Ladataan...
Mungolife

Huphei!

Mitä kuuluu? Mä oon jotenki kauheen maanisella tuulella ollu nyt pari päivää, en tiedä mistä johtuu. Melkeen menee jo yli. Tai tiedättekö sen tunteen, kun juo kolme kuppia kahvia putkeen ja sitten sydän hakkaa vimmatusti ja koko ajan on jotenki sellanen on the edge -olo. Meitsillä on nyt ollu sellanen ihan ilman kahvia jo pari päivää. Vois jo toi pääkoppa rauhottua.

Yksi positiivinen asia tässä on se, että oon saanu ihan hirveesti aikaseks muutaman päivän aikana. Esimerkiksi pudottamaan mun läppärin kolmen metrin korkeudelta....

Mun toissailtainen Facebook-statukseni, olkaapa hyvät:

"Tässäpä päivän tarina. Tule kotiisi. Aseta laukkusi tasanteelle rapun eteen. Josta se putoaa metallihärvelille. Jonka välistä läppärisi putoaa n. 3 metriä tilaan, jonka ainoa ovi on muurattu umpeen sisäpuolelta. Tutkiskele asiaa hetki. Jaaaaa sitten odottele tunnin verran hitsaajaa, joka tulee ja sahaa auki metalliosat, että pääset ujuttautumaan (mahdollisesti peräti mahdutkin vielä) 0,5 m leveään tilaan hakemaan ko. laite. Joka on 100 % varmasti hajalla. Ja voit vaan rukoilla, että kovalevy ei ole. KOSKA OLETHAN NAINEN, ETKÄ OLE KOKENUT TARPEELLISEKSI SITÄ VARMUUSKOPIOIDA NOIN VUOTEEN! Kuuluuko oma tyhmyys kotivakuutuksen piiriin? Ja millaisia korvausvaateita voin saada, kun asiaa tutkiva vakuutustarkastaja nauraa itsensä kuoliaaksi tässä hommassa. Seriously. KUKA muu tällä planeetalla on kykenevä tähän...

Mä EN ainoastaan löytäny Englannin vittu ainoata kohtaa, jonne ei ole muuta pääsyä ku perkeleen remontti. Mutta mä tiputin mun koneenikin sinne. Needless to say, maksan nyt sitten itteni kipeeksi tästä operaatiosta ja mun kovalevy on varmaan hajalla. 

Ei siinä mitään. Kaipailinkin uutta läppäriä. EN NÄIN."

Tässä välin, pyytäisin aplodeja. Tosiaan tulin himaani ja päätin nappaa vielä nopeasti tripodin kanssa asukuvat.. Jaaaaaaa, no, ei menny ihan nappiin. Tutkittiin ton mun viereisen rapun, joka sattuu olemaan hotelli, respatyypin kanssa koko se rakennus, ja todettiin, että katos perkele, ovi, joka näkyy ulkopuolelta katsoessa, on muurattu sisäpuolelta umpeen no milläpä muulla ku betoniseinällä. Ainoa option oli siis ulkokautta tilaan pääseminen. Tässä välin näytän teille kuvamateriaalia aiheesta...

Jaaa tarkkasilmäiset sieltä bongailee sitten läppärin!

Eipä siinä mitään. Tummanpuhuvat pilvet laitto actionia tähän naiseen, nimittäin elättelin toiveita siitä, että kovalevy ei tossa kilahtanu hajalle, ja että vielä olisi toiveita pelastaa tiedosto, vaikka olin varma, että kone itse on tuusan nuuskana.

Googleen hakusanoiksi emergency + welding + London, ja sitten löyty yks lafka. Jonka työntekijää suostuttelin lisämaksulla, että tulisi after hours hoitamaan tän asian. Sitten venailinkin himassa seinille hyppien tunnin verran, että mikä tuomio sieltä tulisi. Tyyppi tuli paikalle, sahasi auki ton metallihärvelin, totesi kuivasti, että toi mesta ei todellakaan ole "ladya" varten, ja kapusi sinne itse. (Kiitos kaikille korkeemmille voimille tästä) Sitten hieman hitsailua ja homma siinä. 200 puntaa kiitos ja näkemiin.

Ei siinä. Olin jo valmis lähtee Applelle kiikuttaa laitetta.. Kunnes ei ollut tarvetta. Joo, se on naarmuilla ku mikäki. Mutta pelittää täydellisesti edelleen!! Kyllä Omppu vaan kestää! ♥

Mun on ollu tarkotus vaihtaa tästä 13":sta Airista 11":een, mutta saapa nähdä paljonko löytyy ostajahalukkaita, kun tätä koristaa nyt kunnon vauhtiraidat :D

Siitä seikkailusta selvittiin sitten ihan semisuosiolla, joten nyt on vielä ainakin läppäri, joka pelittää ja toimii. Toivottavasti en ihan heti keksi uusia seikkailuja sille, on rahalle nimittäin parempaakin käyttöä :D Eilinen meni tiukasti kouluhommia tehdessä ja yliopistolla pyöriessä. Sainpa takaisin viime termin businessraportin, ja vahva B sieltä taas kilahti. Mikä onki aika helvetin hyvin, jaksoin nimittäin keskittyä siihen aika heikosti. Inhoan Exceliä ja kaikkea siihen liittyvää. Sen jakson, eli Fashion Analysisin, arvosana tulee 60 % tosta rapsusta ja 40 % kokeesta, jonka tulokset pitäisi tulla tänään. Jännittävää. Mulla loppu aika kesken todella pahasti siinä, mutta toivotaan, että se mitä sain scribblailtua paperille, riittää.

Enemmän kyllä odotan sitä, että saan mun kulttuuri/historialliset opinnot esseen takaisin. Yleensä ku musta tuntuu, että ei toiminu ollenkaan, niin saan hyviä arvosanoja, ja ku tuntuu, että meni hyvin, niin on huonoja. Nyt on hyvä fiilis siitä esseestä, eli saan varmaan D:n... Sitä saa odotella vielä ensi perjantaihin asti, mutta toivon parasta.

Tästä tulikin mieleeni, että onko teillä kiinnostusta lukea joku mun kouluaine täällä? Tai siis toki vihaajat varmasti ihan into piukeena kuola valuen etsii sieltä kaikki pilkkuvirheet, joista voidaan sitten keskustella seittemällä eri keskustelupalstalla siitä, miten paska enkku mulla onkaan, ja miten mun isi, joka on siis vähintäänkin öljymagnaatti, koska en suostu kertomaan tulojani 60 000 ihmiselle, on selkeästi maksanut mut tonne kouluun... Mutta siis teillä rationaalisilla ja kivoilla lukijoilla, onko mielenkiintoa aihetta kohtaan? Paljon aina kysellään mun opinnoista, ja ajattelin, että jonku esseen voisin täällä näyttääkin ehkäpä :) Eli ku mä saan tosta mun stiletto-esseestä jonku D-, hautaan sen jonneki syvälle arkistoihin, ja unohdan ees kysyneeni teiltä tällasta...

  • Farkut / jeans, Zara
  • Bleiseri / blazer, Mango
  • Saappaat / boots, Zara
  • Huivi / scarf, Mango
  • Toppi / top, Nelly.com
  • Laukku / bag, Chanel

Huh, tulipas tähän vanhat kuvat kuvitukseksi. Nää nappailtiin just ennen ku lähettiin Vivven kanssa reissuun, ja on unohtunut julkaista :) No, parempi myöhään kun ei millonkaan?

Tolla asulla melkeen varmaan pärjäis nyt Suomessa jo ilman päällystakkia, vai onko siellä kelit yhtään parantunu? Täällä on nyt paistellu aika hyvin, ja eilen tarkeni kaupungilla hyvin pelkissä baltsuissa, eikä takkiakaan ohuen neuleen päälle tarvinnut :)

Sellanen asu ja ajatuksia, kommentoikaa vapaasti, mitä mieleen ikinä tulee!! :) 

Ladataan...
Mungolife

Otetaas lisää Malediivi-kuvia kehiin.. Edelleen palaan hintojen, matkan jne muun osalta viimeisessä Male-postauksessa, tässäkin lähinnä fiilistelyä kuvien muodossa :) Varoituksen sana; jos meikäläisen ruho aiheuttaa pahoinvointia tai meitsin tiirailu bikineissä on jotenki hirveen rankka juttu, niin suosittelen vaihtamaan sivua hetkellisest.. Tämä sille yhdelle rakkaalle lukijalle, jonka mielestä bikinikuvat lomalta on verrattavissa pornoon.

Sitten. Itse kuvatuksiin... Mitäs me siis tehtiin?

Ihasteltiin maisemia ja upeita auringonlaskuja...

Ahmittiin herkkuaamupaloja (huomatkaa pieni oliiviaddiktio menossa...)

Iloittiin ruskettuneista sääristä..

... ja oltiin vaan :)

Pidettiin nähtävästi majoja pystyssä...

... ja mentiin aika kovaa vauhtia :D

Oltiin ruskeita ja innostuneita...

Fiilisteltiin upeaa korallia..

... ja edelleen rakastettiin sitä kesäreppua kovaa!

Päivän asu oli monimutkainen. Avoselkäinen ryysy Vietnamista ja kesäreppu Hennesiltä. Occasionally saattoi myös vilahtaa niinkin villi lisäys kuin huivi kutrien peitoksi! VILLIÄ!

Ex temporena päätin ottaa alustavat sukellustunnit ja mennä tekemään sertifikaatin. Vivven keskittyminen ei riittäny hommaan, joten opettelin yksikseni. Tai no, TODELLA viehättävä sukellusopettaja seuranani. Komea mies, joka puhuu ranskaa ja lausuu "perrrfect"- sanan r:ää ranskalaisittain pyörittäen aina 5 minuutin välein. Käy. Alkeet opeteltiin sitten uima-altaan sijaan matalikossa. Kivaa, että siellä matalikossa oli kuitenki hirvee virtaus, ja elämä ei ollu kauheen helppoa. Toisaalta, kun mun suukappale kokeiltiin harjoitteluna pois, ja piti napata oppaan octopus, ja sen jälkeen pitää läheisesti kiinni, kun harjoteltiin pinnalle tulemista, en oikeastaan valittanu. Oli myös aika jännä kokemus mennä heti 4 metrin syvyyteen sen jälkeen kun oli harjotellut 30 min vedessä... No mikäs siinä. Oppaan mukaan opin ja ymmärsin hengitystekniikan tosi nopeesti, joten ei muuta ku iltapäivällä avoveden sukellukseen 12 metriin asti. Jaiks!

Ready or not, here we go!

Katso äiti, mä oon 12 metrin syvyydessä!!

Kala tuli moikkaa!

... ja vähän korvapaineen tasoittelua...

TYYTSKÄRI!

Itseensä sangen tyytyväinen otus matkaamassa ihan loppupuhki takaisin saarelle.

Hieman taustaa lienee paikallaan tässä välin. Meikäläinen on aina omannu sellasen viha-rakkaus -suhteen veteen, ja pitkään sitä pelkäsin ihan kunnolla. Vuonna 2008 sain vielä paniikkikohtauksen kun menin snorklaamaan, ja siitä päätin alkaa sitten hieman käymään läpi pelkoa. Tää on hauska tarina itse asiassa. Aloin pohdiskella vedessä ollessani, että mitä jos lintu istuu mun snorkkelin päälle... Joskus nassikkanna jossai piirretyssä kävi nii ja se tuli mieleen. Jaaaa siitä sitten alko paniikkikohtaus, että apua, lintu laskeutuu tähän, en saa happea, kuolen!! Kyllä, tiedän olevani maailmanluokan urpå ja että pää ylös, oot veden pinnalla. Mutta, sillon kun paniikkikohtaus alkaa, sitä ei voi pysäyttää, vaikka itse tavallaan jossain alitajunnassa tiedostaa olevansa tyhmä, ja jälkeenpäin koko homma tuntuu typerältä, siinä hetkessä se on ainoa oikea todellisuus. Snorklaamisen ekat kerrat meni lievässä ahdistuksessa ja pelossa, kunnes pikkuhiljaa alko helpottaa, kun aloin luottaa siihen snorkkeliin.

Siitä sitten aloin nauttimaan snorklauksesta, ja seuraava osuus olikin sukeltaminen. Sukeltamisessa mua pelotti mun herkkyys saada paniikkikohtauksia. Viimesestä on menny jo vuosi pari, mutta silti pelkäsin, että mitä jos saan vedessä paniikkikohtauksen ja alan puskee pintaa kohti hajottaen tärykalvoni, keuhkoni tai mitä vaan. Vasta ku olo oli todella varma snorklaamisen kanssa, päätin viedä asian pidemmälle. Sitten mentiin! Video tuntu loogiselta ja hengitysharotukset kanssa. Luotin tasan ku seinään mun sukellusopettajaan (joka oli komeutensa lisäksi myös todella jotenkin rauhoittava) ja opin hengitystekniikan tosi helposti. Alas mennään puhaltamalla ulos, ylös vetämällä happea. Simple as that.

Sitten päästiin seuraavaan ongelmaan. Mun oikea korva on vähän hankala tapaus. Siinä on tosi ahdas toi joku käytävä, ja se on aina ollu ongelmallinen lennoilla. Yleensä ku tuun koneesta ulos, mulla on korva lukossa tunnin pari ja aukeaa ku aukee. Ongelma on se, ettei se päästä ilmaa tarpeeksi nopeesti ulos kapeutensa takia, ja paineet on vinksallaan. Tai jotain tällasta on mulle selitetty. Se menee lukkoon myös nopeissa hisseissä esimerkiksi. Korva tuottikin sitten suurimmat ongelmat sukeltaessa. Paineita pitää sukeltaessa tasata n. metrin välein, puhaltamalla sitä ilmaa ulos korvista, mutta mun ongelma oli siinä, ettei se paine suostunu tasaantumaan. Jouduttiin siis menemään aika siksakkaavaa kyytiä alaspäin, koska mun piti usein kääntyä pystyasentoon ja mennä ihan muutama kymmenen senttiä ylöspäin, jotta paine tasaantuisi korvassa. Sitten aina jossain vaiheessa se suostu aukeamaan. Vähän epämukava tunne siis alkuun, mutta kyllä siitäki selvittiin. Sukellusope oli supermaltillinen mun kanssa, vaikka eteneminen alkuun oli hidasta :D

Iltapäivällä tosiaan päästiin sinne avomereen ja mentiin 12 metrin syvyyteen asti, ja ihan MIELETÖN kokemus! En malta odottaa seuraavaa kertaa, mä olen nii koukussa! Mulla on aiheesta tosiaan nyt sertifikaatti, joten enää pitää tehdä pari juttua ja saan sukelluskortin. Jes! Oon supertyytyväinen ton firman toimintaan, ja jos joku tonne menee, suosittelen tuon kortin tekemistä! Mun opettaja ei enää oo tolla saarella, mutta ne muutki oli tosi mukavia ja ammattitaitoisia :)

Ahh, en malta odottaa seuraavaa kertaa kun pääsee veteen ja lähitulevaisuuden suunnitelmana on Suuri Valliriutta!

Jessus miten viehättävältä ihminen näyttää kalansilmä-objektiivilla. Yeah baby. Tota merkkiä sai näytellä aika paljon, ja se jäi aika lailla elää mun ja Vivven välille ton jälkeen :D

Tired but happy kävis tähän aika hyvin :)

Saatiin sukellusopettajista sitten seuraa saarella ololle, oliki varmaan ainoot ei-pariskunta -ihmiset henkilökunnan lisäksi saarella.

Sukellusopettaa halus asettaa superhyvät asetukset. Eka ja toka kuva mun kuvaamia, vika sen. You be the judges :D

Pitkäperjantain kunniaksi olin hieman kirjava :)

Rakastin lujasti meidän deckiä ja kaarevia aurinkotuolejamme..

Fiilistelin myös paljon mun Intimin biksuja, jotka on kyllä syrjäyttäny melkeen kokonaan muut käytöstä :) Kiitos kiitos kiitos Emppu, että esittelit mut näille, I love them!! Ja koska niistä aina kysellään, ne on tosiaan Intimilta!

Auringonlaskuun asti jakso hengata deckillä ilman mitään ongelmaa..

Anteeks, mulla on ikävä noita aamupalapöytiä :)

Ja tota vettä!!

 

Fiilistelin myös paljon mun kukkaviittaa jälleen yksien Intimin biksujen kera...

... ja nauroin ihan liikaa.

Fiilistelin paljon ja vielä vähän enemmän...

Ahh, mulla on ikävä aurinkoa!!

Vielä yksi osa tulossa, ja kattavampi infopaketti mestasta on sitten siinä :) Palaamme pian, mä jatkan mun rusketuksen kiroomista ja hymyilen itsekseni sille, että sain käydä tuollaisessa paikassa!!

Checkidi check alla päivän varsinainen postaus!

Psst!! Instagramin käyttäjät, tsekatkaa siellä sellainen käyttis ku @ideal_ltd :) Se on meidän kouluproggiksen Insta, ja sinne tulee pian lisää kuvia ja pääsette osallistumaan siis meidän tämän jakson projektiin, josta saattaapi syntyä jotain sellasta, mikä teitä miellyttää :) Ja jokainen seuraaja siellä auttaa meitä meidän projektista, joten kiitollisia olemme, jos siellä meitä seurailette! Muutkin ku IG:läiset saavat kyllä tietoonsa siitä enemmän sitten kun se edistyy :)

Pages