Kierukka helvetistä

Tiedättekö sellaisen tunteen, kun aamulla herää ja ensimmäisenä miettii ”Olisikohan tänään kivuton päivä?”. Vastaus tähän oli yleensä ei minun kohdallani.
Jos gynehommat ällöttää, lopeta lukeminen tähän. Yritän tiivistää tekstin jokseenkin luettavaan muotoon:D.

20180509170255_img_3959-01.jpeg20180509171628_img_4045-01.jpeg

Pohjustetaan sen verran, että minulla on aina ollut todella veemäiset kuukautiset määrältään, kestoltaan ja kivuiltaan. Olen saanut kokopaketin kestettäväksi.

Kaikki lähti tammikuun lopussa, kun otin kierukan. Ilmaiseksi kun sai ja hoitaja oli sitä mieltä, että auttaa kuukautiskipuihini ja vähentää kuukautisten kestoa. Ellei jopa häviä kokonaan. SOLD! Ajattelin.

Laittoa en kauheasti osannut eka jännittää, ennen kuin vasta lääkärin odotusaulassa istuessani. Otin vielä poikaystävän mukaan ja oltiin päätetty, että hän tulee huoneeseen asti tueksi. Olen siis todella herkkä kaikella tuollaiselle niin, että heikotus ja huono olo iskee oikein olantakaa. Totuus paljastui hetkeä myöhemmin kun makasin tutkimuspöydällä ja ruvettiin ”asentamaan” tätä pientä kapistusta. En vieläkään ole keksinyt kivulle vertaista. Se oli kaikessa yksinkertaisuudessaan kauheaa. Huusin ja kirosin minkä kerkesin samalla puristaen poikaystävän kättä niin paljon kuin näissä rimpula käsissä on voimaa. Sattui aivan s**tanasti.

Kipu ei suinkaan loppunut siihen, vaan jatkui iltaan asti. Makasin sängyssä kokopäivän, välillä itkien. Muutama päivä meni todella oudossa tunteessa ennenkuin pääkoppa ”hyväksyi”, että kropassa on jotain ylimääräistä. Ajatuksena se jostain syystä kuvotti  ne ensimmäiset päivät.

Kipuja oli alkuun paljon ja ne olivat tuskaisia. Tästä syystä myös salilla käynti alkoi hiipumaan, kun yhtäkkiä kesken treenin kivut alkoikin koventumaan. Lopulta lopetin urheilun, kipua peläten.
Pistin kauheat kipukohtaukset aina sen piikkiin, että kierukka hakee vielä paikkaansa tai sitten syynä oli vaikka alkavat kuukautiset. 

Olisi voinut kuvitella, että n. kuukauden sisään helpottaisi ja homma tasaantuisi. Ei vaan meikäläisen kohdalla. Kipukohtauksia alkoi tulla enemmän ja ne olivat kerta toisensa jälkeen tuskallisempia. Voin kertoa, että tässä vaiheessa alkoi jo särkylääkettä kulumaan kiitettävästi. Pitihän sitä nyt töissä jaksaa käydä. Kahden kuukauden jälkeen en enää kestänyt kipuja, vaan soitin terveyskeskukseen ja selitin suu vaahdossa, että alkaa psyyke jo kohta menemään lopullisesti, jos tätä menoa jatkuu. Ystävällinen hoitaja hetken aikaa jutteli kollegansa kanssa ja ilmoitti, että ottavansa minut heti ensi viikolla. Ajattelin, että todennäköisesti kierukka on jotenkin väärässä asennossa. 

20180509170702_img_3997-01.jpeg

Lääkäri totesi, että kierukan osalta kaikki näyttää olevan ”täydellisesti”. Sitten vielä ultraääni ja sen jälkeen mietittäisiin mitä tehdään. Ultraa otattaessa se selvisi; kuuden sentin hemorraginen kysta. Siellä se oli.

”Oho, en ihmettele jos koskee ja on tuntunu painetta” lääkärin tokaisi sitä ihmetellessä (edelleen minä jalat kattoon päin.) Huono olo alkoi vallata taas ja tuskan hiki lähti valumaan pitkin selkää ja kasvoja. Kontrolliaikalappu käteen ja toiseen huoneeseen makoilemaan hetkeksi ennenkuin lähdin hoipertelemaan ulos.
Ystävät varmaan tietää jo, että tällä typyllä on aika huono tuuri kaiken tälläisten asioiden suhteen, eikä tälläkään kertaa menty sieltä mistä aita on matalin.

Seuraavien menkkojen jälkeen kivut alkoivatkin yhen äkkiä helpottamaan! Nyt pärjäsin jo yhdellä buranalla päivässä ja sitten koitti päivä, kun en tarvinnut ollenkaan. BOOM. Järkyttävä migreenin tapainen kohtaus. Tiesin jo tässä vaiheessa, että luultavasti minulla saattaa olla päänsärkylääke-päänsärkyä. Olin parina yönä herännyt todella pahaan pääkipuun aamuyön aikaan ja päivällä oli todella etova olo. Ne olivat vain jäävuoren huippu, minkä kruunasi tuo yksi elämäni pahimmista migreenikivuista. Mihin jouduin jälleen ottamaan lääkkettä, että kipu häviäisi.

Parin huonovointisen ja pääkipuilupäivän jälkeen otin taas puhelimen käteen ja eikun vaan soittoa lääkäriin. Siellä ystävällinen nainen kävi konsultoimassa lääkäriä ja kertoi minulle, että en saa syödä särkylääkkeitä vasta kuin pahimmassa tapauksessa, kun ei pysty enää olemaan. Toinen vaihtoehto on päivystys, jos maha-/ tai pääkivut yltyy pahaksi. Sitten hän sanoi säälivällä äänensävyllä ”Tsemppiä. Voin kuvitella, että ei oo kivaa. Koita pärjätä”.

Tässä vaiheessa siis luulin jo, että kaikki helpottuisi ja homma lähtisi rullamaan. Menkat kestivät vieläkin n. 10 päivää, kivut alkoivat tulla takaisin ja homma alkoi nyppimään pahemman kerran.
Lopulta tässä kuussa jälleen mahaani koski niin paljon, että en kyennyt muuta, kuin kouristelemaan sängyssä ja itkemään. Päätin, että nyt saa riittää. 5,5 kk jälkeen sain todeta kierukan olevan minulle sopimaton vaihtoehto. Jälkikäteen olen katunut, että ylipäätään edes otin sen, koska mikään muukaan ei ole ikinä toiminut minulla odotusten mukaisesti. Noh, ompahan testattu.

5,5kuukautta kärsimystä, 209€ yksityiselle gynelle, epävarmuutta, aknea ja monta itkua takanapäin en voisi olla iloisempi saatuani kierukan pois muutama päivä sitten!

Vaihtoehdoiksi minulle jäi tosiaan a) ottaa minipillerit takaisin tai b) kokeilla kapselia. Minipillerit ovat tähän mennessä olleet ns ”pienin paha”, mutta jotenkin jälkikäteen katsottuna ne teki kaikesta ehkä vähän harmaata ja tasaista. Plussana tietenkin säännölliset kuukautiset ja pystyi ennustamaan sen ihanan kärsimysviikon etukäteen. Olen kyllä päättänyt, että en lähde tuota kapselia edes koittamaan. Piste.
Migreenin takia en voi käyttää yhdistelmäpillereitä, mitkä olisi muuten sopivimmat kuulemma minulle. Eli vain Keltarauhashormonia sisältävät käy, mikä rajoittaa jokseenkin tätä valintaa.

Mutta nyt annan kropan levätä ja aion olla ilman hormonaalista ehkäisyä ainakin muutaman kuukauden, ehkä jopa pysyvästi. Minipillereiden resepti on valmiina, jos päädyn ne hakemaan. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että apteekkiin ne saa jäädäkin. Ratkaiseva tekijä on sitten aikanaan se alkaako kuukautiskivut olemaan sitä luokkaa, että jokin pieni helpotus on oltava. Ihanaa olla nainen siis<3.

Tiivistettynä, kierukan laitto aiheutti minulle turhaan päävaivaa, ison määrän kipuja ja särkylälääke ”riippuvuuden”. Minä ja minun oikukas kroppani, kiitämme ja kuittaamme.

 

Nelli

seuraa myös;
@nellivar   bloglovin

 

Kommentit (19)
  1. Pakko oli tulla kommentoimaan, että koin ihan saman helvetin hormonikierukan oton jälkeen. Särkylääkkeitä meni joka päivä enemmän ku laki salli ja samoin siteitä. Vuosin nimittäin koko ajan kuin seula. Ei mitään pikku tiputteluita, vaan kunnon lorina vuotoa. Itse olin niin loppu 2kk jälkeen, joten varasin yksityiselle gynelle ajan kierukan poistoon. Kivut lähti heti ja vuoto loppui muutaman päivän jälkeen.
    E-pillerit ei myöskään minulle sovi päänsärkyjen vuoksi, joten päädyin kokeilemaan minipillereitä, joista on ollut vähiten oireita. Aluksi oli pientä päänsärkyä, mutta meni onneksi ohi. Ainoa huono puoli on, että pitää muistaa ottaa joka päivä tarkkaan aikaan.
    Kierukka oli tosiaan helvetistä!

  2. Voi ei, ootpa joutunut kärsimään paljon! :/ Onneksi sait sen kierukan pois, hyi. Mutta siis… Eikö sille kystalle tehdä mitään?? 

    1. Joo ei sitä kaikesta helpolla pääse, haha:D! Se kysta lähtee (ellei jo nyt ole lähtenyt) itsekseen pois nyt kun kierrukkaa ei enää ole. Se kait sen aiheutti ja ns ”ylläpiti”, ellen ihan väärin lääkäriä ymmärtänyt… Jotenkin sitä vain odotti ja uskoi, että kyllä se sieltä häipyy kun kontrolliajankin jälkeen lääkäri vakuutteli, että se häviää sieltä kyllä pois ja jaksa nyt pari kk vielä niin varmasti helpottuu..

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *