Ihana, kamala imetys osa 2

Kirjoitin samasta aiheesta esikoisen kanssa viime viikolla:https://www.lily.fi/blogit/mybohemianmamadays/ihana-kamala-imetys/

Mutta nyt haluan kertoa toisella tavalla sujuneesta imetyksestä, eli miten meillä on sujunut tämän nuoremmana kanssa.

Toisen kanssa toisin

Nuorempi poikani on nyt kuusi viikkoa vanha. Kun hän syntyi ja imetin häntä ensimmäisiä kertoja, aloin tuntemaan pientä pelkoa. Mitä jos taas käy samalla tavalla? Huomaanko nyt toisen lapsen kanssa ajoissa, jos hän ei saakaan tarpeeksi ravintoa?

Maito alkoi nousta jo sairalassa, mutta olin silti huolissani, tuleeko sitä tarpeeksi. Vahdin vauvan vaippoja ja pohdin tuleeko nyt märkiä vaippoja tarpeeksi. Jututin myös hoitajia asiasta ja vauva punnittiinkin pyynnöstäni ylimääräisen kerran.

Tobian kanssa oikean imuotteen saaminen oli aluksi vähän hankalaa ja jouduin käyttämään rintakumia. Sen sijaan tällä kertaa imetys aluksi sattui. Alussa imetys kuulemma sattuu vähän aina, vaikka imuote olisikin oikea. Pohdiskelin silti kivun takia, voiko imuote olla liian tiukka. Vauvaa kun ei saanut irroitettua rinnasta kesken imun mitenkään ja irroittaminenkin sattui todella paljon.

Alun kipu oli todella kovaa. Ensimmäisinä öinä kotona kipu yltyi niin, että itkin yöllä Peterille, etten pysty kyllä jatkamaan jos kipu on näin kova. Joka kerta kun lapsi tarttui rintaan piti purra hammasta ettei itku tulisi. Kun aluksi imetyskertoja on yössä useita ja kipu valtavaa, varsinkin juuri öisin, ymmärrän miksi joku luovuttaa. En usko, että olisin jatkanut imetystä, jos en olisi kokeillut laittaa nännirasvan päälle kaalinlehtiä. Lehdet laskivat turvotusta ja suojasivat rintaa niin, että rasva pysyi kosteana eikä imeytynyt paitaan. Kun iho pysyikin ehjänä eikä kuivunut imetysten välissä, yhtäkkiä myös kipu alkoi hellittämään. Voiteesta ja kaalista pystyin pikkuhiljaa luopumaan vauvan ollessa noin kolme viikkoa.

En suosittele tuota tapaa muille, koska en tiedä onko se virallisten suositusten mukainen, mutta minulle se toimi. Ja kaalinlehtien käyttämistä turvotuksen laskemiseen suositeltiin ihan neuvolassa. Ja se rintarasva jota käytin oli tosiaan sitä äitiyspakkauksen salvaa, jota ei tarvitse pestä pois ennen imetystä. Hieman vauva tuntui aluksi ihmettelevän kaalin hajua, mutta ei se vaikuttanut hänen haluunsa olla rinnalla.

Kun imetys alkoi sujumaan

Kun aikaa kului ja maidontuotanto normalisoitui, vauvan imuote ei enää tuntunut pahalta. Imetyshetkestä tuli rauhallinen yhteinen hetki. Kuitenkin takaraivossa jyskytti pelko. Vaikka silmämääräisesti vauva näytti saavan painoa, pelkäsin neuvolan punnitusta.

Koska Tobiankin kanssa luulin aluksi kaiken sujuvan hyvin, mietin voiko vauva olla nälissään vaikken sitä huomaa. Aluksihan Tobiakin kasvoi hyvin rintamaidolla, kunnes ei enää kasvanutkaan. Mitään ennakkovaroitusta maidon loppumisesta ei silloin tullut. Vasta neuvolassa sain silloin tietää, ettei Tobia ollut saanut kunnolla painoa.

Kun yhden kuukauden neuvola sitten tämän nuoremman kanssa koitti, olin varautunut siihen, että joutuisin aloittamaan lisämaidon. Tällä kertaa tilanne oli kuitenkin täysin toinen. Vauva oli kasvanut 5 cm syntymästään ja painoa oli tullut lähes kaksi kertaa sen mitä piti. Neuvolahoitaja pohtikin, saako vauva maidon sijasta kermaa.

Olin todella helpottunut. Olimme päässeet jo näin pitkälle ja kaikki oli sujunut hyvin. Kaiken järjen mukaan siis minun pitäisi nyt olla iloinen ja luottavainen imettäjä. Painonnoususta huolimatta pohdin vieläkin välillä,saako vauva tarpeeksi maitoa. Jos vauva haluaa rinnalle usein,mietin eikö hän saanut aiemmin tarpeeksi maitoa. Kun kerran on ollut siinä tilanteessa, että lapsi ei ole saanut tarpeeksi ruokaa, sitä ei enää ikinä halua tapahtuvan.

Miten nyt sujuu?

Vauva on nyt 6 viikkoa ja kaikki tuntuu sujuvan hyvin. Hän on alkanut löytää omaa päivärytmiään ja herää yöllä ensin neljän aikaan ja sitten aamulla seitsemältä. Sen perusteella ajattelisin, että hän saa tarpeeksi maitoa kerralla. Tietenkään, varmaksi ei voi tietää kuin punnitsemalla.

Olen myös alkanut tajuamaan miten erilaista arki on nyt kun imetän verrattuna Tobian pulloruokintaan. En oikeastaan voi lähteä kotoa ilman vauvaa kovin pitkäksi aikaa. En ole vie kokeillut pumpata maitoa pulloon vauvalle, mutta uskon että on parempi opettaa hänet siihenkin.

Rintamaidon antaminen pullosta toisi mahdollisuuden isällekin jäädä hetkeksi kahden vauvan kanssa, eikä se haittaisi imetystä. Silloin saisin itse mahdollisuuden lähteä vaikka pulkkamäkeen Tobian kanssa kahdestaan tai ihan vain koiran kanssa kaksin lenkille.

Koska Tobiaa ei täysimetetty enää hänen kasteensa aikoihin,en osannut etukäteen ajatella, että tätä nuorempaa ehkä imetettäisiinkin. Ostin viime keväänä ihanan mekon kastetilaisuutta varten. On vain yksi ongelma: mekossa ei voi mitenkään imettää. Joudunkin ostamaan nyt tätä varten uuden mekon, sillä en omista yhtään tarpeeksi juhlavaa mekkoa, jossa pystyisi imettämään.

On muutenkin hassua ajatella, että jos tosiaan kaikki sujuu hyvin,imetän vielä ensi syksynä ja talvella. Se tuntuu varmasti silloin ihan luonnolliselta, mutta nyt ihmettelen miten hassua on imettää silloin lasta, jolla on jo hampaitakin ja joka syö jo ihan perunaa. Tietenkin silti toivon,että kaikki sujuu hyvin ja tosiaan saan imettää silloinkin. Ja toisaalta jos ei, niin sitten se on niin

Me äidit toistemme tukena

No niin,kas tässä molemmat omat imetyskokemukseni. Erilaisia keskenään, mutta ensimmäinen toki on vaikuttanut tähän toiseen valtavasti. Sainkin ensimmäiseen osaan muutaman kommentin täällä ja somessa. Tuntuuko muista tuoreista äideistä, että imetyksestä puhutaan tarpeeksi? Varsinkin näistä erilaisista kokemuksista?

Mielestäni imettämiseen liittyy niin paljon kysymyksiä ja epätoivonkin hetkiä, että uskon vertaistuellisten tekstien olevan tarpeen. Kuten aiemmin kerroin,minulle olisi ollut. Kun lapsen synnyttyä on väsynyt, kipeä ja hormonien myrskyssä, on hyvä tietää ettei ole ainoa, jolla imetys ei heti tai ollenkaan suju. Ja juuri sillä hetkellä on tärkeää kuulla, että on ihan yhtä hyvä äiti vaikka maito tulisi rinnan sijaan pullosta. 💙

Pitäisköhän meidän äitien olla avoimempia myös toisillemme näistä äitiyden ”epätoivon hetkistä”? Mielestäni pitäisi. Silloin kaikkien ei tarvitsisi tuntea itseään yhtä yksinäiseksi tälläisessa tilanteessa kuin mitä minä tunsin itseni.

Terveisin ❤

Hanna L

Kommentit (2)
  1. Olen saanut kokea ettei neuvolasta tai sairaalasta apua tahdo ainakaan saada. Tosin omista synnytyksistä ja imetyksistä jo vuosia aikaa. Tuoreena äitinä ei aina oikein edes tiedä mistä apua lähteä hakemaan. Itse onneksi löysin aikanaan imetystukiäidit. Usein äiti luottaa saavansa apua ammattilaisilta, mutta itse petyin ainakin sieltä saatuun apuun. Onneksi omalla suurella sisulla ja halulla sain kaikkia lapsiani imetettyä ja sain apua vielä esikoisen äitiyspakkauksessa olleesta imetysoppaasta. Harmi että sitä ei enää siellä ole! Mielestäni imetykseen kannustetaan liian vähän ja sitä ei käydä läpi esim. neuvolassa tai perhevalmennuksessa. Ja kuulemma kätilön opinnoissakin tämä aihe sivuutetaan lähes täysin…

    1. Tosi kurjaa, että et ole saanut apua. Tuntuu, että imetykseen suhtautuminen ja sen alkuun auttaminen on vaihdellut tosi paljon eri aikana ja vieläkin eri sairaaloissa ja neuvolassa. Itsellä tämän toisen kanssa useampi hoitaja seurasi imetystä ja varmisti, että on hyvä imuote. Tietysti itsekin varmaan ilmaisin huoleni asiasta, mutta sairaalassa tunnuttiin tosiaan tehtävän työtä imetyksen eteen. Nyt tosin siellä oli seinälläkin lappu, jossa kerrottiin sairaalan olevan ”imetysmyönteinen”. Ehkä aika on siis muuttumassa paremmaksi.

      Silti tuntuu aina ikävältä kuulla, että jos joku ei ole saanut apua. Imetys on, tai ainakin itsellenin on, sen verran herkkä asia, että ei avun saamisen eteen pitäisi joutua taistelemaan. Ja usein tuoreet äidit on väsyneitä, niin silloin helposti alkaa syyttämään itseään jos imetys ei suju. Pahimmillaan vielä siis lisää omaa stressiään. Toivotaan, että imetyksestä puhuttaisiin ihan joka synnytyssairaalassa, niin että äidit uskaltaisivat pyytää ja saisivat apua paremmin. 😊 senkin takiak on varmasti hyvä, että me äidit puhutaannäistä asioista avoimesti. 😊❤

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *