Ladataan...
No Sex and the City

Subway to Venus-blogin Paula sai viime viikolla loistavan idean: Suomeen tarvitaan abortista asiallisesti tietoa tarjoavat nettisivut! Paula ryhtyi myös samantien tuumasta toimeen, ja kerää nyt suomalaisten tyttöjen ja naisten kokemuksia abortista nettisivuja varten.

Lienee sanomattakin selvää, että tämä on ihan äärettömän tärkeä aihe. Kuten teistä kaikki tietänevät, seksuaaliterveys ja seksuaalinen itsemääräämisoikeus ovat sydäntäni lähellä, ja siten on myös näiden piiriin kuuluva aborttioikeus. On täysin käsittämätöntä, että yhä edelleen monissa maissa kautta maailman (jopa kautta Euroopan!) naiset eivät voi saada laillista ja turvallista aborttia. Vain muutama vuosi sitten Irlannissa nuori nainen kuoli keskenmenon komplikaatioihin siksi, että lääkärit kieltäytyivät päättämästä jo keskeytymässä ollutta raskautta. Women on Waves-järjestö suunnittelee parhaillaan kauko-ohjattavien lentokoneiden käyttöä saadakseen abortin käynnistäviä pillereitä tuoduksi Puolaan ja siis onhan se nyt perkele, että naiset joutuvat yhä edelleen ryhtymään ties minkälaisiin kommervenkkeihin abortin saadakseen. On kertakaikkiaan huutava vääryys, että naiset ovat näin tärkeässä asiassa täysin lainsäätäjien ja uskonnollisten fanaatikkojen armoilla.

Lisäksi kannattaa myös muistaa, että Suomessakaan ei olla asian suhteen turvassa – eduskunnassa on viime vuosina keskusteltu aborttioikeuksien rajoittamisesta, ja tämänhetkisessä arvokonservatiivisessa ilmapiirissä pelkään keskustelun vain jatkuvan. Myös jo saavutettujen oikeuksien puolesta on siis taisteltava, ennen kuin pukumies tulee ja ottaa ne pois.

Näiden oikeuksien puolesta taistelemiseen liittyy myös asiasta avoimemmin puhuminen. Abortti on yhä edelleen valtava tabu, jonka kokeneiden ääntä kuullaan vain äärettömän harvoin. Tästä käytännöstä tulisi ehdottomasti hankkiutua eroon. Aborttioikeuteen lukeutuu (tai ainakin tulisi lukeutua) myös oikeus saada aiheesta asiallista tietoa, sekä ennen kaikkea oikeus keskustella asiasta ilman pelkoa tuomitsemisesta tai leimatuksi tulemisesta. Kuten Paula blogitekstissään kirjoittaa: "Jo riittää hiljaisuus. Abortin pitää yhä edelleen olla toimenpide, johon jokaisella tytöllä ja naisella on oikeus, ja sen pitää olla asia, josta halutessaan voi puhua ilman stigmaa ja pelkoa."

Vaikka itselläni ei olekaan omakohtaista kokemusta abortista, monilla tuttavapiirissäni on. Yksi on tullut raskaaksi liian nuorena, toinen väkivaltaisessa suhteessa ollessaan, ja kolmas vaikka ei yksinkertaisesti tahdo lapsia lainkaan. Osa näistä ystävistäni on saanut lapsia myöhemmin tai haaveilee vielä saavansa, osa taas ei. Yhteistä näille kaikille tapauksille on kaksi tärkeää asiaa: ensinnäkin se, ettei yksikään ystävistäni kadu päätöstään. He kaikki pitivät sitä ainoana mahdollisena vaihtoehtona itselleen sillä hetkellä, siinä elämäntilanteessa. Ja se toinen yhteinen nimittäjä: se yksinkertainen fakta, että jokaisella naisella tulee olla oikeus päättää itse omasta kehostaan ja siten myös mahdollisesta raskaudenkeskeytyksestä.

Sillä just niin simppeli tämä asia on:

Mun kroppa, mun päätös!

 

Tässä vielä Paulan kutsu:

[S]inä tyttö/nainen/transhenkilö/non-binary/muu, joka olet tehnyt abortin - kirjoita minulle kokemuksestasi. Email: paulahama[at]gmail.com

Kokemuksesi voi olla negatiivinen, neutraali, positiivinen, tai osittain kaikkea. Helpottunut, ristiriitainen, hämmentävä. Painotuksen haluaisin kuitenkin olevan positiivisissa  "selviytymistarinoissa".

Erityisen kiinnostunut olen kuulemaan sellaisista seikoista kuin: miksi päädyit aborttiin, millaista oli lääkärien/hoitajien toiminta, tunsitko saavasi tarpeeksi tietoa/tukea, tunsitko aborttia pyytäessäsi joutuvasi valehtelemaan (toisin kuin monissa muissa Euroopan maissa Suomessa ei riitä syyksi oma tahto, vaan täytyy olla sosioekonomiset perusteet), mitkä asiat olisivat tehneet kokemuksen helpommaksi, miten vallitseva asenneilmapiiri ja median kuvaus abortista vaikuttivat sinuun, oletko avoin aborttikokemuksestasi ystävien/perheen/työkavereiden yms. kanssa vai pidätkö tiedon itselläsi.

Lisäksi: olen kiinnostunut myös aborttikokemuksista 12 raskausviikon jälkeen. Suomessa myöhäisen abortin saa vain erityisluvalla, kun taas esimerkiksi Britanniassa ja Yhdysvalloissa oikeus on yleensä automaattisesti 24 viikkoon. Myöhäiset raskaudenkeskeytykset tehdään yleensä esimerkiksi silloin, kun huomataan että sikiö on vakavasti vaurioitunut eikä toivoa selviytymisestä kohdun ulkopuolella ole. Olisin kiinnostunut kuulemaan siitä, tekeekö Suomen 12 viikon kielto myöhäisistä keskeytyksistä hankalan, vai onko erityislupa helppo saada siinä tapauksessa että komplikaatioita tulee.

Formaatti: Lähetä stoorisi ylläolevaan osoitteeseen, sopiva pituus olisi 200-500 sanaa. Valmiilla nettisivulla tarinat julkaistaisiin blogityylisesti (ilman kommentointia) joko allekirjoituksella Nimi, ikä, paikkakunta (esim. Paula, 26, Lontoo), tai vastaavasti anonyymisti jos niin haluat. Mailit luonnollisesti ovat luottamuksellisia enkä levittele niiden sisältöä (paitsi itse julkaistavan tarinan) tai email-osoitettasi mihinkään. 

Muuta: Jos sinulla on mitä tahansa ideoita tähän liittyen niin jaa toki kanssani! Olisi mahtavaa tehdä jokin kunnon pro-choice-kampanja Suomeen.

 

 

Huomio! Saitti on nyt auki, ja sen nimi on Ei enää stigmaa.

 

 

Kuva: Edson Chilundo (Creative Commons)

Ladataan...
No Sex and the City

Maanantaisin on lupa olla tuottamatta mitään omaa ja jakaa sen sijaan vain kiinnostavia linkkejä.

- Brave photos of women who live without breasts (So Bad So Good)

Tämä juttu esitteli minulle FlatTopper Pride-nettisivut, joista en ollut koskaan kuullutkaan. Where gender expression and cancer intersect -tägillä itseään kuvaava saitti sisältää paitsi keskustelupalstan, myös kirjoituksia ja kuvia naisista, jotka masektomian läpikäytyään elävät ilman rintoja. 

- Bloggaajan kuvaus Helsingin orgioista: Kimppaseksiä hikisenä, kiimaisena ja kaikkien silmien alla (Yle)

Muistiinpanot-seksiblogin Melissa Mäntylä kävi puhumassa Aamu-tv:ssä kerrassaan avoimesti muun muassa ryhmäseksistä ja muusta mukavasta. Propsit tästä Melissalle - oma kanttini tuskin kestäisi tällaista henkilökohtaista keskustelua telkkarissa.

- US woman pursues ex-boyfriend in landmark UK revenge-porn action (The Guardian)

Yhdysvaltalainen nainen on viemässä eksäänsä oikeuteen kostopornon levittämisestä. Tästä saattaa tulla todella, todella tärkeä keissi!

- Top 5 Hilarious Finalists for the Bad Sex in Fiction Award (Bust)

Literary Review-lehti järjesti kilpailun kirjallisuudessa esiintyvistä huonoista seksikuvauksista, ja tästä artikkelista pääset lukemaan maistiaisia muutamasta maininnan tai peräti palkinnona arvoisesta kuvauksesta. Irvailun lomassa on tosin myönnettävä, että seksistä seksikkäästi kirjoittaminen on todellakin vaikeaa, enkä luultavasti kykenisi moiseen itsekään.

- The male Pill is coming - and it's going to change everything (The Telegraph)

Olisiko niin, että jo lähivuosina saisimme markkinoille uuden ehkäisymuodon miehille, ns. miesten pillerin? Jos näin olisi, seksuaalinen tasa-arvo kyllä hyppäisi suuren askeleen eteenpäin. Tätä jään todellakin odottamaan - ja Hyvä Mies™ on jo rohkeasti luvannut olla ensimmäisten joukossa jonottamassa tämän ehkäisymuodon ilmestyessä tavallisten kuluttajien saataville!
 

Oletko törmännyt mielenkiintoisiin linkkeihin viime aikoina? Jaa ne kommenttiboksissa!

 

Kuva: FlatTopper Pride

Ladataan...
No Sex and the City

Kämppiksen eron vuoksi meillä on kotona puhuttu aika paljon eroamisesta viime aikoina. Eilen puheeksi nousivat erobiisit - tiedättehän, ne tietyt kappaleet, jotka ikuisesti muistuttavat Siitä Tietystä Erosta. Ne, joiden jokainen sana ja sointu on syöpynyt syvälle alitajuntaan, niin taukoamatta samaa biisiä soitettiin.

Noin yleisesti ottaen erobiisit tuntuvat jakautuvan kahteen kategoriaan: niihin, joita kuunnellaan yksin kotona surussa märehtiessä, sekä sitten niihin joita huudatetaan kun halutaan tuntea olo taas vahvaksi. (Ja sitten on tietysti Bridget Jonesin All by Myself-kaltaiset vedot, joissa nämä kaksi tunnetilaa voidaan kätevästi yhdistää.) Mitä molempien kategorioiden erobiiseihin tulee, omat klassikkoni ovat tässä:

 

1. Bonnie Tyler: Bitterblue

Bitterblue on sellainen biisi, jota kuuntelin repeatilla joitakin vuosia sitten pitkästä suhteesta erottuani. Itse asiassa luukutin kappaletta päiväkaupalla, kunnes silloinen kämppikseni lopulta ilmaisi tiukkasanaisesti, että a) hän ymmärtää kyllä suruni, mutta b) jos soittaisin kappaleen vielä kerrankin, hänen olisi luultavasti pakko paiskata läppärini parvekkeelta.

Näin vuosien jälkeen kappaletta kuunnellessani alan ymmärtää tuota kämppisrukkaa. Onhan tämä minälie sotarumpuineen kaikinpuolin aika helvetin överipateettinen tekele. Mutta samanaikaisesti - nyyh! Bitterblue you know that I'm too proud to cry! Nää rummuthan hakkaa ihan niinku mun rikkinäinen sydän!

 

2. The Streets: Dry Your Eyes

Tylerin tekeleen lisäksi toinen ikuisesti eroihin mielessäni yhdistyvä kappale on The Streetsin Dry your eyes. Yhä edelleen meinaa kyynel pyrkiä silmäkulmaan, kun Mike Skinner laulaa I know you want to make her see how much this pain hurts / But you’ve got to walk away now / It’s over. En tiedä teistä, mutta meikän ainakin tekisi mieli vaan halia tätä poikaa ihan kauheasti.

Sanoinko jo, että NYYH!

 

3. The Pussycat Dolls: I Don't Need a Man

Tämä viimeinen valinta kuuluu niiden vahvaksi tekevien kappaleiden kategoriaan. Tällainen tunnustus meinasi melkein hävettää, mutta itse asiassa paljastin faniuteni jo muutama vuosi sitten blogin kolmannessa (!) postauksessa.

Siis just näin: So let me break it down / I can get off when you ain't around / Oh!

 

Mitkä ovat teidän erobiisejänne?

Pages