Syys/lokakuun tiivistykset.

Syyskuu 2021

Olen tässä kuussa huomannut sen, että en nyt himona ostele vaatteita, mutta säästöön ei jää mitään koska ostelen muita talouteen liittyviä asioita. Lokakuussa pitää skarpata asian suhteen. Pitää kasvattaa tuloja, vitsit tää vuosi on mennyt vauhdilla.Ensimmäisiä askelia on otettu lisätulojen kasvattamiseen. En muuten tiennyt, että kirjalle pitää perustaa blogi. Toisaalta on varmaan ihan hyvä juttu, jos hieman aktivoidun sosiaalisen median suhteen. Tänään löysin pitkään kaivatun syystakin, ostin Stadiumista Everestin mustan tikkitakin, korkea kaulus, hihat saa pois halutessaan. Siellä oli just yks takki, ihan kuin odottamassa mua, kun menin kassalle tuli toinen nainen, joka kyseli samaa kokoa, jota just kiikutin kassalle. Auts. Oli sillä varmaan tosi kiva fiilis, että myöhästyi hetken verran ja menetti takin. Mutta itse hehkuin, oli kerrankin onnea matkassa, edes vähän, viime vuonna myöhästyin tästä syklistä ja kuljin syksyn jäätyen keväisessä Haltin goretex-takissa, jossa sittemmin teippaukset on pettäneet ja vesi tulee olkapäiden kohdalta läpi. En löytänyt sinä syksynä enää kivaa takkia, enkä halunnut hankkia jotain kompromissia vain sillä ajatuksella ettei se palvele minua mahdollisimman pitkään. Mutta kotiin matkatessani mietin sitä, että millaisia sopuleita me ihmiset olemme vai onko meillä kaikilla akuutti tarve samalle takille? Vai onko kyse on etsimisen tarpeesta, se luolanainen metsästi maasta juuria ja me nykyihmiset metsästämme tyydytyksen tunteita mahdollisimman tuhoisasta, itsekeskeisestä nautinnon lähteistä. Mistä syistä oikein ihmiset kuluttavat? Tunne puolta ei tutkita Tilastokeskuksessa.

Luin lehdestä, kuinka Laura Friman oli ollut vuoden vaatelakossa tai no, ostolakossa ja kirjoittanut kirjan aiheesta, kuulemma ostomania haihtui mutta kokemus oli ollut enemmän ärsyttävä kuin vapauttava. En koe ainakaan tällä hetkellä samaistumista mutta tämä varmaan johtuu siitä, että sääntömme on erilaiset. No buy eli vuosi ostolakossa, sen suhteen jokaisella tuntuu olevan erilaiset mielipiteet, miten tämä tulisi suorittaa mutta helpoiten pärjää, kun tekee itselleen säännöt selviksi. Itse pyrin vähentämään vaatteisiin ja asusteisiin liittyvää shoppailua, ja siten myös turhan krääsän shoppailua elämääni. Olen kuitenkin shoppailut vuosia, siis vuosikymmeniä, luonnollisesti addiktion lopettaminen suoraan seinään on miten sen nyt sanoisi, on tyhmää ja radikaalia mutta Amerikkalaiset erityisesti tuppaavat harrastamaan tätä ’cold turkeytä’ ja kas vain, ennen tätä ideaani, seurasin Youtubesta vloggaajia, jotka olivat heittäytyneet tähän ”järjettömään” haasteeseen.Aikani seurattua sivusta tätä, tuli itsellekin sellainen himo, tarve yrittää tuota ja löytää se ”maaginen elämä ja vapaus stressistä”. Jokin minussa ei halua jatkaa enää tätä entistä elämäntyyliä. Sisäinen motivaatio on hyvin tärkeä mutta toisinaan ulkoinen motivaatio, antaa sitä kipinää löytää se oma sisäinen motivaatio.

Lokakuu 2021

Ollaan jo puolessa välissä lokakuuta, tili kummasti nollilla, on ollut jo pitkään, vaikka taas noh vaatteita ei oo silleen tullut ostoskeltua. En viitsinyt nostaa opintotukea kun opiskelut junnaavat, rehellisesti sanoen jätän varmaan tämänkin koulun kesken. Ajattelin, että sisustaminen olisi se mun juttu ja se onkin, mutta sitten silmäni avautuivat kuinka epäekologinen tämä ala on ja kaltaiselleni Panu Kaila fanille ja ekologisuuden fanille tämä oli yksinkertaisesti aivan väärä valinta. Onhan toki yrityksiä jotka pohjautuvat ekologisuuteen mutta niihin on todella vaikeaa päästä oppiin ja sitten loput paikat tuottaa henkistä pahoinvointia.Aloin sitten lukemaan avoimessa yliopistossa jotain aivan muuta. Tuli mieleen kuin luin jossain sosiaalisen median kanavassa 55-vuotiaan naisen tillitystä siitä, miten kamalaa tämä uudelleen ohjautuminen on elämässä, varsinkin kun tuntee kuinka ei ole haluttu millään muotoa. Olen yli kolmikymppinen ja tuntuu, että omaa elämänkokemusta ei millään muotoa osata arvostaa työelämässä, se että on ollut pitkään sitoutunut yhteen työpaikkaan nähdään lähinnä kunnianhimon puutteena kuin sitoutumisena. Kummallista, miten se työkulttuurien arvomaailma muuttuu vuosikymmenien aikana.

Ostin yhdet urheilurintsikat Stadiumista, on olleet kivat ja nyt pääsin salille. Edelliset jäivät pieneksi, rupesit painamaan rinnassa olevaa nestepattia, yllättävän kipeä tuollainen  pikku patti osaa olla! Kävin vesijuoksemassa ja uimassa, välissä ehti mennä viisi vuotta ainakin, ennen kuin taas astelin yksin uimahalliin. Kävin uimassa Yltsin nakuvuorolla, huomasin, kuinka katselen toisten naisten vartaloita kiinnostuneena, siis niin kiinnostuneena, että oli vaikeaa olla katsomatta. Tajusin, etten ole tottunut tähän näkyyn, olen ollut niin kauan pois uimahalleilta tai julkisilta rannoilta, etten muista enää miltä näyttää naisen keho alasti koska sosiaalisessa mediassa nähtävät kuvat ovat pitkälti niin samanlaisia ja muokattuja. Huomasin, kuinka olen kriittinen ja epävarma omastani. En muista, että olisin ollut aikaisemmin. (Tutkimusten mukaan varsinkin Instagramin käyttö lisää kehollista epävarmuutta ja epätyytyväisyyttä omaan kehoonsa ja elämäänsä.) Uiminen tekee kuitenkin hyvää ruumillisesti, se tuntuu niin luonnolliselta, keho tuntuu muistavan automaattisesti liikkeet. Tänään kiinnitin huomiota, miltä valaisimet katossa näyttää ja kuinka raikkailta turkoosit laatat näyttävätkään, olisipa omassakin kylppärissä sellaista ”merellistä” fiilistä. On ihanaa nähdä ihmisiä ns. normaalissa ympäristössä, olen kaivannut yhteisöllisyyttä näin Koronan aikaan. Kotona oli niin rentoutunut olo.

Lokakuun lopussa sitten iski ilmeisemmin influenssa, kuusi päivää korkea kuume ja sitten karmee räkäflunssa ja pikku hiljaa alkoi kunto kohenemaan. Mulle iski joku ihan hirveä epätoivo ja sekoilu, tauti muistutti ihan keuhkoputken tulehdusta ja pelkäsin, että kuolen siihen hetkeen kun lima lähtiessään pyrki tuomaan oksennuksen pintaan. Jotenkin olo oli niin kamala, että iski ihan hirveä paniikki ja kun iski paniikki, niin oli vaikeaa nähdä mitään hyvää omassa elämässään juuri sillä hetkellä. Huonoja uutisia tulee joka kulmalta ja elämänilo on hiipunut.

tyo-ja-raha ostokset vastuullisuus oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *