Ladataan...
Mungolife

Heti alkuun haluaisin kiittää lämpimästi kaikkia edelliseen postaukseen kommentoineita. Kommentteja tuli ihan valtavasti ja ne tekivät kyllä ihan älyttömän hyvän fiiliksen :) Osa kommenteista liikutti kyllä ihan kyyneliin, tällä kertaa siellä toisessa ääripäässä! Kiitos siis siitä, että muistutitte minua siitä, miten paljon ihania lukijoita siellä ruutujen toisella puolella on. Olen pyrkinyt vastaamaan kaikkiin kommentteihin, pahoittelut jos jonkun kommentti jäi ilman vastausta, se ei ollut tarkoitukseni. Kaikesta palautteesta päällimmäisenä jäi mieleeni se, että vaikka itse koen kommentteihin vastaamisen ekstraksi eikä bloggaamisen perusvaatimukseksi, on se äärimmäisen tärkeää teille. Jotenkin itse helposti tulee priorisoitua uusi postaus aina kommenttejen vastaamisen edelle, mutta pitää skarpata tuon vastaamisen kanssa. Haluan vielä ihan postauksenkin puolella selventää, että vaikka en aina kaikkiin kommentteihin vastaa, niin aina, ihan aina, luen ne. Kaikki kommentit, joita en ole ohjannut suoraan roskikseen, saavat minussa aikaan jonkin reaktion tai kiitollisuuden tunteen, vaikkeivät ne aina saisikaan vastausta. Yritän siis jatkossa paremmin vastailla, mutta en lupaa asiaan muutosta, sillä aika ei vaan aina riitä. Toivon, että muistatte, että vaikka en vastaisi, merkitsevät nuo kommenttinne valtavasti, sillä ne kannattelevat tässä tekemisessä ihan tosi paljon niinä pahoina hetkinä. Tai itse asiassa niitä turhautumisia ei taida edes päästä syntymään samalla tavalla, koska muutamien ilkeiden kommenttien vastapainona on sitten lukuisia ihania ja positiivisia kommentteja :)

Yksi hemmetin hyvä pointti tuli ilmi noissa kommenteissa, siitä, miten ajankäyttöni näyttää ristiriitaiselta. Miten voi olla aika ihan kortilla, jos kerta on aikaa makoilla rannalla ja grillailla kavereiden luona. Niin, en olekaan tätä selvittänyt ehkä tarpeeksi hyvin. Tein jonkin aikaa sitten päätöksen, että teen bloggaamisellekin ajat. Bloggaaminen on työnä siitä inhottava, että se hiipii aina vähän joka hetkeen mukaan. Ellei sitä rajaa ulos. Toki kamera kulkee usein mukana ja vähän joka tapahtumassa ja tilanteessa tulee räpsittyä kuvia. Päätin jossakin vaiheessa, että teen töitä vain arkisin 8-18/19 ja välillä. Päivätyötä teen 25 h viikossa, jolloin sen jälkeen jää vielä about saman verran blogille. Tämän lisäksi otamme usein kuvia viikonloppuna jos silloin on hyvät kelit, mutta muuten blogi on off limits iltaisin ja viikonloppuisin. Olen pidättäytynyt tästä about yhtä hyvin kuin Nalle Puh hunajan syömisestä. Mutta, mä yritän.


Tämä aikajako on mulle tosi tärkeä ja siksi haluan pitää siitä vielä enemmän kiinni! Ilman sitä jakoa kärsin päivittäin syyllisyyden tunnetta muuten. Olisi kommentteja vastaamatta, postausta ei ole tehtynä ko. päivälle ja olisi 2514 kuvaa käsittelemättä. Samaan aikaan olisi ihanaa nauttia täysillä ystävien seurasta, mutta samalla painaa syyllisyys niskassa, että pitäisi tehdä. Sama toisin päin. Olisi poikaystävä ja koira, jotka kaipaavat huomiota, olisi ruoka laitettavana ja ystävän sydänsurut kuunneltavana. Ja sitten yrittää keskittyä kirjoittamaan ja käsittelemään ilman syyllisyyden tunnetta omien tärkeiden ihmisten ja juttujen laiminlyönnistä. Nyt haluan taas skarpata tuon aikataulutuksen suhteen. Herätys 6.30., suihku, laittautuminen ja aamupala. Klo 8.00 työpäivän kimppuun ja viimeistään 18 läppäri kiinni. Näin jaa aikaa leipomiseen, kuntosaliin, värittämiseen, Benjin kanssa leikkimiseen, siivoamiseen, ruoanlaittoon ja niihin tärkeimpiin; perheeseen, ystäviin ja parisuhteeseen. Jostakin pitäisi kerätä se rutiini ja vahva päätös, että teen sen mitä ehdin siinä ajassa, ja mitä en ehdi, niin voi voi. Koska jokaisella pitää olla työhönsä liittymätöntä vapaa-aikaa, jolloin lukee rannalla kirjaa tai on ystävien kanssa eikä edes ajattele blogia. Joten jos elämäni tuntuu välillä kovin rennolta grillailuineen mutta samalla sanon, etten ehdi, haluan, että ymmärrätte, että tarkoitin, että työajan puitteissa en ehdi. Eilenkin käsittelin näitä kuvia päivällä, mutta oli pakko lyödä läppäri kiinni jossakin vaiheessa ja todeta, että ei ehdi. Illalla oli Suomen peli, ja olin katsomassa sitä Lauran ja miehensä kanssa. Syyllinen olo oli koko ajan, että olisi pitänyt ehtiä kirjoittamaan. Ihminen on välillä oman itsensä pahin vastustaja.

Tänään aion kuvailla parin tulevan postauksen materiaalit kosmetiikasta ruokajuttuihin, mutta 18 lätkäisen koneen kiinni. Mies on lyhyellä työmatkalla, niin käperrän Benin kainalooni ja tuijotan jonku tyttöjen nyyhkyleffan. Slaughterilta olisi uusi kirja, jota en ole vielä lukenut, mutta en uskalla. Luin juuri toissapäivänä loppuun Pretty Girlsin (ihan helkkarin hyvä, suosittelen!! Mutta lukekaa siihen pohjalle se Blonde Hair, Blue Eyes) ja eilen sitten lätkäpelin aikaan kaverit kiusoitteli sillä Kuopiossa karanneella vangilla. Pelkäsin omaa varjoanikin kun menin kotiin. En uskalla aloittaa uutta jännäriä, ennen kuin mies on kotona pitämässä huolta :D

No anyway, aiheeseen.

Kuten varmasti kaikki hyvin tiedätte, niin slip dressit, eli yöpaitamaiset mekot ovat olleet viimeaikoina todella vahva trendi :) Inspiroiduin Hannan tästä postauksesta, jossa hän käsitteli tätä trendiä ja päätin kokeilla tällaisella rennolla silkkipyjaman ja kashmirneuleen yhdistelmällä. En ihan osaa itsekään päättää, onko trendi hieman sennäköinen kuin olisi unohtanut yöpaidan neuleen alle vai suloinen yhdistelmä pitsiä arjessa :D Jotenkin tykkään, vaikka kyllähän yöpaita on yöpaita :D


Sain taannoin yhteydenottopyynnön Diamo-koruliikkeeltä, jossa minulle tarjottiin mahdollisuutta tutustua heidän mallistoihinsa. Ihastuin Islannissa ohikulkumatkalla Sif Jacobsin koruihin, mutta en niitä ehtinyt tarkemmin tutkimaan. Ilahduinkin siitä, että kyseisiä koruja myydään myös suomalaisessa verkkokaupassa. Sain valita Diamon mallistosta muutaman korun itselleni, ja päädyin näihin sormuksiin ja rannekoruihin :) Tykkään kovasti tuosta nuoliniittisormukseta, joka on varmaan malliston suosikkini! Rannekoru täydentää sitä, ja tuo rengas ketjuineen sopii hyvin niin arkeen kuin juhlaankin. Korut odottivat kotona kun pääsimme takaisin Kreikasta, ja olin kyllä vakuuttunut niiden laadusta heti! Korut tulee kauniissa pakkauksissa ja ovat todella laadukkaan näköisiä luonnossa. Tuo mun valitsema niittisormus maksaa 99 euroa, ja on 925 hopeaa, joka on rhodiumpinnoitettu, minkä pitäisi estää sormuksen tummentumista.

Diamo on minulle tuttu, sillä kaverini isä omistaa liikkeen. Ystäväni upea vihkisormus oli Diamon käsialaa, ja Diamolla on muutenkin myynnissä paljon kauniita sormuksia ja muita koruja. Mm. maailmalla suuressa suosiossa olevat Mulcon kellot löytyy Diamosta. Suosittelen tutustumaan jos kesä-asunne kaipaavat kiiltävää piristystä! :)

Uutta postauksessa on myös tuo Balmuirin Marchese -huivi. Tilasin huivin jo maalis-huhtikuussa, kun se ei vielä ollut edes saatavilla kuin pitkän toimitusajan päähän. Neliön mallinen huivi on silkkivilla sekoitetta (65 % silkkiä, 35 % villaa) ja tuntuu taivaalliselta paljaalla iholla. Tuo mun väri on nutria, joka on hieman murrettu beige. Odotin huivia kuin kuuta nousevaa, enkä joutunut pettymään. Se on UPEA! Tässä asussa se on hieman tumma muutoin niin vaalean asun rinnalla, mutta esimerkiksi sinisiä farkkuja ja valkoista paitaa vasten se on aivan täydellisen värinen! Siihen sopii kaveriksi niin harmaa kuin ruskeakin, joten monikäyttöisyyttä löytyy :)

GINA TRICOT kashmirneule
MANGO silkkimekko(pyjama)
OFFICE korkkarit
PHILIP LIM laukku
BALMUIR Marchese-huivi
SIF JACOBS korut / Diamo.fi

Asu on sunnuntailta, jolloin vietimme päivää Lauran ja miehensä luona. Juti ja Benji telmivät pihalla ja me nautimme yli 20 asteen lämmöstä grillaillen ja herkutellen. Sekä tietenkin Saksan peliä katsellen :)

Ahhhhhhh. Kesä, älä koskaan mene pois. Kasvisnyyttejä, entrecote-pihvejä ja pekoni-parsaa.

Jälkiruokapöytä oli meikäläisen vastuulla, ja tällä kertaa lihosimme mm. marjapiirakan ja vaniljajätskin, vesimeloni-juusto -tikkujen ja mokkapalojan avustuksella. Kiinnostaisko marjapiirakan tai mokkisten ohje? :)

Grillailupäivän kruunasi tietenkin Suomen voitto! Eilen tuli vähän hikisellä pelillä yksi lisää ja tänään voi vihdoin tehdä muutaki ku kattoa lätkää. Toki siellä tulisi tänään kahden suuren kiekkomaan Ranskan ja Kazakhstanin huikea taistelu, mutta taidanpa pitää välipäivän :D

Se ihana viikonloppu meni sinne, mutta onneksi seuraavaan on enää kolme päivää :)

Mitäs te tykkäsitte tuosta asusta? Onko yökkäritrendi ihan yök, vai iskeekö teihin? :)

* Rannekorut ja sormukset saatu kaupallisena yhteistyönä Diamo.fi:ltä

Ladataan...
Mungolife

Kun oltiin Maijan kanssa tiistaina reippailemassa kävelyllä ei kyllä kumpikaan ajatellut, että näin tämä viikonloppu tulee menemään. Mutta, elämä on täynnä yllätyksiä, ja välillä todella mieluisia sellaisia :)

Pahoittelut siis, että katosin maailmankartalta muutamaksi päiväksi. Ja pahoittelut, että perinteinen kuun ensimmäisen asupostaus jäi tekemättä, palaan siihen vaikka huomenissa. Me tuossa torstaina kokoonnuttiin tyttöjen kanssa kotiin drinksujen äärelle. Mun lempicocktail on Pornstar Martini, hirveästä nimestään huolimatta. Passionhedelmä on vaan jotain maailman parasta, ja kun siihen lisää vaniljaa, harva saa sen tehtyä väärin :) Päätettiin siis tehdä hieman drinkkejä kotona ennen suuntaamistamme Boxiin. Kesken illan puhelin ilmoitteli viestistä, ja mun yksi muualla asuva ystävä, jonka oon tuntenu 14-vuotiaasta, ilmoitti, että on tulossa käymään Lontoossa huomenna, eli perjantaina. En oo nähnyt häntä varmaan kolmeen vuoteen, niin totta kai lupasin raivata tilaa kalenteriin. Torstai-ilta jatkui aamuviiteen Boxissa ja Zebranossa, ja perjantailuennot ei kyllä kieltämättä niitä ihan kaikkein pirteimpiä neiti Vanhasen osalta olleet :D

(Baaritiski a la Vanhanen)

Olin niin naatti perjantaina, että ajatuskin uudestaan uloslähdöstä hirvitti. Mutta, ystävä oli onneksi poikien kanssa syömässä, joten sain hetken hengähtää ja keräillä voimia. Tiedättekö mitä? Kaikista upeimmat illat elämässä on kyllä niitä, kun ei ole edes meinannut lähteä ulos. Kaiken maailman uudetvuodet ja vaput on aina loppujen lopuksi floppeja, vaikka niitä suunnitellaan viikkoja. Ja extempore -illat on maailman parhaita. Perjantaina meni kyllä kaikki Murphyn lailla pieleen. Koulussa kompastuin ja kaadoin kahvia rinnuksilleni. Kävellessäni kotiin, kastuin litimäräksi äkillisessä sadekuurossa ja sen sellaista. Uitettuna koirana kotona ei paljoa naurattanut lähteä vielä baariin. Maija keksi ihan viime minuutilla, että tulee sittenkin mukaan, ja matkalle mahtui vielä taksikuski helvetistä, ennen kuin pääsimme perille. "Ollaan tunti ja sit mennään nukkumaan". Jjjjooo, that happened.

Hostess vei meidät pöytäämme ja mun tärykalvot uikutti jo siinä vaiheessa, Lontoon klubit on niin helvetin äänekkäitä, musa on ihan liian kovalla. Yritäpä siinä vaihtaa kuulumisia ystävän kanssa sitten. Mä sain kuulla vähän kunniani, kun mun piti kuulemma soittaa, ennen kuin tulen. En ymmärtänyt, mikä oli ongelma, kun pääsimme nimellä sisään, eikä näin ollen meistä tarvinnut pitää huolta. Kun ei tuo viinapuoli maistunut, niin pöytään pyydettiin meille kuplivaa. Ystäväni pahoitteli hirveästi, että pöydässä ei ollut heti sitä skumppaa, ja kirosi että mikä hitto palvelussa kestää, hän on kuitenkin osaomistaja. Jahas, sillä lailla. Ystävä kiroili, että hän oli vielä sanonut, että kun Anna tulee, pitää olla kaunista. Ajattelin, että nyt on joku kielimuuri, en oikein ymmärtänyt, että miten niin "kaunista". Sisustakaa mesta uusiks vai mitä helvettiä? :D

Noissa klubeissa on tapana järjestää synttärsankareiden pöydille jotain erityistä, ja pari kertaa musiikki laitettiin pois, dramaattiset tunnelmannostattajat laitettiin päälle ja kajareista täräytettiin Happy Birthday -biisi, samalla kun pöytiin vietiin kuplivaa pyrojen ja paukkeen siivittämänä. Me siinä istuskeltiin sitten odottelemassa juotavaa Maijan kanssa, mitään ajattelematta sen tarkemmin. Alkoi taas tuttu pauke ja pyrojen rätinä, johon en kiinnittänyt enää ees huomiota sen kummemmin. Ykskaks mun edessä oli kymmenen tarjoilijaa shampanjapullojen ja kukkien ja järkyttävän kokosen valaistun viinapullon kanssa ja mun sylissä oli massiivinen kukkakimppu kajareista pauhatessa mulle valittu biisi. En muista millon olisin viimeks ollut niin shokissa :D Mun kädet täris varmaan vielä puoli tuntia jälkeen. Mulla on kyllä maailman ihanimmat ystävät! Ei mulla ole edes synttärit, vaan kyseessä oli vaatimaton jälleennäkeminen. Oon edelleen niin hämmentynyt. Dom Perignon virtas ja mä vaan tuijottelin mun lumoavan kauniita kukkia. Ystäväni muisti, että äitini on floristi, ja että rakastan kukkia. Slaavilaiset miehet on kyllä paras asia mitä naissukupuolelle on luotu.


(Ehdottomasti suosikkishampanjani, täydellinen maku!! En halua tietää monta näitä meni tässä parin illan aikana koko seurueelle :)

Mulle on aivan sama tarjooko joku mulle Trip-mehua vai Domppaa, mutta tuollaisen tempauksen järjestäminen saa mut sanattomaaksi. Niin kaunis ele, että joku on miettinyt tuollaisen etukäteen. En tiennyt miten päin olla, kun ykskaks olin siinä koko baarin keskipisteenä musan pauhatessa, kukkakimpu ja shampanjalasi kädessäni. Prinsessakohtelu kestikin koko illan. Oma turvamies pöydässä, jonka reaktioajasta olisi kateellinen olympialaisten pikajuoksijatkin. Kun pyyhkäisin kättäni mekkooni siihen kaaduttua vähän shampanjaa, oli mulla kädessä talouspaperi ennen kuin kissaa ehti sanoa. Ja kun Maijan kanssa piti päästä naisten huoneeseen, ei sinne yksin saanut mennä. Turvamies luovi tilaa väkijoukon läpi. Kuninkaallinen kohtelu oli kyllä viilattu viimeisen päälle. Ilta jatkui ei-niin-yllättäen sitten pikkutunneille, ja kotiin päästyäni kolmelta yöllä oli pakko soittaa äidilleni ja vaan tuijottaa tuota uskomattoman kaunista kukkakimppuani.

Eilen herättyäni olin varma, että koko touhu oli vain unta. Raotin varovasti silmääni ja siinä se mun pinkki kaunotar oli maljakossa. Letkottelin sängyssä pitkään, näin Liisaa lounaalla ja lupasin ja vannoin pyhästi, että tämä täti ei todellakaan lähde enää kolmatta iltaa ulos. Illalliselle korkeintaan. Poikien ja Maijan kanssa saatiin pöytä törkeän hyvään illallispaikkaan, ja mä en oikeesti muista iltaa, milloin mä olisin nauranut niin paljon. Sen lisäksi, että illallisseura on niin mukavaa ja älykästä, mun vatsalihakset on ihan hapoilla. Seurueeseen kuuluu kuitenkin herra, joka on sarjakuvamaisen hillitön, ja jonka "idoli" on Charlie Sheen. On kyllä iltoja elämässäni, jotka olisin halunnut nauhalle. Eilinen oli yksi niistä. Harvoin sitä saa tuntea itsensä vaan täysin onnelliseksi, unohtaen että elämässä on mitään murheita. Herkullista ruokaa ja uskomattoman hyvää seuraa. Unohtamatta tietenkään, että mun ja Maijan vieressä istui poikien tuomat hillittömät kukkapuskat. Ihan oikeesti, suomalaiset miehet, ottakaa mallia. Kukkia ei tuoda naisille erityistilaisuutena, vaan itsestänselvyytenä. Treffeille, illallisille ja baariin. Slaavimiehiltä vois moni muu kansallisuus opetella, miten nainen saadaan tuntemaan itsensä maailman upeimmaksi naiseksi. Ne on pieniä asioita, mutta niin korvaamattoman kauniita :)

Illallinen muuttui jatkoiksi samalla klubilla (kätevää tuollainen omistajuus, muutenhan ois varmaan tosi helppoa saada pöytä tunnin varotusajalla yhdestä Lontoon kuumimpia klubeja..) ja koska välissä ehti tulla taas nälkä, niin siitä sitten vielä "salaiseen" turkkilaiseen shisha-ravintolaan aamupalalle :D Kuudelta aamulla kotona jouduin iskemään uuden kukkapuskan cooleriin, ei nimittäin maljakkoja oo ollut varattuna tällasiin yllätysvierailuihin.

Tää aamu onkin mennyt nukkuessa ja miettiessä, miten yllätyksellinen elämä on. Vaikka mitään niiiin erikoista ei tapahtunutkaan, niin en varmasti pitkään aikaan unohda tätä viikonloppua. Mun kaikki enkelit on ollut kyllä hereillä kun ystäviä on jaettu.

Tää koko aamu on jotenkin niin taianomaisen ihana. Työpöytä täynnä kukkia, kohta kahvideitit ihanan Jennin kanssa ja elämässä kaikki poikkeuksellisen upeasti. Elämä on niitä pieniä hetkiä, jotka ovat unohtumattomia. Siksipä tässä on päivän ehdottomasti tärkein ajatus:

Älkää siis koskaan eläkö elääksenne, vaan nauttikaa joka sekunnista. Ja tehkää hassuja asioita, ottakaa sattumat ja yllätykset vastaan ja heittäytykää maailmaan avosylin vastaan. Ja sitten elämä on kuin elokuvaa :)

Pages