Ladataan...
No Sex and the City

Historian merkkinaisista kerrotaan edelleen usein vain sivulauseissa. Heille ei pystytetä patsaita, heistä ei kirjoiteta suuria saagoja, eikä heistä useinkaan tehdä elokuvia. Jos he joskus sattuvatkin saamaan roolin historiallisessa pukudraamassa, esitetään kuningattaretkin usein ennen kaikkea suhteessa miehiin, ja lopuksi he menettävät päänsä. Tylsää! Ja vaikka päitä taitaa putoilla tässäkin elokuvassa, siitä huolimatta vuodenvaihteessa ilmestyvässä Mary Queen of Scots -leffassa on jotain aika erilaista: se kun kertoo peräti kahdesta historiallisesta merkkinaisesta, Skotlantia hallinneesta Maria Stuartista ja Englannin kuningatar Elisabeth I:stä.

Kuva: IMDB

 

Vaikka olen kaukana rojalistista, olen pitkään ollut kiinnostunut Stuartin suvusta, johon Marykin kuului, ja erityisesti Brittein saarten naishallitsijoista. Tämänkin leffan molemmissa kuningattarissa kiehtookin juuri se, että he ovat olleet naisia valtaistuimilla aikana, jolloin se oli vielä monella tavalla käsittämätöntä. (Kuten miespuolinen hovin jäsen trailerissa pöyristyneenä kommentoi: "We have a scourge upon our land. It is a woman with a crown!") Ja nyt sitten pääsemme katsomaan kahden tällaisen naisen tarinat yhden hinnalla!

Trailerista ensimmäisenä mieleeni tuli se, että ainakin tämä leffa selviää Bechdelin testistä ihan heittämällä: nämä naiset nimittäin keskustelevat keskenään, eivätkä todellakaan vain miehistä (eivät ainakaan siinä perinteisessä merkityksessä, johon testissä viitataan) vaan vallasta ja valtioista, maidensa tulevaisuudesta ja siitä, voiko nainen hallita – tai onko huipulla tilaa useammalle kuin vain yhdelle.

Yas queen!  Tämä on pakko nähdä.

 

jatka lukemista:
tätä odotan: ocean's eight
me tarvitsemme wonder womania
naisia joista ei kerrota historiankirjoissa

 

seuraa blogia myös Facebookissa ja Bloglovinissa.
Ladataan...

Ladataan...
No Sex and the City

Kyllä, tuossa kuvassa näkyy ihan oikea otsikko. Se on tänään julkaistu uutinen, ja kertoo siis tämän päivän Suomesta. Jossa naiselle luvattu päätoimittajan työ perutaan siksi, että nainen suunnittelee työn vuoksi asuvansa eri paikkakunnalla kuin lapsensa. Tiesimmekin jo, että naiset eivät sovi huippukokeiksi koska lapset pitää hakea päiväkodista, mutta tämä oli kyllä uutta: että päätoimittajiksikaan emme kelpaa, koska äitiys.

Kuva: kuvakaappaus Suomen Kuvalehden lehtijutusta

 

Tapauksesta kertova Suomen Kuvalehden artikkeli ei valitettavasti ole nettisivuilla kokonaisuudessaan luettavissa, mutta jutussa Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja, nykyinen valtioneuvoston viestintäjohtaja Päivi Anttikoski kertoo tulleensa käytännöllisesti katsoen valituksi Aamulehden päätoimittajaksi: haastattelujen ja soveltuvuustestien jälkeen Aamulehden liiketoimintajohtajan ilmoitti Anttikosken olevan ykkösehdokas uudeksi päätoimittajaksi. Anttikosken piti enää tavata Aamulehden omistavan Alma Media -yhtiön toimitusjohtaja Kai Telanne. Siinä kohtaa homma muuttuikin mielenkiintoiseksi.

SK:n jutussa Anttikoski kertoo perheasioiden tulleen puheeksi tapaamisen aikana: “Kerroin, että perheeni, mies ja lapsi, jäävät ainakin tässä vaiheessa asumaan Helsinkiin. Haastattelun lopussa Telanne kysyi, minkä ikäinen lapseni on. ... [Iän kuultuaan] Telanne vastasi, että ei kuule kymmenvuotias lapsi pärjää ilman äitiä.” Myöhemmin Telanne sanoi Aamulehden liiketoimintajohtajalle, ettei Anttikoskea voi valita, koska tämä olisi "hylännyt" perheensä. Ja niin jäi työpaikka saamatta.

Kyllä, luitte oikein. Satunnainen mies koki oikeudekseen päättää, että nainen ei sovi päätoimittajaksi, koska a) äitiys ja b) Äitiyden Ainoa Oikeanlainen Toteuttaminen.

Eikä siinä vielä kaikki! Ilmeisesti pyrkimyksenä sanoa myös edes jotain oikeasti työhön liittyvää Telanne oli myös ilmaissut epäilynsä siitä, että etäisyys lapseen vaikuttavaisi negatiiisesti Anttikosken työpapanokseen: “Telanne … perusteli kantaansa sillä, että etäisyys lapsesta haittaa keskittymistä työhön.”

Kyllä, luitte edelleen oikein. Sama satunnainen mies koki oikeudekseen päättää, että pitkän uran journalismin parissa tehnyt, maamme suurinta sanomalehteä päätoimittanut nainen ei yhtäkkiä enää osaisi työskennellä kunnolla ihan vain siksi, että asuisi parinsadan kilsan päässä lapsestaan.

Oletteko koskaan, ikinä, missään kuulleet kenenkään edes ehdottavan, että mies ei ehkä voisi antaa täyttä työpanostaan silloin kun asuu eri paikkakunnalla lapsensa kanssa? Niin, en minäkään. Ja se jos mikä kertoo selvästi, että tässä on taas kyse silkasta seksismistä.

On ihan uskomatonta, että tällaista ihan oikeasti tapahtuu edelleen. Ja vielä uskomattomampaa on se, että tämä Telanne saa yhä mellastaa Alma Mediassa, vaikka mies on korkeimman oikeuden tuomitsema työsyrjijä: Telanne tuomittiin sakkoihin vuonna 2015 sen jälkeen, kun tämä oli purkanut Lapin Kansan päätoimittajaksi valitun Johanna Korhosen työsopimuksen saatuaan tietää Korhosen puolison olevan nainen.

Jumankauta nyt oikeesti. Ei näin. Ihan ilmaisena vinkkinä Alma Medialla: siellä kannattaisi nyt varmaan herätä vähän pohtimaan tätä asiaa.

Ja minä puolestani alan pohtia, että millaisiin ammatteihin saattaisin kaikkien näiden setämiesten mielestä soveltua. Päätös kun on selvästi heidän eikä minun, vaikka minä hölmönä muuta luulin.

 

Jatka lukemista:
nainen ei voi olla huippukokki, koska lapsi pitää hakea päiväkodista
miksi kannatan sukupuolikiintiöitä
swedish dads

 

seuraa blogia myös Facebookissa ja Bloglovinissa.
Ladataan...

Ladataan...
No Sex and the City

Mistä tietää, että kulttuurissamme suhtaudutaan naisten ihokarvoihin todella vinksahtaneella tavalla? No siitä, että kun sheivaustuotteita valmistava firma vihdoin tekee mainoksen, jossa nainen ajelee karvaisia kainaloita valmiiksi karvattomien sijaan, asiasta uutisoidaan kansainvälisiä tiedotusvälineitä myöten... Ja yksi kulutuskriittinen feministikin melkein itkee onnesta mainoksen äärellä.

Kuva: Project Body Hair Image Library by Billie

 

Tajusin pari vuotta sitten, että edes sheivausmainoksissa ei koskaan näy karvan karvaa. Naisten ihokarvat käsitetään siis kulttuurissamme jotenkin niin kertakaikkisen kuvottaviksi ja kielletyiksi, ettei niitä sovi näyttää edes niiden poistamiseen tarkoitettujen tuotteiden mainoksissa. Mutta nyt vihdoin löytyy joku, joka uskaltaa sekä näyttää naisten karvoja että myös suorastaan juhlia niitä: yhdysvaltalainen firma nimeltä Billie.

Billien mainoksessa paitsi sheivataan oikeasti karvaisia kainaloita, myös oikein esitellään niitä iloisella ja rakastavalla tavalla. Project Body Hair -sivuilla julistetaan mainoksen ja koko kampanjan nimenomaan pyrkivän tekemään naisten ihokarvoitus näkyväksi. Siksi sivuilta löytyy myös kuvapankki, jonka kuvissa on karvaisia naisia. Ja itse mainoksessa näkyy karvaa kainaloiden lisäksi myös säärissä, mahassa, varpaissa...

Kuten Billien perustaja Georgina Gooley kommentoi The Guardianille: "Only showing smooth, hairless legs seemed like an archaic way of representing women." Arvostankin kovasti tällaista ihokarvakeskustelun avaamista myös mainosten maailmassa ja ylipäänsä naisia koskevan kuvakielen laventamista. Vuosi on 2018, nyt on korkea aika tehdä karvahäpeästä historiaa!

Kyseessä on tietysti mainos, jonka tavoite on lisätä tuotteen myyntiä ja siten tuoda firmalle rahaa. Liputan siitä huolimatta ihan täböllä tällaisten kamppisten puolesta, sillä muutokset lähtevät pienistä asioista. Ihokarvojen normalisointi onnistuu vain niiden olemassaolon näyttämällä ja tunnustamalla. Muistutetaan siis toisiamme ja maailmaa siitä, että myös naiset polveutuvat apinoista ja siksi naisillakin on karvapeitettä.

Kuten Billien mainos niin napakasti karvoituksesta toteaa: Everyone has it – even women. Että mitä jos vihdoinkin opittaisiin elämään tuon asian kanssa eikä kaikki pyrittäisi piilottelemaan sitä kuin jotain pirun valtionsalaisuutta.



jatka lukemista:
karvainen nainen on kauhistus
paras kesätrendi: värikkäät kainalokarvat
haluan nähdä muokkaamattomia mainoksia

 

seuraa blogia myös Facebookissa ja Bloglovinissa.
Ladataan...

Pages