Palautetta Ilta-Sanomille, tai: Kenelläkään ei ole oikeutta seksiin

No Sex and the City

Maanantain linkkipostauksessa eräs lukija vinkkasi minulle Ilta-Sanomien kammottavasta artikkelista Erikoislääkäri lataa: Jos nainen kieltäytyy seksistä, hänen pitää olla valmis hyväksymään seuraukset. Juttu oli simppelisti ilmaistuna niin vitun karmivaa settiä, että minun oli ihan pakko paukuttaa näppäimistöä ja antaa lehdelle vähän palautetta. Olen lähettänyt palautteen lehteen ja ajattelin nyt jakaa sen kanssanne kuullaksenne myös teidän mielipiteenne asiaan.

Palautetta Ilta-Sanomille ja erikoislääkäri Metsä-Heikkilälle

Ilta-Sanomissa eilen, 21. lokakuuta ilmestynyt artikkeli “Erikoislääkäri lataa: Jos nainen kieltäytyy seksistä, hänen pitää olla valmis hyväksymään seuraukset” oli monella tapaa todella puistattavaa luettavaa. Sen lisäksi että artikkeli ja siinä esitetyt Metsä-Heikkilän lausunnot yleistivät surullisesti sekä naisten että miesten seksuaalisuutta (mies tahtoo, nainen ei) ja suorastaan demonisoivat haluttomuutta, käytetty sävy myös syyllisti parisuhteessa haluttomuutta kokevia. Erityisen kauhistuttavana pidän Metsä-Heikkilän näkemystä siitä, että parisuhde on automaattisesti “sanaton sopimus seksuaalisesta kanssakäymisestä”, minkä seruauksena naisen joka ”katsoo oikeudekseen kieltäytyä seksistä vastoin puolison toiveita” tulisi olla valmis “hyväksymään seuraukset”.

Olisinkin todella kiinnostunut kuulemaan tarkemmin, mitä näillä uhkaavalta kuulostavilla “seurauksilla” tarkoitetaan. Viitataanko sanalla vaikkapa puolison seksittömyydestä johtuvaan kärttyisyyteen? Vai kenties siihen, että miehellä on oikeus seksiä vaatia – ja jopa sitä ottaa, ilman naisen suostumusta?

Seksuaalinen väkivalta parisuhteessa on todellinen ongelma. Raiskaus avioliitossa on rikos. Suomessa vuosittain noin 6500 naista pakotetaan seksuaaliseen kanssakäymiseen parisuhteessaan (Honkatukia & Kainulainen 2006) ja todellisuudessa luku lienee vieläkin suurempi, sillä monet eivät valitettavasti vieläkään käsitä sukupuoliyhteyteen pakottamista parisuhteessa rikoksena. Ilta-Sanomien ja Metsä-Heikkilän ilmaisemat mielipiteet ruokkivat tällaista kulttuuria.

Jokaisella meistä on kuitenkin lain takaama itsemääräämisoikeus kehoonsa - myös naisilla, ja myös heidän ollessaan parisuhteessa. Seksi ei ole jonkinlainen automaattinen kestotilaus, vaan kaikkien osapuolten tulee antaa siihen suostumuksensa joka kerta. Se että sait eilen, tai viime vuonna, tai vaikka jo viisi vuosikymmentä, ei tarkoita että saat itsestäänselvästi myös tänään. Kenelläkään ei ole velvollisuutta haluta harrastaa seksiä, eikä papin aamen tai nimi maistraatin papereissa todellakaan anna kenellekään oikeutta seksiin.

Kaiken kaikkiaan jutussa esitetyt mielipiteet kuulostavat todella pelottavilta. Toivonkin todella, että kyseessä eivät ole seksuaalineuvontaakin antavan Metsä-Heikkilän omat sanat, vaan toimittajan huolimaton muotoilu. Mutta kenen tahansa suusta artikkelin sanavalinnat ovatkin peräisin, tällaisen viestin levittäminen on vaarallista. On tärkeää muistaa, että julkisen keskustelun sävy vaikuttaa yleiseen asenneilmapiiriin ja mielipiteiden muodostumiseen. Näin on erityisesti asiantuntijoiden lausuntojen kohdalla (jollaiseksi myös naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Metsä-Heikkilä lasketaan), ja siksi asiantuntijoiden tulisi mielestäni noudattaa erityistä huolellisuutta lausunnoissaan. Myös Ilta-Sanomien kaltaisten suurilevikkisten lehtien soisi miettivän millaisia viestejä ne tahtovat lukijoilleen lähettää.

Oli kyse tahallisesta tai tahattomasta toiminnasta, artikkelin kaltaisella diskurssilla vahvistetaan ajatusta siitä että naisen seksuaalisuus ei ole tämän omaa ja naisen itsensä hallittavissa, vaan jotakin “sanattomalla sopimuksella” pois luovutettua, muiden käytettävissä olevaa mistä naisella on suoranainen velvollisuus jakaa. Lienee sanomattakin selvää, että tällaisten asenteiden seuraukset voivat olla tuhoisat. Esimerkiksi toukokuussa Kaliforniassa kuusi ihmistä ampunut Elliot Rodgers kertoi tekemällään videolla motiivikseen sen, etteivät naiset kiinnittäneet häneen (seksuaalista) huomiota ja siten ansaitsivat tulla murhatuiksi. Suomessakin on jo vakavissaan ehdotettu, että esimerkiksi kouluampumistapaukset olisi voitu välttää, jos naiset vain olisivat antaneet huomiota ja seksiä syrjäytymisvaarassa oleville miehille. Ilta-Sanomien artikkelissa esitetyt mielipiteet ovat osa tätä järkyttävää jatkumoa, ja on täysin käsittämätöntä että sivistysvaltiossa yhä levitetään tämänkaltaista ajattelua.

Ilta-Sanomat on mielestäni toiminut todella harkitsemattomasti salliessaan artikkelin julkaisun tämänhetkisessä muodossaan. Tällaisen keskustelun ei missään nimessä tulisi olla hyväksyttävää. Kuulisinkin mielelläni sekä lehdeltänne että Metsä-Heikkilältä kantanne asiaan.

 

Millaisia mielipiteitä juttu teissä herättää?

 

 

Kuva: No Means No - United Against Violence Against Women

Kommentit

Anna Blue Eyes

Nyt ei ole harmikseni aikaa tutustua alkuperäiseen juttuun, mutta täytyy pikaisesti palautteestasi todeta, että täyttä asiaa! 

Jemina
No Sex and the City

Älä turhia harmittele - alkuperäisen jutun lukeminen saattaa aiheuttaa akuuttia kiristystä korvien välissä ja halua nuijia jotakin lättänäksi. Säästit siis itsesi raivareilta, ja se on positiivinen asia se! :)

OnneliA (Ei varmistettu)

Jään mielenkiinnolla odottamaan Ilta-Sanomien mahdollista vastausta. Jaathan sen kanssamme mikäli vaivautuvat vastaamaan?

Ei suoraan aiheeseen liittyvää, mutta kuitenkin… Huomasitko jutun kuinka Facebook on poistanut kaksi valokuvaa synnytyksestä? On aivan käsittämätöntä, kuinka valikoivasti ns. alastonkuvia Facebookissa sensuroidaan. Raivostuttavaa, niin raivostuttavaa. http://www.theguardian.com/commentisfree/2014/oct/22/facebook-removing-c...?

Jemina
No Sex and the City

Jos tosiaan vaivautuvat vastaamaan (mitä jotenkin epäilen), tottakai jaan vastauksen kanssanne!

Ja en ollut kuullutkaan tästä viimeisimmästä FB-failauksesta, kiitos linkistä! Kerta ei tosiaan ole saitille ensimmäinen - kirjoitin jo viime vuonna Facebookin naisvihamielisestä politiikasta, joka salli muun muassa raiskausvitseihin keskittyvien sivujen ylläpidon mutta poisti anatomisen kuvan naisten sukuelimistä. Ja nyt viimeisimpänä FB päätti, että palvelussa on esiinnyttävä ns. virallisella nimellä, pakottaen siis esimerkiksi trans-ihmisiä esiintymään siellä nimellä jota he eivät tunne omakseen. Että aika reilukerhomeininkiä siellä naamakirjassa! Tällainen perseily on edelleen syy siihen, miksei tätä blogia voi seurata Facebookin kautta. Olen viime aikoina pari kertaa jo melkein lipsahtanut ja lisännyt blogin, seurattavuuden helpottaminen kun houkuttelisi ilmeisesti lukijoita (ja nyt myös minua), mutta tämä oli kyllä hyvä muistutus siitä miksi en niin halua tehdä. Pitäköön tunkkinsa, saatana.

Slutwalk Turku (Ei varmistettu)

Jos sua lohduttaa, niin linkkaan sua melko säännöllisesti Facebookin Slutwalk Turku -sivujen kautta. Tämänkin jutun oon just menossa linkkaamaan!

Jemina
No Sex and the City

Oo, ihanaa, kiitos!

Slutwalk <3

Nāiádes
Naiádes

Vaikee sanoa yhtään mitään...

Muutakun, että hyvä sä!

Maria Hakkala
The Variety Show

Ilta-Sanomien artikkeli on kyllä ongelmallinen yksipuolisuudessaan, mutta pitää kuitenkin muistaa haastateltavana olleen naistentautien erikoislääkärin, joka luonnollisesti kommentoi naisen puolta asiasta. En itse kokenut tuota artikkelia yhtä voimakkaasti negatiivisesti kuin sinä, vaikka ymmärränkin tulkintasi pohjan. Olen osittain samaa mieltä Metsä-Heikkilän kanssa siitä, että nykyajan parisuhteissa seksi kuuluu asiaan, jos siitä ei erikseen eri tavalla sovita, ja seksistä tai sen puutteesta parisuhteissa pitäisi pystyä puhumaan avoimemmin. Minä ymmärsin "[naisen] pitää olla valmis hyväksymään seuraukset" -kohdan siten, että seksittömyys voi johtaa eroon. Mielestäni naisten (tai miestenkään) seksuaalista itsemääräämisoikeutta ei pitäisi sekoittaa Metsä-Heikkilän pointtiin halusta tehdä hyvää toiselle. Seksiin suostuminen rakkaudesta ei välttämättä ole sama asia kuin seksuaalinen väkivalta parisuhteessa. Rakastavassa parisuhteessa seksiin suostuminen, vaikka itse ei seksiä haluaisi, on myös seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

Vähän olen samoilla linjoilla sun kanssa. Luettuani bloggauksen olin jo valmiiksi kiihtyneessä tilassa mutta itse juttu ei ollut varsinaisesti erityisen tunteita kuohuttava. Toki se oli pintapuolinen ja osa sanavalinnoista oli huonoja mutta minäkin käsitin sen niin, ettei naisen (tai miehen)pidä ihmetellä jos puoliso haluaa eron seksittömyyden takia. Käsitin että seurauksilla tarkoitettiin juuri eroa (tai ehkä myös pettämistä). Kyllä seksistä pitää osata puhua pitkässäkin parisuhteessa. Ei toiselta voi vaatia seksitöntä elämää vaikka se itselle sopisikin.

CougarWoman
CougarWoman

Komppaan täysillä kommenttiasi, onneksi luin sen ennen kuin kirjoitin omani.

Ajattelin ensin itse, että miksi artikkelia ei ollut kirjoitettu sukupuolineutraalimmin (so. ei nainen - tai mies - vaan partneri), mutta tajusin sitten että tosiaan kyseessä oli naistentautien erikoislääkäri.

(Artikkelin heteronormatiivisesta kirjoitustavasta voisi muuten alkaa enemmänkin "kukkahattuilla", mutta elämä on liian lyhyt.) 

Ainut poikkeava nyanssi on, että minä taasen ymmärsin että seurauksen hyväksymisellä tarkoitetaan seksin hakua liiton ulkopuolelta. Joka siis osuu yksi yhteen oman kokemuksen kanssa, jossa tosin mies oli se haluton osapuoli. 

 

Jemina
No Sex and the City

Minusta heteronormatiivisuudesta sopisi kyllä kukkahattuilla enemmänkin - tässäkin kohtaa aiheesta olisi todellakin voinut kirjoittaa vaikka ihan kokonaisen esseen. Kuten tässäkin blogissa viime aikoina käydyistä keskusteluista käy ilmi, pidän tosi ikävänä sitä ajattelutapaa jonka mukaan eläimellinen mies haluaa aina ja kaikkea ja frigidit naiset eivät koskaan ikinä mitään. Tällaiset stereotypiat tekevät saletisti hallaa ihan jokaiselle.

Jemina
No Sex and the City

Seksistä pitäisi ehdottomasti kyetä puhumaan avoimemmin, ja erityisesti jos haluttomuus vaivaa suhdetta. Mielestäni pitäisi kuitenkin muistaa, että haluttomuus ei välttämättä automaattisesti ole ongelma. Hyperseksualisoidussa yhteiskunnassa tunnutaan kuitenkin automaattisesti ajattelevan näin. Ja vaikka haluttomuus olisikin ongelma, syyllistämällä tuskin asiaa korjataan. Ja syyllistävältä tämä juttu minustaa nimenomaan kuulosti.

Lisäksi se että tahtoo toiselle hyvää, ei välttämättä tarkoita sitä että kenenkään tarvitsee harrastaa seksiä jos sitä ei halua. Seksiin voi toki suostua vain rakkaudesta toista kohtaan ja ilman omaa halua, mutta tuon ajatuksen ei mielestäni pitäisi olla mitenkään automaattinen kuten se nykyään usein tuntuu olevan. Itse en osaa oikein kuvitella hyvänä tilanteena sitä, että joku jatkuvasti suostuisi seksiin 'vain rakkaudesta'. En vain mitenkään osaa kuvitella että sellainen olisi molemminpuolin tyydyttävää tai auttaisi suhteen tilaa noin pidemmän päälle. Tulisi olla myös muita tapoja käsitellä asiaa. 

Kompromisseja toki tehdään, ja halutaankin varmasti hyvissä suhteissa tehdä, mutta seksiin liittyy jo muutenkin ihan hirveästi kaikenlaista painostusta. Tässä jutussa sitä mielestäni vain lisättiin kaikenlaisilla seurauksilla uhkailemalla (mitä tahansa ne sitten käsittävätkin). Se ei mielestäni ole kauhean rakentavaa eikä ainakaan auta keskinäistä kunnioitusta vaalivassa tavassa selvittää tällaisia ongelmallisia tilanteita.

Banaanisplit (Ei varmistettu)

Tuntuu vieraalta ajatus, että seksiin pitäisi suostua, koska rakastaa kumppaniaan. Itse miellän seksiin halun, enkä haluaisi että mieheni joutuisi harrastamaan kanssani seksiä velvollisuuden tunnosta. Joku psykologi on joskus myös sanonut, että jos suostuu seksiin ilman että oikeasti haluaa sitä niin pikku hiljaa etääntyy omasta kehosta - se ei ole ikään kuin omassa hallinnassa, vaan välineellistetty toisen halulle. Tällainen haluton seksi myös ennen pitkää rikkoo suhteen ja sen ihmisen, joka siihen suostuu. En voi käsittää, miksi kukaan haluaisi seksiä ihmisen kanssa, joka ei ole siinä mukana koska haluaa.

Seksitön parisuhde voi johtaa eroon, mutta niin voi haluton seksikin. Ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus, eikä seksiin painostaminen paranna kenenkään suhdetta. Puhumattakaan tosiaan ihan omasta hyvinvoinnista. Jos pariskunnan toinen osapuoli ei enää tunne halua puolisoaan kohtaan ja se on puolisolle ongelma, niin asiaa joko lähdetään selvittämään selvittämällä syitä haluttomuudelle, asia hyväksytään tai suhde päättyy eroon. Missään vaiheessa seksiin painostaminen ei tule olemaan ratkaisu haluttomuuteen.

Jemina
No Sex and the City

Todella hyviä pointteja, kiitos tästä! Muotoilit asian sujuvammin kuin itse olisin osannut, ja tuo linkkikin on ehdottomasti lukemisen arvoinen. On tosiaan olemassa eroja - että ryhtyykö petipuuhiin välillä vaikkei itseä just niin hirveästi sillä hetkellä huvitakaan, vai onko seksi ilman omaa halua jatkuvasti suhteessa läsnäoleva asia. Minäkään en oikein osaa kuvitella, että miten sellainen muka ketään suhteessa hyödyttäisi, päinvastoin.

 

Banaanisplit (Ei varmistettu)

Löysinpä lopulta ko. psykologin lausunnon netistä. Juttu oli siis Hesarissa. Tässä lainaus Sexpon seksuaaliterapeutilta:

"Pitäisikö seksiin aina suostua? Ei, sanoo Antti Ryynänen.

"Seksin harrastaminen vastoin tahtoaan voi johtaa vieraantumiseen omasta kehosta. Jossakin vaiheessa voi tuntua, että annan käyttää itseäni hyväksi."

Vastentahtoinen seksi johtaa usein kivuliaisiin yhdyntöihin tai erektio-ongelmiin."

http://www.hs.fi/elama/a1341112858528

FFFifi
Fitness Führer

Mä en jaksanut lukea juttua, jo otsikko oli sen verran hermoillekäyvä. Mutta tuosta "seksi kuuluu asiaan parisuhteessa" jutusta on nyt vaan pakko kommentoida, että riepoo tämmöinen mukatotuuksien papukaijamainen toistelu.

Tuolla on iltapäivälehdet, keskustelupalstat, blogien kommenttiboksit ja kahvipöydät täynnä just esimerkiksi sen jauhamista, että "seksi kuuluu parisuhteeseen". Voi hyvin kuulua mun parisuhteeseen tai sun parisuhteeseen tai Mirkun parisuhteeseen, mutta ihan yhtä hyvin voi olla kuulumatta. Ensinnäkin parisuhteessa voi elää ihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneet seksistä, toiseksi parisuhteessa voi elää ihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneet seksistä toistensa kanssa, mutta haluavat elää yhdessä, kolmanneksi parisuhteessa voi elää ihmisiä jotka eivät kykene seksiin jne. jne.

Parisuhdehan ei tarkoita mitään muuta kuin suhdetta, jossa on kaksi ihmistä, joilla on (yleensä) jonkinlainen kiintymyssuhde toisiinsa. Se, miten suhteessa ollaan ei pääasiassa kuulu kenellekään sen suhteen ulkopuolella, mikä koskee myös sitä onko suhteessa seksiä vai ei.

Musta on ihan käsittämätöntä alkaa määrittämään sitä, mitä muiden suhteessa pitää olla. Sen sijaan voi sanoa, että "seksi kuuluu asiaan minun parisuhteissani" tai "minun parisuhteeni ei toimi ilman seksiä" tms., jopa niin että "minun on vaikea ymmärtää parisuhdetta, jossa ei ole seksiä".

Itse postaukseen: loistava teksti!

Jemina
No Sex and the City

Tämä on todella hyvä pointti, kiitos kun a) toit sen esille, ja b) muotoilit sen näin hyvin! Palautteeni ekassa versiossa räyhäsin tästäkin aiheesta vähäsen, mutta kolmannelle sivulle siirtyessäni päätin että paras ryhtyä vähän lyhentelemään etteivät heitä koko paskaa roskiin ihan vain silkan pituuden takia. :)

Mutta siis: olet täysin oikeassa. Piste. Minulla ei kertakaikkiaan ole tähän kommenttiin mitään lisättävää.

Mimimii (Ei varmistettu)

Jumalauta, taas huomaa mitä roskalehtiä nämä "iltapäivälehdet" ovat! Ja IL ja IS nettisivut ovat monen nuoren ainut lähde josta he lukevat uutisensa! Mihin laitoit palautetta (sähköpostiosoite?) laittaisin itse myös palautteen menemään.

Jemina
No Sex and the City

Palautetta voi laittaa nettisaitin kautta täällä, mutta tuossa lomakkeessa merkkimäärä on rajattu 800 merkkiin. Eihän siinä ehdi edes kunnolla käyntiin, saati todella latoa mielipiteitään tiskiin, tuollaisessa pätkäpalautteessa! Itse laitoinkin palautteeni sekä tuota kautta (linkkinä tähän tekstiin) että sähköpostitse osoitteeseen verkkotoimitus@iltasanomat.fi. Antaa mennä siis kaikki muutkin, jos siltä tuntuu!

Luin artikkelin ennen tätä blogipostausta,  enkä kyllä kiihtynyt siitä yhtään. Luulen artikkelissa puhuttaneen naisista juuri sen vuoksi, että asiantuntija nyt sattui olemaan gyne. Jos on yhteisesti sovittu seksuaalisesta monogamiasta, niin mitä muita vaihtoehtoja on kuin harrastaa seksiä "vain rakkaudesta" silloinkin, kun ei itseä niin huvittaisi tai haluttaisi? Toki monogamia voidaan purkaa ja jatkaa avoimessa suhteessa, mutta kovin harva taitaa olla siihen halukas lähtemään. Täytyykö seksuaalisesti halukkaan siis olla ilman seksiä niin kauan kuin haluton pysyy haluttomana? Jos seksi parisuhteessa ei voi olla mikään velvollisuus toista kohtaan, niin miksi niin kovin monet muut asiat voivat olla? Toki ajoittaista haluttomuutta täytyy pystyä kumppaniltansa kestämään, mutta miten määritellään se aika, minkä voi vaatia kumppaniansa olemaan ilman seksiä? Aina eivät myöskään keskustelut auta, ja suhteessa voi moni muu asia olla todella hyvin, toinen ei vain halua seksiä. Näin voi jatkua vuosia. Kyllä silloin todennäköisesti on ennemmin tai myöhemmin edessä pettäminen ja/tai ero.

Nāiádes
Naiádes

Oon ehkä vähän jäävi vastaamaan tähän, mä kun lähtökohtaisestikin ajattelen niin, ettei parisuhteessa ole mitään velvollisuuksia toiselle, ei seksin suhteen eikä muutenkaan.

Mun mielestä parisuhteessa pitäisi olla sen vuoksi, että on hyvä olla toisen kanssa. Ei se mun mielestäni ole mikään sopimus, jossa pitää olla tiettyjä ehtoja ja velvollisuuksia.

Mun mielestä jo pelkästään monogamia on sopimus, eikö? Tietysti jos ollaan vapaassa suhteessa, niin tota sopimusta ei silloin ole. Mun mielestä parisuhteessa on velvollisuus huolehtia kumppanin henkisestä hyvinvoinnista tiettyyn pisteeseen saakka, olla tukena kun toinen sua tarvitsee ja auttaa toista esimerkiksi jaksamaan töissä, opinnoissa tai joissain elämän kriisitilanteissa. Myös velvollisuus omissa toimissaan ottaa toisen tunteet huomioon. Jos esimerkiksi asutaan yhdessä, niin yleensä on velvollisuus ilmottaa toiselle, jos jää yöksi muualle tms. Monet varmaan myöskin parisuhteessa olettaa, että kumppanilla on halua puuhastella yhdessä asioita, mennä vaikka kattomaan sellasta leffaa yhessä, joka ei itseä kauheesti kiinnosta. Lähtee vaikka kaveriksi sieneen, jos toinen sinne seuraa kaipaa, vaikkei itse tykkää metsissä samoilla. Monia asioita tehdään parisuhteissa sen takia, että toinen tulee niistä iloiseksi ja onnelliseksi, vaikkei ne itselle ole kovin tärkeitä ja niin sen musta kuuluu ollakin. Tätä tarkotin, et seksi voi olla yks näistä asioista. Ehkä sana velvollisuus oli huono tässä yhteydessä. Jokainen parisuhde on tietenkin omanlainen ja tottakai tai toivottavasti se pohjautuu siihen, että on hyvä olla toisen kanssa. Usein vaan ihmissuhteissa, muissakin kuin parisuhteissa meillä on joitain odotuksia siitä miten toinen meitä kohtaan toimii.

Jemina
No Sex and the City

Minusta taas näistä asioista tulee (tai ainakin tulisi) kaikista puhua erikseen, eikä vain olettaa. Ja jokainen hoitaa toki suhteensa omalla tyylillään, mutta itse en myöskään olettaisi enkä edes tahtoisi kumppanini tulevan mukaani harrastuksiin jos ne eivät häntä kiinnosta - onhan meistä suurimmalla osalla muitakin läheisiä joita voi ruinata mukaan sieneen/balettiin/savenvalantakurssille, niin ettei sitä omaa Peraa tai Pirjoa ole pakko pakottaa. Tottakai sitä tahtoo tehdä kumppaninsa iloiseksi, mutta ei sitä varten ole kaikkea aina pakko yhdessä väsätä oman tahdon vastaisesti. Muustakin voinee iloa repiä. 

Ja ehkä enemmän aiheeseen liittyen: seksiä ei myöskään voi _mitenkään_ verrata vaikka sienimetsässä käymiseen. Seksi on niin intiimiä ja oma kroppa on siinä mukana täysin eri tavalla kuin vaikka siellä sienessä kykkiessä, että näihin toimintoihin liittyvät tunteet ovat myös täysin eri planeetoilta. Vastoin omaa halua sienestäminen on varmasti ärsyttävää, mutta vastoin omaa halua seksin harrastaminen on jotakin ihan muuta. En osaa tätä nyt kovin hyvin selittää (ehkä joku muu teistä tajuaa mitä meinaan ja osaa pukea ajatuksen sanoiksi minua paremmin?), mutta seksi on monella tavalla niin vaikea ja herkkä aihe. Ja siihen liittyy niin monia vahvoja tuntemuksia - potentiaalisesti myös negatiivisia sellaisia. En osaa kuvitella miten itsensä pakottaminen sellaiseen aktiin, ilman että sitä todella tahtoo, voisi olla loppupeleissä mitään muuta kuin vahingollista.

Ja tarkennetaan nyt vielä: tässähän aiheessahan oli siis kyse naisista ihmisistä jotka todella kärsivät haluttomuudesta - ei siis siitä, että kun mua joskus vähän väsyttää eikä huvittaisi sekstata, mutta kumppaninsa mieliksi suostuessani lopulta nautinkin hommasta. Se kun on aika eri levelin juttu, se.

En huomannut misään vaiheessa maininneeni, että kaikkea mahdollista pitäisi parisuhteessa puuhastella yhdessä. En mäkään haluis et mun kumppani tulee jokaiseen mun harrastukseen mun kanssa, mut musta ois kiva että se lähtisi mun kanssa vaikka sinne sienimetsään joskus vaikkei niin huvittaisi. Oletan, että aika moni tykkää parisuhteessa puuhata yhdessä juttuja ja aina ne ei välttämättä ole molemmille yhtä mieleisiä. Mä en tiedä _yhtään_ sellaista parisuhdetta, jossa kumppanilta ei toivota mitään yhteistä puuhastelua tai toista toivota jollain tavalla menemään omalle epämukavuusalueelle sen vuoksi, että toinen tulee iloiseksi, joka myös edistää molempien onnellisuutta. Ja todellakin, pitäisi jo suhteen alussa jutella siitä, mitä toiselta odottaa, mutta ihmiset muuttuu ja seksuaalisuus muuttuu, joten se mitä oot miettiny asioista vaikka kaksi vuotta sitten ei välttämättä tällä hetkellä päde.

Haluttomuuteen on erilaisia syitä ja niitä voi yrittää hoitaa tai sitten ei. Mun pointti tossa lähinnä oli, että kuinka kauan kumppanin täytyy olla ilman seksiä toisen vuoksi? Jos mä haluan seksiä monta kertaa viikossa ja mun kumppani ei halua koskaan ja mä pysyn silti monogamisena, niin silloinhan mä toimin vastoin mun omaa hyvinvointia. Ei kenenkään mun mielestä missään nimessä tarvitse harrastaa seksiä vastoin halujaan ja toimia siten vastoin omaa henkistä ja fyysistä hyvinvointiaan, mutta ei myöskään seksuaalisesti halukkaan tarvitse loputtomiin olla ilman seksiä. Tällasessa tilanteessa varmasti ennemmin tai myöhemmin päädytään eroon. Eikä siinä ole mitään väärää vaikka päädytäänkin.

Voi myös miettiä aktin lisäksi vaihtoehtosia tapoja tyydyttää kumppani, jos ne on sellaisia mihin kykenee ilman oman hyvinvoinnin vaarantamista. Seksuaalisuus on herkkä juttu joo, ihan samalla tavalla myös sille toiselle, joka saattaa kokea kumppanin haluttomuuden johtuvan siitä, että hänessä on jotain vikaa. Vuosien kuluessa suhteessa ilman seksiä tällanen kokemus saattaa nakertaa itsetuntoa paljonkin.

Tää on vaikea aihe, mutta mun pointti nyt kaiken kaikkiaan oli se, ettei ketään seksissä voi pakottaa mihinkään,ei myöskään seksittömyyteen. Hetkelliset haluttomuudet on asia erikseen. Mutta kovin usein puhutaan siitä kuinka haluttomalla on oikeus olla haluamatta, mutta harvoin siitä että tarvitseeko kumppanin olla vuosia ilman seksiä. Tämähän on parisuhteen sisäisesti sovittava asia, mutta julkisessa keskustelussa haluttomat ovat enemmän esillä ongelmansa kanssa.

Jemina
No Sex and the City

Se on tietysti ihan totta, että seksiin sen puoleen kuin seksittömyyteenkään ei pidä ketään pakottaa. Ja joo, kumppanin haluttomuus voi olla todella vaikea paikka. Sitä en missään nimessä tarkoittanut vähätellä. 

Itse en kuitenkaan ole missään nimessä kokenut että haluttomuudesta kärsivien kanta olisi jotenkin enemmän esillä. Esimerkiksi tässäkin artikkelissa toki käsitellään aihetta haluttomuuden kannalta, mutta viestillä "antaa mennä vain, vaikka pakolla, TAI MUUTEN" - haluttomuudesta kärsivien kantaa asiaan ei siis kuulla, tai heitä mitenkään myöskään pyritä tukemaan tai auttamaan. Syyllistäminen kun ei hirveästi taida ketään jeesiä.

Ylipäänsä aihe on tosiaan vaikea, mutta siitä tunnutaan ainakin minun mielestäni puhuttavan jotenkin kauhean ymmärtämättömästi ja tasapäistäen, aivan kuin kaikille haluttomille tai seksiä enemmän haluaville sopisivat samat keinot. Tällaista IS:n jutun kaltaista keskustelua hedelmällisempää voisikin olla jonkinlainen neuvonta siitä, miten haluttomuuden kaltaista vaikeaa tilannetta voi käsitellä - sekä yksin, yhdessä kumppanin kanssa että vaikka myös jonkinlaisen ammattilaisen kanssa.

Mirene (Ei varmistettu)

"Mun mielestä parisuhteessa pitäisi olla sen vuoksi, että on hyvä olla toisen kanssa. Ei se mun mielestäni ole mikään sopimus, jossa pitää olla tiettyjä ehtoja ja velvollisuuksia."

Mutta eikö juuri tästä syystä seksistä kieltäytyvän henkilön tule olla valmis hyväksymään haluttomuutensa seuraukset? Jos kumppani haluaa seksiä, mutta itse ei sitä halua tarjota, on todennäköisesti yhtälönä se, ettei seksiä haluavan ole hyvä olla suhteessa. Jokaisen haluttoman osapuolen pitäisi siis hyväksyä se, että kuten itsellä ei ole velvollisuuksia antaa toiselle seksiä vastoin tahtoaan, ei kumppanilla ole minkäänlaista velvollisuutta elää seksittömässä elämässä. Mikäli taas haluaa suhteen pysyvän hyvänä ja toisen osapuolen voivan hyvin, tulisi haluttomuudelle ja seksittömyydelle pyrkiä tekemään jotakin - varsinkin kun hyvin usein ongelmasta vaietaan, jolloin sille on mahdotonta tehdä mitään. Kärjistettynä: ei homma mene niin, että seksiä haluava mies on kusipää, mutta seksinpuutteesta kärsivä nainen on taas vahva sankari, joka on sinut oman seksuaalisuutensa kanssa (siis silloin, kun kumppani (yleensä mies) kärsii haluttomuudesta) . Kumpaan osapuolta - halutonta tai haluavaa - ei tulisi syyllistää tai pakottaa mihinkään.

Nāiádes
Naiádes

Tottakai! Yhtälailla, kun parisuhteessa olevan henkilön, joka ei halua käydä toisen kanssa sienimetsällä, on hyväksyttävä rankat tosiasiat jos toinen etsii kumppania nimenomaan sienimetsällä käymisen perusteella.

Mä kuitenkin naiivisti haluan uskoa, että niin seksielämä kun sienimetsäilykin voidaan puhua tilanteeseen, missä kumpikin ymmärtää toista osapuolta. Kumpikaan ei ole sankari, ei kusipää. Pelkästään kaksi ihmistä parisuhteessa puhumassa itsestään ja sen hetkisestä tunteesta itsessään. Ja jos parisuhteesta siihen on, siitä selvitään yhdessä. Jos ei, niin parisuhde luultavasti loppuu.

Kuitenkin vieroksun ajatusta tilanteessa kun tilanteessa - "no sitten vaan kesketään seuraamukset."

Jemina
No Sex and the City

Tai ehkä seuraamukset vielä voisi "kestää" - eihän sitä toki kukaan muuten hyvästä suhteesta noin vain lähde lätkimään. Mutta että SITTENPÄHÄN ÄMMÄ OLET VALMIS OTTAMAAN SEURAAMUKSET VASTAAN SAATANA (kuten tämä artikkeli siis ainakin minun korvaani karjui), niin ei hitossa, sitä ei ainakaan.

hullu-hellu (Ei varmistettu)

Kaamee juttu. Suomessa muuten kriminalisoitiin avioliitossa tapahtuva raiskaus JO 1994.......

Jemina
No Sex and the City

Joo, eikö ole muuten karmivan lähellä tuo vuosiluku! Välillä nämä tällaiset ihan järkyttävät, ja sittensitä muistaa uudelleen olla kiitollinen asioista jotka niin usein ottaa itsestäänselvyytenä: kuten siitä ettei ole koskaan velvollinen antamaan seksiä aviopuolisolleen, tai siitä että apteekista saa reseptitöntä jälkiehkäisyä (vasta vuodesta 2002!).

Looking for...

 http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288754169621.html

Tämä on  viimeisin lehtijuttu, joka sai minut kiristelemään hampaitani. Aivan kuin nainen olisi jokin palkinto kimpale ja oman peniksen jatke tai saalis. ... Voinko mätkäistä näitä asiantuntijoita välillä?

Kuvaputkessa

Huhhuh! Luin tuon iltasanomien jutun ja nyt sitten vaan tasailemaan verenpainetta. Pelottavaa, minkälaisia "asiantuntijaneuvoja" terveydenalan ammattilaiset vastaanotollaan ja lehdissä jakelevat.

Se on kyllä totta, että kyky kompromisseihin yleensä tekee parisuhteen helpommaksi. Voi esimerkiksi olla jättämättä likaisia sukkiaan keittiön pöydälle tai puristaa hammastahnatuubia kumppanin toivomasta päästä. Itseään vastaan ei silti saa rikkoa, ikinä, puhumattakaan siitä, että jollakulla olisi peräti oikeus toiseen ruumiseen. Jos haluttaa, mutta toista ei, masturbointi on keksitty, eikö?

Pilvikeinu

Mä olen nähnyt tätä juttua linkattavan paljon, mutta en ole kertaakaan uskaltanut lukea enkä uskalla nytkään. Kommenttini siis on siltä osin tietämättömyyspohjainen. En halua lukea kyseistä juttua, koska itselläni on vaikeuksia kiihottua ja nauttia seksistä, mikä on johtanut siihen, etten myöskään halua seksiä yhtä usein kuin kumppanini. Rakastan häntä valtavasti ja haluaisin haluta enemmän, mutta keho ei vain myönny. Muut hommat sujuvat ihan mukavasti, mutta yhdyntä ei tunnu minulle kuin parhaimmillaan neutraalilta ja ikävimmillään aika epämukavalta. Harrastan siis säännöllisesti yhdyntäseksiä "vain rakkaudesta". Ja niin paljon kuin sitä rakkautta onkin, on ihan äärettömän yksinäinen tunne maata toisen alla ja yrittää tuntea jotain, yrittää innostua, yrittää imeä toisen intoa itseensä, ja kuitenkin joku osa aivoista miettii, koskahan tämä mahtaa loppua; kauanko vielä? Koen tilanteesta järkyttävää huonommuudentunnetta ja pahaa mieltä, ja seksuaalinen itsetunto möyrii pohjamudissa. Kumppanini suhtautuu tilanteeseen kyllä hyvin lempeästi eikä missään nimessä pakota tai edes suostuttele minua mihinkään, vaan homma toimii näin koska minä haluan antaa rakkaalleni sen, mitä hän haluaa ja tarvitsee. Mutta en minä saa siitä iloa, vaikka varmaan pitäisi. Eli ei, minä en tahdo lukea, kuinka rikon jotakin sanatonta sopimusta välillämme tai kuinka haluttomuus on oma syntini, jonka seuraukset pitää kärsiä. En minä ole tätä kehoa valinnut, en tätä toimimattomuutta. En tarvitse ketään ulkopuolisia syyllistämään minua tästä yhtään lisää, kun sen puolen osaan hoitaa itsekin.

nm (Ei varmistettu)

KIITOS TÄSTÄ!! Painiskelen tasan saman ongelman kanssa ja tunnen jatkuvaa huonommuudentunnetta siitä ettei kroppani yksinkertaisesti lähde leikkiin mukaan. Ei auta vaikka kuinka toista rakastankin ja haluan tuottaa mielihyvää. Liukuvoiteet toki auttaa siinä että seksiä nyt ylipäätänsä pystyy harrastamaan, mutta ei se järin hauskaa toimintaa ole.

Onneksi tässä parisuhteessa on jollain lailla saanut tsempattua itsensä siihen tilaan ettei paikoista nyt ihan Saharan aavikkoa muistuta. Eksän kanssa sain joka kerta seksin jälkeen tulehduksia, kun paikat kuivui kasaan ja hiersi ja sattui. Ei se pidemmän päälle kauheasti innosta kun tietää että tulee olemaan kivuliasta, kehon ollessa siinä tilassa ettei se ole yhtään valmis seksiin. Eli todellakin, vieno pyyntö näille hienoille asiantuntijoille ynnä muille jotka julkisesti kehtaavat syyllistää naista haluttomuudesta ja pihtaamisesta, lopettakaa jo pliis.

Avelina (Ei varmistettu)

Tiedän mistä puhut, ja samasta syystä tämä keskustelu on herättänyt jos jonkinlaisia ajatuksia. Oma tilanteeni on erilainen ainoastaan sikäli, että oma useamman vuoden suhteeni päättyi monestakin syystä eroon. Minä siis sain "hyväksyä" seuraukset, vaikka toki syitä oli muitakin kuin haluttomuus, ja toki haluttomuuteeni oli monia, suhteeseemmekin liittyivä syitä. Vuosikaudet kuitenkin syyllistin itseäni ja yritin haluta, mutta valitettavasti se ei päättämällä parane. Toisaalta tiedän hyvin, että entinen poikaystäväni niinikään koki tilanteen kamalana, koska kyllähän se nyt näkyi, että olin tilanteessa enemmän tai vähemmän velvollisuudentunteesta. Itse asiassa ihmettelen, että hän kesti sitä niinkin kauan. Kummallekaan meistä ei tuo velvollisuudesta sekstailu varmasti tehnyt hyvää, ja itselleni kaikkein vähiten jatkuva syyllisyyden tunne, jota ruokin ihan itse, samoin kuin tekivät eksäni ja muu maailma.
Oma tarinani ei ehkä (?) ole kuitenkaan kaikkein rohkaisevin, sillä minun haluttomuusongelmani päättyi eroon ja uuden suhteen löytämiseen. Edelleen kuitenkin muistan, miltä se ja sen lieveilmiöt tuntuivat, ja voin tosiaan allekirjoittaa tuon ylempänä linkatun Hesarin artikkelin ajatuksen.

Pilvikeinu

Kiitos tosi paljon kommenteista! En tietenkään toivoisi tätä tilannetta kenenkään kohdalle, mutta on surullissävytteisen lohdullista tietää, etten ole ainoa "huono nainen" tässä mielessä. Mulla on ystäviä, joiden kanssa puhun hyvin avoimesti ikävistäkin asioista, mutta tästä on kovin vaikea puhua omalla nimellä ja naamalla. Minuun on kaivertunut niin syvään ajatus siitä, että jos seksissä on ongelmia niin suhteessa on muutenkin ongelmia, etten kehtaa sanoa tästä ystävilleni ja saada heitä ajattelemaan että meillä on jotain pielessä. Minusta ei ole, kroppa ei vain toimi. Toki liukkari on ystävä, ja kovasti apua on siitäkin että kumppani haluaa huomioida myös minut ja on valmis näkemään vaivaa sen eteen, että minullakin olisi mukavaa.
Syyllistämisen sijaan toivoisin painotettavan sitä, että haluton ihminen suhteessa usein _kärsii_ haluttomuudesta (toki aseksuaalisuus esimerkiksi on ihan validi seksuaalisuuden muoto ja sitä ei tarvitse mitenkään surkutella). Ei ole kyse pihtaamisesta tai hankalana olemisesta, vaan tilanteesta jossa ihmisen keho ei toimi sillä tavalla kuin tämä haluaisi. Toki se on haluttoman kumppanillekin turhauttavaa, mutta jos oma keho toimii, on keinoja seksistä nauttimiseen kyllä. Meillä hankalahaluisilla se ei ole niin helppoa.

nyymi (Ei varmistettu)

Hei leidit. Tuli pakko kirjoittaa kun luulen voivani hiukan samaistua. Itselläni seksuaalisuuden löytäminen vaati apua, onneksi löysin hyvän seksuaalineuvontaan erikoistuneen terkkarin. Hänen avullaan kykenin löytämään oman kroppani ja sen ilot ja ylipäätään tykkäämään enemmän itsestäni. Tätä ennen olin tosi hukassa kroppani kanssa. Halusin kumminkin opetella homman. Onnekseni ensimmäinen seksisuhteeni löytyi vasta tämän jälkeen (toisaalta en ole varma olisinko sitä ennen edes löytää ketään varteenotettavaa kumppania), joten enemmiltä murheilta vältyttiin. En tiedä teidän tilanteistanne ja ehkä olette jo etsineet apua, mutta jollette, niin lämpimästi suosittelen harkitsemaan. Tämä luonto-tikanpoika-puu -myytti ei aina toteudu. Joskus sitä tarvitsee avuksi jonkun. Enkä halua nyt vahvistaa tällä ajatusta, että seksi olisi jonkinlainen velvollisuus, vaan itse ainakin halusin löytää seksin ihan itseäni varten. Tsemppiä ja valoa!

Jemina
No Sex and the City

Kiitos näistä kommentista kaikille teille oman tarinanne jakaneille. Tulin teidän puolestanne oikein erityisen vihaiseksi tälle artikkelille, se kun on tosiaan hyvä/kamala esimerkki siitä miten ymmärtämättömästi haluttomuudesta usein puhutaan ja miten siitä kärsiviä syyllistetään - huolimatta siitä että seksielämiä ja suhteita moisilla taktiikoilla tuskin pelastetaan. Toivoisin todella, että meillä olisi tänä päivänä jo rakentavampia tapoja sekä keskustella aiheesta että käsitellä sitä miten haluttomuuden kanssa voisi parisuhteessa toimia ja millaisista asioista etsiä apua.

Kiitos siis jälleen kerran teille - aiheesta ei varmastikaan ole helppo puhua, mutta on tosi hienoa että jaoitte kokemuksianne täällä. Toivottavasti tämä auttaa myös ymmärtämättömiä suhtautumaan aiheeseen eri tavalla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Sain aivan hillittömän raivonpuuskan kun luin jutun. Se on niin stereotyyppinen kuin olla ja voi ja hyvä esimerkki "klikkausjournalismista", jossa sanat sanotaan erikoislääkärin suulla ja lehti voi vyöryttää vastuun hänen kontolleen, "me vain julkaisimme jutun".

Jos olisin ollut kyseisen erikoislääkärin asiakas, olisin kyllä soittanut vastaanotolleen palautepuhelun ja todennut, että tämä asiakassuhde ei kyllä enää jatku.

Kieli luo todellisuutta ja merkityksiä, ja tässä rakennetaan seksististä, stereotyyppistä ja vanhanaikaista todellisuutta.

Jemina
No Sex and the City

Kieli luo todellisuutta ja merkityksiä, ja tässä rakennetaan seksististä, stereotyyppistä ja vanhanaikaista todellisuutta.

WORD!

 

Mirene (Ei varmistettu)

Minuakaan ei varsinaisesti häirinnyt tekstissä mikään muu kohta kuin tuo, jonka nostit esille. Artikkeli ei tosiaan anna tuossa kohdassa ymmärtää, että jokaisella on oikeus kieltäytyä seksistä, oli tilanne mikä tahansa. Lisäksi teksti antaa ymmärtää, ettei esimerkiksi aseksuaaleilla voi olla oikeaa parisuhdetta. Uhkausta en kuitenkaan tekstissä näe, sillä totta seksistä kieltäytyminen aiheuttaa ongelmia parisuhteelle, mikäli toinen osapuoli olisi edelleen seksuaalisesti aktiivinen. Ainoa ongelma minusta on siinä, ettei tekstissä mainita, mitä nämä seuraukset voivat olla.

Myöskään ehdotus SOVITUSTA seksistä esim. kerran kuussa ei tuntunut liian vaativalle - jos haluttomuuden taustalla ei ole kipuja, erektio-ongelmia tms, niin luulisi kumman tahansa osapuolen voivan nauttia intiimistä läheisyydestä aina silloin tällöin - kahden toisiaan rakastavan välillä seksin kuuluisi olla muutakin kuin yhdyntää ja omien halujen tyydyttämistä. Ongelmat suhteessa ovat kuitenkin aika paljon haluttomuutta suurempia, jos toisen läheisyyskin ahdistaa. Painostaminen ja pakottaminen eivät tietenkään ole missään tilanteessa hyväksyttäviä, ja ongelmista pitäisi myös pystyä puhumaan omalle kumppanille.

Olin myös erittäin tyytyväinen siihen, että erikoislääkäri nosti esille e-pillereiden vaikutuksen. Itse ainakin monesti mietin surullisena kuinka suuri vaikutus kyseisellä ehkäisymenetelmällä on siihen stereotypiaan, että naiset ovat luonnostaan epäseksuaalisia ja haluttomia. Nykyään pillereitä määrätään niin helposti ja niin aikaisin, että moni tyttö syö niitä jo ennen seksielämän alkamista. Siinä vaiheessa ei ole kovin helppoa huomata eroa hormoonittoman ja hormonillisen seksielämän välillä.

Myös lopussa ollut kokooma haluttomuuden yleisistä syistä sekä huomautus ns. halupillereistä olivat varsin asiallisia. Tekstin ongelma oli siis mielestäni vain huonosti kirjoitetussa alussa. Blogiteksti oli täyttä asiaa, mutta ehkä tässä asiassa kärpäsestä oli tehty härkänen ;)

Mirene (Ei varmistettu)

Pakko täsmentää tuota sovittua seksiä nyt kun luin kaikki kommentit läpi: jos seksi oikeasti tuntuu todella epämiellyttävälle senkin jälkeen, kun ongelmista on puhuttu, niin ei toiselle tietenkään pidä "antaa" edes silloin tällöin. Itse en vain pysty kuvittelemaan sellaista tilannetta, jossa muuten hyvässä parisuhteessa ongelmista puhumisenkin jälkeen haluton osapuoli olisi toiselle pelkkä väline omien seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseen. Itse ainakin olen pystynyt nauttimaan seksistä silloinkin, kun en halua, koska mukana on ollut paljon hellyyttä ja läheisyyttä - silloin seksi ei ole ollut vain antamista, vaan myös saamista, vaikkei se seksuaalisesti tyydytä. Tästä syystä erikoislääkärin kommentti sovitusta tekstistä sai kannatukseni - tai ainakin ajattelen, että asiaa voisi harkita ja siitä kannattaisi keskustella. Toki myönnän, että pätkän voi helposti ymmärtää alun perusteella niin, että haluttomalla osapuolella olisi velvollisuus harrastaa seksiä edes kerran kuussa.

Ev (Ei varmistettu)

Olisi voinut tosissaan ottaa myös miesten haluttomuuden esille ja että myös miesten täytyy sitten ne seuraukset kestää. Jotenkin tunnutaan ajattelevan että miehen on OK pettää jos ei saa tarpeeksi seksiä puolisoltaan, mutta en usko että nainen pääsisi niin vähällä vaan on sitten automaattisesti lutka ja huora, kun menee sitä seksiä muualta hakemaan. Haluttomia miehiä kun ei tietenkään ole olemassakaan, niinkuin ei myöskään naisia jotka seksiä haluavat. Vähän myös pelottaa tälläinen ajattelutapa että jos ei anna niin on ansainnut tulla petetyksi/jätetyksi, tuo voi sitten johtaa siihen että sitä seksiä vaaditaan jatkuvasti sillä, että jos et anna haen muualta. Myöskin toiselle riittää kerta viikossa kun taas toinen haluaa joka päivä, joten mikä sitten on ''tarpeeksi''? Se voi omasta mielestä kuulostaa ok:lta jos sitä seksiä täytyy harrastaa vaikka kerran kuussa tai viikossa, muttakun kaikille se ei riitä ja on aika iso kuormitus jos sitä seksiä täytyy sitten harrastaa useita kertoja viikossa vaikkei ole haluja, sattuu tms.
Hieman hämmensi mm tälläiset kommentit tuolla IS sivulla : ''Miehen tai naisen haluttomuus ei anna lupaa tuomita puoliso elinkautiseen seksittömyyteen. Haluttomuutta voi korjata monin tavoin ja rakkautta voi antaa puolisolle seksin muodossa ilman suurempaa halun tunnettakin, ei se ole keneltäkään pois.'' Tuossa voisi myös ajatella niin, että antaako miehen tai naisen halukkuus lupaa tuomita puoliso elinkautiseen vastentahtoiseen seksiin? Ja ettei ole keneltäkään pois? Mites vaikka siltä joka siitä seksistä ei nauti ja vaan vastuuntunnosta ja toista miellyttääkseen sitä harrastaa??
Tietenkään kenenkään ei tarvitse jäädä seksittömään suhteeseen, mutta pettämistä se ei oikeuta, eikä kenelläkään ole oikeutta seksiä vaatia toiselta. Tulee vaan mieleen prostituutio, että sen suhteen saa seksiä vastaan, ''ollaan yhdessä jos annat 3 kertaa viikossa''.

Minulla on niin ristiriitaiset tunteet tästä aiheesta. Toisaalta mielestäni kenellä tahansa pitäisi olla oikeus itse päättää minkälaisessa suhteessa hän on. Jos seksi on toiselle osapuolelle niin tärkeää, niin hänellä on oikeus hakea sitä elämäänsä. Joten jos toinen osapuoli on haluton, niin juu, kai sen niinkin voi ilmaista, että haluttoman "pitää olla valmis hyväksymään seuraukset". Itse muotoilisin sen kylläkin niin, että kumppanilla on oikeus neuvotella tavasta tai erota, jos parisuhde on sellainen, että se estää häntä saamasta seksiä. "Parisuhde on kuitenkin sanaton sopimus seksuaalisesta kanssakäymisestä, ja haluttomuus on sopimusrikkomus." on taasen mielestäni aikamoista painostamista ja haluttoman syyllistämistä. Ja tosiaan aikamoisen outo määritelmä parisuhteelle.

Minua häiritsee ennen kaikkea artikkelin sävy, jonka mukaan naisten osana on uhrautua parisuhteen vuoksi. Ensinnäkin, vaikka tarkoituksena on ilmeisesti tarkastella haluttoman osapuolen velvollisuutta suhteessa, ja puhujana on naistentautien erikoislääkäri, niin en siltikään kuitenkaan ymmärrä miksi siitä täytyy puhua noin sukupuolitetusti; "Jos nainen katsoo oikeudekseen kieltäytyä seksistä vastoin puolison toiveita, hänen pitää olla valmis hyväksymään seuraukset." Vähintään voi nähdä, että Metsä-Heikkilä on sisäistänyt sen "mies haluaa ja nainen antaa"-asteen. Valitettavasti tämä maailmankuva on niin yleinen ja näkyy niin usein keskusteluissa, että en mitenkään erityisesti osannut loukkaantua juuri tästä artikkelista. Yhdistettynä kuitenkin tuohon "parisuhteessa ollaan seksivelvollisuudessa", se antaa aika räikeästi surullisen kuvan naisen elämästä. Voihan toki myös olla, että ne "myös naisella on oikeus vaatia seksiä parisuhteessa"-kommentit on vain jätetty pois artikkelista, että on saatu vahvempia reaktioita lukijoissa. Myönnän tosin, että uskoisin naiselle olevan helpompi vaatia seksiä haluttomalta mieheltä, koska yhteiskunta painostaa miehiä seksuaalisuuteen.

Mielenkiintoinen myös tuo näkemys, että naisten "halupilleri" rinnastetaan miesten potenssilääkkeisiin. Eikö tuo suun kautta otettava estrogeeni juurikin aja vastaavan asian naisilla? Siinä olen kyllä tosiaan samaa mieltä Metsä-Heikkilän kanssa, että tuollaiset halupillerit olisivat siten kyseenalaisia, jos niillä voisi manipuloida kenet tahansa suostumaan seksiin. Oli kyse sitten sekä naisen tai miehen manipuloimisesta.

annn (Ei varmistettu)

Itse pidin kaikkein pöyristyttäminpänä tuota lausetta "Jos nainen katsoo oikeudekseen kieltäytyä seksistä ..." Siinä on kyllä sellainen moittiva ja tuomitseva sävy että huh huh, en tiedä mitä siitä sanoisi! Wtf, että nainen oikein kehtaa katsoa että hänellä on OIKEUKSIA! Kuinka röyhkeitä ne naiset nykyään ovatkaan :D

eviela
NOT A Wonderland

Tässä on taas hyvä esimerkki siitä, miksi en lue iltalehteä tai -sanomia. Se sisältää vaan aivan järkyttävää shaibaa alusta loppuun saakka. Tässä vähän aikaa sitten tosiaan erehdyin niitä selaamaan ja törmäsin kanssakin tähän juttuun, ai että sen avaaminen oli virhe! Alkoi sapettamaan heti uudestaan, kun se muistui nyt mieleeni. Ensinnäkin - miksi kenenkään pitäisi harrastaa seksiä vain siksi että rakastaa toista? Itse elän parisuhteessa ja meillä ei kummallakaan tulisi mieli harrasaa seksiä vain toisen vuoksi. Kun sitä seksiä harrastetaan, niin sitä harrastetaan siksi että meitä molempia panettaa. Lisäksi tekstin muotoilu oli aivan sieltä ja syvältä eli asia esitettiin aika pahasti vikaan. En itse kokenut tekstiä ihan noin pahana kuin sinä, mutta ymmärrän varsin hyvin mistä sinä nuo ajatukset sait eli ei ole lainkaan kaukaan haettua omasta mielestäni. Itse koin tekstin niin, että:
a) parisuhteessa olevan naisen yksinkertaisesti kuuluu harrastaa seksiä miehen vuoksi silloinkin, kun naista ei itseään haluta: koska niin parisuhteessa tehdään, jos toista rakastaa (että siis mitä?)
b) jos et harrasta seksiä, niin hyväksyt seuraukset eli mahdollisen pettämisen tai eron (jälkimmäiseen kannattaa toki varautua, jos ei pedin puolella hommat ala millään keinoin luistamaan ja omaan parisuhteeseen seksi kuuluu oleellisesti, mutta ensimmäistä ei pidä hyväksyä nounounou missään tilanteessa)
c) haluttomuutta kokevat vain naiset (kommentteja lukiessa tosin hiffasin miksi tämä todennäköisesti painotettiin naisille, mutta se sapettaa silti vieläkin)
d) vaihtoehtoisesti edelliseen kohtaan, että miesten haluttomuus ei olisi tai saisi olla ongelma naiselle (tämäkin ajatus tuli ennen kommenttien lukua, mutta jyllää yhä vähän takaraivossa)

Pointsit palautteen kirjoituksesta ja kerro ihmeessä,
jos sieltä joku vastaa niin meillekin se vastaus!
Nimenomaan jos... *mulkokatse, kohdistettu is:lle*

Lara_
Baby, you're the best

Itse uskon naiivisti, että ollessasi oikean ihmisen kanssa tällaisia ongelmia ei edes ilmaannu. Uskon myös siihen että toista ihmistä voi kyllä rakastaa yli kaiken, mutta siitä puuttuu se jokin, jota tarvitaan seksielämän sujumiseen. Keho ei vain halua sitä ihmistä, eikä sitä voi muuttaa vaikka kuinka yrittäisi.

Tietysti sellaiset henkilöt, jotka eivät ylipäätään ole kiinnostuneita seksistä, ovat asia erikseen. 

Äh, en osaa pukea ajatustani tämän takana kunnolla sanoiksi. Muutamista tämän postauksen kommenteista, joissa naiset sekstaavat rakastamansa miehen kanssa rakkaudesta ja halusta miellyttää, tuli vain hailakka olo. Oikeasti, jos se tuntuu pahalta eikä aiheuta hyvää oloa, se on mielestäni huono juttu sekä itseä että sitä kumppania kohtaan.

Pilvikeinu

On tosi onnekasta, jos oman rakkaan kassa haluamisen ajankohta, säännöllisyys, tapa ja intensiteetti osuvat aina yksiin. Mutta miten sitten määritellään "se oikea"? Sellainen ihminen, jonka kanssa ei ole koskaan mitään ongelmia? Minä en usko siihen, että seksuaalinen elimistöni on elämänkumppanin valinnassa viisampi kuin aivoni. Eikä omassa tapauksessani kyse ole siitä, että kehoni olisi kyvytön haluamaan ihmistä, jota toivon sen haluavan - se ei vain toimi riittävän usein, riittävän voimakkaasti, riittävän kauan. En koe, että joku muu ihminen olisi minulle tippaakaan haluttavampi kuin kumppanini. Jos siis hommat toimivat, niin se on erittäin jees ja siitä kannattaa nauttia, mutta mun mielestä ei pidä olettaa, että hyvä parisuhde on aina tietynlainen ja että jos jossain suhteessa on tietynlaisia ongelmia tai hankaluuksia, se on vääränlainen tai huono.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ajattelen asiasta hyvin erilailla kuin sinä. Haluttomuuden taustalla voi olla useita asioita, joilla ei ole mitään tekemistä kumppanin yhteensopivuuden kanssa. Haluttomuutta voi aiheuttaa esim. masennus, menneisyyden traumat, hormonaaliset häiriöt. Tällöin vaikka kumppani olisi kuinka "oikea", kiihottava ja haluttava, voivat halut seksiin hänen kanssaan loistaa poissaolollaan.

Jemina
No Sex and the City

Kuten muutkin kommentoijat ovat jo huomauttaneet, on vähän epäilyttävää ilmoittaa että oikean ihmisen kohdalla haluttomuudesta ei voi kärsiä. Tuollaisella kommentilla tulee samalla sanoneeksi kaikille joiden suhteessa on haluttomuutta, että ette ole oikeita toisillenne, rakkautenne ei selvästikään ole aitoa/kylliksi vahvaa, sillä jos niin olisi niin se taianomaisesti korjaisi kaikki ongelmat. Ja lienee sanomattakin selvää, että tällaisten arvottavien kommenttien heittely muiden ihmisten suhteista ei ole kauhean kivaa taikka kohteliasta.

Kaikkien olisi varmaan hyvä muistaa, että haluttomuudelle voi olla monia syitä, henkisistä fyysisiin. Jotkut voivat olla todella rankkojakin, kuten vaikkapa seksuaalinen väkivalta tai muu traumaperäinen reaktio. Meidän aiheesta tietämättömien ei kannattane tunkea nenäämme toisten asioihin ja laukoa heille että mitä tämä asian tila sitten heidän suhteestaan kertoo. Uskon, että haluttomuus parisuhteessa on ihan kylliksi rankka juttu jo noin muutenkin, ja yhteiskunnan tai muiden ihmisten painostuksen ei pitäisi missään nimessä asian tilaa entisestään pahentaa.

Pages

Kommentoi