Ladataan...

Hyvää tapaninpäivää!

Mikäli vielä jaksaa lötkötellä sohvalla pyjamassa ja pörrösukissa niin tässä olisi oiva kattaus suomalaista draamaa ja komediaa. Kaikki sarjat on katsottavissa ilmaiseksi Yle Areenasta. 

Luottomies

Lauri Nurksen ohjaama ja Kari Ketosen käsikirjoittama komediasarja koostuu kahdeksasta noin 10 minuutin mittaisesta jaksosta ja 20 minuutin mittaisesta jouluspesiaalista. Sarjan päähenkilöt ovat Kari Ketosen näyttelemä Suomeen palannut entinen rauhanturvaaja ja pikavippibisneksellä vaurastunut "Juhis" ja Antti Luusuanniemen näyttelemä työterveyslääkäri Tommi. Tapahtumat saavat alkunsa kun Tommin vaimon Harrietin (Maria Ylipää) hengen aikoinaan pelastanut Juhis palaa Suomeen ja päättää Harrietin rohkaisemana muuttaa Tommin ja Harrietin naapuriin. Juhiksella on usein "tilanne päällä" ja hän saa vedettyä Tommin mukaan mitä eriskummallisempiin kommelluksiin.

Tommi: Oliks tää joku liivijengin paikka?

Juhis: No tavallaan vähän joo...

Tommi: Mitä tos niinku tapahtu?

Juhis: Ei tos oikeen tapahtunu mitään.. Mä olin tuol eilen vähän pelaa korttia, sit tuli juotuu, tarkkaan en muista mitä tapahtu mut ilmeisesti hävisin aika paljon sit olin ilmeisesti siitä vähän huonona ja sit ikään kuin, vähän niiku läpällä, kostona lainasin yhtä pyörää ja tajusin sit aamulla et se oli huono idea. Nyt se on palautettu ja kaikki on ihan hyvin.

Tommi: Mihin sä oot oikeen sotkenu mut?

Juhis: Häh?

 

 

Vahva suositus! Kannattaa eritoten tarkkailla maanmainioiden Ketosen ja Luusuanniemen ilmeitä heidän roolihahmojensa joutuessa kiusallisiin tilanteisiin.

https://areena.yle.fi/1-3671655

Downshiftaajat

Aloin sattumalta seuraamaan Downshiftaajia vuoden 2016 syksyllä ja ihastuin oitis. Teppo Airaksisen ohjaaman ja Timo Varpion käsikirjoittaman draamasarjan nimi viittaa nykyaikaista kulutus- ja suorittamispainotteista elämäntapaa kritisoivaan aatteeseen, downshiftaukseen eli elämän leppoistamiseen, kohtuullistamiseen. Sarjasta on ilmestynyt kaksi tuotantokautta, joista toinen uusi julkaistiin Yle Areenassa tänään tiistaina 26.12.2017. Sarjan keskushenkilö on suomalaisen suosikkinäyttelijäni Jussi Vatasen esittämä Tommi. Muita päähenkilöitä ovat Iina Kuustosen esittämä Satu, Mikko Leppilammen esittämä Aaro ja Niina Lahtisen esittämä Pia. 

Sarja kertoo kahdesta helsinkiläisestä avioparista, Tommista ja Satusta sekä Aarosta ja Piasta. Sarjan ensimmäinen jakso alkaa kohtauksella, jossa Tommi ja Satu poistuvat muuttolaatikoilla täyttyneestä asunnosta. Tommin taloudellisesti menestynyt konsulttifirma on ajautunut konkurssiin, ja pariskunta on pakotettu muuttamaan kaupungin vuokrakaksioon Vantaan Koivukylään. Tommi ja Satu eivät halua muiden, mukaan lukien Satun veljen Aaron ja puolisonsa Pian tietävän asioiden oikeaa laitaa vaan vakuuttavat kaikille pitävänsä sapattivuotta eli downshiftaavansa. 

 

 

Satu: Jos Aaro tai Pia tai äiti tai kuka tahansa kysyy niin tää oli sit meidän valinta, oliks selvä?

Tommi: Joo niinhän me sovittiin.

Satu: Me downshiftataan. Ja niinku sä ite kuulit, Piahan sano et lähiöt on Ruotsissa muotia.

Tommi: Tätä mä en tiennykkään.

Satu: Sä oot päästäs vialla jos sä luulet et mä suostun jäämään tänne

Tommi: Niinku mä sanoin, tää on väliaikaista. Otetaan seikkailun kannalta.

 

Pian Aaro ja Piankin päättävät seurata Tommin ja Satun esimerkkiä ja downshiftata muuttamalla kilometrin päässä sijaitsevaan omakotitaloon. Seuraa hauskoja hetkiä ja väärinkäsityksiä kun Tommi ja Satu yrittävät salata tilannettaan suvulta ja ystäviltä, opetella tulemaan toimeen vain murto-osalla siitä mihin ovat tottuneet ja samanaikaisesti tavoitella entisen kaltaista hulppeaa elintasoa. Tällekin sarjalle vahva suositus!

https://areena.yle.fi/1-3467247

Kimmo

Kimmo on komediasarja, jonka on Downshiftaajien tavoin ohjannut Teppo Airaksinen, ja siinä on likipitäen sama näyttelijäkaarti. Sarjan ovat käsikirjoittaneet Katja Peltomaa ja Tommi Liski, joka myöskin näyttelee yhtä sarjan rooleista. Kimmo on esitetty Ylellä kolme tuotantokautta, joista kaksi ensimmäistä on katsottavissa Yle Areenalta. Sarjan nimi tulee Jussi Vatasen esittämän päähenkilön Kimmo Hietalan mukaan.

Kimmo on sympaattinen mutta kommellus- ja vastoinkäymisaltis, työtä vieroksuva helsinkiläinen nuorimies. Kimmo asuu vankilaan joutuneen ystävänsä Rönnin (Mikko Leppilampi) asunnossa ja joutuu rahapuutteen vuoksi vastentahtoisesti vastaanottamaan puhelinmyyjän pestin Julkkis-lehdessä. Julkkiksessa Kimmo tapaa kauniin, keskiluokkaisen ja varatun naisen Ullan (Pamela Tola). Ulla on naimisissa Ramin (Kari Ketonen) kanssa, ja on hakeutunut puhelinmyyntityöhön paetakseen epätyydyttävää avioelämäänsä. Julkkis-lehden call centeriä luotsaa lähestulkoon hurmoshenkisesti pomo Nissinen, ja Kimmon ja Ullan lisäksi siellä työskentelee vain eksentrinen, salaliittoihin hurahtanut vanhapoika Steffe (Tommi Liski). 

 

 

 

Nissinen: Siis Julkkis, tää on teille välttämätön paha. Mut hei, miettikää toisinpäin. Miettikää mitä kaikkea hyvää te voitte antaa. Rehellisyys, oikeus, moraali... Ne teillä jo on, mutta se tärkein. Se tärkein on teidän puolellanne. Ja se tärkein on, totuus. Kun se Jaakko Kajan, joku sellanen, siellä toisessa päässä haistattaa teille paskaa niin juuri silloin, juuri silloin, teidän pitää muistaa tämä. Vaalikaa sitä. Hellikää sitä mielessänne. Sillä tässä on koko tämä teidän työnne merkitys. Kumman te haluaisitte kuulla, totuuden... Mä lyön vetoa, että sä haluaisit kuulla totuuden, eikö niin Kimmo? Kimmo? Vai haluaisitteko te elää maailmassa jossa sananvapaus on pelkkää hiljentymistä? Hyss. Julkkis kertoo sen mitä muualla ei lueta. Julkkis on paremman maailman kannalla. Miettikää sitä Danielia, joka meni sinne leijonanluolaan niin siinä se on. Siinä on se teidän työnne, se on juuri siinä. Haloo ja Halleluja! 

https://areena.yle.fi/1-3396326

 

 

Hulvattomia katseluhetkiä!

teksti: Saila Lyytinen

kuvat: kuvakaappauksia sarjoista/ Yle Areena 

Ladataan...

Ladataan...

Olen viime viikkoina tutustunut Johanna Venhon runoihin. Tarkemmin sanottuna vuonna 2000 ilmestyneeseen Ilman karttaa -runoteokseen. Kokoelman runot on jaettu viiteen osaan. Osasta runoja olen vaikuttunut, osa on puhutellut vähemmän. Mitään analyysiä tai arvostelua en ryhdy runoista väsäämään, mutta kaksi lempirunoani teoksesta haluan jakaa:

 

Hän on ripoteltu harvakseltaan.

Hän on unta ja vettä, ne 

luistavat sormista ja ovat

         kuten vain harvat asiat

elämän ehto.

                 Tai hän on verta,

                 luitten särkyä, lihaa ja perunoita.

 

Hetkiä, joissa palat loksahtavat toisiinsa

on vähän, kerran ratikassa

kesäaamuna, valvotun yön jälkeen - 

 

Ne hetket kuolevat jos ottaa kiinni:

kuin sisiliskon häntä jää kuumalle kivelle

käpristymään. Liskoa särkee,

                se kasvattaa uutta, piileksii. 

 

***

 

Miten kerrot siitä,

että joku kasvaa sisälläsi?

Varsin arkisesti, vatsan alla,

veden alla, veden vallan alla.

                Onni: outo kohta jota et ymmärrä,

                maisema veden läpi ja rauhattomuus,

                kun et näe selvästi. Rakas rauhattomuus,

särisevä polku, jonka päässä on

               lapselle laitettu ruoka,

               puuro, marjakeitto

               ja iltalampun sametti:

sellaista rauhaa et koskaan saavuta

koska sitä etsit ja nimeltä kutsut.

 

Siksi jatkat etsimistä.

Istut täällä maalihuuruissa.

- Tätä ei ymmärrä, ihmisen ihmettä.

Se potkaisee palleaan ja salpaa hengen.

 

Kirjoitin tänään jouluaiheisen tekstinkin, mutta onnistuin poistamaan viimeisimmän ja parhaan version siitä. Koetan huomenna uudelleen paremmalla onnella. Nyt takaisin joululaulujen ja teekupin äärelle! 

Hyvää joulua kaikille!

- Saila

Ladataan...

Ladataan...

Hei kaikki!

Elokuussa kerroin ylimalkaisesti hyödyntämästäni kirjoittamisen menetelmästä, nimittäin aamusivuista. Viime päivityksessä esittelin Julia Cameronin taiteilijatreffikonseptin, jossa on tarkoitus viettää aikaa itsensä kanssa omaa mielikuvitustaan ruokkien, joten tässä yhteydessä on luontevaa esitellä myös aamusivukonsepti.

 

Aamusivut on siis yhdysvaltalaisen kirjailija ja luovuuskouluttaja Julia Cameronin kehittämä menetelmä. Aamusivuissa kirjoitetaan käsin paperille kolme A4-sivun verran mitä tahansa tekstiä, siis mitä tahansa mitä tulee mieleen, ja mielellään pysäyttämättä kirjoittamista ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Aamusivut on siis eräänlainen sekoitus pidä käsi liikkeessä -harjoitusta, tajunnanvirtaa ja päiväkirjaa. Koska aamusivut kirjoitetaan nimensä mukaisesti aamuisin, voi olla luontevaa kirjata niihin ylös myös unia, jos unensa sattuu muistamaan.

 

 

Cameron muistuttaa, että aamusivut eivät ole taidetta sinänsä, joten niiden taiteellisesta tai kirjallisesta "arvosta" ei kannata kantaa huolta. Niiden sisältöä voidaan kyllä myöhemmin hyödyntää taiteen materiaaliksi, mutta tarkoitus on avata kirjoittamisen hanat, saada mielessä alituiseen pyörivät asiat ulos ja paperille. Paperilla asiat ovat näkyvillä, joten niille voidaan myöhemmin tehdä jotain. Kirjoittamisen tarkoitus on itse prosessissa, ei lopputuloksessa. Aamusivut voivat olla sysäys elämänmuutokseen tai uusien oivallusten löytämiseen. 

 

"Aamusivut keskittävät ja vakauttavat sinut, antavat voimaa ja valaisevat sinut. Ne lohduttavat sinua, stimuloivat sinua, kiehtovat sinua, haastavat sinut, ärsyttävät sinua ja aktivoivat sinua." (Cameron: Kultasuoni - Matka luovuuden sydämeen 1999, 29)

"Tämä on kirjoittamisen esikoulua. Mitä enemmän teet sitä, sen paremmaksi tulet siinä, aivan niin kuin juoksemisessa." (Natalie Goldberg)

Syy miksi kirjoittaa pitää aamuisin piilee siinä, että aamulla sisäinen kriitikkosi ei ole vielä täysin hereillä ja valmiina arvostelemaan ja sensuroimaan ajatuksiasi. Toinen syy on se, että aamuisin mieli on ikään kuin tyhjä; et ole vielä ehtinyt täyttää sitä uutisilla ja arki- tai työelämän askareilla. 

Toinen asia, mitä Cameron painottaa on se, että aamusivut pitää kirjoittaa nimenomaan käsin. Cameron vertaa käsin kirjoittamista kävelemiseen sen sijaan, että kiitäisi päämäärään autolla. Huomio on taipaleen taittamisessa, ei päämäärässä. Käsin kirjoittaminen on fyysistä ja - näin Cameron väittää - myös intuitiivista. 

"Kädessä on energiaa, veren energiaa, totuuden energiaa ja tietoa, joka on ihoa syvemmällä." (Cameron: Kultasuoni - Matka luovuuden sydämeen 1999, 31)

 

 

Olen kirjoittanut aamusivuja jo pidemmän aikaa, mutta en todellakaan joka aamu. Kirjoitan niitä silloin kun muistan tai kun huvittaa. Omat tekstini ovat - kuten Cameron kehoittaakin - sekalainen sillisalaatti kaikkea mahdollista. Niissä kuvaillaan edellispäivien tapahtumia, unia, sitä missä ja milloin kirjoitan, mitä näen ympärilläni, millainen olo minulla on jnejne. Vaikka usein aamusivujen kirjoittaminen voi tuntua vain turhalta, aikaavievältä rutiinilta, olen moneen otteeseen todistanut niiden voiman. Aamusivujen taika piilee ainakin siitä, että ne avaavat kirjoittamisen virran. Moni, joka kirjoittaa säännöllisesti tai vähemmän säännöllisesti varmasti tietää miten vaikeaa aloittaminen, erityisesti kirjoittamisen aloittaminen, on. Ei kai muuten olisi olemassa tyhjän paperin kammon käsitettä! Aamusivut madaltavat tätä aloittamisen kynnystä.

Kerran itselleni kävi niin, että heräsin aamulla hieman flunssaisena, voimattomana ja mielikin apeana. Keitin kupin kahvia ja asetuin pöydän ääreen kirjoittamaan. Aloitin kirjoittamisen tavalliseen tapaan kuvailemalla viimeisimpien päivien tapahtumia. Tämän jälkeen aloin luetteloida asioita, joita voisin tai joita minun pitäisi lähipäivinä tehdä. Kun en hetkeen keksinyt mitä kirjoittaa, aloin summamutikassa kuvailemaan pöydällä olevia esineitä, muun muassa maitotölkkiä. Tästä "täysin turhasta" havainnosta syntyi mielleyhtymä erääseen aiempaan tilanteeseen, josta taas syntyi mielleyhtymä erääseen työn alla olleeseen tarinaan ja sen miljööseen. Vaikka minulla ei ollut herätessäni minkäänlaista mielenkiintoa kirjoittaa, aamusivut ajoivat minut kuin huomaamattani työstämään keskeneräisiä kirjoitustöitä. Samassa rytäkässä syntyi muutama runokin, joista yhdestä tuli suosikkirunoni (ja nämä runot syntyivät aivan vahingossa ja yrittämättä). 

Aamusivuja ei ole tarkoitus näyttää kenellekään vaan ne ovat kirjoittajan yksityistä materiaalia, aivan kuten päiväkirjatkin. Niiden sisältöä ei myöskään ole tarkoitus analysoida mitenkään, ja oikeastaan olisi parempi jos niitä ei lukisi lainkaan, ainakaan vähintään kahteen viikkoon. 

Mikäli et ole koskaan kokeillut aamusivuja, suosittelen kokeilemaan kirjoittamista vaikkapa kahden viikon ajan joka aamu. Ties vaikka siitä tulisi uusi aamuinen lempirutiinisi.

xxx

 

Teksti: Saila Lyytinen

Kuvat: http://like.fi/kirjailijat/julia-cameron/

http://thetattooedbuddha.com/2016/06/13/journaling-as-a-mindfulness-practice/

https://fi.pinterest.com/explore/quotes-about-writing/

https://fi.pinterest.com/sondrakraak/writing-quotes/
 

Ladataan...

Pages