Ladataan...
No Sex and the City

Kyllä nyt menee kortsulla hyvin!

Julkkikset toimivat usein turvaseksin lähettiläinä, tai sitten vaihtoehtoisesti hyvinä esimerkkeinä sen tärkeydestä toilailtuaan tiensä isyyskanteiden ja salarakaskohujen sotkuun. Mutta kenties koskaan ei ole kortsunkäyttö saanut juorupalstoilta yhtä paljon ilmaista mainostilaa kuin nyt. Lisäksi tämä ihmeellinen pieni kumiesine pääsi vihdoin esille arvoisessaan paikassa - nimittäin punaisella matolla.

Kuten kaikki ovat jo varmaan kuulleet, nöpönaama Zac Efronille kävi kämmi, kun tämä uuden filkkansa ensi-illassa pudotti taskustaan kultakääreisen kortsun. Netissä leviävällä videolla näkyy miten mies nostaa kumin ylös ja laittaa sitten välittömästi arskat silmilleen, hämmennystään peitelläkseen yskäisee vielä vähän nyrkkiinsä.

Efronin tulisi kuitenkin olla ylpeä varotoimenpiteistään, niissä kun ei ole mitään hävettävää. Sen sijaan monet muut saisivat katsoa peiliin ja pohtia asenteitaan. Kuten esimerkiksi iltapäivälehti Daily Mail, joka kirjoitti tapahtunutta käsittelevässä artikkelissaan näin:

"The actor's bashful smile and clear embarrassment served as apology enough - though hopefully any youngsters present might not have recognised what they saw."

Öö, pardon me? Minusta on aika huolestuttavaa, jos nuoret eivät tunnista kondomia sellaisen nähdessään. Mikäli he eivät spottaa moista edes sen läiskähtäessä paparazzien eteen punaiselle matolle, tuskin he osaavat sitä tarpeen tullen käyttääkään? Tällaisten typerien kommenttien valossa brittien surulliset teiniraskaustilastot eivät tunnu enää niin kovin ihmeellisiltä. Taitaa saarivaltio elää yhä pimeää keskiaikaa, ainakin mitä ehkäisyvalistukseen tulee.

Mutta onneksi meillä on Zac!

Kenties teinitkin oppivat nyt kantamaan kumeja mukanaan, näin Efronin esimerkistä. Ja toivottavasti joku keksii pian valjastaa useampia julkkiksia pudottelemaan ehkäisyvälineitä jälkeensä minne tahansa menevätkin. Siinä olisi paras mahdollinen kortsupromokampanja!

Ja siltä varalta, että joku ei ole sitä kyseisen kohun aiheuttanutta videota vielä nähnyt (ei siinä tosin hirveästi nähtävää ole - paitsi jos tahtoo brittien lailla huutaa, että OMG, MÄ NÄIN KONDOMIN!), lisättäköön se nyt osuvine musiikkivalintoineen vielä tähän:

Ladataan...

Ladataan...
No Sex and the City

Lieneekö ystävänpäivän syytä, mutta viimeisen kuukauden aikana olen jauhanut romantiikasta oikein urakalla. Tai siis lähinnä sen puutteesta, ja moisen konseptin omituisuudesta ylipäänsä. Kommenttien perusteella en ole romanssivajeineni ihan yksin – Harlekiini-romaanien ja jenkkihömppäleffojen kaltaista settiä ei ilmeisesti sisälly monien muidenkaan elämään. Eikä suurin osa tunnu moisen perään onneksi haikailevankaan.

Mutta ihan siltä varalta, että joku teistä sattuu palavasti kaipaamaan moista intohimoa - tässä teille tilaisuus. Romance Novel Yourself -sivusto auttaa photoshoppaamaan oman naaman hömppäpokkarin kanteen!

Saitilla saa ihan ensimmäisenä valita kirjan genren, eli muutamasta valmiskannesta mieleisensä. Sitten lisätään omalta tietokoneelta kuva, joka asetellaan huolellisesti valitun sankarittaren naaman kohdalle. (Tai sankarin – sivusto ei syrji, ja miehilläkin on tilaisuus tehdä itsestään romanttisia kansikuvapoikia.) Kuten käyttäjäkuvastani vääntämästäni esimerkkikannesta tuossa yllä näkee, ohjelma ei ole maailman paras, ja omaa lärviä onkin lievästi hankala saada sopimaan tarjolla olevan tipukan kasvoille. Mutta menköön – tuloshan on vain sitä hauskempi, mitä enemmän näyttää hörsömekkoon pukeutuneelta apinalta tumman Harlekiini-hunksin syleilyssä.

 

Uskallatko jakaa oman hömppäkantesi kommenteissa?

Ladataan...

Ladataan...
No Sex and the City

Korvistani nousee parhaillaan höyryä. Siis sellaisella oikein sarjakuvamaisella tavalla, joka viittaa kyseisen hahmon olevan täysin raivoissaan ja valmiina räjähtämään. Höyryämisen syy? Made Men -sivustolla julkaistu, naisen kirjoittama artikkeli Warning! 7 Lies All Women Tell Men.

Kuten olen aiemminkin sanonut, inhoan yli kaiken “Kaikki naiset aina” tai “yksikään mies ei ikinä” -tyyppisiä sepustuksia. Me kun olemme kaikki niin paljon pelkkiä kromosomiyhdistelmiämme monimutkaisempia. Ja sukupuolityypittelyäkin enemmän inhoan valehtelemista, erityisesti ihmissuhteissa. Sellaiselle perustalle kun ei tervettä suhdetta rakenneta. Niinpä pelkkä jutun otsikko nostaa karvani pystyyn.

Ja entäpä sitten sen sisältö! Sen lisäksi että juttu tuntuu väittävän naisten valehtelevan aina, siis a-i-n-a, ovat sen väittämät myös mielestäni aivan täyttä shaibaa.

Naiset, kynä ja paperia käteen ja ruksi ruutuun, jos väittämä pitää paikkansa! Tämä myytti pitää murtaa just nyt!

1. “Give me your completely honest opinion...”

Joo, myönnän, minäkään en välttämättä haluaisi kuulla lihoneeni. Toisaalta en myöskään kysyisi miehen mielipidettä siitä, kuten en vaatteistanikaan. Mutta jos kuitenkin kysyisin, haluaisin silloin myös rehellisen mielipiteen. Haluaisinhan sentään tietää, jos näyttäisin uudessa mekossani siltä kuin olisin pukeutunut suihkuverhoon. Vastauksen saatuani voisinkin sitten miettiä mitä mieltä siitä olen ja otanko onkeeni vaiko enkö. Tykkäänkö mekosta itse joka tapauksessa ja haistatan pitkät toisen mielipiteelle? Vai olenko vain sitä mieltä, että suihkuverho sopii eksentriseen tyyliini? Vai lentääkö kolttu kierrätykseen? Vaihtoehtoja on monia, mutta pohjimmiltaan kyse on tästä: miksi kysyisin toisen mielipidettä, jos joka tapauksessa tahtoisin tämän vain myötäilevän, valehtelevan minulle takaisin?

2. “I'm fine. Really.”

Tähän syyllistynee jokainen toisinaan. Ja tällä tarkoitan siis myös miehiä. Hekin kun toisinaan väittävät olevansa ookoo vaikka todellisuus olisi ihan toista. Joskus asioista on vaikea puhua, tai emme tahdo myöntää olevamme surullisia, masentuneita tai loukkaantuneita jostakin. Kyseessä ei siis todellakaan ole jonkinlainen naisille ominainen valhe, jonka nämä päästäisivät luontaisesti suustaan aina kun joku vointia kysyy.

3. “I've slept with X number of guys.”

No niin, ja taas puhutaan matematiikkaa, tätä ainaista panojen määrää. (Olen kirjoittanut tästäkin aiheesta aiemmin.) Tässä väitetään jälleen kerran, että naiset häpeävät aina partneriensa määrää, tai ainakin heidän pitäisi sitä hävetä. Mutta miksi ihmeessä pitäisi? Saisinko minä nyt jumalauta kerrankin olla onnellinen kokemuksistani (nauttia niistä hyvistä ja muistella niitä huonoja, oppien niistä samalla enemmän siitä mitä seksiltä haluan ja mitä en), ilman että kukaan muu niihin puuttuu?

En ehkä jaksa paasata aiheesta sen enempää, sillä kaikki tietävät jo mitä mieltä minä olen: numerossasi ei ole mitään hävettävää, oli se sitten yksi taikka sata. Siitä ei tarvitse valehdella (ei sitä tosin tarvitse kertoakaan, jos ei halua), eikä siitä tarvitse vähentää tai siihen lisätä. Piste.

4. “Yeah, that was GREAT. I totally got off.”

Miksi ihmeessä valehtelisin seksin olleen tosi hyvää, jos se ei sitä ollut? Sillä tavalla ei ainakaan tule seuraavalla kerralla saamaan mitään parempaa. (Vieläkö muistatteko feikkauskeskustelun?) Tämä kohta antaa ymmärtää, että naisten pitäisi aina jotenkin miesten itsetuntoa hyväilläkseen vakuuttaa, että kyllä oli hyvää kyytiä, oijoi, koskaan en oo parempaa saanu! Miksemme me saisi vaatia nautintoa siinä missä miehetkin?

Myönnän kyllä, etten aina ole kehdannut ilmaista tyytymättömyyttäni kyllin suoraan: sanoa, että hei sähän tykkäät orgasmeista... No arvaa mitä, NIIN MINÄKIN! Voisinkos saada yhden sellaisen, kiitos? Mutta teen kyllä parhaani puhuakseni asiasta, opettaakseni toista tuottamaan minulle nautintoa ja oppimaan myös petikumppanini parhaat paikat. Molemminpuolinen nautintohan se parasta on.

Tällaiset valheet ovat tuominneet naisen toisensa jälken epätyydyttävään seksielämään – siispä siskot, ottakaa opiksenne, ja vaatikaa orkkunne!

5. “Oh my God, I LOVE Sports!”

Jos en tykkää urheilusta taikka penkkiurheilusta, ei minulla myöskään ole tarvetta feikata olevani moisesta touhusta innoissani. Mitä ihmettä minä siitä hyötyisin? Joutuisin fudismatsiin tylsistymään, enkä kuitenkaan tietäisi mikä on paitsio, joten feikkauskin tulisi jossakin vaiheessa ilmi.

Todetaanpas tämä nyt kaikki yhteen ääneen: miehen kiinnostus ei perustu siihen, että intressinne menevät yksi yhteen. Tai siihen paitsiotietämykseen. Yhteiset kiinnostuksenkohteet ovat toki kivoja, mutta eiköhän oma persoonallisuus ihan omine erityisine piirteineen, harrastuksineen ja kiinnostuksenkohteineen ole sitten kuitenkin se ykkösjuttu. Sekä miehille että naisille, itsessään ja toisissaan.

6. “Sure, go out and have a guy's night.”

Tähän kohtaan minulla on esittää vain yksi kysymys: Miksi vitussa mies ei saisi mennä ulos ystäviensä kanssa? Haluanhan minäkin hengata omien kavereideni kanssa. Miksi haluaisin nyhjätä jonkun kyljessä 24/7? Tällaisia läppiä viljelevät naiset kaivavat omaa kuoppaansa – ovatko he onnellisia miestensä lopulta muututtua kaverittomiksi tallukoiksi, joilla ei ole elämässään enää ketään muuta kuin nainen ja ehkä oma äitinsä? Vietä nyt sitten sellaisen kanssa loppuelämäsi. Tai edes viikko.

7. “I've never cheated on anyone.”

Tässä viitataan taas naisten jonkinlaiseen pakkoon peitellä seksuaalista historiaansa. Eli jos olen joskus pettänyt, mies ei yhtäkkiä tykkääkään minusta enää, ei pidä minua tyttöystävämateriaalina? Jos joku mies toteaisi minulle noin, tuumaisin vain että heppoisat oli perusteet alunperinkin– sieti siis mennäkin, mokoma! Minä en näe mitään hienoa omien virheiden piilottamisessa. Jos niitä ei edes tunnusta tapahtuneiksi, miten niistä voisi koskaan oppia?



Huh, antakaas kun hengähdän hetken, ja jatkan vasta sitten näppäimistön takomista raivon vallassa. Tällainen setti vetää aina niin sanattomaksi, etten ole tietää mistä aloittaa moisen paskan purkaminen.

...

No niin.

Ihan ensin sanottakoon tämä: vihaan tämänkin jutun vahvistamaa käsitystä siitä, että naiset eivät ikinä sano mitä tarkoittavat. Että naisen ei onkin tosiasiassa kyllä. Se on vahingollinen ja jopa karmaiseva ajattelutapa, joka ei koskaan johda mihinkään hyvään, kenellekään.

Toiseksi tämän artikkelin pohjalla tuntuu olevan oletus, että ihmissuhteissa valehdellaan aina ja poikkeuksetta. Kenties pieniä valkoisia valheita, ja kenties vähän suurempia ja väriltään tummempia. Tämä on minusta jokseenkin sairas olettamus, ja sen lisäksi tietysti kovin surullinen. Onko tosiaan näin? Voiko olla, että toisilleen rakkautta vannovat ihmiset valehtelevat toisilleen perustavanlaatuisella tavalla, eivätkä näe siinä mitään omituista?

 

Mitä mieltä olette, kanssanaiset? Tunnistitteko itsenne jutusta? Kerrotteko kumppanillenne kalajuttuja, kaunisteletteko totuutta?

 

Kuvat: freedomphoenix.com, richmondsmilecenter.com

Ladataan...

Pages