Ensimmäinen yritys

Yritin ensimmäisen kerran ’no buy’ aloitustani tammikuussa 2021 ja se päättyi katastrofaalisesti. Otin asian aivan liian vakavasti ja otin valtavasti stressiä mikä ei tietenkään ole paras asia ärtyneen suolen oireyhtymän (IBS) sairastavalle henkilölle. Omani on stressipohjaista, mitä vähemmän stressiä ja oikea määrä liikuntaa sekä hyvä ruokavalio, sen vähemmän oireita. Sairauteni alkoi samoihin aikoihin kun korona rantautui ekan kerran Suomeen.Helpotus oireisiin tuli, kun otin irtioton kaikesta ja keskityin vain yhteen asiaan elämässäni ja palautuminen alkoi. Itseäni on tuon matkan varrella kummastuttanut se että miten, jopa osa terveyden ammattilaisista tuntui vähättelevän sairauttani ja eikä ymmärtäneet miten paljon tuollainen elämä kävi itselleni fyysisesti ja henkisesti todella raskaaksi, suolen ongelmat ovat niin paljon yhteydessä kuitenkin omaan mielenterveyteen. Tuntui että olin paljon yksin asian kanssa mutta vertaistuki onneksi auttoi, kun olin sairaudestani raa’an rehellinen toisille. Yleltä tuli muuten vasta ikään perjantai dokkari: sairas suoli, suosittelen katsomaan jos ei ole ymmärrystä tämän tyyppisistä sairauksista.

Joka tapauksessa, edellisellä kerralla olin turhan ankara itselleni, jos ne housut jäävät pieneksi kun turvotus vaihe iski, niin ei siinä auta kuin etsiä isommat housut (mikä on haastavaa, jos nyt jo käyttää kokoa l/xl) mutta olin niin kiveen päättänyt, etten osta mitään ja sitten hankin vain itselleni ongelmia, kun asiat eivät menneet niin kuin halusin. Ja sitten olin turhautunut itseeni ja tilanteeseeni, mikä itsessään vain tuki ongelmavyyhtien sotkuisuutta. Tällä kertaa olen tosiaan päättänyt, että jos vaatekappale jää pieneksi saan korvata sen toisella samanlaisella/samankaltaisella joko kaupasta hankkimalla tai sitten teetättämällä tai tekemällä itse, jos vaan taitoni riittävät. Tällä kertaa ’no buy’ vuoteni alkaakin heinäkuussa 2021 ja loppuu 2022 heinäkuussa.

Kesäkuu 2021

Hankin käsiini Project 333- Courtney Carverin kirjan, seurasin aikoinaan hänen blogiaan silloin kuin hän aloitti ensimmäisen P333 – projektinsa eli 3kk:tta ja 33 vaatetta/asustetta. Ajattelin, että jos aloitan tämän projektin saan elämääni jotain muuta ajateltavaa jotta en voi shoppailla. Olin vuosia sitten kokeillut samaa projektia menestykkäästi, rakastuin uudestaan vaatteisiini, arvostin niitä enemmän ja olin elämääni tyytyväisempi. Oli taas kesän kuumin päivä kun soitin musaa ja napostelin sulanutta suklaata ja yhdistelin sängyllä heitettyjä vaatteita. Vaikka ajatukseni oli hyvä, niin en ollut ehkä kuitenkaan koko sielullani mukana tässä projektissa sillä vaatteet hengasivat kaapissa ja minä taas pukeuduin samoihin vaatteisiin. Ehkä minussa asuu sisäinen Steve Jobs, joka haluaa pukeutua koko ajan samoihin vaatteisiin kunhan niissä ei ole tahroja tai ne ei haise liian hikisille tai tunkkaisille. En koe että luovuuteni kuolisi, vaikka en pukeutuisi joka päivä erilailla. Mutta sitä tässä projektissa usein haetaan tai näin minä sen tulkitsen, että jos pukeudut eri tavoin niin luovuutesi kukkii paremmin. Huomasin silti tekeväni shoppailulistoja, mitä tarvitsen projektia varten vaikka tarkoitus onkin hyödyntää nykyisiä vaatteitaan.

Heinäkuu 2021

Heinäkuun kolmantena päivänä koin maailman tuskaa harteillani ja mietin vaatteita. Ei hyvä alku tälle kaikelle muutokselle. Palautin muutamia ns. viimeisinä päivinä ostettuja ’hätäratkaisuja’ ja sekä yhden neuleen, jota ei vaan tullut pidettyä. Pukeuduin samoihin vaatteisiin mm. mustavalkoiseen paitaan, joka ei houkutellut hyttysiä (ja enkä jaksanut pitää sen alla liivejä) ja pellavahousuihin tai pellavashortseihin. Kaikki ovat h&m:stä, yksi vaan käynyt Uffissa pyörähtämässä. Heinä kasvoi ja tukka sotkeentui. Paketit löytävät heinäkuussa tiensä paremmin äitini luokse kuin Helsinkiin, en tiedä mitä kesäpoikia on Postissa töissä, kun paketit kääntyvät Helsingin sijaan Helsingborgiin. Maistoin ekan rullapullan kermalla, mikä oli oikein hyvä kokemus. Möksälle on ihana paeta arkea, kuunnellä podcasteja tai kirjoittaa kirjoja. Hiljaisuutta katkoo vain tuulen suhina puissa, laineiden liplatus ja luonnon omat äänet kuten tiainen poikasineen ja lokin poikasten piipitys. Kaukaisena äänenä kuuluu autojen ohi menevät äänet, samoin pienkoneiden, kaikkea elämää ei pääse pakoon kuten kauheita vesijettejä. Vihaan niistä lähtevää melua, tuntuu kuin se halkoisi tärykalvojani rikki. Muuten askeettinen elämäntyyli on tuntunut rentouttavan.  Kuun puoli väli ja loma on jo ohi, mihin ne päivät taas menivät?

Kun palasin Helsinkiin huomasin ajattelevani alennusmyyntejä. Yhdet shortsitkin piti palauttaa Lindexiin, vaihdoinkin ne hameeseen ja samalla hankin listalla olleen valkoisen t-paidan, joka oli hankintalistallani. Himot vaatteisiin ja niiden olemassa oloihin on säilynyt ja siksi vielä huomaan käyttäväni vaihtoehtoisia reittejä niiden hankintojen kuten vaihtaa olemassa olevaa toisiin. Esim. ostin topin oikealla hinnalla, nyt se on mennyt netissä aleen ja topin hinnalla saakin kaksi tuotetta alennuksesta. Vaihdatin topin kolmeen toiseen tuotteeseen sekä ostin myös rintaliivit, alusvaatteiden omistusta en ole viitsinyt rajata, niiden löytäminen on muutenkin haastavaa. Sitten huomasin, että Filippa K:lla oli alennuksessa edelleen ne legginssit ja siellä oli muutama oikeassa koossa, joten hankin nekin. Samoin toiset talvisaappaat alesta. Luin Eeva Kolun pitämästä Uusimuusa – blogista feng shui 9×27 haasteesta, eli 9 päivää ja 27 asiaa karsittava. Vaatteita tuntuu löytyvän joka pinosta ja juuri ne aiheuttavat mulle paljon stressiä, vievän voimavaroja, joten ajattelin taklaavani vaatteita feng shui haasteessani, joka eteenee vaihtelevasti, toisena päivänä saan maaliin 27 tavaraa, heti seuraavana en ja sitten taas saan ja sitten en. Pitäisi vähän panostaa.. enemmän.

Näin toista päivää painajaisia pesukoneesta, illalla ennen nukkumaan menoa mietin, tuhlasinko liikaa, en oikeastaan haluaisi toistella elämässäni sellaisia asioita missä vatvon vaatteita tai niihin liittyvää kuluttamista. Eilisen feng shui valaistus hetken jälkeen mietin sitä kuinka paljon vaatteet aiheuttavat stressiä elämässäni ja se ei vaan ole sen arvoista. Katselin kaikkia vaatevarastojani, jotka pursuilevat yltäkylläisyydessään jo nyt vaikka puolet vaatteista on pesussa. Eihän tässä ole mitään järkeä, eihän nämä runsauden sarvet kuvasta minua laisinkaan. Feng shui ei mennyt ihanasti, tuntui lähes pakolta metsästää ne 27 asiaa, olin myös päättänyt, että nehän lähtevät vaatekaapistani, koska no vaatteet aiheuttavat minulle sen isoimman sen isoimman stressin elämässäni ja minua ei kiinnosta jatkuva stressaaminen.

Elokuu 2021

Elokuu alkoi ja feng shui 9 x 27 haaste loppui, josta luin alun perin Eeva Kolun blogista ja sitten vähän kaivoin syvemmältä netin uumenista muiden kokemuksia, punnitsin että lähteäkö kokeilemaan vai enkö. Aloitin ja seuraavana epäonnistuin, aloitin uudestaan ja epäonnistuin seuraavana päivänä, aloitin ja jatkoin vihdoinkin sisulla loppuun saakka. Sitten kun pääsin siihen rytmiin ja tietynlaiseen flowhun mukaan se alkoi sujumaan helpommin. Turhautumiselta ei voinut välttyä, välillä yöpuulle meno meinasi viivästyä, sillä tavaroiden läpikäymiselle joskus tarjoutui vain ilta-aika ja juuri väsyneenä alkaa helposti sättiä itseään miksi jättää asioita niin myöhään. Lopulta kun se tuli tehtyä, muutama asia ainakin valaistui itsestään. Esimerkiksi, asioiden siirtely ei oikeastaan auta mitään, vaan kehittää lähinnä henkistä väsymystä myöhemmälle. Asiat feng shuin mukaan pitäisi päästä saman vuorokauden aikana, mutta huomasin että sekään ei ollut mahdollista aina. Osa tavaroista lähti lahjoituksina toisille ihmisille, aikataulujen sovittaminen ei ole aina vaan helppoa.

Viimepäivinä on taas tehnyt mieli shoppailla, himottanut, olen seikkaillut eri sivuilla. Tavallaan tekee mieli shopata ja sitten ei. Ei enää tarpeettomia asioita. Ei enää sitä noidankehää. Enemmän tuloja ja vähemmän menoja. Yllättävää kyllä mutta se että on saanut tarpeekseen jostain asiasta, niin siihen ei todellakaan huvita enää palata. Sokerin syöntikin on vähentynyt. Välillä siitä tulee kuin tapa eksyä sinne karkkihyllylle ja sitten selkärankaisesti ohjaan itseäni sieltä pois, muualle, vähemmän sokerisiin vaihtoehtoihin. Poistin vanhoja sometilejä, jotka kuormittavat liikaa muistia, miettien että mihinkäs tämä salasana kuuluu. Ei, en tarvitse niitä enää. En halua kantaa niitä mukanani. H&M, Lindex, kirjakerhot, kaupat, joista on tilannut joskus vuosikymmenyksiä sitten, kaikki pois, deletoin kaikki. Yhtäkkiä elämä onkin tosi yksinkertaista, askeettista ja hiljaista. Voisiko tähän tosiaan tottua? Ja mitä mä teen nyt sillä kaikella ajalla, jolla olen pakoillut itse elämää? Elokuun yhteenveto: Tuhlasin paljon rahaa, osa meni tarpeellisiin asioihin mutta osa taas ei. Sen usein tietää, kun kysytään että ostaisitko tai laittaisitko rahasi niihin uudestaan ja siis ostaisitko uudestaan samat tuotteet vai tekisitkö jotain toisin? Tiedän että tekisin jotkut asiat toisin.Siltikin pitää muistaa että kun mokaa niin se ei tarkoita että koko ns. retriitti olisi ohi tai sekin olisi mokattu.

tyo-ja-raha ostokset hyva-olo oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *