Valentine's Day, tai: Pantaisko?

No Sex and the City

Kuten olen aiemminkin maininnut, en todellakaan ole mikään romantikko. Ainakaan jos romantiikalla viitataan sellaiseen jotenkin överiamerikkalaiseen draamaan, josta Joannan palstalla taannoin puhuttiin. Ja koska lasken eilen vietetyn Valentine's Dayn juuri tuohon turhanpäiväisten, pinkkien hömpötyksien kategoriaan, jätin sen tänä(kin) vuonna täysin väliin.

Eiku hetkinen... Vai laskettaisiinko tämä aamulla käyty keskustelu romanttiseksi?

Jemina: Hei, meillä on puoli tuntia aikaa ennen kuin pitää lähteä. Pantaisko?

Hyvä Mies™ (näyttää liioitellun tuskastuneelta): Voisitsä pliis edes vähän yrittää? Sellaista hienovaraista viettelyä? Romantiikkaa?

Jemina (heiluttelee kulmakarvojaan vihjailevasti): ...Pantaisko?

Jatketaan siis samalla linjalla, hörsöjä ja hempeyksiä vältellen. Nytin nettisaitti vinkkasi päivän kerrassaan epähempeää historiaa valottavasta The Dark Origins of Valentine's Day -artikkelista. Muinaisessa Roomassa miehillä oli siis tapana uhrata eläimiä ja sitten läiskiä naisia uhrattujen elikkoparkojen nahoilla. Romanttisia nuo roomalaiset!

Iltalehti puolestaan kirjoitti suutelemisen historiasta ja siitä, miten kaikki alkoi oikeastaan vahingossa. Ihmisillä kun oli tapana haistella toisiaan, kunnes joku sitten osui vähän hutiin.

“Jossain vaiheessa joku kämmäsi ja päätyi huulille. He ajattelivat, että tämä on paljon parempi näin, antrolopologi Vaugh Bryant selvittää suudelman syntyä.”

Mikä ihana vahinko!

Niin loputtoman mielenkiintoisia kuin tällaiset jutut ovatkin, tekevät ne romantiikan tyhjästä nyhjäisemisestä vielä entistäkin mahdottomampaa. Miten ihmeessä voisin ottaa vaikkapa kynttiläillallisia ja kuutamokävelyitä sisältävän ystävänpäivän vakavasti, kun ajattelisin kuitenkin vain vuohenvuota käsissään minua jahtaavaa miestä?

Ja suuteleminen, kauhean kivaahan sekin on, peräti yksi lempiharrastuksistani - mutta koko toiminto perustuu vahinkoon. Ja loppujen lopuksi siinäkin on kysymys vain märkien paikkojemme hieromisesta yhteen.

Hempeile siinä nyt sitten, tällaisten tietojen kanssa!

Sisältyikö teidän ystävänpäiväänne romantiikkaa, missä tahansa muodossa? Entä löytyykö sitä elämästä muuten, vai kammoatteko tekin koko sanaa?

 

Kuvat: someecards.com, graffitialphabeto.com

Kommentit

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Meidän romantiikka taisi rajoittua kahteen sydämenmuotoon leivottuun biisoninjauhelihapihviin, jotka kuitenkin uunissa paisuivat muodottomiksi möllyköiksi. Ehkä se antamani kortti kertoi kaiken oleellisen ;)

Hear Hear!

Mun ystävänpäivän sisältyi yksinäistä ja katkerankitkerää sinkkuuden pohdiskelua (plus harvinaisen huonoja hetkiä nettitreffipalstalla).

Eli ei pisaraakaan romantiikkaa täällä. Oisin kyllä huolinut. Tai muinakin päivinä.

Vieras Mies (Ei varmistettu)

Ei vedetty överiksi vaan syötiin hieman paremmin ja pidettiin hieman enemmän kivaa. Osittain siitä syystä ettei oltu nähty hetkeen ja ehkä pikkuisen siitä syystä, että oli ystävänpäivä. 

Minulla oli elämäni ihkaeka romanttinen ystävänpäivä! OMG. Romantiikkaa tuntuu tosin nykyään kuuluvan vähän joka päivään, ja tämmöisestä hupsusta se on vaan ihan parasta.

Kaneli (Ei varmistettu)

Ei. Eipä löytynyt romantiikkaa. Itse asiassa ystävän päivään ei ole koskaan liittynyt romantiikkaa, sen sijaan olen kyllä melkein aina lähettänyt rakkaimmille ystävilleni tervehdyksen kertoen miten superihania ja tärkeitä he ovat. (Minkä teen kyllä usein muutenkin, mutta enivei...).
Kuutamokävelyt ja kynttilät ovat kivoja, kyllä niitä muulloin on tullut harrastettua. Mutta melkeinpä yhtä romanttista on se, että kumppani tarttuu aamulla puurokauhan varteen ruokkien koko pesueen ja itse saa istua kahvikupin ja lehden kanssa hetken ihan rauhassa. En toki vastusta jos joku ostaa kukkia tai hemmottelee minua, mutta arjen romantiikka on se mikä kantaa.

Jemina
No Sex and the City

A. Sinivaara, noinhan siinä usein tapaa käydä - mielikuvissa romanttiset eleet muuttuvat todellisuudessa muodottomiksi möllyköiksi. Aika vertauskuvallista! No, ehkä se on ajatus mikä merkitsee...

Kiisa, nettitreffipalstoilla tuollaisia hetkiä taitaa tosiaan riittää. Olisikohan ystävänpäivä vielä normipäivää pahempi, kun niin monet nieleskelevät pettymystään, ja seurauksena kaikki on juuri tuota katkerankitkerää? En muista itse viettäneeni kyseistä päivää nettitreffisaiteilla, vaikka monia muita päiviä kylläkin... Nyt kaivattais siis analyysia aiheesta! "Nettitreffisivustojen yleinen mieliala ja sen korrelaatio erilaisten romanttisten juhlapäivien kanssa."

