Musiikki, toisten pala kakkua

Edellisen postauksen paasaamisen jälkeen kevyempiin aiheisiin. Otetaan nyt vaikka musiikki. Pumpui kirjoittaa tuntevansa olonsa alastomaksi treenatessaan ilman omia mökiä. Minä en käytä musiikkia.

En kuuntele levyjä, Spotifytä enkä radiota. En oikeastaan käy keikoilla enkä konserteissa. En fanita. Avokonttorin yleinen läppä on kysyä, laittaisko Nina musaa. Siis myös urheilen luomuna, ilman korvanappeja. Paitsi tietty tanssitunneilla (daah).

Älkää käsittäkö väärin. Kyllä minä musiikista tykkään. Eikä se haittaa tai häiritse minua. Mutta se ei vain jotenkin ole saavuttanut isoa roolia elämässäni. Ehkä jonain päivänä otan sävelet haltuun.

Onkohan kukaan muu samassa jamassa? Vai olenko yksin musiikittomuuteni kanssa?

http://youtu.be/lht_tdJQFbs

Olenko aina ollut tällainen? No en tietenkään teininä. Fanitin NKOTB:tä. Vähän vanhempana Doorsia, CCR:ää ja Bob Marleytä. Perus.

__________________________________________

Lighter subjects after the previous cry. Music. I don’t really listen to music. I don’t buy cd’s, listen to Spotify or radio. I don’t go to gigs or concerts. Therefore I don’t listen to music while exercising either. Well, dancing, yeah. But the other stuff.

Don’t get me wrong. I do like music. But it’s not a big part of my life. Anyone else in the same relationship with the tunes? Or is it just me?

As teenager I obviously loved NKOTB. And listened to the Doors, CCR and Bob Marley.

 

Hyvinvointi Liikunta Mieli Musiikki

Paatosta

Viikonloppu lapsuudenkodissa. Parin kuukauden annos lapsia ja vanhuksia. Havahduin siihen, että elelen täällä Helsingissä varsin kaltaisteni seurassa.

Kotona Kuopiossa hengasin teinipoikien kanssa, muun muassa uimahallissa ja futiskummitädin ominaisuudessa, kävin moikkaamassa isosetää sairaalassa, vietin laatuaikaa mummon seurassa. Kutittelin puolivuotiasta veljenpoikaa. Join kahvia keski-iän kypsemällä laidalla keikkuvien porukoiden ilona. 

paatosta_blogiin.jpg

”Sinulla se on hurja tahti päällä. Joka viikko jotaki uusia harrastuksia. Netistä luin.” Meitä on niin monen rytmisiä ja eri elämäntilanteet sanelevat vaikka juuri harrastamista. Eipä kaikkia kiinnostakaan viettää iltojaan hikoillen. Mutta kyllä niin mielelläni näkisin, että sipsiniekka pikkuveli ottaisi jonkun pleikkaria fyysisemmän lajin haltuun. Ja että äiti ottaisi ohjakset omiin käsiinsä selkä- ja muiden vaivojen kanssa. Mutku ja sitku. 

Mummo on aina liikkunut paljon. Pyöräillyt, tanssinut, hakannut halkoja ja mitä vielä. Ei ole tarvinnut salikortteja maksaa. Nyt kun se vanhuus on iskenyt eikä jalat oikein jaksa kantaa, niin mielikin on maassa.

Liikkukaa, hyvät ihmiset, kun voitte. Syökää hyvin. Älkää juopotelko liikoja. Näyttäkää lapsille esimerkkiä. Tukekaa ja tsempatkaa. Sieltä sitä hyvää mieltä tulee.

Sori paatos. Tätä Jynkkä teettää. Palaan nyt arkeen ja ruotuun ja treenielämän sykkeeseen. +-30 elämä jatkukoon.

___________________________________________

Spent the weekend at my mum & dad’s. Realised, that I usually only hang out with people who are about my age and similar in all other ways as well. Eye-opening.

My family members said I have such a full speed on with all the new hobbies. Maybe so. But it would not do any harm to add a bit of exercise & healthy habits to ones everyday life. It would be a long term investment and add instant happiness. My grandmum has always been in good shape and now that she’s gotten old, not being able to move properly makes her feel down. Exercise while you still can.

Sorry about the lecture. Back to normal soon.

Suhteet Ystävät ja perhe Liikunta Mieli