Ladataan...
Mungolife

Mä en melkein muista milloin mä olisin viimeksi julkaissut asukuvia viimeksi. En tiedä miksi, mutta viime aikoina on jotenkin ollut sellainen nihkeä fiilis kuvata yhtään mitään asukuvan tyyppistäkään ja itse asiassa tossa kesällä oli jossakin vaiheessa sellainen olo, etten halunnut olla yhdessäkään kuvassa. En poseerata yhteenkään kännykkäkuvaan yhdessäkään kivassa ystävien illassa, en yhteenkään asukuvaan kotikadullani tai missään muuallakaan. Ehkä kymmenen vuoden poseerailut kävi jotenkin vihdoin ahdistamaan tai ehkä kyseessä oli jokin pieni eksistentialismikriisi itseni kanssa ja sen takia en tuntenut oloani tarpeeksi hyväksi poseeratakseni kameralle. En voi sanoa, että vieläkään olisi täysin luonteva olo poseerailla ja hymyillä kameraan, mutta pikkuhiljaa alkaa taas olla sellainen olo, että ainiin, tässähän on bloggaaja ihan ammatiltaan! 

On jotain hyvin raadollista siinä, kun on vuodesta toiseen tuhansien ja taas tuhansien ihmisten nähtävänä. Ei sinänsä, en ole tainnut viime aikoina juurikaan saada negatiivista palautetta ulkonäöstäni, kyse ei ole niinkään ihmisten arvostelusta tai siitä, että olisi jotenkin ikävän palautteen roskaämpärinä. Kyse on enemmän siitä, että päivästä toiseen, viikosta toiseen, oli tyytyväinen omaan ulkomuotoonsa tai ei, on esillä. Jatkuvasti antaa itsestään vähintäänkin ulkokuoren muiden nähtäväksi. Jotenkin vuosikausia tää on tullut mulle hirveän helposti, muta sitten välillä, niin kuin pari viime kuukautta, jokin on tökkinyt. 

Olen itselleni hyvin armollinen bloggaamisessa. Jos joskus ei tule asukuvia kuukauteen, sitten niitä ei tule. On itse asiassa sinänsä mielenkiintoista, että vaikka viime kuussa ei tainnut juuri asukuvia näkyä, oli viime kuussa blogissa ihan tosi paljon kävijöitä. Ehkä siis vaan parempi, jos mua näkyy vähemmän? :D No ei, en usko että tämä on sellainen tilanne, joka tästä jatkuu tämän pidempään, sillä syksy on mun suosikkiaikaa pukeutua ja uskon, että se näkyy pian bloginkin puolella. Varsinkin kun raahasin kotiin just leopardikuosiset nilkkurit aivopestynä jälleen tähän jokavuotiseen supertrendiin ja uskottelin miehelle, että TODELLAKIN käytän niitä koko ajan. Pitää kerätä todistusaineistoa.

Mutta niin, on jännä miten bloggaajista ajatellaan, että me tykätään esitellä itseämme. En tietenkään voi sanoa mitään muista, mutta mun kohdalla se ei ainakaan pidä paikkaansa. Itse asiassa äitiyden myötä musta välillä tuntuu kuin kävisin uutta teini-ikää, enkä ole ihan varma mistään itsestäni ja kaikista vähiten kropastani ja ulkonäöstäni, joten useammin tekee mieli vetäytyä jonnekin pimeään nurkkaan ja todeta, etten muuten aio näyttäytyä täältä kellekään. Ja sitten kun netti on tulvillaan omia kuvia kymmenen vuoden takaa, joissa on nuorempi, kauniimpi, laihempi ja ruskettuneempi, niin ei tee kyllä mieli näyttäytyä sitäkään vähää. Vaikka samaan aikaan minä itse kuitenkin pidän peilikuvastani, näen kropassani ja kasvoissani paljon positiivista enkä voi sanoa potevani minkäänlaisia kroppa- tai ulkonäkökriisejä. Moni pienen lapsen äiti ehkä jakaa kanssani tämän ajatuksen, missä oma minä ja oma kroppa tuntuu ajoittain jotenkin vieraalta. 

Tietyllä tapaa tuntuu siltä, kuin Mungolife olisi blogina palannut myös hieman alkuun niin, että tämä on muuttunut enemmän ja enemmän taas päiväkirjamaiseksi ja kotikutoisemmaksi; sellaiseksi blogiksi joka painottuu enemmän tekstiin kuin kuviin ja jossa pääpaino on jossain muualla kuin uudessa takissa tai farkuissa. Tajusin tuossa joku päivä, että synttäreistäni on jo pari viikkoa, enkä ole esitellyt teille mun 30-v. lahjaa itseltäni itselleni vieläkään! Tai edes mieheltäni saamaani kihlavuosipäivälahjaa (pikku sanahirviö se siinä sitten), jonka sain heinäkuussa. Vaikka esim. jälkimmäisen kanssa olen kulkenut melkein nonstop saamisen jälkeen. 

En todellakaan sano, että olisin jotenkin kasvanut yli pinnallisista jutuista kuten laukuista, meikeistä ja kivoista vaatteista. En todellakaan. Mä en oo koskaan tykännyt siitä ajatusmaailmasta, jossa nämä asiat teilataan jotenkin tyhjäksi, tyhmäksi tai turhaksi. Mun mielestä ne on kaikki tapoja olla luova, olla esteettinen ja inspiroitua. Mutta jotenkin viime aikoina niistä puhuminen ja niiden kuvaaminen on ollut jotenkin toissijaista. Elämässä tapahtuu koko ajan niin paljon kaikkea. Mielenkiintoista ja vähemmän mielenkiintoista. Myydäkö toinen auto vai pitääkö se vai vaihtaako se pienempään? Missä vaiheessa vaihtaa kesäkukat syyskukkiin ja missä säilyttää grilli talven yli, ulkona vai varastoon raahattuna? Olisiko aika käydä hammaslääkärissä pitkästä aikaa ja pitäisikö kutsua potentiaalinen lastenhoitaja meille tiistaina vai keskiviikkona? Ostinkohan muuten tänään vaippoja kaupasta ja onhan Dantelle huomiseksi kaikki pakattuna, kun lähdemme Helsinkiin? Mitenhän saada muksu syömään myös vihanneksi sen sijaan, että tyyppi söisi aina vaan mieluiten pastaa, juustoa ja kanaa tai riisiä ja lohta? Tuollaisia juttuja mun mielessä pyörii päivästä toiseen. 

Jotenkin tuntuu, että mä tarttin tossa kesällä pienen tauon. Siitä, että laitan miestä taistelemaan tarkennuksen kanssa kameran toiselle puolelle ja siitä, että mun pitää taas olla esillä. Mulla on nimittäin aina tosi kaksjakoiset ajatukset siitä. Lapsiarki on vaihetta vaiheen perään, ja näköjään myös äidin puolelta. Nyt oli tällainen vaihe, katsotaan mitä tulee seuraavaksi :) 

BUBBLEROOM jumpsuit 

TORY BURCH sandaalit 

CHANEL laukku 

CHRISTIAN DIOR aurinkolasit 

vanha lippis, en edes muista mistä ostettu

Joko olette kaipailleet asukuvia? Ja mitä mieltä ootte tästä asusta? 

Ladataan...
Mungolife

*Synttäritapahtuman yhteistyössä: Elämyslahjat, Huawei, Saunat.fi, Ravintola Alice ja Winestate-viinit

Amazing Race tosiaan päättyi Kalevankadun saunatilaan, jonka bongasin Saunat.fi -palvelusta. Siellä oli useampikin vuokrattava tila, josta valita, mutta tämä oli sijaintinsa puolesta niin täydellinen, että päädyin tähän. Tila oli aivan upea ja moni vieraista kiittelikin juhlapaikan toimivuutta, kun tilaan sai tuoda kaikki omat ruoat ja juomat, siellä oli järkevän kokoinen sauna ja tila oli aivan ytimessä. Mä oon noden synttäreideni jälkeen aivan ihastunut just tähän Kalevankadun saunatilaan ja uskon, että jatkossa mä tuun varmasti vuokraamaan tätä muuhunkin tarkoitukseen, nimittäin tää on ihan täydellinen "hengailutila". Tuollaisen vauhdikkaan Amazing Racen jälkeen kaikki olivat suihkun tarpeessa ja siinä ehti alkuillasta hyvin vuorottelemaan tyttöjen ja poikien saunavuorot ja porukalla laittautumaan yhdessä. Saunat.fi:lle kuuluu itse asiassa seitsemän kaupunkisaunaa ympäri pk-seutua, joista mun suosikit oli tämä City ja sen lisäksi Siltasaari, missä olisi ollut iso allasosasto käytössä. Se on vielä joskus vuokrattava joihinkin juhliin, mutta tällä kertaa meillä oli illallissuunnitelmia, joten ajattelin, että tämä City -tila palvelee paremmin. En voisi olla tyytyväisempi. Kaikki toimi superhyvin, tila oli todella puhdas ja hyvin siivottu ja meillä oli ihan mielettömän kivaa viettää täällä aikaa omalla porukalla, käydä Amazing Racea läpi ja laittautua yhdessä iltaan. Seitsemän kaupunkisaunatilan lisäksi samaan konserniin kuuluu muuten Furuvikin Ranta- ja Pihasauna, ja näihin kannattaa todellakin tutustua, jos on juhlapaikka etsinnässä :) Saunatilan voi varata koko päiväksi, aamupäiväksi tai illaksi, ja asiakaspalvelu tuolla todellakin toimii. Jokaiseen hassuimpaankin kysymykseen (paljonko paikalla on skumppalaseja?) sai tosi nopeasti vastauksen. 

Lämmin suositus, varsinkin jos ulkopaikkakuntalaisena järjestää juhlia Helsingissä. Meillä on toki mun vanhempien koti, jossa voisi viettää juhlia, mutta se on Vantaan puolella ja tuntuisi jotenkin vähän hävyttömältä näin kolmekymppisenä enää järjestää siellä isoja juhlia ja aiheuttaa vanhemmille päänvaivaa. Tää oli sikälikin mahtava ratkaisu, että tää oli tosi keskeisellä sijainnilla (Hotelli Tornin kupeessa Forumin "takana"), joku muu hoiti siivouksen ja samassa tilassa pääsi helposti viihtymään melkein 30 hengen porukka, joka halusi peseytyä hikisen Amazing Racen jälkeen ja tälläytyä ravintola- ja baari-iltaan. Kaikin puolin ihastuttava paikka! 

Synttärit on siis päästy juhlimaan ihanassa juhlapaikassa, ja tietää illan olleen aika onnistunut, kun...

... alkuillan tarjottavana on vaan karkkia ja Arnoldsin donitseja, sillä illallinen on odottamassa

... porukka hyppii ympärillä kuka iltavaatteissa, kuka vasta saunanraikkaana

... kun perheen pikkuisin voi olla helposti ja vaivatta mukana illanvietossa, sillä kodinomainen paikka on mitä paras myös lapsivieraalle

... kun kaikki viininmaistatus-rastilla tehtävää valittaneetkin ovat ykskaks kaikki yhdenmielisiä, että ne samat viinit onkin aika pop! :) Tarjottavana oli kaikki edellispostauksessa mainitsemani suosikit, joista omat juhlasuosikit on kyllä Gerard Bertrandin Cote des Roses ja Lindauerin skumppa! 

... kun joka tilanteessa on spontaania iloa kaverin puolesta. Tässä mustan tiimin voittaessa yleisöäänestyksen! Sain Elämyslahjoilta 100 €:n lahjakortit yleisöäänestyksen voittajille, sillä tuottivathan he aikamoisen paljon iloa ja hyvää mieltä ja elämyksiäkin teille seuraajille. Nyt he voivat mennä ehkä hieman harjoittelemaan pakohuonepeliä, sillä se osoittautui kaikkea muuta kuin parin vahvuudeksi :D 

Keltainen tiimi vuorostaan oli Pitstop Mastereiden suosikki! Itse asiassa, keltainen tiimi oli ensimmäisenä ulkona jokaisesta rastista, mutta valitettavasti heillä meni voitto sivu suun viimeisten vihjeiden vuoksi, sillä vaikka he olivat ensimmäisenä matkalla takaisin, olivat he vasta kuudensina perillä. No, harmia lieventämään tuli kyllä joukkueen reiluimman ja kivoimman joukkueen palkinto, eli 6 pulloa viinejä, yksi jokaista viininmaistelutehtävän viiniä. Toivottavasti se lievensi pettymystä :)

Ja sitten koko kisan voittajiin! Palkintona oli tosiaan kaksi upeaa uutta Huawei Nova 3 -puhelinta, jotka olivat kyllä äärimmäisen herkullinen palkinto! Kisa meni todella tiukille. Neljä joukkuetta saivat lopulliseksi ajakseen ajan, joka oli 25 minuutin sisään toisistaan, joten tiukille meni. Yhden YIELDin tuoma sakko vaikutti vahvasti, joten valkoisen joukkueen huippupisteet Prison Islandissa oli todellakin tärkeät. Toisaalta myös se, että sai suoritettua kaikki rastit ilman rangaistuksia, oli hyvin tärkeässä roolissa. Voittajajoukkue nimittäin ei kulkenut alkuun ihan ykköskärjessä, mutta otti nopeasti kiinni Prison Islandissa ja selviytyi kaikista tehtävistä ilman rangaistusta tai sakkoa ja suoriutui hyvin tietovisasta. Mä en rehellisesti sanottuna osannut yhtään veikata, kuka selviytyy parhaiten tässä Amazing Racessa, koska lähtökohdat olivat hyvin tasaisia kaikille, enkä ole esim. siskoilleni hiiskunut sanaakaan mistän. Aika paljon lepäsi sen varassa, miten roadblock-valinnat menevät. Voittajatiimillä valinnat meni nappiin, sillä nopean Prison Islandin lisäksi joukkue suoriutui hyvin kartingista ilman sakkoa ja keilauksesta he pääsivät ulos kahdella heitolla, josta ensimmäinenkin oli kaato, joskin yliastuttu, joten piti heittää vielä toinen. 

Ja voittajat olivat...

... Vihreä joukkue, joka oli siis siskoni ja tämän avomiehen joukkue. Jos olen ihan rehellinen, niin keskimmäinen siskoni on meistä vähiten voitontahtoinen ja ehkä vähiten sellainen kilpaileva luonne, joten en ajatellut, että hän nousisi tällaiseen lentoon skabassa. Tosin, iPhoneensa jo pitkään kyllästynyt sisko oli vissiin saanut aika hyvää inspistä voittoon :D Ja nähtiinpä kisassa myös allianssi valkoisten ja vihreiden välillä, ja palkinto jaettiin kahden joukkueen välillä, sillä allianssi pysyi koko kisan ja toisiaan autettiin! No, se ei suinkaan ollut kiellettyä. Soraääniä ei tainnut voitosta herätä, joten eiköhän tämä mennyt ihan oikein. Hauskaa on ollut huomata, kuinka kikseissä molemmat uudet puhelimenomistajat ovat fiilistelleet Huaweitaan, sillä mä koen aina jotain suurta tyydytystä käännyttäessäni ihmisiä Huawein tiimiin. Oon ollut niin supertyytyväinen omiin puhelimiini, että ihan 100 % aidosti seison puhelinmerkin takana ja tällä hetkellä Huawei löytyy mun lisäksi mieheltäni, anopiltani ja siskoltani ja äidilläni on Honor. Puhumattakaan siitä, että läheisimmistä ystävistäni aika moni on vaihtanut Huaweihin ja ollut todella tyytyväinen. En olisi siis voinut paljon parempaa palkintoa saada tähän kisaan :) 

Synttärikukkia ei tarvitse, kun viinipullot ajaa saman asian :) 

Mulla oli osallistujille vielä yksi pieni yllätys ja hoputinkin ihmisiä hieman suihkuun ja meikkaamaan, nimittäin 18.30 paikalle saapui Glitternistin Emma, joka tuli taikomaan kaikille halukkaille glittermeikit. Olin ehkä vähän yllättynyt, että halukkaita oli myös miesten puolelta kolme vai neljä kappaletta, ja lähes kaikki tytöt hohtivat glitterisenä koko illan. Itse asiassa tota glitteriä on kerätty myöhemmin mm. meidän autosta ja jopa Benjistä. En tiedä miten :D 

Emma teki ihanat meikit kaikille halukkaille ja se oli musta superkiva lisä tuohon iltaan. Mä olin itse asiassa tosi yllättynyt, miten edullisesti Glitternistin tekijän saa paikalle yksityisjuhliin, joten jos jollain on tilaisuutta tulossa, suosittelen tsekkaamaan tarjonnan! Ja esim. vaikka lapsen tai nuoren synttärijuhliin ihan mieletön lisä! 

"Mä haluun tätä ja tätä ja tätä ja tätä ja tätä...." Okei, mä halusin niitä kaikkia. 

30-vuotissynttärit on todellakin just oikea paikka leikkiä vielä hetken prinsessaa ja puketua tylliin ja glitteriin :) 

Saunomisten ja laittautumisten jälkeen laitettiin D isäni kanssa kotiin ja jatkettiin muulla porukalla vielä illalliselle. Danskulla oli mennyt ukin kanssa hurjan hyvin ja mun oli helppo rentoutua illanviettoon. Ja puitteet oli mitä mahtavimmat! 

Valisin ravintolaksi meille Vallilasta löytyvän Alicen, joka on upouusi italialainen ravintola, joka on avattu siihen Vallilaan, Pauligin vastapäätä. Alice aukesi sopivasti elokuussa ja tiesin sen olevan meille täydellinen juhlapaikka, sillä sieltä saa fine dining-tasoista superhyvää ruokaa hieman teollisemmassa ja rennommassa ympäristössä. Koko päivän ryönänneiden Amazing Race-joukkueiden ja alkuillan saunoneiden osallistujien nälkä oli jo kova, mutta tällainen yli 20 hengen läheisen ystäväporukan illanvietto ei ole sieltä hiljaisimmasta päästä, joten hieman tällainen edgympi ja rennompi ravintola oli juuri oikea valinta meille. 

 

Alicessa luotiin isolle ryhmälle ja allergioihin sopiva maistelumenu, jota ei kyllä maisteluksi voi sanoa, nimittäin annokset oli todellakin täyttäviä ja kellekään ei todellakaan jäänyt nälkä. Todelliseen italialaiseen tyyliin meillä oli ruokavalikoimissa ihania italialaisia alkupaloja (ton paikan arancini-pallot!) ja pääruokina kahta erilaista pastaa ja risottoa, mikä huipentu vielä ihanalla tiramisu-jälkiruoalla. Ruoka oli superhyvää, palvelu erinomaista ja kaikki järjestäminen Alicen kanssa todella helppoa. Siellä oli aika paljon erilaisia ruokavalioita ja allergioita, joita piti huomioida ja ne kaikki huomioitiin ja saatiin kaikki viimeisen päälle. Erityiskiitos Alicen ravintolapäällikölle, joka on aivan hurmaava tyyppi!

Mä jätin pizzat valitsematta tähän meidän maistelumenuun, mutta kun vähän kuikuilin vieraisiin pöytiin, niin pakko sanoa, että Aliceen on mentävä pikimmiten uudelleen :) 

Ruokajuomana oli todelliseen italialaiseen tyyliin Masin viinit, eli Masi Moxxé skumppa alkumaljoina, Masi Campofiorin punkkujen juojille, Masi Masianco Pinot Grigio valkkarina ja Rosa dei Masi rosé-viininä. Campofiorin on mulle tosi tuttu jo vuosien ajalta ja se oli yksi meidän häävinneistäkin. Moxxé-skumppaakin ollaan juotu paljon, se on nimittäin tosi hyvä yleisskumppa joka makuun ja sopii niin talveen kuin kesään, todella sellainen "helppo" ja hyvä skumppa :) Masianco ja Rosa dei Masi on olleet sikäli miellyttäviä tuttavuuksia, että vaikka yleensä en ihan hirveästi italialaisista valkkareista tykkää, niin tää Masianco todellakin toimii ja Rosa dei Masi taas on ihan superhyvä rosé just vaikka lihaisan pastan kanssa. En oo oikeestaan vielä tavannut Masin viineistä yhtään sellaista, joka ei olis tosi hyvä.

Nää kaikki viinit on sellaisia 13 € ja 15 €:n väliin pullohinnaltaan mahtuvia viinejä, joista voin suositella jokaista todella lämpimästi. Jos mun kanssa on mennyt viinimaku yksiin, niin kannattaa ehdottomasti kokeilla näitä :) 

Mä vihaan puheiden pitämistä, mutta koin todellakin erittäin tarpeelliseksi kiittää kaikkia heitä, jotka olivat apuna tässä, ja erityisesti isääni, joka ei ollut paikalla tuolla illallisella. Iskä oli suhannut koko päivän apuna, ja vielä kaiken päälle tullut keräämään kaikki meidän tavarat saunatilalta ja ottanut myös lapsenlapsen mukaan ja huolehtinut tämän illallisen, kylvetyksen ja nukkumaanlaiton ilman yhtäkään poikkipuolista sanaa. Ihana isi! Ja ihanat kaikki muutkin, jotka mahdollisti tän päivän ja illan :)

Meidän perheen naiset voisi harjoitella puheiden pitämistä. Terveisin, itkimme kaikki kolme. 

Siinä. Yhteensä 52 vuotta itkuista Vanhasen neitiä siinä yhtenä kasana.

Haaa! Se kun sun kaveri kuvittelee selviytyneensä ilman sen kummempaa numeroa, mutta jonka paljastat edellispäivän synttärisankariksi ja hän saa omat osansa paljon onnea vaan -lallatuksista. Ohhhh that face kun herra tajusi mitä tapahtuu :D :) Mun ystävät on kyllä aivan mahtavia ja niin myös heidän puolisonsa! 

Mahtava illallinen, josta suuntasimme vielä Helsingin yöelämään! Ennen kuin käperryin Lilla Robertsin superpehmeän peiton alle tuli koettua myös karaoke, mustikkashotteja ja aamun pikkutunneille tanssimista. Kaikilla tuntui olevan niin hyvä fiilis, että lähes koko porukka jatkoi vielä baariin ja sieltähän sitä materiaalia vasta onkin. On karaokevideota PMMP:n biisistä (menneisyyden minä ja rakas lankoni, miksi?!), jossa lähes koko porukka on yhdessä laulamassa. On selfieitä ja kaverikuvia. Ja on vaikka ja mitä, jonka ei onneksi tarvitse koskaan nähdä päivänvaloa. 

Oli kaikin puolin mieletön päivä ja ilta! Laulettiin ja tanssittiin siellä aamukolmelta vielä koko porukalla, ystäväni, siskoni, äitini ja Lontoo-äitini kaikki yhtä hyvässä tunnelmassa. Ehkä vähän itkettiinkin, mutta vain hyvästä mieletä ja onnesta. 

Ihana ihana päivä ja ilta, josta iso kiitos kuuluu kaikille osallistujille! 

(Ja teidän osaltanne kiitos kuuluu myös rakkaalle ystävälle, joka napsi muistikortillisen kuvia muistoksi illasta, ja luovutti sen minulle heti sunnuntaina.)

Psst!! Mä rakastuin tuohon Sauna-tilaan ja koko palvelun ystävällisyyteen ja ammattimaisuuteen, ja sain teille kivan alennuskoodin jos jollakin on tarvetta vuokrata tuontyyppistä tilaa käyttöönsä. Lokakuun loppuun asti varatuista tiloista saa -10% alennuksen koodilla "mungoanna". 

Pages