Mihin moderni nainen tarvitsee avioliittoa?

Avioliitto on vanhentunut konsepti. Entisaikaan naisten kannatti avioitua siksi, että elannon ansaitseminen ja itsellisen elämän eläminen oli usein vaikeaa tai jopa mahdotonta. Naimattomuus johti sosiaaliseen stigmaan, ja aviottomia lapsia synnyttävä nainen se vasta stigmatisoiduksi tulikin. Nyky-Suomessa tällaisista asioista ei kuitenkaan enää tarvitse kantaa huolta. Siitä huolimatta minunkin tuttavapiirissäni kihlaudutaan jatkuvasti ja tahdotaan papin tai maistraatin virkamiehen edessä. Minua Facebookissa jaettavat sormuskuvat lähinnä kummastuttavat. Mihin moderni nainen tarvitsee enää avioliittoa?

Aviopari

Kuva: olof sundström / helsingin kaupunginmuseo (cc BY 4.0)

 

Avioliitto määrittää naista edelleen monella tavalla: monet ottavat miehen sukunimen, ja sitä ilmankin avioliitto muuttaa neidin rouvaksi. Ja vaikka nykyään nainen ei enää ole aviomiehensä omaisuutta, naisten siviilisäätyyn edelleen liittyvistä paineista kertoo jo se, että yhä vieläkin nainen joka ei ole ‘päässyt’ naimisiin joutuu puolustelemaan valintojaan ja elämäntapaansa. Miehiä sen sijaan ei pelotella vanhapiikautumisella, ja jos he sattuvatkin menemään naimisiin, herra säilyy herrana ja pitää yleensä myös oman sukunimensä.

Kaiken kaikkiaan avioliitto on siis ennen kaikkea epätasaväkinen, patriarkaalinen omaisuusjärjestely, jollaisen ylläpitämiseen modernissa yhteiskunnassa en oikein näe hyvää syytä.

Lakisääteisesti avioliitto voi toki olla ymmärrettävä päätös, sillä tiettyjen oikeuksien varmistaminen kumppanille, jonka kanssa ei ole naimisissa, voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta. Tästä syystä tasa-arvoinen avioliittolaki on niin valtavan tärkeä asia. Mutta löytyykö lakipykälistä syy avioliittoperinteen jatkamiselle? Vain aniharva avioliiton auvoiseen satamaan tähtäävistä ihmisistä mainitsee tällaiset käytännön seikat motiivina siviilisäätynsä muuttamiselle. Mistä siis on kyse?

Romanttinen rakkauskaan ei sormusta vaadi. On tietysti oikein ymmärrettävää, että ihmiset tahtovat sitoutua toisiinsa julkisesti ja juhlia rakkauttaan. Perinteet ja erilaisten elämän virstanpylväiden juhlistaminen lienee ollut tärkeää jo muinaisissa kulttuureissa, ja monenlaisia sitoutumisseremonioitakin on järjestetty maailman sivu. Mutta rakkautta ja sitoutumista on mahdollista juhlistaa monin eri tavoin, joista yhteenkään ei välttämättä tarvitse sotkea kirkkoa tai valtiota.

Miksi siis edelleen marssimme alttarille valkoisessa mekossa, vaikka normaalisti emme koskaan kävisi kirkossa emmekä ole neitsyyttä vuosikausiin nähneetkään? Tai miksi tahdomme liitollemme valtion siunauksen, vaikka tosiasiassa valtio konseptina kiinnostaa meitä aivan valtavan vähän, valtion päämiehen valintakin lähinnä silloin, kun siihen liittyy vauvauutinen tai söpö koira?

Myönnän: en ymmärrä, mihin moderni nainen ihminen tarvitsee avioiittoa. Rakkautta voi juhlistaa muutenkin, eikä siihen vaadita luutuneita, peruuttamattoman patriarkaalisia perinteitä.

 

Mikä on teidän näkemyksenne avioliitosta?

Mikä on sen sija modernin ihmisen elämässä?

 
 
jatka lukemista:
elinikäinen parisuhde ei ole itseisarvo
siviilisääty määrittää naista edelleen
naisen ei tarvitse olla naimisissa tai äiti ollakseen kokonainen

 

seuraa blogia myös Facebookissa ja Bloglovinissa.

Kommentit (99)
  1. Loistava teksti ja kiva lukea muiden näkökulmia aiheesta! Mä itse asun Saksassa ja voitte vaan kuvitella, kuinka homehtuneet ajatustavat täällä on. Jos menee naimisiin, enemmän tienaava puoliso saa verovähennyksen. Jos siis olet sinkku, maksat aivan hitosti veroja. Olen kuullut, että sama systeemi on ollut Suomessa ehkä joskus 60-luvulla? Itsellä on ollut asunnonosto ajankohtaisena aiheena viimeaikoina, ja erikoisia keskusteluja on tullut käytyä pankkien kanssa, kun valtio tarjoaa esimerkiksi bonuksia, mitä enemmän lapsia hankit.

    Onhan täällä yleisestikin ottaen hieman erilainen suhtautuminen naisiin. Virallisissa tahoissa olen huomannut, että jos mennään poikaystävän kanssa kahdestaan johonkin, mun mielipiteitä ei kauheesti asioista kysellä. Vaikka kyseessä olisikin esimerkiksi puoliksi rahoitettu asunto. Suorasukaisia kommenteja tulee usein, että lapsia en oo vielä tehnyt tän ikäisenä (olen alle 30.v). Oletuksena on myös, että jään kotiäidiksi, tai vähintään osa-aikaiseksi. En voi yleistää, mutta tämä mielipide perustuu omiin kokemuksiini. Ja Stuttgart ei ehkä ole ajatusmaailmaltaan se modernein Saksan kaupunki, mutta silti iso ero Suomeen yllätti. Tosin tästä maailmasta löytyy varmasti paljon kolkkia, joissa asiat on vielä huonommin.

    Verovähennystä odotellessa 😉

  2. Omat syyni (olen mies).

    -Tahdoin kertoa rakkaalleni, että olen valinnut hänet ja että tahdon suostua hänen omaan valintaansa. Suhteemme aikanakin oli muita vaihtoehtoja. Ei pettämistä, mutta mietiskelyjä, kriisejä, kyseenalaistamista. Mistä tietää, kuka on oikea, ja jos ei ole, niin täytyykö silti jatkaa yhdessä?

    -Tietoinen tahto luoda sosiaalista painetta itselle. Kun väkijoukon edessä lupaa, niin väkijoukon edessä tulee myös tuomituksi. Katsotaan mies eikä nuttu. Eivät ne romanttiset sanat ja ylevät lupaukset vaan teot, joilla kumppanin kunnioitus ja luottamus ansaitaan. Kun on julkisesti luvannut, niin tulee myös julkisesti arvioiduksi. Se vaikuttaa omaan käytökseen ja auttaa välttämättään impulsiivisia typeryyksiä.

    -Juridiset seikat. Helppo ratkaisu koota kokonaisuus yhteen tavalla, joka kumpaakin tyydyttää.

    Nykyään kai asiaan jos toiseenkin on tapana tokaista, että se on oma asia. Minä kuitenkin arvostan maailmaa, jossa on myös yhteisiä asioita. Se luo yhteiskuntaan vakautta ja tärkeitä merkityksiä yksilöille. Minusta on hienoa, että avioliitto nähdään virallisemmin kuin avoliitto, vaikka vuosikaudet avoliitossa asuinkin. Minusta on hienoa, että avioliittoon vieläkin liitetään jonkinlainen pyhyys, vaikka sen sisältö onkin arkipäiväistynyt.

    Sitä en ihan ymmärrä, miksi avioliitto olisi ongelmallinen feminismille. Avioliitto on historiassa nimenomaan turvannut naisen oikeuksia ja naisen aseman sen sijaan että se olisi ollut naisen alistamista. Tuleekin mieleen, että nykyfeminismin tavoitteena on purkaa mikä tahansa perinteinen riippumatta siitä, mikä sen merkitys on.

    Viimeksi sattui silmiini kirjoitus, jossa iloittiin ydinperheen idean rappeutumisesta. Kuitenkin luulen, että monille lapsille, jotka ovat saaneet kokea vanhempiensa onnellisen ja kunnioittavan avioliiton, ydinperhe on elämässä suuri voimavara eikä rakenne, joka pitäisi purkaa.

    Aivan kuin vakiintuneen ja perinteiden purkamisesta olisi tullut jokin itsetarkoitus.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *