Keep on keeping on. Viikkoni sanoina ja kuvina.

Maanantai

Heräsin varttia vaille kuusi kotimme työhuoneesta, jossa nukun aina silloin, kun olen lähdössä aikaisin aamulla reissuun. Ulkona oli vielä pimeää, kun kävelin bussipysäkille.

Vietin puolet työpäivästä Helsingissä ja puolet junassa. Junamatkat ovat monesti parasta aikaa ajatustyölle ja kirjoittamiselle.

Illaksi kiiruhdimme kuopuksen kanssa päiväkodin perheiltaan. Kuuntelin päivän aikana ainakin kymmenen kertaa First Aid Kitin My Silver Lining -kappaleen. Se on voimabiisini.

Tiistai

Älytön päivä. Koko ajan oli kiire. Myöhään iltapäivällä naputin sähköposteja puhelimella samalla kun kävelin päivän viimeiseen kokoukseen muutaman korttelin päähän. Pläräsin papereita, kun odotin lasta parkourtreeneistä. Avasin koneen vielä koulun aulassa sillä välin kun toinen lapsi oli liikuntakerhossa. Kaikesta hässäkästä seurasi pökkyräinen olo. Hartiat jumittivat.

Kotikadulla meitä häikäisivät ilta-auringon säteet. Oli pakko heittää reput ja kassit ja läppärilaukut ulkorappusille ja jäädä pihalle hetkeksi puuhailemaan. Rakastan haravointia. Rakastan syksyä.

Seesteinen hetki meni ohi. Loppuillan uurastin kuten nyt tämän kokoisessa perheessä arki-iltaisin uurastetaan. Takki tyhjänä kaaduin sänkyyn.

Show me my silver lining, I try to keep on keeping on...

Keskiviikko

Pikakahviaamu. Sellainen, jolloin ei ehdi millään keittää oikeaa kahvia, mutta kofeiinia on silti saatava koneistoon ja äkkiä. Paitsi että. Kippasin ne murut väsymyspäissäni kahvikupin sijaan surauttamista vaille valmiiseen smoothiekannuun. Sinne upposivat. Vadelmainen jugurttilatte? Kahvi-vadelmasmoothie? Miksipä ei.

Taas oli kamala kiire. Olen hyvä haalimaan arkeeni suvantohetkiä, mutta niiden vaikutus on kovin lyhytaikainen. Söin lounaaksi ihanan annoksen kesäkurpitsaa, ja mietin samalla, kuinka voisin elää toisin. Rauhallisemmin.

I try not to hold on to what is gone, I try to do right what is wrong. I try to keep on keeping on...

Torstai

Menin töihin vasta puoliltapäivin, koska tiedossa oli iltahommia. Aamun hengailin tokaluokkalaisen kanssa, koska hän meni vasta kymmeneksi kouluun. Yritän aina välillä viettää kunkin lapsen kanssa aikaa myös kahden kesken.

Iltapäivän ja illan kuvasimme uutta videosarjaa. Sekä tiimimme että kuvattavat olivat aivan timanttisia. Olenko muistanut hehkuttaa sitä, miten paljon pidän työstäni?! 

Perjantai

Tässä päivässä oli huolta, murhetta ja surua. Yritin pakottaa ratkaisukeskeisen minäni tilanteen herraksi, mutta tunne vyöryi yli. Annoin sen vyöryä. Kävelin tuulessa ja tihkusateessa ja itkin hieman. Se helpotti. Huoli jäi, mutta suru hiipui haaleammaksi, taustalle. Mietin, olenko tehnyt parhaani. Totesin, että olen. Enempää en voi. On mentävä eteenpäin.

Something good comes with the bad. A song's never just sad. There's hope, there's a silver lining.

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.