Tiedote radiohiljaisuuden keskeltä

Kaikki on muuttunut ja kaikki on edelleen ihan kuten ennenkin. Nyt kaksi vain onkin kolme.

Tänään Hän on kolme viikkoa vanha ja juuri nyt hyvin nukuttujen yöunien ja aamuisen syötön sekä hetken valvomisen jälkeen hän nukkuu ensi kertaa kantoliinassa. Minä kuuntelen Hänen hengitystään ja tuoksuttelen hänen vauvantuoksuista päätään samalla kun Hän uinuu kuullen minun sydämeni sykkeen, sen tutun, jota yhdeksän kuukautta kuunteli.

Varmasti ymmärrettävästi blogi ei ole ollut juurikaan mielessä ja vielä vähemmän sille on löytynyt aikaa. Tälläkin hetkellä kirjoittaessa odotan jännityksellä herääkö Hän ennen kuin olen saanut ajatukseni ruudulle ja jääkö tämä kirjoitus leijumaan luonnoskansion uumeniin.
En tiedä mihin suuntaan blogi tulee nyt kulkemaan. Tämä elämänmuutos on niin valtava, että tuntuisi omituiselta jättää se huomiotta täällä, mutten kuitenkaan tahdo tästä vauva- tahi mammablogia. Seksissä, seksuaalisuudessa ja kehollisuudessa pysytään, mutta ehkäpä myös vauva-arkea sivuten jos siltä tuntuu.

Synnytyksestä palan halusta kirjoittaa, muiden synnytyskertomukset kun auttoivat itseäni kovasti omaani valmistautuessa ja onhan se valtava kehollinen tapahtuma, joka muuttaa myös suhtautumista siihen omaan vartaloon. Itse ainakin koen olevani niin paljon vahvempi koettuani jotain niin uskomatonta kuin synnytys. Mutta siitä oma postauksensa ajallaan.
Lisäksi varmasti tulen kirjoittamaan seksistä synnytyksen jälkeen [kerrottakoon, että sitä ei ole yhtä miehen saamaa suuseksikertaa lukuunottamatta vielä ollut. Halu olisi kova, kroppa vaan vielä tuntuu hieman liian hauraalta] sekä ajallaan varmasti myös vauvan tuomista haasteista parisuhteen seksiin.
Toivottavasti en joudu kirjoittamaan omaan kokemukseen perustuvana synnytyksen jälkeisestä haluttomuudesta tai muista haasteista.

Tämä postaus on nyt tällainen väliaikatiedote radiohiljaisuuden vallitessa. En tiedä milloin jaksan/haluan palata kirjoittamaan, nyt aion nauttia vauvasta ja kaikesta tästä uudesta täysin rinnoin sekä levätä kaikki hetket kun vauva sen minulle suo. Palaan kirjoittamaan panemisista kunhan vauvakuplastani maltan.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *