Yöpöydällä, tai: Mitä nainen haluaa? Tutkimusmatka naisen seksuaalisuuteen

No Sex and the City

Daniel Bergnerin Mitä nainen haluaa? Tutkimusmatka naisen seksuaalisuuteen käsittelee naisen seksuaalisuutta siihen liittyvien kulttuuristen uskomusten sekä tieteellisten tutkimusten kautta. Enimmäkseen kirja keskittyy esittelemään nimenomaan erilaisia aiheeseen liittyviä tutkimuksia ja niiden toisinaan hyvinkin radikaaleja -sekä hetkittäin hyvinkin radikaalisti toisistaan eroavia- tuloksia. Siis selvästi seksuaalisuusnörtille pakollista luettavaa!

Kirjassa esitellään suuri määrä erilaisia niin ihmisillä kuin eläimilläkin tehtyjä kokeita, jotka käsittelevät naisen seksuaalisuutta mitä moninaisemmilta kanteilta. Erityisen kiinnostavana pidin monien tutkijoiden ajatusta siitä, että uutuudenviehätyksellä olisi naisten kiihottumisessa ja seksuaalisessa aktiivisuudessa huomattavasti suurempi merkitys kuin yleensä kuvittelemme. Tämähän on täysin päinvastainen idea kuin se edelleen valitettavan usein toistettava hokema, jonka mukaan naisen tulee olla rakastunut voidakseen nauttia seksistä. Tämänkin näkemyksen puolustajat pääsevät kirjassa ääneen, mutta noin yleisesti sekä tutkijat että Bergner ravistelevat oikein kiitettävästi seksiin liittyviä stereotypioita. Tämän kirjan luettuasi saatat hyvinkin kyseenalaistaa automaattisen seksuaalisen yksiavioisuuden normin!

Tutkimusten lisäksi kirjasta löytyy monia tavallisten naisten kertomuksia heidän seksielämäänsä ja siihen liittyvistä ongelmista, toiveista ja fantasioista. Nämä osiot tuntuivat toisinaan muusta tekstistä aika irrallisilta, mutta saattavat toisaalta olla monille lohdullisia: noinhan meilläkin! Ai muutkin! Tämähän on siis ihan normaalia! (Loppujen lopuksi kun n. 99% asioista on "normaaleja", ja sehän voi olla oikein mukava muistutus meille kaikille aina toisinaan.) Arvostan myös fantasioiden kirjon esittelemistä, samoin kuin raiskausfantasioiden kaltaisten vähän vaikeiden asioiden ennakkoluulotonta käsittelyä. Kovin montaa kiveä kirja ei siis jätä kääntämättä.

Pientä miinusta Bergner saa hetkittäin aika ärsyttävästä jenkkityylistään, joka pistää silmään erityisesti haastateltavien tutkijoiden kuvauksissa. Heti ensimmäisellä sivulla Bergner kuvaa heistä erästä näin: “Kun tapasin Chiversin ensimmäisen kerran seitsemän vuotta sitten, hän oli suurin piirtein kolmenkymmenenviiden. Hänellä oli korkeakorkoiset mustat saapikkaat, joiden nauhoitus ylsi liki polveen saakka, ja ohutsankaiset, suorakaiteen muotoiset tyylikkäät silmälasit.” Tai myöhemmin, toisesta tutkijasta puhuttaessa: “Diamond, psykologian ja sukupuolentutkimuksen professori Utahin yliopistosta, oli pieni siro nainen, jonka valloittavan käheää ääntä säesti vilkas elehdintä.” Itse tapaan saada ärsytysnäppylöitä tällaisesta tekstistä – en minä välitä tutkijan saapikkaista! Tai siitä miten valloittava tämän ääni on! Ymmärrän toki, että moisella kuvailulla haetaan tekstiin elävyyttä... Mutta silti. Too much, dude!

Vaikka en itse voi väittää törmänneeni kirjassa mihinkään kauhean uuteen tai muuten mullistavaan,  on kyseessä oikein kiva ja kattava peruskatsaus siihen miten tähän kovin mysteeriseen aiheeseen suhtaudutaan ja millaisia ajatuksia tutkijoilla on hankalasta tutkimuskohteestaan. Suosittelen seksuaalisuudesta, tieteestä ja näiden kahden yhdistelmästä kiinnostuneille!

 

Daniel Bergner: Mitä nainen haluaa? Tutkimusmatka naisen seksuaalisuuteen. Siltala 2014. 266s.

 

Kirja on arvostelukappale kustantajalta, mutta mielipide kirjasta on kirjoittajan ihan ikioma.

Kommentit

sara** (Ei varmistettu)

Ihan oikeastiko siellä on kertomuksia naisten raiskausfantasioista? Raiskaus kun on hieman eri asia kuin sellainen voimakas "väkisin"ottaminen, jossa nainen on muka altavastaava, mutta äärimmäisen kiihottunut tästä ottamisesta ja tätä salaa toivonutkin ja jotenkin luulisin, että naiset haaveilevat enemmänkin tästä kuin raiskauksesta, jossa päällimmäiset tunteet on inho, pelko, viha, kipu jne.
Kyllä minustakin on kivaa, kun mies tulee joskus kotiin ja nappaa minut kesken askareiden sänkyyn ja repii vaatteet päältä ja voisin fantasioida, että joku vieras, viehättävä mies tekee tämän saman, mutta kun kuvioon astuu raiskaaja, tilanne on jotain ihan muuta.
Surullista, että sinunkin blogissa ylläpidetään termiä raiskausfantasia.

annn (Ei varmistettu)

Hmm. Pohdin tuota raiskausfantasia-asiaa. Sana "fantasia" on mielestäni usein aika kapeasti käsitetty. Usein ajatellaan, että fantasia on asia jonka haluaisi tapahtuvan. Itselläni on kuitenkin mm. sellaisia fantasioita, joita en ikipäivänä haluaisi tapahtuvan kenellekään. Näissä "fantasioissa" saattaa olla karmeitakin asioita, vaikkapa raiskauksia. Näissä fantasioissa en ole tekijä ENKÄ UHRI, vaan ikään kuin tarkastelen tilannetta ulkopuolelta. Itse kykenen siis jollakin kummallisella tasolla fantasioimaan kauheistakin asioista. Korostan nyt vielä, että en fantasioi tulevani itse raiskatuksi enkä todellakaan toivo sellaista tapahtuvan oikeasti itselleni tai kenellekään. Fantasia on siis paljon laajempi käsite kuin usein ajatellaan.

sara** (Ei varmistettu)

Ei ihme, että miehillä menee sekaisin mikä on seksiä ja milloin kyseessä on raiskaus, kun naisetkin fantasioivat tai ainakin sanovat fantasioivansa raiskatuksi tulemisesta! Kiihottaako näitä naisia sitten lukea rikosuutisia, siellä on paljon yksityiskohtaista tietoa aiheesta...
S/M- seksinkin idea on se, että MOLEMMAT osapuolet tekevät sellaisia asioita, joita haluavat ja tilanne muuttuu pahoinpitelyksi ja raiskaukseksi, jos jotakin jatketaan, vaikka toinen sanoo, että nyt pitää lopettaa.
Tietenkin fantasia on fantasia, mutta itse fantasioin ns. positiivisista asioista ja olen näissä tietenkin aina tilanteen arkkitehti. Esim. ryhmäseksi ei usein toimi todellisuudessa, koska siinä on useita ihmisiä ja kaikilla omat mielikuvat miten homma pitäisi toimia...

annn (Ei varmistettu)

Itse en ainakaan fantasioi raiskatuksi tulemisesta. Yllä kommentissani sanoin nimenomaan, että fantasioissa en ole se uhri, vaan ulkopuolinen. Fantasioissani voi olla muitakin karmeita asioita, mutta ne eivät tapahdu minulle. Vaikea selittää.

Olen kyllä samaa mieltä, että voi olla haitallista puhua raiskausfantasiasta. Koska se juuri voi johtaa siihen että miehet olettavat naisten haluavan tulla raiskatuksi, seksi ja raiskaus menevät sekaisin.

sara** (Ei varmistettu)

Fantasioit siis esim. siitä, että katselet kun jotakin toista raiskataan? Toki jokainen saa ajatella mitä haluaa, mutta minun korvaan kuulostaa aika kamalalta, anteeksi nyt vaan. Itse en kyllä tykkää katsoa sellaista pornoakaan, missä näkee, että osa ihmisistä on vastentahtoisesti mukana tai että heitä sattuu.

Toisaalta en ihmettele, että on ihmisiä, jotka jäävät katsomaan joukkoraiskausta, johon eivät varsinaisesti osallistu, mutta jota eivät estäkään. He saattavat selittää tämän sillä, että kun eivät itse raiskaa niin eivät tee mitään väärin ja kun useat naiset yleisesti kertovat, että fantasioivat raiskauksista niin he voivat uskotella itselleen, että tässäkin nainen saattaa ainakin jollain tasolla tykätä tilanteesta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minulta löytyy samanlaisia fantasioita kuin aiemmalta kommentoijalta jota nyt noin kovasti tunnut kritisoivan.

Ensinnäkin, jokaisen ihmisen seksuaalisuus on todella yksilöllinen. Tuollainen peilaava "kun minä en tykkää niin ei varmaan muutkaan" asenne ei vaan toimi näissä asioissa. Ja siks toisekseen, ei ole mikään ihme että fantasioista puhumista saatetaan karttaa kun vastaanottona on tuomitsemista. Niille omille seksuaalisille fantasioilleen kun ei nyt vaan voi mitään. Ja toisaalta, miksi pitäisi? Kunhan ne ajatukset pysyy siellä pääkopan sisällä eikä fantasioita oikeasti lähdetä toteuttamaan (jos siis raiskaus, pahoinpitely yms. kiihottaa), ei minusta kellään pitäisi olla mitään nokan koputtamista aiheeseen.

sara** (Ei varmistettu)

Kritisoin ihan omista kokemuksista johtuen, koska olen joutunut uhriksi, jossa tekijä toteuttaa näitä fantasioitaan. Ja voin kokemuksesta kertoa, ettei raiskatuksi tuleminen ole kovin kiihottavaaa.
Kuten sanoin: jokainen voi ajatella mitä haluaa, mutta minusta on riskialtista jatkuvasti kertoa miten naiset fantasioivat raiskatuksi tulemisesta, koska osa miehistä (ja naisista myös) ymmärtää täysin väärin sen mikä on fantasia ja mikä on todellisuus.
Minä olen sitä mieltä, että saan "tuomita" väkivaltafantasiat aivan yhtä lailla kuin sinä saat pitää niitä hyväksyttävinä. Minun korviini ne kuulostaa sairaalta, vaikka tiedän, että useimmilla ne jäävät fantasian tasolle. Varmaan sinä tiedät senkin, että tietyt ihmiset hakevat vahvistusta fantasioilleen, jotka haluaisivat toteuttaa, joten heidän ja heidän uhrien kannalta olisi parempi, että kaikista asioista ei puhuttaisi niin paljon julkisesti... Hankalia asioita, kun ei voi tietää millä taajuudella vastaanottaja on.

Aika hyökkäävä tuo sinunkin kommenttisi oli eri mieltä olevaa kohtaan. Hyvää joulua joka tapauksessa. :)

annn (Ei varmistettu)

No, en halua. Lienee mahdotonta selittää sitä niin että joku muu voisi sen ymmärtää. En myöskään halua katsoa pornoa, jossa joku on vastentahtoisesti mukana.

Kerron tämän siksi, että fantasioissa voi mielestäni tapahtua kauheitakin asioita, vaikka olisi täysjärkinen ihminen, joka ei halua alistaa tai vahingoittaa ketään. Ja että sana "fantasia" usein virheellisesti yhdistetään peläkstään johonkin ihanaan haaveeseen, jonka toivotaan toteutuvan. Fantasioita voi olla niin monenlaisia. Kauneimmillaan kuumia ja ihania haaveita, joiden ehkä haluaisikin toteutuvan ja toisessa ääripäässä jotain kamalaa kieroa tunnemättöä, joka ei ehkä ikinä kestä päivänvaloa.

Kommentoi