Ekan kolmanneksen raskausajatuksia

Tämä ei ole eikä toivottavasti tule koskaan olemaankaan varsinainen raskausblogi, mutta koska tämä nyt on tällä hetkellä erittäin relevantti aihe ja hallitseva tila, tuntuisi omituiselta olla kirjoittamatta tästä. Tilanne on nyt siis se, että olen ensimmäistä kertaa elämässäni raskaana ja tilanne hämmentää, ihastuttaa, kauhistuttaa ja aiheuttaa kaikenkaikkiaan todella ristiriitaisia tuntemuksia. Viikkoja on se 12+5, joten ensimmäinen kolmannes alkaa onneksi olla lähes takanapäin. [Jos raskausviikot ei oo sulle tuttu juttu niinku ei ollut mulle vielä kolme kk sitten niin numerot meinaa 12 viikkoa ja 5 päivää eli toi meidän Vaapukka on nyt noin kiivin kokoinen]

Näin ekan kolmanneksen aikana ja lopulla oon tehnyt muutamia huomioita, joita en osannut vielä viime vuoden puolella kohdalleni ajatellakaan..

Väsymys on ollut aivan tappavaa! Välillä sitä on vaan maannut paikallaan kun ei ole jaksanut edes telkkaria katsoa. Ja tämä on tällaiselle melko aktiiviselle tyypille ollut todella ahdistavaa. Onneksi väsymys taitaa yleensä siirtyä pois kun tämä eka kolmannes on kärsitty.

Hengästyn ja väsyn liikkuessa ihan kummallisen nopeasti. Olen melko liikunnallinen ja viimeksi eilen ihan tavallisella, normaalisti melko kevyellä nykytanssitunnilla huomasin olevani aivan rikki. Kehonhuolto punnerruksineen ja sarjat salin poikki aiheuttivat väsymystä, joka puolestaan vaikutti koreografian läpivetoon epämääräisiä keskittymishäiriöitä. Todella, todella ärsyttävää.

✖ Olen joutunut haikein mielin luopumaan yllättävän aikaisessa vaiheessa rakkaista harrastuksista tankotanssista ja rengastrapetsista siirtyen lempeään [ja suoraan sanottuna mielestäni kovin tylsään] ilmajoogaan. Huomaan jo joogatessa pienenkin hetken pää alaspäin ollessa pyörryttävän, joten pyörivä rengas tai tanko yhdistettynä persoonaani, joka ei osaa jättää tekemättä jotain temppua, jota muut samalla tunnilla tekevät aiheuttavat sen, että minun on parempi pysyä niiltä tunneilta kokonaan pois.

✖ Vielä pystyn onneksi kiipeämään, mutta tiedostan tästäkin luopumisen olevan pian edessä. Vaikka luotan itseeni kiipeilijänä ja voisin tehdä tätä varmasti pitkäänkin, tulee vastaan tuo kasvava maha ja valjaisiin mahtumattomuus. Tässä harmittaa sekä tärkeän tekemisen, mutta myös mielettömän yhteisön jättäminen hetkeksi.

Himoitsen hedelmiä jatkuvasti! Voisin syödä erityisesti appelsiineja, erilaisia meloneita ja viinirypäleitä kellon ympäri.

Syömistahtini ja ruokamäärät ovat muuttuneet. Olen aina ollut suht pieniruokainen, mutta nyt annoskokoni erityisesti lämpimässä ruoassa on oltava noin kolmanneksen pienempi tai oksetus iskee. Pienemmät annoskoot eivät kuitenkaan tarkoita aiempaa vähempää ruokaa vaan sitä, että syön vähemmän, mutta aikaisempaa useammin eli käytännössä vähän noin parin kolmen tunnin välein.

✖ Huono olo iskee helposti myös herkkujen [niiden epäterveellisisten kuten sipsit, jäätelö ja karkit] kohdalla todella nopeasti. Ennen pystyin syömään kaikkia noita ihan tolkuttomia määriä, mutta nyt tulee seinä vastaan nopeasti.

✖ Aiemmin kovastikin oireillut, nyt viime vuodet kurissa pysynyt atooppinen ihottumani on tehnyt  salakavalaa paluuta. Lieko hormoonit taas vaikuttamassa kun aiemmin hormonaalinen ehkäisy tuntui olevan todella suuri osa tätä. Ja voi kuinka toivon, ettei tilanne räjähtäisi kovinkaan pahaksi, viime vuodet kun ovat olleet niin auvoisia ilman iho-ongelmia!

✖ Tuleva tavaramäärä, jonka Vaapukka tuo mukanaan, kauhistuttaa. Toivon, että tuttavapiirini pysyy maltillisena eikä tunge meille kaikkea vanhaa ja että me osaamme myös tarvittaessa kieltäytyä. Ja samalla toivon, että saataisiin niin paljon kuin mahdollista hommattua käytettynä.

✖ Tiedän tasan yhden tavaran, jonka Vaapukkaa varten haluan ja haluaisin sen meille jo nytheti. Kyseessä on Ainoa Graphic Designin Oot niin ihana-vauvakirja, jota olen ihastellut jo sen ilmestymisestä asti vaikkei vauvasuunnitelmia ole itsellä vielä ollutkaan. Saa kuitenkin nähdä löytyykö kukkaron pohjalta ihan noin montaa rahaa vauvakirjalle.

ihana_02.jpg

Tässäpä nyt näitä. Eilen käytiin ultrassa ja oli melko huikeaa nähdä se tyyppi siinä ruudulla. Teki myös kumppanilleni koko tilanteen vielä todellisemmaksi ja toki itsekin sitä taas hieman paremmin tajusi, että sitä tosiaan kantaa mukanaan koko elämän mullistavaa, ihan oikeaa ja elävää tyyppiä mukanaan. Aivan hullua!

Kiinnostaako raskauspostaukset teitä lukijoita? Tai onko listaamissani aiheissa jotain, josta haluaisitte kuulla enemmänkin? Minä kun kirjoitan kovin mielelläni ränttäämisen lisäksi niistäkin jutuista, jotka teitä kiinnostaa!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *