Ladataan...
No Sex and the City

Tänään mietin sitä, miten jostain syystä miesten on täysin ookoo puhua seksielämästään (ja etenkin irtoseksistä) ja vaikka todeta, että kävipä eilen flaksi. Sitten kaverit takovat selkään: hyvä hyvä, hyvä jätkä. Naisilta valloituksista, vaikka vähäisistäkin, puhumista taas pidetään yhä todella tyylittömänä vetona. Ja mitä tahansa naiset keskenään seksistä puhuvatkin, kuuluu kuvioon aina vähän salaa tyttökavereille supiseminen. Miksei koskaan sanota, suoraan ja punastelematta, että onpa pantu olo! Ja helvetin hyvä niin!

Ilmeisesti kaikesta telkkarin seksituputuksesta huolimatta naisten sopii puhua seksielämästään ainoastaan jos a) pitkässä parisuhteessa on ilmennyt sänkyongelmia, tai b) sitä on juuri tavannut jonkun ihanan, jonka kanssa pelehtii päivätolkulla putkeen ja ihastushöyryissään kuvailee touhua kuin paraskin Harlekiiniromaani.

Minulla on tapana itsepäisesti aina nostaa esiin ne aiheet, joista ilmeisesti pitäisi vaieta, ja sitten puhua juuri niistä. Mieluiten mahdollisimman kovaan ääneen. Siispä aion nyt onnitella itseäni, ihan siltä varalta että kukaan muu ei sitä tee. Congrats on the sex! Hyvä minä, kun tiesin mitä halusin ja lähdin sitä määrätietoisesti hakemaan! Hyvä minä, kun hoidin homman kunnialla kotiin – sopivan sivistyneesti ennen ja jälkeen, ja sopivan eläimellisesti siinä välissä!

Sillä tytöt, turvallisuus- ja kohteliaisuussäännöt tulee aina pitää mielessä. Silloin kaikilla on kivaa eikä mikään jää hiertämään ikävästi, sen puoleen syränalassa kuin jalkovälissäkään. Siispä:

Jeminan helppo kolmen kohdan opas yhdenyönjuttuihin

  1. Kysy edes miehen etunimeä ja ehkä paria muutakin faktaa. Vähän rispektiä pitää nimittäin olla. (Plus se nyt on vaan kivempi myöhemmin viitata tyyppiin nimellä kuin sanomalla, että “No se yks kalju kundi sieltä yhdestä baarista jossain keskustassa...”) Tarkoitus ei ole kuulustella kaveria, vaan tehdä selväksi että tiedät kyseessä olevan ihan oikea ihminen, eikä pelkkä kävelevä kalu.
  2. Jos mies tulee luoksesi yöksi, tarjoa tälle ihmeessä aamulla kahvia tai teetä. Vähintään. Mikä ettei voileipääkin. Ketään ei saa potkia ulos tyhjin mahoin!
  3. Käytä kortsua. Siis ihan oikeesti. Aina.

 

Ja listaahan voisi tietysti laajentaa loputtomiin, mutta jätettäköön tuohon. Kolmea kohtaa ei ainakaan ole vaikea muistaa. Ja kun perusasiat ovat hoidossa, voi yksi yö olla yksinkertaisinta ja kaikinpuolin mukavinta hupia, mitä toiselle ihmiselle voi antaa.

 

Kuva: celebmagnet.com

Ladataan...

Ladataan...
No Sex and the City

Tänään olen miettinyt seksiä, ja tarkemmin sanottuna sinkkuseksiä. Siis sitä, mitä nykyään tursuaa aivan joka tuutista, avaa sitten telkkarin, kirjan tai lehden. Stoori on aina sama: sinkut klubbailevat, sinkuilla on villiä! Sinkut naiskentelevat ympäriinsä, kaikki on tosi coolia ja jännää! Yleisö huokailee ihastuneena. Parisuhteelliset kadehtivat.

Vai onko näin? No, kuten terävät lukijat ovat saattaneet palstani nimestä päätellä – kellä on ja kellä ei... Valitettavasti tämä taitaa olla taas yksi niistä tapauksista, joissa todellisuus on tarua tylsempää.

Aihe on ollut mielessä, sillä luin juuri molemmat edellisessä postauksessa mainitut kirjat loppuun. Ne eivät eroa toisistaan kovin paljon, kuten eivät geneeriset genrekirjat yleensäkään. Suurimpana erona kirjoissa on kertoja. Sleeping Around -kirjoittaja on Lontooseen muuttava amerikkalainen seksikolumnisti ja aikamoinen glamourgaselli. The Girl with a One-Track Mind -kirjan kertoja puolestaan on ihan tavallinen brittimimmi – mitä nyt vähän tavallista kiimaisempi sellainen. Mutta samaistuttava, tavallinen nainen. Sellainen, jolla on tissit ja perse, mutta joka ei jää kotiin itkemään kurvejaan vaan lähtee iloisesti sekstaamaan.

Hienoa sinkkuseksikirjoissa on se, että ne kertovat naisista jotka harrastavat jotakuinkin sellaista seksiä kuin haluavat, silloin kuin haluavat, ihan missä haluavat. Naisen seksuaalisuuden asteittainen, yhä jatkuva vapautuminen kun on luonnollisesti pirun hieno asia. Kyllä meidänkin tarpeistamme on tarpeen puhua! Kuten esimerkiksi siitä, että joskus tekee vain mieli panoa, ilman että tahtoo naimisiin tai edes rakkautta. Ja että se on ihan ookoo.

Toisaalta tämä genre on muodostanutut sinkkuelämästä valheellisen illuusion, ja pian alamme kuvitella kaikkien sinkkujen käyvän treffeillä ja paneskelevan pitkin maita ja mantuja. Ja kun oma sinkkuelämä ei sitten olekaan samanlaista, tuntee sitä olonsa omituiseksi. Yleensä seksiä ei saa, piste. Jos sitä yllättäen saakin, on se tarpeeksi eksoottista, estotonta? Pitäisikö heittää pöksyt nurkkaan yökerhon vessassa? Kun kerran kaikki muutkin? Eikö niin?

Joskus mietin, vapauttavatko nämä kirjat ja sarjat naiset harrastamaan juuri sellaista seksiä kuin haluavat, vai luovatko ne vain uusia paineita? Näyttäkääpä minulle pari-kolmekymppinen sinkkunainen, joka ei välillä tunne kalvavaa tarvetta olla olla seksuaalisesti villi ja vapaa, villimpi ja vapaampi kuin onkaan. Kun kerran kaikki muutkin!

Kun seksiin törmää joka paikassa, sitä tuntee jäävänsä paljosta paitsi silloin kun omassa makuuhuoneessa on kaikkea muuta kuin vilinää ja vilskettä. Ja ennen kaikkea olo on taas kuin teininä, silloin kun kaikilla muilla oli jo rinnat ja ne olivat pussanneet poikia: Dear Eki, oonks mä normaali?!! Epävarmuus ja tarve vastata odotuksiin eivät tunnu poistuvan iän myötä. Muotti, johon itseämme koetamme väkipakolla tunkea, vain muuttuu. Olen siis sinkku, mutta aika pirun vähän tässä elämässä on glamouria. Seksiä melkein sitäkin vähemmän. Auta, Eki!

Mutta ehkä tosiaan pohdin näitä asioita vain siksi, että viimeiset viikot minua on panettanut jatkuvasti. Taidan siis olla vain kateellinen! Ei ole ensimmäinen kerta kun mietin, että olisipa elämä kuten telkkarissa, niissä kirjoissa, missä vain!

Tällä hetkellä käynnissä ei ole edes yhtään fuckbuddy-viritelmää, ja eksääkin päätin olla enää raahaamatta sänkyyni. Pari vuotta eron jälkeen sitä tulikin harrastettua, kunnes muutama kuukausi sitten vihdoin päätin, että tälle on tultava stoppi. Ja sen jälkeen vällyjen välissä onkin ollut viileämpää.

Päivän polttavin kysymys onkin: mitä tehdä, kun on tarpeita, mutta ei ketään niitä täyttämään? Ei sitä oikein tahtoisi mennä ja jotakuta ihan tuntematontakaan laittaa.

Tai pitäisikö sittenkin?

Vai olenko ainoastaan lukenut liikaa sinkkuseksikirjallisuutta?

Onneksi on sentään vielä kaksi omaa, tervettä kättä.

 

Kuva: allposters.com

Ladataan...

Ladataan...
No Sex and the City

Yöpöydällä juuri nyt kaksi kuumaa muistelmaa:

p { margin-bottom: 0.08in; }

Sinkku- ja seksikirjallisuus on ollut kovassa huudossa jo monta vuotta. Suksee tuntuu olevan sitä suurempi, mitä enemmän teos perustuu kirjoittajan omiin kokemuksiin. (Ja jos kyse sattuu olemaan salaisena sivuduunina puuhattavastaa maksullisesta seksistä, kymmenkertaistuvat myyntiluvut välittömästi.)

Etenkin Briteissä genre räjähti käsiin pari vuotta sitten. Jokaisesta tuutista tursusi seksikolumnia, puhelintyttöpaljastuksia tai vain ihan tavallista panopäiväkirjaa: Belle de Jour, Diary of a Manhattan Call Girl, Diary of a Married Call Girl, Girl with a One-Track Mind, Sleeping Around... Pahimpaan (parhaimpaan?) aikaan sitä ei voinut ostaa kioskilta tupakkaa eikä kaupasta makkaraa joutumasta kasvotusten parhaalla hyllypaikalla nököttävien makuuhuonemuistelmien kanssa.

Ilmeisesti maailma on siirtynyt juorulehdistä tutuista kiss and tell -tarinoista fuck and tell -aikaan. Pussaa ja puhu-konsepti lienee liian kesyä näille kaikennähneille vuosille. Mutta mikäpä siinä, kyllä maailmaan naimista mahtuu. 

Genren kirjoista Girl with a One-Track Mind ja Sleeping Around odottavat parhaillaan yöpöydälläni nukkumaanmenoaikaa. Aloitin molempia jo muutama päivä sitten, ja tänään muistiinpanojani lukiessa huomasin käyttäneeni tekstissä kasakaupalla sellaisia ilmaisuja kuin "juoni saavuttaa huippunsa", "ilmiön kliimaksi" ja "kirjoittaja todella paneutuu asiaan." Nyt hihittelen näille yksinäni. Paneutuu, hihhih. (Kyllä, toisinaan käyttäydyn kuin kahdeksanvuotias.) Ylitulkitseeko likainen mielikuvitukseni tekstiä, vai olenko alitajuisesti päätynyt käyttämään aiheeseen sopivaa kieltä kuvailuissani?

Ilmeisesti vanha sanonta pitää yhä paikkansa: siitä puhe mistä puute. Mielenkiintoisesti sitä tulee luettua muiden seksielämästä juuri silloin kun omaa ei ole.

Siispä varoituksen sana, arvon naiset: nämä kirjat eivät todellakaan auta yksinäisyyteen ns. kuivan kauden keskellä!

 

 

Pages