Ladataan...
Mungolife

Terveisiä Melbournesta! Ollaan selvitty Singaporesta Australiaan ja pari päivää nautittu Australian helteistä. On tää reissaaminen jotenkin ihan erilaista kun reissaa perheen kanssa. Aamulla jetlaginen porukka herää joskus 10 aikaan, sitten aamuhalailut ja leikit perheen pienen kanssa, aamupalan syöttö vastahakoiselle lapselle ja sitten koko köörin kerääminen altaalle tai rannalle. Jos ennen heitti kassiin pyyhkeen, kuulokkeet, kirjan ja aurinkosuojan, niin nyt täytyy pakata hoitolaukku, pari eri aurinkorasvaa, leluja, pyyhkeitä, varauikkari ja miljoona muuta asiaa. Lähtörumpaan menee 3 minuutin sijaan lähes puoli tuntia kun sillä aikaa kun keräät lapsen kamoja kasaan, se sama lapsi riisuu just puetun puvun ja rasvaa itseään sun meikkivoiteella. Tai jotain muuta samankaltaista. Sitten kun saat itsesi puolenpäivän aikaan aurinkotuoliin, ei todellakaan ole hetkeäkään aikaa vaikka istahtaa alas läppärin kanssa, vaan täytyy olla tarkkana mukana vesileikeissä ja touhottaa ja katsoa, että aurinkohattu on paikallaan, ettei herkkä iho pala ja valvoa joka askel, ettei käy mitään vahinkoa.

Onneksi meitä aikuisia on kolme tässä matkassa, niin välillä saa vähän nollata, mut rehellisesti sanottuna mä tykkään niin hirveesti olla ton meidän pojan kanssa, etten malta pysyä poissa. Haluan nähdä joka hymyn, nimittäin kukaan ei ole niin onnellinen vedessä kuin hän. Dante on käynyt 3-kuisesta vauvauinnissa ja vesi on ihan hänen elementtinsä. En oo IKINÄ nähnyt häntä niin onnellisena kuin eilen hänen telmiessään rantaviivassa vedessä. Nonstop hymy korvasta korvaan. "Aamu-uintien" jälkeen lounasta ja kaupungille pyörimään näkemään kaupunkia. Sit huomaat ykskaks, että kello on 21 ja äkkiä kämpille, ruokaa lapselle naamariin, ja iltaleikit, kylvyt ja nukkumaan. Kun lapsen saa nukkumaan 23 aikaan (jee, jet lag melkeen selätetty!) alkaa mun päivätyöt. Mä en oo ihan täysin lomalla, vaan teen päivittäin muutaman tunnin töitä. Nytkin kun koko muu perhe nukkuu, istun tekemässä työhommia kaikessa rauhassa. Kieltämättä blogille ei jää ihan hirveesti aikaa. Nyt kun ollaan Melbournessa ja ensi viikon alun Sydneyssä, niin on aika haipakkaa. Sit rauhoittuu. Fiji ja Gold Coast pyhitetään melko pitkälti sille, että vaan ollaan, rentoudutaan ja mä saan tehtyä töitä puolipäiväisesti aurinkotuolista käsin. 

Tänään kierreltiin Melbournen keskustassa ja eksyttiin vähän shoppailemaankin. Voi Myer, olen kaivannut sinua. Ihania merkkejä ja ihania vaatteita! Ostin kaksi maailman kauneinta mekkoa ja maailman upeimman uikkarin! Todellakin onnistunut shoppailupäivä, kun kaikki mun ostokset oli alennuksessakin vielä. Se tunne, kun oot valmis ostamaa jotain 140 dollarilla ja sit sulle selvii, että se on itse asiassa puoleen hintaan :D Hurraa! Huomenna äitini tapaa nuoruudenystäväänsä, joka asuu täällä Melbournessa ja me ajateltiin poitsun kanssa suunnata joko SeaLifeen (en tiedä ymmärtääkö hän oikein vielä mitään) tai todennäköisemmin itse asiassa ihan vaan Botanical Gardensiin pyörimään ja kipittämään nurmikolla. On ihanaa, kun ketään matkaseurueessa ei ihan hirveesti kiinnosta kaiken maailman museot ja pyörimiset jokaikisessä turistikohteessa, vaan nimenomaan päämäärätön fiilispohjainen kulkeminen ja ennen kaikkea kesästä nauttiminen. Mä olen onnellisimmillani palmujen alla. Ehkä se on se pieni osa minusta, joka on uzbekkilainen, nimittäin siinä missä mies ja äiti puhisee +35 asteen lämpötiloja, mä fiilistelen täysillä. Näkisitte miten onnessaan voi muuten pieni ihminen olla, kun pääsee taas maksamaan Aussidollareilla, voi fiilistellä ruokakaupassa kaikkia Aussi-herkkuja ja kaikin puolin vaan tuntea vahvaa kuulumisen tunnetta, onhan tämä hetken aikaa ollut asuinmaani ja on nostalgisen ja kipeän tuttu kaikin puolin :) 

Oon melko vakuuttunut, että tästä lähtien meidän elämä vaatii yhden kuukauden mittaisen kesän keskellä talvea. Viime vuonna oltiin Dubaissa kolme viikkoa, nyt ollaan täällä kokonainen kuukausi. Toisaalta on sitten ihana palata tammikuussa kotiin, kun uusi vuosi on alkanut ja on varmasti virtaa vaikka kuinka paljon ja kevät alkaa piiiiiiikkuhiljaa sitten kolkutella jo ovella. Ja okei, on ihanaa mennä kotiin ja vetää ylipolvensaappaat jalkaan. Rupesin just miettii, että oon käyttänyt ylipolvensaappaita kohta 8 vuotta joka ikinen talvi (eli noin puolet vuodesta) ja tuntuu, etten osaa pukeutua ollenkaan ilman niitä. Mekot kaipaa niitä kaveriksi ja huomaan olevani ihan hukassa kesävaatteiden kanssa. Miten kesällä pukeudutaan? Pakkasin mukaan kahdet släbärit (rantasläbärit ja Tory Burchit), yhdet korkkarit, Converset ja Minna Parikan pupukengät. Kaikki mekot kaipaa korkkareita, mutta eihän kukaan jaksa kävellä yli 10 km päivässä haahuillen jollain 10 cm korkkareilla. Släbäreiden kaa jalat näyttää puupökkylöiltä ja vaikka Parikkani söpöt ovatkin, eivät ne kyllä ihan joka asuun sovi. Voisko joku kehittää oikeasti sellaiset korkkarit, joilla voi surutta kävellä sen 10-15 km päivässä? Olisin kiitollinen. Erityisesti, jos ne olisi vielä lisäksi söpöt. 

Suomessa mun pukeutuminen on melko lailla sellaista, että pukeudun mekkoon + ylipolvensaappaisiin tai farkkuihin, neuleeseen ja ylipolvensaappaisiin. Villiksi heittäytyessäni puen jalkaa peräti nilkkurit. Jotenkin talvikengissä korot on oikeesti mukavat jalassa ja niillä voi helposti vetää 10-12 -tuntisia päiviä. Ehkä avain onkin tolppakoroissa, jotka on mulla kaikissa mun talvikengissä! Hmm, tilanne vaatii selkeästi uutta reissua Myerin kenkäosastolle, jolta lähdin tyhjin käsin.

Asuna muuten tällä kertaa harmaata, harmahtavaa vihreetä ja se perusunivormu, eli mustaa. Ja hei, perus, mekko, neule ja ylipolvensaappaat. Mä vaan tykkään. Toi mekko on muuten loistava löytö! Bongasin relovesta jonkun tuollaisen alusmekon näköisen mekon, jossa on kiva pitsihelma. Se sopii ihan supermonen mekkoni alle ja näyttää ihanalta! Esim. tää neule on vähän liian lyhyt tuollaisenaan mekoksi, mutta tuon mekon kanssa toimii hyvin. Vai mitä sanotte? 

H&M neule / 2ND HAND mekko / STUART WEITZMAN saappaat / CHANEL laukku / BURBERRY takki 

Yritän saada itseni huomenna ekaa kertaa kameran eteen, sillä Noora taikoi mulle upean tukan (tuon ylikasvaneen tyvikasvun tilalle) ja oon saanut vähän aurinkoa, eli alan näyttää vähän enemmän ihmiseltä! Jee!

Mut mitä te tykkäätte tästä asusta? 

Ladataan...
Mungolife

Niin harmittaa, kun mun pitäisi olla menossa bloggaajien pikkujouluihin, mutta mulla on puoli päivää ollut niin hirveä päänsärky, että päätin jäädä kotiin. Harmittaa ihan hirveesti kun niin harvoin pääsee näkemään isolla porukalla kaikkia ihania blogityttöjä ja olin järjestänyt jo kaiken tämän mukaan. Mies ja Dante on mummolla Lahdessa ja ihanian pikkujoulujen sijaan nökötän lauantai-iltaa yksin kotona. Tekemistä riittäisi ja voisin hyödyntää rauhan vaikka siivoamalla tai valmistelemalla reissuamme, mut oon säälittävästi maannut vaan HBO:n edessä kattomassa Handmaid's Talea ja ollut tekemättä mitään. Okei, oon myös ikävöinyt Dantea ja katsonut videoita, joissa hän leikkii isovaarinsa kanssa :) 

Jännittää vähän tässä tuo pakkaaminen tulevalle reissulle, kun pitäisi saada alle 46 kiloon mahtumaan lähes viiden viikon omaisuus kolmelle hengelle. Meillä on monella eri lentoyhtiöllä lentoja ja vaikka meidän pitkän matkan lennot sallii Dantelle oman matkalaukun, en oo varma mitkä kaikki lennot sallii hänelle laukun ja mihin pitäisi ostaa lisämatkatavaraa, mikä nyt ei olis niin kamalaa, mut toisaalta me ei oikein ajateltu vuokraa mitään vuokrarekkaa vaan joku järkevänkokoinen auto, joten pitää vähän miettiä tota tavaramäärää muutenki. Mulla on aina ongelmana pakkaamisessa se, että mun mielestä kaikki mun ihanat vaatteet ja laukut "ansaitsee" päästä mukaan, kun niitä ei ehdi käyttämään Suomessa tarpeeksi. Esim. tänään pohdin, että haluan ottaa mun glitterpupu-MinnaParikat mukaan ja mies nauroi, että jo on hyvät kengät hiekkarannoille :D Mut ollaanhan me kaupungeissakin! 

Nää on näitä ikuisuusongelmia. Haluaisin koko omaisuuden mukaan, mut samalla haluaisin matkustaa mahdollisimman kevyesti, ettei tarvii jatkuvasti raahata kamoja sinne tänne ja koska reissussamme on useampi kohde ja hotelli, ylitäydet matkalaukut aiheuttaisi vain ylimääräistä työtä ja purkamista ja pakkaamista. Mä oon viimeksi ollut näin pitkässä reissussa maailmanympärimatkalla, ja se oli niin eri asia. Oltiin nuoria ja lapsettomia ja oli helppo miettiä, mitä itse haluaa mukaan.

Matkaan on toki vielä kaksi viikkoa, mutta oon jo kaivanut matkalaukut esille ja alkanut tekemään listaa matkalle tarvittavista jutuista. Tässä HBO:n ja päänsäryn lomassa oon yrittänyt tehdä pientä listaa mukaanpakattavasta. Kaks viikkoa hujahtaa ohi varmaan ihan hetkessä, koska koko tää vuosi on tuntunut siltä, että se on mennyt aivan luvattoman nopeesti. Koko ajankulu on muuttunut jotenkin sellaiseksi, että päivät tuntuu pitkiltä, mutta vuodet lyhyiltä. Se on musta hyvä kuvailu arjelle. En todellakaan voi vielä samoa ymmärtäväni, mitä ruuhkavuodet ovat, meillä kun on vain yksi lapsi, joka ei ravaa harrastuksissa ja jolla ei ole omia menoja. Mutta silti elämä työn, bloggaamisen ja äitiyden kanssa tuntuu ajoittain aika ruuhkaisalta. Joten vaikka harmittaa pikkujoulujen missaaminen, on itse asiassa mukavaa olla yks ilta kotona ihan vaan itsekseen. Tätä ei oo nimittäin ollut pitkään aikaan.

Kahdessa viikossa pitäisi pystyä tekemään aika paljon kaikkea; työt ja muut tärkeät, että reissuun voi lähteä hyvillä mielin ilman, että joku painaa mieltä reissun päällä. Rehellisesti sanottuna reissu vähän jännittää. Viisi viikkoa lapsen kanssa reissussa on kuitenkin aika pitkä aika ja varsinkin kun matkasuunnitelma on sangen kunnianhimoinen. Joku saattaa ihmetellä, miksi se on niin kunnianhimoinen, mutta meille oli itsestäänselvää, että pyritään ottamaan tästä kaikki irti. Vaikka en ole missään nimessä millään lailla tarpeeksi vihreä ihminen ja olen vastikään aiheuttanut myrskyn kirjoittamalla siitä, miten pieniä ja merkityksettömiä länsimaisten ihmisten yksittäiset valinnat on isossa mittakaavassa, niin silti mietin asioita myös osittain siltä kannalta. Nyt kun kerta jo lennämme Australiaan, niin haluamme nähdä mahdollisimman monta paikkaa kerralla, ettei tule heti halua lentää sinne uudestaan. Ja samaan reissuun mahtuu fiksusti Fiji ja Singapore, joten nekin toteutetaan samassa. Toki voisimme vaan olla Lempäälässä ja olla menemättä minnekään, mutta tämä on mun kompromissiratkaisu. Maksan lentopäästöistämme ja reissaan perheeni kanssa kuukaudeksi lämpöön :) 

Tuntuu ihan hassulta kirjoittaa tätä postausta niin, että Dante ei kiipeile syliin tai halua kokeilla näppäimistöä pikkuisilla sormillaan. On jotenkin ihan tyhjää, kun mun pojat ei oo kotona. Benjikin on heidän mukana ja olen ylhäisessä yksinäisyydessä, sillä mun ei pitänyt olla kotona tänään. Hassua. Ennen olin tottunut olemaan tuntitolkulla yksin päivän aikana ja nyt joudun melkein katsomaan kalenterista, milloin sellainen on mahdollista. Ja älkää antako mun aloittaa mun kalenterista :D Näkisitte millaista taiteilua post-it lappusten kanssa se on, kun yritän järjestää meidän viikot. Osittain etäilevät vanhemmat, töitä kahdessa eri kaupungissa, yrittäjyys ja kotihoidossa oleva lapsi sekä yliopistossa opiskeleva lastenvahti on aikamoinen yhdistelmä, jossa pitää pyöritellä palasia kuin palapelissä, ennen kuin saa viikkoaikataulun, joka palvelee kaikkia. Yksi työmatka tai iltahäppeninki töissä ja koko ruletti menee uusiksi. 

Näin eilen mun rakkainta Kuopio-ystävää, joka oli käymässä Pirkanmaalla ja hän kysyi kauanko aion kestää tätä. En osannut siinä hetkessä vastata, mutta myöhemmin tuli täydellinen vastaus mieleen. "Niin kauan kuin tämä ei tunnu kestämiseltä". Mulla on aikamoinen arjen ruletti pyöritettävänä, mut mä en koe sitä loppujen lopuksi liian haastavaksi. Ehkä eniten sen takia, että tykkään kaikesta mitä teen. Rakastan olla mun perheen kanssa, tykkään mun yrittäjyyden tuomista tehtävistä ja tykkään tosi paljon mun työstä ja meidän työyhteisöstä. Siinä on tosi paljon mielenkiintoisia tyyppejä ja työtehtäviä ja paljon opittavaa. Se on mielenkiintoinen haaste kaikin puolin. 

Nyt ajattelin ottaa toisen Buranan, katsoa vielä jakson Handmaid's Talea ja tehdä jalkakylvyn ja unohtaa työt, post-itit ja kaiken pakkaamisesta aikatauluttamiseen ja nauttia vaan hiljaisuudesta ja rauhasta kotona :) 

Mitäs te puuhailette tänä lauantai-iltana? 

Ladataan...

Pages