Tottakai syksyllä varattu viikonlopun mittainen Helsingin reissu osuu alkuvuoden kiireisimmälle viikolle. Arkipäivinä päivät venyivät 13 tuntisiksi koulun ja työn välillä seilatessa. Mutta lauantaina, lauantaina päästiin matkaan, hetkeksi tuulettumaan hyvällä porukalla.

Suunnitelma oli yksinkertainen, ensimmäisen kouluviikon pölyt täytyi karistaa jaloista. Kovien pakkasten takia junaliikenne oli jokseenkin tuttuun tapaan myöhässä, mutta brunssille ehdittiin ajoissa. Hyvä päivä tarvitsee hyvän alun, eli käytännössä hyvää ruokaa. Ähkyn partaalla lähdimme kohti seuraavaa päämääräämme, Kiasmaa.

Muotoilijana hävettää myöntää, tämä taisi olla ensimmäinen kertani Kiasmassa. Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulun ohella ihailin rakennuksen upeaa muotoilua ja pakotin kaverini pokkarini taakse asukuvat mielessä. Kiitos näistä ja edellisen postauksen kuvista kuuluu kaverilleni Maijulle, ihanaa kun ymmärrät kuvausvimmani.

Suunniteltu ohjelma takanapäin pyörimme kaupungilla, kävimme kahvilla ja siirryimme hotellille. Harmiksi oloni oli todella uupunut ja jokseenkin kipeä, joten päädyin sängylle makaamaan eväiden viereen. Iltaan sisältyi paljon naurua, hyviä videopätkiä, laittautumista ja baariinkin lähdettiin. Olooni vedoten, en baarissa päässyt ollenkaan fiilikseen ja muiden tanssahdellessa istuin patterin luona palelemassa. Onnekseni osa porukastamme tunsi jollain tasolla samoin, ei olotilan vaan fiiliksen puolesta ja päädyimme lähtemään takaisin hotellille. Matkalta mukaan tarttui öinen mäkkärin ateria ja nukahdinkin peittoon kääriytyneenä kavereiden jutellessa (ja osan ilmeisesti nukkuessa) sänkyni jalkopäässä.

Sunnuntain suunnitelmat olivat vähäiset. Junaa odotellessa osa shoppaili, osa söi jäätelöä ja osa ehti tekemään molempia. Kahden aikaan astuttiin jälleen junaan, suuntana Kouvola.

Harvoin kirjoittelen blogiin mitään näin pitkiä tekstejä, saati sitten omista tekemisistä näin tarkasti. Päätin kuitenkin kokeilla jotain erilaista ja olisi ihana kuulla, kiinnostaako nämä pidemmät tekstiosuudet vai pysytelläänkö kuvien maailmassa lyhyine teksteineen?

-Marianne