Ladataan...
No Sex and the City

Parisuhteet ja niiden puute ovat olleet kuuma aihe sanomalehdissä viime kuukausien aikana, ja etenkin Hesarissa aihetta on käsitelty usein. Viime vuonna lehti kirjoitti maaseudulla olevan pulaa naisista, ja jokin aika sitten kaupungeissa olevan pulaa miehistä. Yhteistä jutuille on se, että parisuhteen muodostaminen nähdään jonkinlaisen matemaattisena ongelmana, jonka pohjalla on oletusarvoisena pidettävä yhtälö 1 nainen + 1 mies = 1 parisuhde. Todellisuudessahan asia ei ole näin yksinkertainen, ja yleisestä keskustelusta tuntuukin kokonaan loistavan poissaolollaan yksi pohtimisen arvoinen kysymys: entä jos kyse ei olekaan numeroiden epäsuhdasta vaan siitä, että yhä useammat ihmiset eivät yksinkertaisesti etsi parisuhdetta lainkaan?

Tarinan tätä puolta käsitellään vain aniharvoin, ja esimerkiksi tässä jutussa tulee esiin vain ikäänkuin ohimennen se, että osaa ihmisistä parisuhteet eivät yksinkertaisesti kiinnosta. Yksin eläminen on kuitenkin monille valinta, ja mielestäni meidän kannattaisikin alkaa vähitellen avata silmiämme myös sille vaihtoehdolle, että kaikki ihmiset eivät yksinkertaisesti pyri perinteiseen parisuhteeseen.

Parisuhde oli Suomessakin pitkään pakkorako etenkin naisille: yksin elävän naisen saattoi olla mahdotonta elättää itsensä, avioliiton ulkopuolinen heilastelu johti stigmaan ja ilman papin aamenta syntyneet lapset ne vasta huono juttu olivatkin. On siis ihan ymmärrettävä, että (hetero)parisuhteista ja avioliitoista tuli vallitseva normi. Nykyään monet näistä rajoitteista ovat kuitenkin jo poistuneet, ainakin täällä meillä päin maailmaa, ja niinpä minusta on ihan järkeenkäypää, että samalla laskee myös parisuhteiden määrä. En siis ihmettele, että esimerkiksi yksin asuvien ihmisten määrä maassamme on tuplaantunut 20 vuodessa ja syntyvyyskin on laskussa. Kun myös naiset voivat vapaammin päättää mitä haluavat elämältään, valitsevat monet suhdetta ja perhettä mieluummin esimerkiksi uran tai vaikkapa taiteen, matkustelun tai jonkin niistä muista miljoonasta vaihtoehdosta, jotka nyt ovat meille mahdollisia.

Uskon itse, että haaveet elämän mittaisesta heterosuhteesta eivät itse asiassa ole ihan niin yleisiä kuin usein kuvitellaan. Romanttinen rakkaus ja yhteiselämä Sen Oikean kanssa kuuluu kulttuurimme kaanoniin ja meitä opetetaan sitä tavoittelemaan, mutta mitä helpompaa yhteiskunnassa on pärjätä ilman kumppania, sitä useammat saattavat hylätä koko parisuhteen konseptin. Vaikka erilaisten romanttisten narratiivien vyöryn keskellä sitä voikin olla vaikea muistaa, toimivat suhteet vaativat usein paljon kompromisseja ja vaivaa, ja kaikille sellainen ei sovi. Olen itsekin tullut viime vuosien aikana siihen tulokseen, että en todellakaan ole ns. parisuhdeihminen. Olen nykyisessä suhteessani, koska tahdon olla kumppanini kanssa ja olen hänen kanssaan onnellinen, mutta juttumme kosahtaessa tuskin lähtisin etsimään uutta tyyppiä rinnalleni. Parisuhde ei kertakaikkiaan ole onnellisen elämän edellytys; joillekuille se saattaa jopa olla onnellisuuteen haitallisesti vaikuttava tekijä.

Ja mitä siihen lehtijuttujen harjoittamaan parisuhdematikkaan tulee, suhteita ei luonnollisestikaan syntyisi sitä ilmeisen tavoiteltavaa tasalukua edes silloin jos naisten ja miesten määrät menisivät paremmin yksi yhteen: sen lisäksi että jotkut tykkäävät olla yksin, tykkäävät toiset saman sukupuolen edustajista ja kolmannet kenties ovat suhteessa monien kanssa samanaikaisesti. Miksi siis ylipäänsä laskemme ihmisten ja suhteiden määrää ja yritämme epätoivoisesti ynnätä näitä yhteen – pelätäänkö yhteiskuntajärjestyksen romahtavan jos emme kaikki sulkeudu heteropareina omistusasuntoihin ja ryhdy ydinperhehommiin tuppaamaan uusia veronmaksajia maailmaan?

Olisiko meidän jo aika herätä tälle vuosituhannelle ja lakata ajattelemasta a) heteroparisuhdetta, ja b) parisuhdetta ylipäänsä oletusarvoisena asiana, jota ilman on vaikeaa ellei mahdotonta elää täyttä elämää? Kaikki eivät yksinkertaisesti pidä parisuhteita tavoittelemisen arvoisina. Naisten ja miesten määrällä ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

 

Jos aihe kiinnostaa, jatka lukemista:
Yhdessä asuminen on kivikautinen parisuhdenormi
Naisen ei tarvitse olla naimisissa tai äiti ollakseen kokonainen
Siviilisääty määrittää naista edelleen
Ladataan...

Ladataan...
No Sex and the City

Maailma tuntuu yhtäkkiä muuttuneen monella tavalla aika pelottavaksi paikaksi, ja esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Venäjän politiikkaa seuratessa lähinnä itkettää. Siksi just nyt onkin tilausta jollekin värikkäälle ja piristävälle, jollekin sellaiselle mikä suorastaan pakottaa tanssimaan keittiössä peba heiluen. Ja kiitos jumalan hip hop -legenda Missy Elliottin, tänään tarjolla on juuri sitä: Elliottin uusi biisi I'm Better (ft. Lamb), joka on tämän ensimmäinen uusi biisi pariin vuoteen. Vaikka tämä uusi saundi onkin huomattavasti aiempaa minimalistisempaa, svengaa biisi yhtä tykisti kuin kaikki artistin aiemmatkin. Lisäbonuksena I'm Better -musavideo on täyttä silmäkarkkia, kaikki tanssimuuvit sellaisia jotka haluaa opetella itse, ja Missy jälleen kerran niin kerta kaikkisen täydellisen näköinen, että tästä tuli välittömästi tyyli-idolini tälle vuodelle.

Saundin lisäksi kappaleessa on myös kovaa sisältöä, sillä biisin lyriikat voi tulkita inspiroivaksi tarinaksi itsevarmuudesta. Meistä moni voisi ottaa oppia Missyn häpeilemättömästä tavasta hehkuttaa itseään. Minä ainakin pidän nämä lainit mielessäni ja kanavoin sisäistä Missyäni ensin kerralla työhakemusta kirjoittaessani.

Man I'm 3000, I'm André

Yo Missy talk big, I'm so grande

Bruce Lee on the beat, I don't compete with none of these geeks

I just rant like I'm Kanye

Useamman vuosikymmenen ajan uraa tehnyt Missy Elliott on monille nimenomaan Se Feministi hip hopin maailmassa, onhan tämä omalla toiminnallaan ja silkalla olemassaolollaan raivannut tietä muun muassa Beyoncén kaltaisille artisteille, heidän menestykselleen ja feminismille miesten hallitsemassa musiikkimaailmassa. Lisäksi Elliott on kertonut avoimesti esimerkiksi siitä, miten hänen painoaan ja ihonväriään pidettiin uran pysäyttävinä esteinä, mutta hän löi itsensä läpi kaikesta huolimatta ja on esimerkillään rohkaissut myös muita naisia olemaan omia itsejään. Musiikillisen idolin lisäksi Missy onkin yksi suurimmista body positivity -idoleista monille perinteisten kauneusihanteiden malleihin mahtumattomille ihmisille.

Jos siis kaipaat vähän ääntä ja elämää viikonloppuusi, tutustu Elliottin biisien feministisiin teemoihin esimerkiksi tämän Bustlen artikkelin kautta ja kuuntele myös kaikki jutussa mainitut biisit. Nupit kaakkoon!

Brand new flow when I rap

DJ, bring that back

You ain't ever heard a track like that
 

Jos kaipaat lisää piristystä päivääsi, tutustu viikon video -juttusarjaan.
aloita vaikka näistä:
Macy Grayn vibraattorilaulu
Feministinen piraattihoilotus
Black Widow: Age of Me

Ladataan...
No Sex and the City

Eilen alkanut DocPoint-dokkarifestari on niin pullollaan kiinnostavia dokumentteja, että meinasin mennä sekaisin koettaessani tetristellä aikatauluni sellaiseksi, että olisin päässyt katsomaan jännistä leffoista jokaisen. Olen ylipäänsä asian suhteen vähän myöhässä, sillä festarit ovat tosiaan jo käynnissä, mutta päätin siitä huolimatta jakaa nämä viime hetken vinkkini myös teidän kanssanne – epäilen, että en ole ainoa kaikki tällaiset asiat pikkupaniikissa ja viime tingassa hoitava tyyppi. Jos siis olet kiinnostunut seksuaalisuuden, suhteiden ja naiseuden kaltaisista teemoista, suosittelen että tutustut festarin ohjelmistosta ainakin näihin.

1. Venus

Tässä tanskalaisessa elokuvassa nähdään todellisia ihmisiä puhumassa todellisesta seksistä. Meistä suurin osa näkee seksiä ainoastaan tavalla tai toisella fiktiivisessä muodossa, oli kyse sitten pornosta, elokuvista tai vaikka teatteriesityksistä. Fiktioseksin määrään verrattuna tosielämän seksistä puhutaan kuitenkin yllättävän vähän: siitä millaista se on, miltä se tuntuu ja millaisia asenteita siihen liittyy. Olenkin siis jo etukäteen täysin vakuuttunut siitä, että tätä tosipuolta avaava Venus tulee olemaan virkistävä poikkeus yleensä valkokankaalla nähtyyn seksiin verrattuna.

2. Puhtaus ja vaara

Tämä suomalainen dokumentti seksityöstä, jossa ääneen pääsevät seksityöntekijät itse (joskin näyttelijöiden kautta), kuulostaa todella tärkeältä. Seksityöhön liittyvä stigma on edelleen yksi suurimmista seksityön tekijöitä vahingoittavista asioista, ja se stigma pitää purkaa. Esimakua dokkarista saa vaikkapa tästä Nytin jutusta, joka sisältää monia lainauksia leffasta.

3. Sacred Water

Tiesittekö, että Ruandassa naisten ejakulaatiota pidetään todella tärkeänä asiana, ja siitä myös puhutaan varsin avoimesti? Minä en ainakaan tiennyt, ja niinpä tämä leffa on kertakaikkiaan pakko mennä katsomaan!

4. The Pearl of Africa

Millaista on elää ja rakastaa transnaisena valtavan homo- ja transfobisessa Ugandassa? Dokumentin päähenkilö Cleopatra Kambugu kuulostaa äärimmäisen rohkealta ja peräänantamattomalta naiselta ja tämä elokuva todellakin näkemisen arvoiselta.

5. Kauneuden mitta

Suomalainen lyhytdokumentti kauneuskäsityksistä normien ulkopuolelta kuulostaa sellaiselta leffalta, joka voisi antaa meille kaikille peilikuvamme kanssa painiville sekä ajattelemisen aihetta että inspiraatiota.

+1. In Bed with Madonna

Siis haloo - Madonna-dokkari sing along -versiona! Need I say more?

 

Jos et pääse paikalle katsomaan elokuvia tai budjettisi ei kertakaikkiaan veny kaikkeen kiinnostavaan, kannattaa muistaa seurata dokkareita, niiden ohjaajia tai tuotantoyhtiöitä somessa. Yllättävän monilla etenkin uudemmista dokkareista on omat Facebook-sivunsa, joiden kautta voi saada tietoa esimerkiksi tulevista näytöksistä ja dokkareiden mahdollisista dvd-levityksestä.

 

Mitkä leffat ovat teidän DocPoint-listallanne, tai mitä vaikuttavia dokkareita olette nähneet viime aikoina?

 

Kuva: DocPoint

 

Pages