Unelmien kirjakauppa Sysmässä

 

Olen suuri kirjakauppojen ystävä. Ennen Sysmään lähtöäni kuulin muutamalta eri taholta, että Sysmässä on kenties Suomen kaunein kirjakauppa. Eräänä kesäkuisena tiistai-iltapäivänä päätin vierailla kirjakaupassa. 

Sysmän Kirjakauppa sijaitsee puna- ja keltamullan väriseksi maalatussa puutalossa aivan Sysmän keskustassa. Kirjakauppa on sisältä kaunis ja tunnelmallinen. Kirjat on aseteltu siististi ja kutsuvasti hirsihyllyjen päälle. Kaupan takaosassa on oma osastonsa lasten- ja nuortenkirjoille, leluille ja peleille, ja yläkerrassa on käytettyjen kirjojen osasto, Wintti-Divari. 

 

 

Eräällä hyllyllä oli yksi kappale yhdysvaltalaisen kauppatieteiden professori Adam Grantin kirjoittamaa Originals-kirjaa. Luovuutta käsittelevää kirjaa on kehuttu useassa eri verkkomediassa, ja se on onkin ollut lukulistallani vuoden alusta lähtien. Päätin ostaa kirjan. Vastaan tuli muitakin kiinnostavia yksilöitä, kuten Riku Korhosen uusin, Emme enää usko pahaan. Emme enää usko pahaan valittiin myös lukupiirimme kesäkuun kirjaksi, mutta koska olin koko kuukauden Sysmässä enkä siis päässyt tapaamiseen, jäi se tällä erää lukematta.

Samalla hyllyllä Riku Korhosen kanssa oli myös Juha Itkosen kirjoja, joista kahta viimeisintä, Palatkaa perhoset ja Minun Amerikkani en ole vielä ehtinyt lukea. Olen lukenut melkein kaikki Itkosen kirjoittamat kirjat ja myös seurannut hänen uraansa jonkin verran mediasta, joten olen ollut jo ennestään tietoinen hänen mieltymyksestään Yhdysvaltoja kohtaan. Nyt hän on julkaissut aiheesta omakohtaisen teoksen, joka on samalla matkakertomus. 

 

 

Juha Itkonen on ollut yksi lempikirjailijoistani hyvin pitkään. Luin Anna minun rakastaa enemmän vuonna 2007, jolloin opiskelin ensimmäistä vuottani kauppatieteitä Tampereen yliopistossa. Muistan, että kirjaa lukiessani haaveilin, että jonain kauniina päivänä tai toisessa elämässä olen yhtä hyvä kirjoittaja kuin hän. Saman vuoden keväällä 2008 luin hänen kolmannen romaaninsa Kohti, joka ylsi myös Finlandia-palkintoehdokkaaksi. Tuona keväänä oli päättymässä samainen fuksivuosi yliopistolla ja muistaakseni juhlin noihin aikoihin aika paljon. Jotain kai kuitenkin kertoo se, että livahdin joistain bileistä aiemmin kotiin, jotta voisin lukea rauhassa peiton alla Kohti-kirjan loppuun.

Olen jopa tavannut Juha Itkosen kerran! Olin lukemassa sanomalehteä Lahden kaupunginkirjastossa eräänä sateisena syyskuun iltana. Vuosi taisi olla 2014 jollen väärin muista. Sattumalta lehden sivulta silmiini osui tieto, että Itkonen esiintyy samaisen kirjaston auditoriossa klo 18. Vilkaisin nopeasti kelloa. Se oli kymmentä yli kuusi. Keräsin pikaisesti tavarani ja suorastaan ryntäsin saliin. Itkonen istui salin etuosassa pöydän ääressä ja oli jo aloittanut puheensa. Hänellä oli yllään tyköistuvat vaaleat farkut ja v-kaula-aukkoinen t-paita. Istuin eturiviin, ja toljotin kiihtyneenä ihailemaani kirjailijaa silmät lautasina koko esityksen ajan. Hän kertoi uusimmasta Ajo-nimisestä romaanistaan ja työstään kirjailijana. Esityksen jälkeen yleisö sai esittää kysymyksiä, ja minäkin kysyin mielestäni jonkun nokkelan kysymyksen. 

Esityksen jälkeen menin tietysti nohevana tyttönä esittäytymään ja pyytämään nimikirjoitusta. Ojensin Itkoselle vaaleanpunaisen kirjoituslehtiöni ja ilmoitin ylpeyttä äänessäni, että minäkin olen aloittanut kirjoittamisen. Juha kysyi nimeäni ja hänen syventyessään hetkeksi kirjoittamaan lehtiööni muutaman kannustavan sanasen kirjoittajalta kirjoittajalle minä katselin hänen vaaleita kiharoitaan ja ihmeellisen sileää ihoaan ja kirosin mielessäni etten ollut jaksanut meikata aamulla. Koska kuka tietää, vaikka Juha Itkonen olisikin rakastunut minuun siltä seisomalta (tai istumalta) ja sitten hän olisi jakanut minulle kaiken mitä tietää kirjoittamisesta ja jollain mystisellä tavalla minustakin tulisi lahjakas kirjoittaja ja me nauttisimme urbaanista mutta boheemista kirjailijanelämästä juoden shampanjaa ja syöttäen toisillemme kuppikakkuja ja pieniä kaviaarileipäsiä ja eläisimme elämämme onnellisina loppuun asti. No, muistaakseni Juha Itkosella on jo vaimo ja lapsia, mutta ei nyt mennä siihen... A GIRL CAN DREAM, right?!

 

 

Palataanpa takaisin kesäkuiseen iltapäivään Sysmässä. Kaikenlaisten vaaleanpunaisten ajatusten sekoittaessa pääni olin hetken aikaa jo kantamassa Minun Amerikkaani kassalle, mutta tulin onneksi järkiini. Olen nimittäin tehnyt itselleni pyhän lupauksen etten enää hamstraa kirjoja kotiin ennen kuin olen lukenut edelliset loppuun. Tähän mennessä tämä pyhä lupaus on toteutunut... no, ei kovin hyvin. 

 

 

Sanniksi esittäytyvä myyjä rahasti ostokseni ja laittoi kirjan pieneen ruskeaan paperikassiin. Lähtiessäni kerroin vielä Sannille, että kauppa on minunkin mielestäni varmasti Suomen kaunein kirjakauppa. Sanni nyökytteli ja sanoi: "Tällaisen ympäristön kirjat ansaitsevat". Olen samaa mieltä. 

PS. Suosittelen pistäytymään Sysmän kirjakaupassa, jonka osoite on Sysmäntie 55, 19700 Sysmä.

 

Kirjoittanut: Saila Lyytinen

Kuvat: Saila Lyytinen

 

 

Kommentoi