Ladataan...
No Sex and the City

Julkisen keskustelun seuraamisesta on viime aikoina taas kerran saanut sellaisen kuvan, että kaikki on feministien syytä. Ne mokomat pilaavat kaiken: ensin ne eivät huoli ketä tahansa miestä, sitten ne eivät ymmärrä synnyttää tarpeeksi lapsia tähän maahan vaan itsekkäästi halajavat koulutusta ja uraa, ja sitten koettavat vielä kieltää lapsilta sukupuolen. Voi kauhistuksen kananhäkki! Jälleen erään tasa-arvopyrkimyksiä suunnilleen kaikesta syyttävän nettijutun jälkeen päädyin sattumalta sivustolle, jolle oli koottu reilun sadan vuoden takaisia propagandajulisteita, joilla vastustettiin ensimmäisen aallon feministejä, äänioikeutta vaativia suffragetteja. Ja kas - yllättävän monet näiden julisteiden asenteista tuntuvat olevan vallalla yhä edelleen.

Kuten niin monissa nykykeskusteluissakin usein muistetaan mainita, myös näissä julisteissa korostetaan kerta toisensa jälkeen sitä miten feministit laiminlyövät miehet ja lapset - eli käytännöllisesti katsoen kaiken mikä naikkosen elämässä voisi olla tärkeää. Hyödyttömät luuskat! Epäonnistuvat elämänsä tarkoituksessa, epäonnistuvat naisina! Monet näistä julisteista ovat nykyihmisen näkökulmasta aika humoristisia ja on vaikea kuvitella kenenkään koskaan ottaneen niitä vakavasti... Mutta kun asiaa oikein ajattelee, niin eikös samoista asioista puhuta yhä edelleen? Lapsettomuuden valinneet naiset joutuvat puolustelemaan itsekkääksi kutsuttua elämäänsä. Uraa luovat äidit saadaan potemaan syyllisyyttä siitä, että he eivät vietä kylliksi aikaa lastensa kanssa. Kotona ei koskaan tunnu olevan kyllin siistiä ja se lehtien kiiltävistä kuvista katseleva Täydellinen Nainen on tavallisen elämän kiireissä kertyvien pyykkivuorten keskellä pelkkä saavuttamaton, jatkuvaa syyllisyyden tunnetta aiheuttava unelma.

Pahoin pelkään, ettemme tosiasiassa olekaan päässeet yhtä pitkälle näiden julisteiden maailmankuvasta kuin ehkä tahtoisimme ajatella.

Siinä missä monet näistä julisteista ovat nykyihmisen näkökulmasta aika höhliä, monissa myös kuvataan suoranaista väkivaltaa näitä oikeuksiaan vaatineita naisia kohtaan - sillä tokihan nainen, joka ei tajua paikkansa olevan kotona ja turpa rullalla, ansaitsee köniin. Näitä julisteita en viitsinyt laittaa tähän esille, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa esittelevää kuvastoa kun on medioissamme muutenkin ilmi oikein runsaasti (kuten esimerkiksi Minna Mänttäri pari päivää sitten terävästi havainnoi rikossarjoista kirjoittaessaan). Tuntuu aika masentavalta tajuta, että samanlaista politiikkaa harjoitetaan yhä edelleen mitä julkisesti ja avoimesti feministisen position ottaviin naisiin tulee: aikaa on kulunut vaikka kuinka, mutta nykyäänkin tappo- ja raiskausuhkaukset alkavat lennellä suunnilleen sillä hetkellä kun nainen kehtaa julkisesti esittää mielipiteen.

Ja ne julisteet, jotka eivät mässäile väkivaltahaaveilla, kuvaavatkin sitten sitä miten kamala kohtalo odottaa miestä, joka on päästänyt vaimonsa lipsahtamaan feministiksi. Sitähän saattaisi joutua vaikka pyykkäämään! Tai pitelemään vauvaa! Eihän sellaista voi kukaan kestää.

Feministien syytä kaikki, saatana.

 

Kuvat: Dangerous Minds

Ladataan...

Ladataan...
No Sex and the City

En ehkä koskaan pääse yli siitä ihanasta faktasta, että pariskunta, jonka ansiosta Yhdysvalloissa mustien ja valkoisten väliset avioliitot kieltävät lait julistettiin perustuslain vastaisiksi, oli nimeltään niin kovin osuvasti Loving. Mildred ja Richard Loving taistelivat oikeudestaan rakastaa ja avioitua aikana jolloin vääränlaiseksi katsotun ihmisen rakastamisesta saattoi joutua vankilaan - ja nyt heidän tarinansa on tulossa valkokankaalle.

Kuva: Focus Features / IMDB

Loving vastaan Virginia -oikeusjutun aloittaneen pariskunnan tarina sai minut kyynelehtimään jo muutama vuosi sitten siitä ensimmäistä kertaa kuullessani, ja voin vain kauhulla kuvitella millainen reaktioni Loving-elokuvaan tulee olemaan. Leffa tulee todennäköisesti olemaan ihan täyttä nyyhkyjuhlaa, mutta menköön - kyseessä on historiallinen, upea tarina siitä miten rohkeat yksilöt voivat muuttaa maailman epäoikeudenmukaisuuksia. Toivon Lovingien tarinan ja toimien rohkaisevan ihmisiä tällaiseen kyseenalaistamiseen ja taisteluun yhä edelleen: epätasa-arvoisia avioliittolakeja kun on valitettavasti edelleen ja muitakin epäoikeudenmukaisia lakeja riittää vaikka muille jakaa.

Tässä alla vielä Yhdysvalloissa ensi kuussa ensi-iltaan tulevan elokuvan traileri katseltavaksi heille, jotka haluavat raivostua maailman epäoikeudenmukaisuudesta ja ihmisten typeryydestä, mutta samalla myös herkistyä siitä miten (ainakin toisinaan) rakkaus voittaa. En valitettavasti onnistunut löytämään netistä tietoa siitä tuleeko leffa elokuvateattereihin myös Suomessa, mutta länsinaapuriimme se saapuu IMDB:n mukaan alkuvuodesta. Sormet ristiin, että se päätyy myös meille asti!

Jos haluat lisätietoa Lovingeista ja heidän tapauksestaan, lue esimerkiksi tämä NPR:n artikkeli.

 

Rakkauden tulee olla tasa-arvoista.

Ladataan...

Ladataan...
No Sex and the City

Stay Beautiful: Ugly Truth in Beauty Magazines-video on levinnyt somessa hurjasti viimeisen viikon aikana. Videolla sen tehnyt Oskar T. Brand tarkastelee muotilehtiä ja niiden mainosmääriä, niiden välittämää naiskuvaa sekä sitä millaisia fiiliksiä lehtien on todettu lukijoissaan herättävän. Brand heittää myös ilmoille varsin vahvan väitteen: “These magazines should be ILLEGAL. They’re fundamentally anti-women and anti-you”. Jäin miettimään tätä rohkeaa statementia. Olisiko tosiaan niin, että muotilehdet (tai ehkä naistenlehdet ylipäänsä) ovat jollakin perustavanlaatuisella tavalla naisvastaisia? Käyvätkö ne mainoksillaan, malleillaan ja erilaisia paremman naiseuden ohjeita pursuavilla sisällöillään salakavalaa sotaa meitä vastaan?

Oma suhteeni muoti- ja naistenlehtiin on ristiriitainen. Luen tällaisia lehtiä usein ja teen niiden kanssa myös töitä. Yhtäältä rakastan kiiltäväpintaisen lehden kanssa sohvalle käpertymistä... mutta toisaalta ainakin osa tällaisista lehdistä tekee minut lähinnä vain surulliseksi. On toki huomattava, että tilanne Suomessa on paljon parempi kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa tai Briteissä: meillä lehdissä tapaa olla vähemmän mainoksia ja enemmän sisältöä, jonka lisäksi suomalaisessa sisällössä on usein myös ihan kunnon substanssia. Kulutus- ja mieskeskeisyyskään ei ole täällä yhtä överiä kuin suuren maailman sisarlehdissä toisinaan. Tosin tässä videossakin esiin tuotu mainosten, maksetun sisällön ja artikkelien väli hämärtyy toisinaan myös Suomessa, kuten esimerkiksi Sanna Ukkolan taannoisesta L’Oréalin pikku kirjurit -jutusta kävi ilmi.

Monet sanovat nyt todennäköisesti tietävänsä lehtien olevan fiktiota: että ne esittävät, samoin kuin vaikkapa elokuvat ja Instagram, todellisuutta kauniimman kuvan maailmasta, ja että kukaan meistä ei kuvittele niiden olevan täysin totuudellisia. Tämä pitää toki paikkansa. Valitettavasti on kuitenkin myös totta, että tällaisten medioiden nais- ja maailmankuva vaikuttaa meihin tästä huolimatta. Koen olevani hyvinkin tietoinen erilaisten lehtien (ja erityisesti niissä esiintyvien mainosten) esittämän maailman epärealistisuudesta, mutta huomaan siitä huolimatta joskus itsetuntoni notkahtaneen ja pahasti pari Cosmoa tai Glamouria selattuani.

Kun viettää puoli tuntia katsellen vain laihoja ja kauniita ihmisiä, muuttuu oman epätäydellisen itsen rakastaminen sellaisenaan salakavalasti vähän vaikeammaksi. En varsinaisesti vertaa itseäni muotilehtien kuvissa näkemiini ihmisiin, mutta minulle kyllä tulee päivänselväksi, että en kuulu heidän kanssaan samaan maailmaan. Tuo täydellisten vartaloiden, täydellisten kasvojen ja täydellisten elämien maailma on myös se, joka meille esitetään hyvänä, kauniina, menestyksen symbolina, kaiken kaikkiaan tavoittelemisen arvoisena. Ja silloin voi olla varsin vaikeaa joutua kohtaamaan se tosiasia, että on itse ihan toiselta planeetalta.

Niin ikävää kuin se onkin, monen tuotteen markkinointi pohjaa tietysti tähän reaktioon. Mitä rumemmaksi tunnemme itsemme, sitä todennäköisemmin tulemme käyttämään rahaa erilaisiin vaatteisiin, meikkeihin ja hoitoihin - melkein mihin tahansa mikä saa meidät tuntemaan olevamme askeleen lähempänä lehdissä nähtävää ihannemaailmaa. Voisiko tässä videon väitteessä siis olla tietty perä? Onko muotilehtien maailma vain inspiraation kaapuun puettua tavallisen naisen itsetunnon vähittäistä nakertamista?

En ole varma. Itse en ole valmis julistamaan muoti- ja naistenlehtiä täydelliseen pannaan, mutta uskon kyllä, että meidän tulisi suhtautua niihin kriittisemmin kuin yleensä teemme. Ja ehkä nauttia niistä kuten muistakin paheista, niin kuin vaikka tupakoinnista tai viinin juonnista - ainoastaan toisinaan ja silloinkin kohtuudella. Liikakäytöllä kun saattaa olla haitallisia vaikutuksia.

 

Millainen suhde teillä on muoti- ja naistenlehtiin? Ovatko ne naisvihamielisiä vai kivaa viihdettä – vai kenties molempia?

 

 

Ladataan...