Ladataan...
No Sex and the City

Trendi Loves-palstalla on jaettu kokemuksia nettitreffeistä, ja kommenteista löytyy aikamoisia kauhukertomuksia. Oma kokemukseni ei (onneksi) ole täysin verrattavissa näihin tarinoihin, sillä se on teini-Jeminan tarina yli kymmenen vuoden takaa, mutta ajattelin kuitenkin jakaa sen kanssanne.

Ensimmäiset nettitreffini olivat samalla myös ensimmäiset treffini ikinä. Olin viisitoistavuotias (ja voi miten nuorelta se nyt kuulostaa) ja puolileikilläni tehnyt ystäväni kanssa ilmoitukset Deitti.net -saitille. Muutaman perinteisen "SEXISEURAA?!" -tyyppisen viestin jälkeen kolahti: runoja kirjoittava tyttö sai viestin runoja kirjoittavalta pojalta. Sähköposteja alettiin vaihtaa tiuhassa tahdissa, ja uutta viestiä odotettiin aina kuin kuuta nousevaa, kirjaston ainoalla nettikoneella ikuisuuksia roikkuen.

Muutaman kuukauden viestittelyn jälkeen sovimme treffit, ja minua jännitti ehkä enemmän kuin mikään ikinä aikaisemmin. En ollut koskaan käynyt treffeillä, en koskaan suudellut poikaa.

Enkä muuten suudellut vieläkään. 'Treffit' kuluivat kahvilassa kaakaota juoden, ja se oli oikein hauskaa, mutta mitään muuta ei tapahtunut. Kahvilasta lähdettyämme juoksin kotiin. Teini-minä ei kai oikein tiennyt mitä tahtoi - tahtoi vähän enemmän, ja samalla säikähti jo pelkkää sen mahdollisuutta. (Ei ollut helppoa olla viisitoistavuotias, ei.)

Emme enää koskaan tavanneet deittirunopojan kanssa, emme vaikka tämä sitä ehdotti. Jatkoimme kuitenkin sähköpostien kirjoittamista jonkin aikaa. Ja vielä myöhemminkin, monen vuoden jälkeen, lähetimme viestiä kerran vuodessa tai kahdessa: mitä kuuluu? Joko olet julkaissut runokokoelmasi?

Huolimatta siitä, ettei tärskyistä seurannut mitään, jäi tapaamisesta ehdottoman positiivinen fiilis. Jo pelkkä treffeillä käynti, ja se että joku poika osoitti olevansa epävarmasta viisitoistavuotiaasta minusta, oli huikeaa. Pikkukylän yläasteen kundien halveksunta ei siis tarkoittanut, ettei kukaan ikinä rakastuisi minuun! Se vaikutti itsetuntoon hurjasti. 

Sen koomin en ole nettitreffeillä käynyt. Kyseessä ei tosin ole minkäänlainen periaatepäätös - se ei vain ole tuntunut aikuiselle itselleni sopivimmalta tavalta törmätä uusiin ihmisiin. Mutta yhä edelleen mietin deittirunopoikaa aina toisinaan, oikein lämpimästi. Ensimmäinen treffikumppani lienee vähän kuin ensimmäinen rakkaus: se jää ikuisesti mieleen.

 

Kuva: moulsinc.com, the nextweb.com

Ladataan...

Ladataan...
No Sex and the City

Tiedättekö miestyypin, joka kuvittelee tietävänsä kaiken naisen seksuaalisuudesta? Auktoriteettia pursuavilla äänillä nämä tyypit tykkäävät selostaa, että naiset nauttivat asioista A ja B, ja C:tä ne vihaavat kaikki. Tällainen oman mielikuvitusmaailmansa seksiekspertti löytyy näemmä nykyään myös Cityn bloggaajista.

“Nainen kiihottuu aivan eri asioista kuin mies”, aloittaa bloggaaja Jukka Nissinen Naiselle se on kuin nenä -kirjoituksensa. “[T]osiasia on, että jos nainen näkee miehen peniksen, seisovan tai velton, se kiihottaa naista tasan yhtä paljon kuin miehen nenä tai sormi.”

En ollut lukenut tekstistä kuin ensimmäisen kappaleen, ja jo mietin säälinsekaisesti: mistäköhän Jukka-parka on tietonsa saanut? Nyt on taidettu miestä huijata.

En tietenkään puhu kaikkien naisten puolesta, mutta minä esimerkiksi pidän penistä oikein miellyttävänä ruumiinosana. Erektiossa se on usein oikein kivannäköinen ja kiihottava. Satun myös tietämään, että kyse ei ole minun outoudestani, vaan että monet muutkin naiset ajattelevat samalla tavalla. Peniskö yhtä yhdentekevä kuin nenä tai sormi? Ehei, ei todellakaan.

Muutenkin Nissinen tuntuu olevan aika kujalla – hän nimittäin muun muassa väittää, ettei sinkkunaisilla voi olla tyydyttävää seksielämää. Tämä kaikki johtuu tietysti ikiaikaisesta nainen-panee-vain-rakastuessaan -myytistä, josta Nissinen näemmä kovasti tykkää:

“Miehen on turha olla huolissaan elimensä koosta, koska kulli ei ole se asia, joka naista kiihottaa. - - Naisen on ensin kiihotuttava muista asioista, ennen kuin kyrpä alkaa kiinnostaa enemmän kuin nenä. Naisen on esimerkiksi rakastuttava.“

Eihän tässä enää tiedä, että pitäisikö itkeä vai nauraa.

Siinä Nissinen on toki oikeassa, että aivan kaikki penikset eivät kiihota minua – esimerkiksi itsensäpaljastajan, raiskaajan tai kusipään tahtomatta naamani eteen lykkäämä pippeli ei tietenkään voisi vähempää kiinnostaa. Mutta eivät kaikki miehet myöskään kiihotu mistä tahansa vaginasta, vaikka Nissinen niin näemmä luuleekin. Kyllä, on olemassa miehiä, jotka kiihottuvat naisten alapäistä ylipäänsä, piste. Ja se on ihan ok. On myös naisia, jotka eivät kiihotu miehen elimestä sinänsä, vaan joiden tulee olla rakastuneita seksiä harrastaakseen. Siinäkään ei ole mitään vikaa.

Sen sijaan siinä on paljonkin vikaa, että Jukka vetää tästä johtopäätöksen, jonka mukaan kaikki maailman miehet ja naiset toimivat juuri näin.

Vihaan kahtiajakoa, jonka mukaan mies tahtoo aina ja nainen ei ikinä. Se aiheuttaa monille täysin tarpeettomia paineita, ja on luonnollisesti ylipäänsä täysin perusteeton. En myöskään voi kylliksi korostaa, miten vahingollisia tällaiset Nissisen ja kumppaneiden levittelemät sukupuoleen perustuvat ja ahtaat seksuaalisuusmyytit ovat. Ei ihmekään, että ihmisillä on vaikeuksia seksin ja parisuhteiden kanssa! Jos oletamme jatkuvasti, että meistä yksi on Marsista ja toinen Venuksesta, saatamme unohtaa olevamme ihan maapallolta kaikki. Ja eikös sen vastakkainasettelun ajan pitänyt olla jo ohi?

Alun suuttumuksen jälkeen tulinkin tekstin lukemisesta lähinnä surulliseksi. Seksuaalisuus ei onneksi ole niin mustavalkoinen juttu kuin Nissinen näköjään kuvittelee, mutta minua ahdistaa ajatuskin ihmisistä jotka elävät tällaisten mielikuvien maailmassa. Ovatkohan he onnellisia? Onko heidän seksielämänsä vapauttavaa ja nautittavaa?

Jutun perään ilmestyneissä kommenteissa kirjoittaja onneksi pannaan ojennukseen. “Älä puhu paskaa. Kyllä upea, täydessä seisokissa oleva kyrpä kiihottaa”, toteaa eräskin kommentoija.

Minä siihen:

 

PS. Ihmetteletkö, miksei tekstin kuvituksena ole peniksiä? Kyseessä on viime hetken itsesensurointi, eikä kirjoittaja itsekään ihan tiedä mitä asiasta ajatella. Kauniista erektioista kiihottuville suosittelen kuitenkin kuvien lähdettä, Porn4Ladies -blogia

Ladataan...

Ladataan...
No Sex and the City

Joululahjastressi kasvaa hiljalleen – ja jos minä otan asiasta paineita, voin vain kuvitella millaisilla stressikierroksilla suurin osa maailman miehistä jo käy. Miesten kun väitetään aina olevan kykenemättömiä ostamaan hyviä lahjoja, ja surkean lahjojan myytistä on nyt kuulemma ihan tutkimustuloksiakin: “Tuoreen tutkimuksen mukaan miehet eivät koskaan osu oikeaan, kun on kyse lahjan ostamisesta naiselle”, kertoi Iltalehti alkuviikosta.

Lienee sanomattakin selvää, että kyseinen myytti on mielestäni a) karkeaa ja kerrassaan tarpeetonta sukupuolista tyypittelyä, ja b) ylipäänsä täysin perusteeton. Lehtijutun pieleen menneiden lahjaostosten listaa lukiessa tuli myös mieleeni, että voisiko vika sittenkin olla vastaanottajassa? Listan mukaan kun huonoja lahjoja olivat olleet niin suklaat (“väärä maku”), kosmetiikka (“väärä merkki”) kuin kukatkin (“mies unohtaa, mistä kukista nainen pitää”). Olisiko huono lahja siis sittenkin enemmän saajan kiittämättömyyden vika?

Itse en muista koskaan saaneeni seurustelukumppaniltani huonoa lahjaa. Lahjapapereista on vuosien aikana kuoriutunut kaikkea minua esittävästä maalauksesta villasukkiin ja Panda-konvehtirasiaan. Mutta koskaan en muista miettineeni, että kylläpä antoi paskan paketin, kusipää. Kaikki lahjat eivät välttämättä ole olleet jotakin toivomaani, tai millään tavalla erityisen hienoja. Mutta ne ovat olleet rakkaan ihmisen lahjoja minulle. Ja ajatus on tärkeintä, niin karmaisevan kulunut klisee kuin se onkin.

Aivan kuten edelliseen tekstiini kommentoineen Nanuun tapauksessa - tämä oli saanut kumppaniltaan syntymäpäivälahjaksi pakastepizzan. Yritystä lahjasta kuitenkin löytyi: “Pisteet toki siitä, että valitsi sen oikeilla täytteillä.”

 

Mitä te olette saaneet kumppaniltanne lahjaksi?

 

PS. Oma joululahjapohdintani lienee ohitse, sillä Hyvä Mies™ innostui niistä huumorikalsareista, kun vitsinä mainitsin ideasta. “Joo, mä haluaisin sellaiset missä on norsun kärsä!”, tämä visioi. “Tosi siistiä!”)

 

Kuva: zazzle.com

Ladataan...

Pages