Vieras Mies, niin, olet tainnut salavihkaa pariutua sinäkin, vaikket ole siitä palstallasi juurikaan huudellut? Muuttuvatko tehdyt havainnot, kun sillä sohvalla makoileekin yhden sijasta kaksi ihmistä?

katra, oho, taidat olla aika harvinainen tapaus! Mutta hyvä vain, jos 'hupsulle' on löytynyt perusromantiikkaa arvostava vastakappale. Koska itse en tosiaan ole romantiikan asiantuntija, tiedustelen vielä yksityiskohtia: millaiset asiat ovat romanttisia, mikä romantiikkaa? Entä kuuluuko romanttiseen ystävänpäivään se ns. amerikkalainen setti kynttiläillallisineen ja vastaavineen, vaiko jotakin muuta?

Kaneli, minäkin pidän siitä, että Suomessa muistetaan ystäviä rakastettujen sijaan. Ystävät kun tuppaavat pysymään huomattavasti ylkiä pidempään rinnalla, ja ansaitsevat edes joskus kuulla, että ovat meille tärkeitä. Jostain kumman syystä kun kumppanille se kerrotaan usein, vaan kavereille tuskin koskaan.

Neitsyt (Ei varmistettu)

Se on hyvä puoli Suomen käytännössä kyllä että se on ystävänpäivä. Hyvää ystävää kun ei tunnu voivan arvostaa liikaa vaikkakin siitä ei puhuta paljoakaan ja puhe jää tälläisten "huomaituksiin" vaan.

En varmaan romantiikkaa tunnistaisi vaikka päälle kävelisi. Naista kun ei kaveria kummempana ole elämässä ollukkaan. Ei kumminkaan sen puoleen etteikö minulle kelpais mutta taitaapahan se nii käydä että ikuinen sinkku tulen olemaan. Puhuminen ei ole ongelma yhtään mitenkään minulle. Armeijassakaan ei tuottanut mitään ongelmia puhua vaikka kapteenille ja senköstakia minä hoidinkin puhumisen siellä sitten yleensä.
Kosketusetäisyydellä minua voisi luonnetia ujoksi.

Naiset ovat sanoneet minun olevan pelottavan näköinen. Kaipa pitkä laihahko blondi on pelottava ilmestys tai sitten se johtuu naamasta tai vaan siitä että olen puhelias vaikkakin tuttua on olla hiljaakin.

Jos on koko elämänsä hoitanut peseytymisen kostealla pyyhkeellä ja koittaisi sitten eläkeiässä opetella uimaan, no mahotontahan se ei ole mutta vaatii vaan niin helvetisti uskallusta. Vähän sama jos sinkkuna olisi tahdosta riippumatta ja lopulta koittaisikin jotain suhdetta luoda. Uskallus ei riitä sitten alkuunkaan.

Suurimman osan Suomalaisista naisista saa nauramaan olemalla kohtelias. Kannattaa myös kokeilla olla joskus hieman ylitseampuvan kohtelias.

Pyydän anteeksi niiltä ihmisiltä joiden aikaa tulin hukanneeksi ja kaikilta muilta vaan ihan tasapuolisuuden nimissä.

Ps toi (ei varmistettu) nimimerkin perässä on ihan mahtava huonojen vitsien kannalta :D

Vieras Mies (Ei varmistettu)

Havainnot muusta maailmasta ovat jääneet nyt hieman vähemmälle, kun miehenä pystyn keskittymään kunnolla vain muutamaan asiaan kerrallaan ja tämä satelliitti on pitänyt mielen varsin kiireisenä. Peilikaappiinkin on pitänyt raivata tilaa.

Romantiikkaa on (mulle) ne pienet kauniit sanat jotka tulevat odottamatta, posken hipaisu ja lämpöä täynnä oleva katse, spontaani hidas tanssi kun radiosta tulee kaunis biisi. Kädestä pitäminen, sylityksin jutteleminen - kaikki lämpö ja läheisyys on mulle romanttista! Ei romantiikan tarvitse olla amerikkalaiskuorrutteista settiä, enemmänkin se on tunnetila. Kerran eräs mies osti minulle 40(!!!) ruusua, mikä varmasti voisi amerikkalaisittain olla romantiikan huipentuma, mutta se oli lähinnä ahdistavaa, sillä en kokenut minkäänlaisia lämpöisiä tunteita häntä kohtaan.

Jemina
No Sex and the City

Neitsyt, minustakin ystävänpäivä on tosiaan huomattavasti pakkoromanttista Valentine's Dayta parempi. Kostealla pyyhkeellä peseytymisen ja yhtäkkisen uimaan opettelun vertaus on muuten aika osuva, ja tosiaan - helvetisti uskallusta se varmaan vaatii. Niinhän ihmissuhteet ylipäänsäkin. Onhan se meinaan pahuksen pelottavaa asettaa itsensä sillä tavalla toiselle ihmiselle alttiiksi, enkä tiedä muuttuuko se siitä ikinä paljon helpommaksi, harjoituksen myötäkään.

Vieras Mies, vai peilikaappiin asti on tämä sateliitti jo päätynyt! Kerrassaan pikaista toimintaa tämä tällainen avaruusmatkailu. Kaikkea hyvää vain siihen, ja toivottavasti havainnoit tätä ihmeellistä ihmissuhdeilmiötä joskus palstallasikin.

katra, tuollainen ruusupuska kuulostaa kieltämättä aika ahdistavalta. Ja komppaan myös lämmön ja läheisyyden, sekä pienten asioiden romanttisuutta. Ei kiitos överieleille!

Kommentoi