jäi mulle talteen. Ja edelleen, viis vuotta myöhemmin tää vie mut takas siihen hetkeen ja siihen iltaan, siihen nuoruuteen ja siihen iloon, mitä elämä oli just siinä hetkessä. 

Nephew - Police Bells and Church Sirens

Tää ei sinänsä oo nolo biisi, vaan tosi hyvä kantaaottava biisi maailman nurinperäisyydestä. Ei siinä. Mut ku ekat noin 20 kertaa ku kuuntelin tän, kuulin ton C-osanki englanninkielisenä. No ei siinä, mut se on tanskaa :D Mulla vaan on siihen ihan oma englanninkielinen sanoitus (which makes no sense), jolla laulan tätä aina :D 

Foreigner - I Wanna Know What Love Is 

Taas kategoriassamme ikivanha nolo biisi, mut tän nolouden kruunaa se, että tää on mun ja mieheni “karaokebravuuri”. Ja kun meidän kaltaisten ihmisten kohdalla puhutaan karaokebravuurista, ollaan nolouden Graalin maljan äärellä. Mun mies toki osaa laulaa ja on muutenkin musikaalinen, mutta mä en todellakaan osaa laulaa ja mulla ei oo nuottikorvaa nimeksikään. Ja silti ollaan vedetty tää useammin ku kerran duettona baarissa. Promillet voinee jokainen arvata. Vetoan välillä tässä siihen, että kerran tämän kohdalla koko paikka antoi meille kunnon aplodit. Valitettava tosiasia on se, että oltiin Restroomissa, jossa oli meidän porukan lisäksi vain ja tasan kaksi todella humalaista keski-ikäistä naista, joten en lähtis sanoo, että tuomaristo oli kovin kohillaan, vaikka toinen heistä tulikin kertomaan miten ihania me ollaan. Ihanan vaaleanpunainen nousuhumalan tila, missä kaikki on kaunista ja ihanaa. 

Teflon Brothers - Maradona

Tätä ei oikeestaan selitä mikään. No, Dante tykkää, riittääks se? 

Mitkä on teidän noloja biisejä? 

Ladataan...
Mungolife

Mun oli tarkoitus jatkaa tänään hieman kevyemmällä aiheella, mutta tulin hieman toisiin aatoksiin. Eilisessä työtilaisuudessa oli sopivasti puhetta siitä, miten turhaa on olla ihminen joka tuo esille ongelmakohtia tarjoamatta niihin ratkaisuja. Niinpä päätin palata vielä eiliseen aiheeseen mun ehkä selkeämmän selityksen ja mun "ongelmanratkaisuni" kanssa. 

Eilinen postaukseni odotetusti aiheutti paljon kiukkua. Se on ymmärrettävää, sillä maapallo koetaan meidän kaikkien yhteiseksi ja he, jotka tekevät sen eteen paljon asioita, haluavat tietenkin että muutkin tekevät asian eteen paljon. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että eilen kirjoittamani pätee todella moniin ihmisiin. Itse asiassa enemmistöön ihmisistä. Toisin kuin pikaisimmat johtopäätöksiinsä postauksesta asioita vetivät, niin en suinkaan epäile ilmastonmuutosta. Voi kyllä mä uskon ilmastonmuutokseen ja lähenevään ympäristökatastrofiin. Mä uskon, että meidän kaikkien toimet vievät tän asian siihen pisteeseen, että luonto kärsii yhä enemmän, lajeja kuolee sukupuuttoon, sääolosuhteet muuttuvat ja kaikki menee vähän päin persettä. Mä uskon kyllä tähän. Pelkään, millainen maailman lapsellani on edessä. Mutta mä en usko siihen, että mun reissaamatta jättämiset tai ekologiset valinnat vaikuttavat asiaan. Pienen ihmisen ja yksilön valinnat vaikuttavat, sitä en kiistä. Mutta ne vaikuttavat VAIN, jos monet/kaikki yksilöt muuttavat käyttäytymistään. Ja tää on se asia, mihin en usko. 

Katsokaas kun, annanpa esimerkin asiaan. Mut kutsuttiin eräs kerta blogimatkalle, joka olisi ollut lentäen tehtävä matka hyvin lyhyeksi aikaa. Kieltäydyin. Musta se oli vaan liian absurdi juttu, en olisi ehtinyt edes näkemään ko. paikkaa muuta kuin yrityksen juhlien muodossa, ja ne voisi yhtä lailla järjestää jossain minne ei tarttis lentää. Kieltäydyin reissusta, koska se oli puhtaasti luonnonvarojen hukkaamista. Mutta, arvaatteko jo mitä tapahtui? Eräs toinen bloggaaja sai "peruutuspaikan" matkalle. Mitä siis tapahtui? Kieltäydyin jostakin mukavasta ja kivasta, mutta vaikuttiko se maailmaan? Ei. Jos kaikki suomalaiset bloggaajat ois jäänyt lähtemättä, tilalle olisi lennätetty ihmisiä muualta. Lentopäästöjen määrä olisi ollut tismalleen sama. 

Tässä voisi vihata tuota yritystä tai sen markkinointia, mutta se on turhaa. Se matkaa järjestänyt PR-toimisto on tehnyt toimeksiantoaan. Se markkinointipäällikkö on noudattanut markkinointistrategiaa, jonka ylin johto on hyväksynyt. Ja sen ylimmän johdon tehtävä on tehdä voittoa parhaalla katsomallaan tavalla. Jos voittoa ei tule, vaihdetaan ihmisiä. Ihmisiin, jotka tekevät sitä voittoa. Ja koska monet ekologisesti kestämättömät ratkaisut tuovat tällä hetkellä isoja rahallisia voittoja, on yhden bloggaajan kieltäytyminen täysin irrelevanttia isossa kuvassa. Toki voidaan ajatella bloggaajien vastuuta vaikuttajina, ja miten yhden bloggaajan näkyvä kieltäytyminen voisi vaikuttaa niin, että 100 ihmistä vetää tukensa yritykseltä. Mutta kun valitettavasti se ei mene niin. Katsokaa Suomen menestyneimpiä IG-vaikuttajia. Kenen heistä elämä on ekologista? Ihmisiä kiinnostaa kaukomaille matkustavat kertakäyttömuotia tukevat bloggaajat. Niin se vaan näyttää olevan. Reissukuvat saa suurimman engagementin ja epäekologinen elämäntyyli kiinnostaa. Se on fakta, mitä kukaan ei voi ohittaa. 

Osa ihmisistä ei ehkä ole sisäistänyt ongelman laajuutta, toiset kokevat samanlaista merkityksettömyyden ja avuttomuuden tunetta kuin minä. Näissä ympäristöasioissa mulla on sellainen fiilis, kun oltais valtavassa valtameriristeilijässä, jonka pohjaan tulee reikä avomerellä. Se alkaa täyttymään vedellä, eikä mun käsien ulottuvilla ole muuta kuin teelusikan kokoinen ämpäri, jolla äyskäröidä vettä pois. Äyskäröin ja äyskäröin, todetakseni, että siitä ei ole mitään hyötyä, vesi nousee yhtä nopeasti. Jatkanko äyskäröintiä kuluttaen voimani loppuun vai kiipeänkö ylimmälle kannelle odottamaan, että joku keksii ratkaisun, jolla ei käy Titanicit? Mitä itse tekisitte? 

Ja varsinkin kun vuosien aikana ollessani fiiliksissä joistakin valinnoistani, olen saanut loputtomasti kuulla, kuinka merkityksettömiä ne ovat ja kuinka pitäisi tehdä ihan eri asioita ja enemmän, että tekisi mitään oikein. Kaikki nuo eilen listaamani asiat olen kuullunut blogissani monta kertaa. Kirjoitin ne tarkoituksella provosoivasti, sillä niin ne on mulle esitetty vuosia. Ne ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, kuinka mekityksettömäksi koen omat tekoni, ja kuinka epämotivoivasti se vaikuttaa tekoihin, jotka ovat isompia, mutta joissa joudun luopumaan. Koska tottahan ne ovat. 

Vaikka yksittäisen ihmisen vapaus ja vastuu on hyvä ajatus ja konsepti, tämä on niin iso asia, että tässä tarvitaan vahvaa johtoa yläpuolelta. Koska oikeesti, niitä jotka ajattelee kuten minä, on tooooooodella paljon. Harva vaan ehkä uskaltaa nykymaailmassa sanoa asioita noin provosoivasti ääneen. Musta tuntuu, että ympäristövalistus on kuin seksuaalivalistus. Valistetaan sukupuolitaudeista ja vahinkoraskauksista, mutta kyllä porukka silti panee huolimattomasti kuka mistäkin syystä. 

Tai jos ajatellaan vaikka veroja ja niiden maksamista. Mitä kävisi, jos ihmisillä olisi verovapaus? Jokainen voisi maksaa sen mukaan, mikä hyvältä tuntuu. Luuletteko, että kukaan maksaisi veroja sitä määrää mitä nyt, vaikka tietäisi, että niillä on tärkeä funktio hyvinvointivaltiomme ylläpidossa? Vai murtuisiko kenties maamme hyvin nopeasti sen seurauksena, että kukaan ei haluaisi luopua vapaaehtoisesti omastaan, varsinkin tietämättä konkreettisesti, mihin ne verorahat laitetaan. Auttaisiko ihmiset mieluummin tiettyä perhettä tai oman alueen koulua vai maksaisiko veroistaan 30 % luottaen siihen, että joku tekee yleistä hyvää. Sama pätee ilmastoasiassa. Todella moni ajattelee juuri niin, että miksi minä antaisin pois minulle tärkeitä asioita, jos mikään ei muutu, eikä kaikki tee sitä myös? Veroja kaikki (tai no suurin osa) maksaa, mutta siihen on määräys ylempää. Ja niin sen on oltava tässä hirmu tärkeässä asiassa. 

Mutta, mitä asian eteen voisimme tehdä?

1. Yleisen ilmapiirin muutos. Ei aina voi vaatia enempää ja paremmin ja lisää, vaan jokaisen pienen teon kohdalla olisi hyvä "arvostaa" tuota. Jos joku paljon lentävä ei osta enää lihatuotteita, niin helvetin hienoa. Vaikka kuinka vähämerkityksistä se on isossa kuvassa, niin jokainen pieni teko on kuitenkin aina minimaalinen askel oikeaan suuntaan. Vaikka hän tekisi sen ympäristöön liittymättömistä syistä, vaan taloudellisista ja itsekkäistä syistä, niin hienoa. Edelleenkin, se on aina askel oikeaan päin. 

2. Kansainväliset sopimukset, linjaukset ja sanktiot. Oikeasti todella radikaalit sopimukset, joilla tehdään konkreettisia asioita. Ne, jotka eivät niihin sitoudu, sanktioita. Putin rikkoi Euroopan koskemattomuutta, kauppasaarto aloitettiin. Miksei samoja sanktioita voida tehdä ympäristöasioissa? Vai onko niin, että isot ja vaikutusvaltaiset maat eivät halua tehdä radikaaleja sopimuksia? Eivät tietenkään. Miksi ei? Koska raha määrää, ja kaikkien näiden asioiden takana on raha. Jotta meidän yksittäisten ihmisten teoilla olisi oikeasti merkitystä, pitäisi niihin saada rokotesuojan kaltainen kattavuus, joka ei tällä hetkellä ole lähellekään sitä mitä sen pitäisi olla. 

3. Konkreettisia muutoksia. Kaikki on digitaalista nykyään. Eikö jokaisen hiilijalanjälkeä voitaisi mitata? Palkita heitä, jotka ovat ottaneet ympäristön mahdollisimman laajasti huomioon ja sanktioida heitä, jotka eivät? Pakollinen päästökorvaus lentämisestä on paljon tehokkaampi kuin nykyinen vapaaehtoinen malli. Palaan taas tuohon ylläolevaan esimerkkiini. 

4. Vapauksien rajoittaminen. Nykyihminen ei pidä tästä, mutta voi voi, koska tätä menoa ei ole tulevaisuuden ihmistä. Ymmärrän yksityiskoneen omistamisen, jos olet presidentti, mutta aika moni julkkis, tähtönen yms. voisi lentää tavallisella reittilennolla. Yksityiskoneiden omistaminen voisi olla kontrollin alla kuten aselaitkin. Lentomäärät vuodessa voisi olla progressiivisia, ja olisi rajattu määrä lentoja. Nää mun ideat on hyvin pintapuolisia, mutta eikö olisi mahdollista evätä maastalähtö jonnekin matkalle, jos olet ylittänyt tietyn rajan? Yksi matka vuodessa on ilmainen, seuraavat neljä pitää maksaa haittaveroa määrä X ja seuraavat määrä Y ja koko ajan progressiivisesti enemmän. Ei kukaan lentäisi viikonlopuksi Lontooseen, jos sen kustannukset olis nykyisen 90 €:n lentolippujen sijaan 600 €. Ja jottei vain rikkaat voisi reissata, niin tähän olisi ylipäätään tietyt rajat. 

5. Kuten huomasi eilisestä postauksestani, mua motivoi vihreisiin ratkaisuihin asiat, joista saan myös muuta iloa ja hyötyä. Esimerkiksi kauramaito. Paljon ekologisempi ratkaisu kuin perusmaito. Sitä enemmän mua ilahduttaa se kuinka hyvää se tekee kropalleni ja kuinka hyvänmakuista se on. Sanktioiden vastapuolena voisi olla tuki kestäville ratkaisuille. Siinä missä perusmaito maksaa n. 1 €, kauramaito maksaa 2,5 € suunnilleen. Mulla on varaa kuluttaa sitä, mutta onko kaikilla? Vähävaraisilla lapsiperheillä? Lähituotetut vaihtoehdot, ekologiset vaihtoehdot yms. pitäisi saada houkuttelevammaksi esimerkiksi suuntaamalla rahaa niihin noista sanktioilla saaduista rahoista, pakollisista päästökorvauksista yms. Kepin vastapuolella on siis porkkana. Terveysvaikutukset, talouodellinen kannattavuus on yksinkertaisia asioita, jotka itsekäskin ihminen ymmärtää, ja joilla muokataan ihmisten kulutuskäyttäytymistä paremmin kuin sillä ideologisella ajatuksella, jossa jokainen teko on tärkeä ilmastomme kannalta. Ihmiset tarvitsevat konkretiaa. Jos meillä on haittavero valtion myymälle viinalle, miksi meillä ei ole positiivista veroa tai siis veronpalautusta firmoille, jotka tuottaa hyödyllisiä vaihtoehtoja ilmaston kannalta? Moni pikkutila yms. tekee tosi fiksuja ratkaisuja, mutta ei heillä ole varaa markkinoida tuotteitaan. 

Näitä on varmasti lisää, mutta siinä nyt jotain konkreettisia asioita. Tällä hetkellä ilmastoasiat on kuin pihatalkoot. Ne menee, jotka on hyviä ihmisiä ja jotka ottavat niille aikaa. Kaikki ei kuitenkaan mene ja se syö myös niiden motivaatiota, jotka olisi alkuun ilolla ja innolla osallistumassa. Kyllä ympäristön ja ilmaston pitää olla pakko ja määräys, ei talkoot.  

En valitettavasti ehdi vastaamaan kaikkiin kommentteihin, mutta haluan kiittää tosi paljon kaikkia kommentoineita. Hyviä pointteja ja mielenkiintoisia ajatuksia oli joukossa. Vapautan taas kommentoinnin, mutta toivoisin, että tässä keskustelussa kun kaikki minua syyllistävät ja syyttävät paremmat ihmiset heristelevät sormiaan, muistavat nämä hyvät ihmiset myös practice what you preach (kuten minä rehellisesti myöntämällä omat huonot tavat ympäristöasioihin liittyen) ja jättää henkilökohtaisuudet ja mun lapsen keskustelun ulkopuolelle. 

Pages