Tulevaisuuskriisi

IMG_5333.jpg

IMG_5323.jpg

IMG_5359.jpgTakki Billebeino, Farkut BikBok

Tuntuu, kuin tässä parin päivän aikana olisi elänyt jo viikon. Aika on mennyt todella nopeasti ja hommia ollut niin, että tunnit loppuvat kesken. Perjantaina tehtiin tosiaan hinnoitelu-urakka alusta loppuun parissa/kolmessa tunnissa ja saatiin kirppispöytä pystyyn juuri ennen sulkemisaikaa. Kouluhommatkin pitäisi saada ensiviikolla pakettiin (tai siis pitää ei pitäisi).

Olenkin ruvennut miettimään, että mitä seuraavaksi? Olen aina kadehtinut niitä henkilöitä, joilla on selvät sävelet tulevaisuuden suheen. Joskus on itsekin saanut niitä kuuluisia ahaa-elämyksiä, mutta jonkin ajan päästä huomaa, kun on saanut mietittyä ja ottanut selvää vaikka esim. jostain ammatista se ei enää tunnu omalle. Ja homma alkaa alusta. Viikon verran olen pyöritellyt jälleen uusia kouluja ja suunnitelmia, mutta mitäs sitten jos mikään ei meinaa napata oikein kunnolla tai ei tule palavaa halua päästä jollekin tietylle alalle tai kiinnostusta tiettyä ”titteliä” kohtaan?
Lopetin pari vuotta sitten pahimman stressaamisen asiasta ja olen antanut asioiden tapahtua omalla painollaa. Ja se on tuntunut tähän asti hyvälle (mitä nyt välillä olen kriiseillyt kavereille asiasta).

Entä jos se onkin niin, että se innostus ja palava halu tulee sitten, kun alkaa tekemään ja opiskelemaan jotain uutta? Valitsee polun mikä kiinnostaa jonkin verran ja uutta oppiessa tulee oivalluksia ja kiinnostus herää entisestään. Minun kohdalla asia voisikin mennä näin, koska tajusin lukiessani eri ammateista mieleeni tulee ensimmäisenä ajatuksia ”Huh, en osaa tuollaista!” tai ”Olen huono tuollaisessa”. Näiden mietteiden jälkeen saatan jättää asian siihen.
Yksipäivä työkaverille selostaessa asiaa järki tuli päähän, että enhän minä nyt voi edes osata! En ole edes opiskellut alaa, miten voisinkaan osata? Sitä varten ne koulut on. Joten aloitan projektini alusta vähän rennommalla otteella ja listaan asioita ja ammatteja, mitkä minua kiinnostavat. En tyrmää asiaa heti, kun vastaan tulee jokin asia mitä en osaa tai missä minulla on kehitettävää. Itsekriittisyydestä pitää vain opetella eroon.

En koe nykyisessä työssäni olevan mitään pahaa mutta tiedän, että se ei ole ammatti mistä tulen jäämään eläkkeelle. Jossain vaiheessa tarvitaan niitä siirtoja ja poistumisia omalta mukavuusalueelta. En osaa sanoa milloin tämä tapahtuu, mutta nyt se on ainakin laitettu kytemään tuonne pääkoppaan. Tämä blogi varmasti kulkee mukana pitkään tai siltä se ainakin nyt tuntuu. Eihän tässä ole kirjoiteltu, kun vasta vajaa pari kuukautta! Tuntuu kivalle, että on löytänyt yhden uuden asian elämään mistä tykkää.

IMG_5392.jpg

IMG_5305.jpg

Ihanaa tulevaa ensiviikkoa<3

Nelli

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *