Ladataan...
Mungolife

Mä mainitsin eilen blogissani Frendeistä ja Netflixistä ja ajattelin jatkaa vielä hieman aiheesta, nimittäin viikonlopun lähestyessä voisin jakaa mun top5 tärpit Netflixistä :)

The Killing 

Ekana tää sarja, jota Netflix ehdotteli mulle koko ajan, mut mitä en koskaan kattonut, kunnes sitten joku kerta tiskaamisen taustalle päätin tän laittaa päälle. Ja katoin kaikki tuottikset. Mulla on joku ihan järkyttävä rakastumissuhde Joel Kinnamaniin (joka on muuten ruotsalainen, en tiennytkään!!), ja mun mielipide tästä sarjasta on ehkä sikäli värittynyt, että Kinnaman saa mussa sellaisen reaktion, jonka takia joskus lapsena kirjoitteli päiväkirjaan i-kirjainten päälle sydämiä. Todellinen kolmekymppisen Annan mancrush no.1. The Killingissä toimii musta henkilökemiat ja juoni, joten lämmin suositus. Tää on tavallaan sellainen perus kyttäsarja, mutta mä jotenkin ihastuin tän synkkyyteen ja kuitenkin noiden hahmojen valovoimaisuuteen. 

Black Mirror

Jenni suositteli mulle tätä ku oltiin Ras al Khaimahissa ja kun mulla oli joku megaflunssa pääsiäisviikonlopun, katoin tän läpi. Tää on ihan huikee! Idea tässä on se, että jokaisessa jaksossa otetaan yksi ilmiö, joka viedään tavallaan sen kamalimpaan ääripäähän. Tai miten sen selittäisi.. Joku nykyaikainen juttu vietynä sellaiseen hieman äärimaailmaan, mitä siitä voi seurata. Tää ei oo mikän sci-fi juttu vaan vähän niinkuin peili maailmaan sellaisena, millaiseksi se voi vielä muuttua, jos asiat etenee tietyissä ilmiöissä tiettyyn suuntaan. Tosi vaikee selittää, mut superkoukuttava. 

Tässä on eri näyttelijät eri jaksoissa ja tätä voi katsoa sieltä sun täältä, tää ei mitenkään jatku tarinana, eli voi katsoa summittaisia jaksoja. Oon nähnyt kaikki ja mun suosikkeja oli: 

Ekan tuottiksen kaikki kolme jaksoa (eka ja kolmas eniten), tokalta eka ja toka, myös kolmas on hyvä, muttei suosikkejani (ja just nyt tajusin, etten oo nähnyt tästä tota nelosta, jeeeee!!). Kolmannelta tuottikselta kaikki on hyviä, mut mun suosikkeja on 1,4 ja 6. Vikalta tuottikselta 2,3,4 ja 6. Näistä kaikista mun ihan suosikkijaksot on ekan kauden 1 ja 3, tokan kauden 1, kolmannen kauden 6 ja neljännen kauden 4 ja 6. Näistä on kauheeta sanoa, että nää on "suosikkeja", koska nää ei oo mitkään sellaisia pörröisen pehmoisen mukavia aiheita tai mitä näissä tapahtuu, kun tää koko sarja on aika no, raju ja laittaa miettimään. Itse asiassa ihan eka jakso on tietyllä tapaa mun mielestä aika hirvee, mut tosi mielenkiintoinen, mut mä aloitin vahingossa Crocodile-nimisestä jaksosta kaudelta neljä, ja se oli itse asiassa täydellinen aloitus tolle, koska siinä pääs kartalle sarjasta, mut se ei ollut ihan sellainen karmein noista :D

Kattokaa tää sarja! 

Mindhunter 

Mä en kato ihan hirveesti mitään kevyttä ja mukavaa viihdettä, vaan mä keskityn a) murhaajiin ja rikoksiin, b) psykologiaan ja c) politiikkaan :D Tää on vähän pelottavaa, mä nimittäin rakastan esim. Criminal Mindsia, ja siis kaikki profiloiontiin ja rikollisten psykologiaan liittyvä on hirveen kiinnostavaa musta. Mindhunterista on vaan yks tuottis tähän asti ja ootan innolla tuleeko toinen. Mindhunter kertoo profiloinnin aloittamisesta FBI:ssa ja on puhtaasti fiktiivinen sarja, mut tosi mielenkiintoinen. Samalla tapaa mielenkiintoinen ja kiinnostava oli musta Unabomber. 

Designated Survivor 

Olisi voinut olla ykkössijalla, mutta ei nyt oo, kun ei nää sitä paitsi oo ees paremmuusjärjestyksessä. Mä rakastan Kiefer Sutherlandia (Jack Bauer forever!), ja se on aivan ihana hahmo tässä sarjassa. Tää on vähän imelä, vähän liian too good to be true ja vähän ehkä paikoitellen liian jenkkipatriootti, mutta tykkään. Katsottuani House of Cardsia, mukavaa vastsapainoa. Tän juoni selvii ekan 15 minuutin aikana, ja siitä alkaa ihan superhyvä eka tuotantokausi. Tokan aikana homma vähän lopahtaa aluksi, mutta sitten pikkuhiljaa alkaa taas mennä jännäksi ja tosi mukaansatempaavaksi ja tokan tuottiksen loppupuoli oli musta ekan tuotantokauden veroinen. 

Jos oot tykännyt Homelandista, tykkäät todennäköisesti tästä. Tai no en tiedä, mut mä ainakin tykkäsin. Yks niitä sarjoja, jonka jaksot haluan kattoa rauhassa, en siivoilun ja tiskaamisen taustalla :D 

Lie to Me

Oldie but a goldie. Kuten sanottua, tykkään psykologiasta ja lie to me perustuu mikroilmeiden tulkinnalle ja valheiden paljastamiselle. Tää on vähän kuin House tai Shark, joka sijoittuu psykologian ja valheenpaljastuksen pariin. Päähahmo on sarkastinen hieman kettumainen hahmo, joka on jotenkin hyvin viehättävä kaikesta huolimatta ja sarjassa oppii uusia juttuja. Katoin tän vuosia sit ku tuli telkkarista ja nyt oon kattonut Netflixistä uudelleen pitkän ajan jälkeen. Harmi, ettei tälle tullut paria tuottista enempää, mut kantsii kattoo ne siitäkin huolimatta! 

Oliko tässä jotain teidän suosikkeja? 

Ja suositelkaa hei mulle jotain! Saa olla myös Viaplaysta, CMorelta tms. Meillähän ei siis oo antennia, eli telkkarikanavat ei näy, mut katotaan kaikkee netistä kyllä. Ja siis tässä ei ole kuin murto-osa niistä, jotka tiedän ja oon ollut koukussa milloin Blacklistiin milloin Blindspotiin, mut aina saa heittää uusia suosituksia. Breaking Bad ja Orange is the new Black ei koskaan iskenyt monen jakson yrityksestä huolimatta, mut muita ehdotelkaa ehdotelkaa! 

Ladataan...

Ladataan...
Mungolife

Onpas kiireinen alkuviikko ollut. Töissä on riittänyt töitä ja lisäksi Dante on tullut vähän kipeeksi ja itsellänikin on jotenkin tosi vetämätön ja väsynyt olo. Asiaa ei auta se, että tuntuu siltä kuin aivot kävisivät ihan kierroksilla. Työjuttuja pyörii paljon mielessä, mutta lisäksi oon yrittänyt varata meidän Lontoon reissulle hotellia ja lentoja ja voi jestas, miten vaikeaa voi olla. Oikeesti, mä oon hotellien kanssa sellainen tyyppi, että voin saada helposti kulumaan kymmenen tuntia siihen, että yritän valita hotellin reissuun. Jotenkin mulle on hirveän tärkeää nimenomaan se, millaisessa hotellissa ollaan reissussa ja tuntuu hölmöltä, jos reissuun tulee negatiivinen maku hotellivalinnan takia. Ja sitten kun siihen hotellivalintaan vaikuttaa hintavaatimus, lokaatio ja tietyt palvelut ja mahdollisuudet, niin se on ihan mahdoton valinta. 

Varsinkin kun puhutaan Lontoon kaltaisesta kaupungista, joka on entinen kotikaupunkini ja jonka eri alueet on tosi tuttuja ja kun on hirveä ikävä niitä kaikkia, niin sitten haluaisi asua vähän kaikissa. Mä tajusin tässä äskettäin, että varmaan siitä asti kun olin 14, ei mun Lontoo-käynneilläni ole ollut vuotta pidempää taukoa ikinä. Miettikää, oon viidentoista vuoden ajan vuosittain (yleensä useammin kuin kerran vuodessa) käynyt siellä, ja välissä asunut kolme vuotta kaupungissa. Ja nyt siitä onkin jo melkein kaksi vuotta kun viimeksi olin rakkaassa Lontoossa. Aika on mennyt hirveää vauhtia, nimittäin siitä meidän uuden vuoden vietosta Lontoossa on tosiaan kolmea kuukautta vaille kaksi vuotta. Jotenkin ihan pikkuvauvan kanssa ei Lontoo tuntunut mielekkäältä matkakohteelta, mutta nyt oli korkea aika mennä sinne, varsinkin kun mulla on sinne asiaa työn puolesta, joten saan kätevästi yhdistettyä työmatkan ja perheloman, kun mies tulee hieman perästä Lontooseen. 

Oon jo ennenkin ollut vaativa hotellieni suhteen, mutta lapsen myötä se vaatimustaso on entistä korkeampi. Yhteyksien pitää olla todellakin erinomaiset, ei mitään järkyttäviä etäisyyksiä metroon tai monen vaihdon matkoja sinne, missä todennäköisesti eniten viihdytään. Matkan pitää olla lyhyt lempirafloihin, lempi hengailualueisiin, lempikauppoihin ja Lontoo-perheen luokse. En halua kuluttaa aikaa siellä roikkumalla liikenteessä hirveitä aikoja. Ja piiitkän Lontoo-kokemuksen pohjalta se etäisyys pitää olla ytimestä sellainen, jonka jaksaa kävellä. Mä nimittäin kävelin Lontoossa asuessani aina helposti sen 10 km päivän aikana, koska mä vaan rakastin kävellä siellä paikasta toiseen. Ja musta aamuyöllä monen kilometrin kävely hotellille vaikka ystävien kanssa vietetyn drinkki-illan jälkeen kuulostaa kivemmalta kuin taksilla meno. Ja ei hätää, ei aiota drinkkeillä Danten kanssa, vaan äitini tulee mukaan. 

Me ollaan tykätty reissata niin, että äitini on mukana. Hän on ihan mielettömän helppoa ja mukavaa matkaseuraa, jonka kanssa on helppo olla ja mennä. Ja kun ollaan Lontoon kaltaisessa kaupungissa, haluamme toki myös musikaaleihin ja muuhun illanviettoon, joten on ihanaa kun Dantella on tuttu hoitaja mukana. Varsinkin kun Lontoo-äitini on äitini paras ystävä, ja he pääsevät viettämään laatuaikaa kaikki yhdessä. Tääkin lisäsi haasteita tohon hotellimetsästykseen, sillä halusin huoneiston, missä olisi erillinen makkari tai kaksi ja keittiö. Makkari sen takia, että Dante voisi nukkua rauhassa, jos me tultais illalla myöhemmin hotellille ja sen takia, että studio on aivan liian tunkkainen ympäristö kolmelle aikuiselle ja taaperolle. Keittiö vuorostaan on taaperon kanssa ihan must, ja itse asiassa, mä halusin keittiön :D Katsokaas kun mä RAKASTAN Lontoon ruokakauppoja ja haluan käyttää mahdollisuuteni syödä mun lemppareita Lontoo-brekuja siellä ollessani, enkä todellakaan halua jollekin tylsälle ja mahdollisesti huonollekin hotellin aamiaiselle siellä sitten, kun kerta ei olisi keittiötä. Tai sitten joutuisi nälkäisenä metsästämään jotain aamupalaa aamulla Mr HungryAngryn ja Mr HungryAngry Juniorin kanssa. Ei kiitos. 

Selasin ehkä joku 300 Airbnb-ilmoitusta ja varmaan muutaman sata huoneistohotellia. Lontoo on siitä perhanan hankala hotellikaupunki, kun valikoimaa on valtavasti. Oikeesti, ihan liikaa. Mun on aina luettava vähän arvosteluja paikasta ja loppujen lopuksi kun sain valittua top3, tuskailin niiden kanssa varmaan kaks päivää :D Tää on ihan naurettavaa. Mä ostin meidän omakotitalon ja auton pienemmällä jahkailulla kun mitä kulutin tän hotellin valintaan. 

Mä luulen, että nyt kun reissaa harvemmin, haluaa, että matkat on täydellisen onnistuneita ja toki hyvä hotelli, jossa voi aina aloittaa päivän mukavasti, on siinä tärkeä asia. Toisaalta mieheni aina muistuttaa, että me ei olla muuttamassa siihen, että voi sen valinnan tehdä helpomminkin :D 

Hame - Cristelle & Co. / Neule - H&M / Huivi - Louis Vuitton / Laukku - Hermés / Saappaat - Zara

No, nyt on matka varattu, lennot ja hotellivaraukset meilissä ja mun lokakuun kohokohta tulee todellakin olemaan meidän Lontoon reissu. Nyt on enää ongelma vaan malttaa pari viikkoa, kun oon jo nyt innosta soikeena. Mulle on selkeesti iskenyt hirveä nostalgia, kun haluan sekä Lontooseen että vamhoille kotihuudeille Ausseihin tänä vuonna. On kyllä todella onnekas olo, että on saanut asua niin makeissa paikoissa, jotka ovat jättäneet lähtemättömän muistijäljen ikuisiksi ajoiksi. Ja ajatus omasta pienestä perheestäni Australian kotikaupunkimme rantahiekalla on aivan liian ihana! Ehkä tätä mun nostalgiaa lieventää se, että meidän Lontoo-hotellivalinta osui hotelliin, joka on lähes viereisessä rapussa mun entisestä Lontoo-kodista :D 

Matkaintoilun lisäksi tänne kuuluu kyllä tosi kivaa :) Uusi työ on todella mielekäs, joskin ollut myös todella aikaavievää yrittää päästä kaikessa kartalle ja ottaa tilanne haltuun, että iltaisin olen vaan pyrkinyt pyyhkimään kaiken työhön, bloggaamiseen ja muuhun liittyvän pois ja viettänyt maksimaalisen määrän tunteja Danten kanssa. 

Nyt kun Dante on jo nukkumassa, mä aion myhäillä tyytyväisenä Earl Greyta hörppien ja katsoa pari jaksoa Frendejä miehen kainalossa. Aina parasta aivot narikkaan viihdettä, joka kestää aikaa. 

Mitäs tykkäätte asusta? Jälkeenpäin ajatellen olisin itse lisännyt tuohon ohuet mustat sukkikset ja vaihtanut toisen huivin, mutta tuo olikin sellainen nopea kasaanheitetty asu illanviettoon, joten se ei oo ehkä niin justiinsa, että omaan silmään se ei näin jälkeenpäin ehkä ole se kaikista kivoin :) Ja hei, onko mun kaltaisia hotellijahkailijoita joukossa? Miten tästä parantuu?

Ladataan...

Pages