Yöpöydällä, tai: No Kidding - Women Writers on Bypassing Parenthood

No Sex and the City

No Kidding - Women Writers on Bypassing Parenthood  on esseekokoelma, jossa 37 naiskirjoittajaa kertoo elämästä ilman äitiyttä sen osana. Jotkut heistä ovat päätyneet lapsettomuuteen tietoisesti ja lukuisista erilaisista syistä, kun taas joidenkin kirjoittajien kohdalla elämä ei vain ole sattunut menemään kuten suunniteltu. Yhteistä heille kaikille on kuitenkin se, etteivät he koe jääneensä mistään paitsi tai olevansa jotenkin huonompia valintansa vuoksi. Nainen ei ole nainen vain lapsia saadakseen, eikä identiteetti riipu lisääntymisestä.

Kirjan kirjoittajat ovat suurimmaksi osaksi yhdysvaltalaisia koomikkoja, joista ainakaan minulle tuttuja nimiä ei ollut kuin muutama. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, vaan tekstit pärjäävät mainiosti ihan omillaan. Ne ovat kaikki hauskoja, osa surullisia siinä samalla, ja oikein osuvia jokainen. Lapsetta jäämisen monet puolet pääsevät esseissä näkyviin ja kirja todistaa, ettei näitä ei-kenenkään-äitejä voi ahtaa mihinkään yhteen tiettyyn malliin. Ja kaikkein vähiten sellaiseen surkean ja katkeran, yksinäisen eukon malliin jossa heidänkaltaisensa usein tavataan nähdä. Ehei - jokaisella kirjaan kirjoittaneella naisella on elämässään sisältöä niin että sitä melkein pursuaa yli! Äitiyden väliinjättäminen ei siis ole aiheuttanut valtavia vajeita eikä peruuttamattomia traumoja, ja lapsetta jäävät voivat -järkytys sentään!- olla täysin onnellisia.

Naisia määritellään yhä edelleen lähinnä parisuhteen ja äitiyden kautta, ja olenkin todella onnellinen että tällainen esseekokoelma on julkaistu. Nämä erilaiset näkökulmat ovat tarpeellinen lisä keskusteluun, ja vain nämä äänet kuuluviin saattamalla voimme muuttaa käsitystä siitä miten naisten “kuuluu” elämänsä elää. Kuten Jeanne Dorsey kirjoittaa naisista, jotka päättävät olla hankkimatta lapsia: “In the ideal world, she will be at peace with this choice, and her identity as a woman remains complete. In the real world the stigma of being a childless woman is part of the collective unconscious.”

Riemukseni kirjassa käsiteltiin myös sitä ajatusta, että lapsetta jääviä ei sitten tulevaisuudessa kukaan tule vanhainkotiin katsomaan. Olen kuullut tämän “argumentin” todella usein keskustellessani lastenhankkimattomuustoiveistani jonkun kanssa - ja se raivostuttaa minua joka kerta aivan suunnattomasti. Parikin eri kirjoittajaa huomauttaakin esseissään tarpeellisesti, että myös moni sellainen ihminen, jolla on lapsia, jää vierailutta vanhainkodissa ollessaan. Ja sehän on ihan totta. Mahdollisia syitä voi olla monia (sydämettömiä lapsia ei yksinkertaisesti kiinnosta, tai he asuvat muualla, tai ehkä välit ovat menneet poikki jo vuosia sitten), mutta totuus on yksinkertaisesti tämä: lasten saaminen ei ole automaattinen suoja yksinäisiä vanhuusvuosia vastaan. Aionkin muistuttaa ihmisiä tästä tosiasiasta aina jonkun ilmoittaessa minulle, että tulen sitten istumaan yksin vaipoissani vuodeosastolla.

Ja jos vielä senkin jälkeen jaksavat vängätä asiasta, lainaan toista esseistiä, Jennifer Perdigeriä: “Thankfully I quickly arrived to the conclusion that built-in nursing home guests are not a good enough reason to have children.”

Suosittelen kirjaa kaikille niille, jotka eivät tahdo lapsia - ja lisäksi kaikille niille, jotka kyllä tahtovat, mutta jotka haluavat myös ymmärtää paremmin kanssasisartensa erilaista päätöstä.

Henriette Mantel (ed.): No Kidding - Women Writers on Bypassing Parenthood. Seal Press 2013. 248s.

 

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantamolta.

 

Psst! Yöpöydällä-sarjassa aiemmin ilmestyneitä:

Fast Girls

How to Become a Sex Goddess

Parisuhdekirja

Rietas orkidea

1001 Nights Without Sex

The Score - The Science of the Male Sex Drive

Girl With a One Track Mind & Sleeping Around

 

Kommentit

Mahdoton Nainen

Mistähän tuon kirjan voisi saada?

Jemina
No Sex and the City

Netistähän kaikenlaiset kirjat nykyään saa tilattua. Ja pikainen haku paljasti, että teosta löytyy myös suomalaisista (netti)kaupoista. Halvimmalla taitaa irrota Suomalaisesta, kirja kustantaa siellä näköjään reilun kympin. (Ja minähän en siis saa tästä mainonnasta rahaa, siltä varalta että joku sitä epäilee.)

Ja mainittakoon myös, että cdon.comin valikoimastakin kirja löytyi - kategorianaan "Kunto ja terveys". :D

Mahdoton Nainen

Huippuu, kiitos!

Vierailija (Ei varmistettu)

Lasten ei tarvitse edes olla erityisen sydämettömiä, vaikka vanhemman vanhuus olisikin yksinäinen. Nimittäin kuinka usein työssäkäyvä ihminen ennättää vierailulle ja riittävätkö nämä paikkaamaan yksinäisyyttä? Minulla on yksi sisarus. Jos kävisimme molemmat vuorotellen vaikka joka toinen viikko, se olisi käynti viikossa. Parempi kuin ei mitään, tietysti, mutta eipä vanhuudenkaan sosiaalisia kontakteja taida voida yksin aikuisten lasten varaan laskea.

Jemina
No Sex and the City

Totta joka sana! Tämä lapset-pitävät-sinulle-sitten-seuraa -argumentointi onkin tosi käsittämätöntä. Aika harvalla kun lienee mahdollisuuksia (tai hinkua?) jäädä ikääntyvien vanhempiensa kokopäiväisiksi seuraneideiksi.

Mauahtavaa

Meillä on tilanne, jossa anopilla on kaksi lasta. Heistä toinen asuu pysyvästi ulkomailla ja toinen (mieheni) on se velvoitettu sukulainen sitten vanhainkotivuosina. Tämä tekee tietysti myös minusta velvoitetun sukulaisen puolisona velvoitetun vierailijan.

Tulen käymään paljon anoppini luona, mikäli elämäntilanteeni sen sallii. Syynä ei ole kuitenkaan tämä velvoite, vaan se, että rakastan anoppiani sydämeni pohjasta ja haluan käyttää aikaani hänen kanssaan. Ystävyys on siis hyvä syy käydä siellä vanhainkodin vuodeosaston tiloissa!

Jemina
No Sex and the City

Niinpä! Ja tällainen vapaaehtoinen, ystävyyteen ja rakkauteen ja kunnioitukseen perustuva vierailu kuulostaa ainakin minun mielestäni paremmalta kuin pelkkään biologiaan perustuva ja vähän vastentahtoinen vierailu.

Itse olen tuntenut elämäni aikana monia upeita vanhoja naisia ja käynyt heidän luonaan niin vanhainkodissa kuin heidän kotonaankin vanhainkotivuosia ennen, eikä yksikään heistä ollut minulle sukua. Sen sijaan en esimerkiksi usko vierailevani isoäitini luona tämän joutuessa vanhainkotiin, monistakin syistä. Joten tosiaan, suvunjatkaminen ei ole tae seuralle, eikä jatkamatta jättäminen väistämättä johda yksinäisyyteen.

Ainakin Applen virtuaalikirjakaupasta tuota saa hintaan € 11,90.
Amazonissa oli suunnilleen saman hintainen.

Ostin aamiaislukemiseksi, hyvältä vaikuttaa ainakin kolmen ensimmäisen luvun perusteella!
 

Jemina
No Sex and the City

Kerro ihmeessä sitten luettuasi, että mitä mieltä olit!

Mauahtavaa

Minua harmittaa se, että mies voi muuttaa tällaisessa asiassa mieltään vielä tuolla vanhainkoti-iällä, mikäli rahaa löytyy pankkitililtä ja sopivia liehiteltäviä löytyy. Liian moni nainen tekee elämänsä suurimman päätöksen ihan vaan sen vuoksi, että biologinen ikä niin vaatii ja kohta ei enää ehdi. Itse olen tyytyväinen äiti, mutta olen päässyt seuraamaan tuttavapiirissä myös niitä tyytymättömiä äitejä, jotka olisivat olleet onnellisempia lapsettomina.

Kuten kollegani totesi, myös lapsista haaveilevat lapsettomat naiset ovat äärettömän onnellisia tilanteensa, kun vaan pääsevät yli siitä, että ei niitä lapsia tulekaan. Elämä on siinäkin tapauksessa mahdollisuus!

Jemina
No Sex and the City

Aika epistähän se tosiaan on, tämä asian biologinen kantti. Ja on tosiaan surullista, jos jotkut tekevät tällaisen suuren ja tärkeän päätöksen aikapaineen alaisina, tietämättä varmasti mitä tahtovat. (Veikkaan, että yhteiskunnan asettamilla paineilla on niilläkin sormensa pelissä.) Äitiyteensä tyytymättömät äidit kun ovat sellainen asia jota ei toivoisi olevan olemassa, kenenkään kannalta.

Lapsetonna (Ei varmistettu)

Mielestäni vielä pahempaa kuin paine tehdä lapsia on lasten hankkimatta jättämisestä seuraava sosiaalinen paine todistella tarpeellisuuttaan ja sitä, että mitä sitten tekee sillä ajallaan, jota ei käytä lasten hyysäämiseen. Että ei voi olla vaan vaikka lapseton kaupan kassa, vaan pitää sitten tehdä jotain muuta "suurta ja ihmeellistä" elämällään, jos ei perusta perhettä. Ikäväkseni tunnen myös pari itseni ikäistä äitiä, jotka ovat hankkineet lapsia ihan vaan siksi, kun ei oikein muilla elämän osa-alueilla ollut sisältöä: ei kiinnostusta koulutukseen, aliarvostettu työ, ei harrastuksia. Lapset tekevät naisesta yhteisön ja yhteiskunnan silmissä validin, ja antavat syyn olla kiinnostumatta mistään muusta kuin lapsistaan. En toki väitä, että kaikki äidit ovat näin sisäänpäinkääntyneitä, ainoastaan, että lastenkasvatukseen keskittyminen on ikään kuin aina hyväksyttävä syy olla kiinnostumatta muusta. Kummallisesti vain ura tai harrastukset, olivatpa ne yhteiskunnallisesti miten keskeisiä tahansa, eivät tunnu antavan naiselle samanlaista kattavaa sosiaalista syytä olla kiinnostumatta perheestä.

Ja noita vanhainkotivierailujakin hirveämpi motiivi (jonka olen kuullut useammin kuin haluan edes ajatella) on, että "mut sit et saa ikinä lapsenlapsia!!" Mitä tuollaiseen voi edes vastata?! Että "ei, en ole ajatellut kuluttaa pariakymmentä vuotta kasvattaakseni potentiaalista tuotantovälinettä oman vanhuuteni huvituksille"? Tuntuu ihan älyttömän pahalta ajatella, että esimerkiksi omat vanhempani olisivat pitäneet kriteerinä ilman lapsenlapsia jäämistä, kun päättivät itse hankkia lapsia. Ja jos se jollekulle on ihan oikea syy, niin kuinka pahasti sellainen ihminen pettyy, jos oma lapsi ei sitten haluakaan lapsia? Tuntuuko se siltä, että on mennyt hukkaan se oma lasten saaminen? Toivottavasti ei.

Jemina
No Sex and the City

Onko tosiaan näin, että lapsettomiksi jättäytyvät naiset joutuvat tuolla tavalla todistelemaan paikkaansa ja tarkoitustaan maailmassa? Aika hurjaa ja kurjaa. Itse en ole vielä kokenut moiseen painetta, mutta ehkä senkin aika vielä tulee. Ympäristön lastenhankintaani kohdistuvat paineet kun tuntuvat kyllä kasvavan ihan silmissä kun kolmenkympin rajapyykki alkaa uhkaavasti lähestyä.

Ja totta, lapsenlapset ovat todella paska syy hankkia lapsia! Etenkin kun oma lapsi voi tosiaan sitten päättää jättää lisääntymättä - tai mitä jos lapsi ei esimerkiksi kykene itse saamaan lapsia? Huh. Pitäisi varmaan kirjoittaa sellainen "jos löydät motivaatiosi tältä listalta, pliis, jätä väliin" -tyyppinen Top 10-lista surkeimmista syistä hankkia lapsia.

Lapsetonna (Ei varmistettu)

Ehkä mulla vaan on sellainen suku tai muu lähipiiri, että varsinkin ne samanikäiset perheen perustaneet tuntuvat kovasti odottavan, että mitäs mä sitten aion tehdä jos en lapsia. Ilmiön laajuudesta en sen tarkemmin osaa sanoa muuta kuin sen, että toisaalta myös samanikäiset, samassa tilanteessa olevat ystäväni tuntuvat vähän "ylikompensoivan" lasten hankkimatta jättämistä painottamalla kovasti keskusteluissa kaikkia niitä muita asioita, joita tekevät. Siis ikään kuin kautta rantain selitellään, että miten on oma elämä niin kiireistä/ei ole rahaa tai työpaikkaa/jotakin muuta painavaa että "eihän tähän lapsi mukaan mahtuiskaan" *pieni naurahdus päälle* En tiedä onko se sitten osin jotain huonoa sosiaalista omaatuntoa odotusten täyttämättäjättämisestä tai muusta. Omalla kohdallani kuitenkin olen kokenut, että lähipiirissä odotetaan, että jos en lapsia tee, niin mulla täytyy olla jotakin ns. tärkeämpää tekemistä elämässä.

Jemina
No Sex and the City

Lienet kyllä ihan oikeassa, että lapsetta jättäytyvät kokevat tosiaan tarvetta selitellä valintaansa. En vain ollut koskaan tajunnut, että sitä koetetaan tuollaisin "korvaavin asioin" taikka ulkoisin motiivein muille puolustella. Ärsyttää aivan sairaasti - ei kenenkään pitäisi tuntea, että omaa valintaa pitää jotenkin selitellä ja puolustella! Mikä ihme siinä lapsiperhe-elämässä muka on niin hienoa, että sitä karttaviin suhtaudutaan kuin jonkinlaisiin toisen luokan kansalaisiin?

Kommentoi