Musiikki, toisten pala kakkua
Edellisen postauksen paasaamisen jälkeen kevyempiin aiheisiin. Otetaan nyt vaikka musiikki. Pumpui kirjoittaa tuntevansa olonsa alastomaksi treenatessaan ilman omia mökiä. Minä en käytä musiikkia.
En kuuntele levyjä, Spotifytä enkä radiota. En oikeastaan käy keikoilla enkä konserteissa. En fanita. Avokonttorin yleinen läppä on kysyä, laittaisko Nina musaa. Siis myös urheilen luomuna, ilman korvanappeja. Paitsi tietty tanssitunneilla (daah).
Älkää käsittäkö väärin. Kyllä minä musiikista tykkään. Eikä se haittaa tai häiritse minua. Mutta se ei vain jotenkin ole saavuttanut isoa roolia elämässäni. Ehkä jonain päivänä otan sävelet haltuun.
Onkohan kukaan muu samassa jamassa? Vai olenko yksin musiikittomuuteni kanssa?
http://youtu.be/lht_tdJQFbs
Olenko aina ollut tällainen? No en tietenkään teininä. Fanitin NKOTB:tä. Vähän vanhempana Doorsia, CCR:ää ja Bob Marleytä. Perus.
__________________________________________
Lighter subjects after the previous cry. Music. I don’t really listen to music. I don’t buy cd’s, listen to Spotify or radio. I don’t go to gigs or concerts. Therefore I don’t listen to music while exercising either. Well, dancing, yeah. But the other stuff.
Don’t get me wrong. I do like music. But it’s not a big part of my life. Anyone else in the same relationship with the tunes? Or is it just me?
As teenager I obviously loved NKOTB. And listened to the Doors, CCR and Bob Marley.