Ladataan...

Tänään on hyvä päivä.

 

 

 

 

Tänään on hyvä päivä, vaikka on maanantai. 

Tänään on hyvä päivä, ja sillä ei ole väliä onko maanantai vai sunnuntai. 

Maanantai. Sade. Vapaa päivä. 

Hyvä päivä nähdä vanhaa ystävää, jolla on paljaat sääret vaikka sataa.

 

 

Ajatukset sinkoilevat sinne tänne, toisaalta pään sisällä myrskyää, toisaalta myrskyn alla kuplii lähes jumalainen tyyneys, vapaus ja ilo. Joskus on  näet päiviä, jolloin haluaisi antaa tunteille vallan. Uskoa, että kaikki menee aina päin mäntyä. Joskus taas on toisin, ja vaikka kaikki näyttäisikin olevan hetken aikaa vailla mieltä ja suuntaa, haluaa silti uskoa, että kaikki päättyy aina hyvin. Tai eihän mikään koskaan pääty, kaikki vain muuttaa muotoaan. 

 

 

Tänään on hyvä päivä vain juoda teetä ja syödä tomaatin ja basilikan makuisia hummussipsejä. 

Tänään on hyvä päivä olla tarttumatta asioihin.

 

 

Keväällä luin Pirkko Saision romaanin Mies, ja hänen asiansa. Tänään mieleen nousi lause romaanista: "Ei kukaan ketään ymmärrä. Haave tulla ymmärretyksi on jotenkin niin liikuttava, koska se on niin turha." 

Tätä mietin silloin keväällä ja mietin edelleen: Onko Pirkko Saisio oikeassa? Ymmärtääkö kukaan ikinä ketään? 

 

Ja joskus, vaikka et edes esitä kysymystä, vastaus saapuu kuvan muodossa, joka on mystisesti ilmestynyt iPhonesi uumeeniin:

 

 

 

 

Tänään on hyvä päivä jättää asioita, kuten tämä kirjoitus, liikoja viimeistelemättä. Hyväksyä keskeneräisyys ja vain luottaa. Luottaa, että paras on vielä tulematta.

xxx

Saila

Kuvat: Saila Lyytinen, paitsi viimeinen, jonka alkuperä on jäänyt hämärän peittoon.

Ladataan...

Ladataan...

 

Viime viikon torstaina, Eino Leinon päivänä, runon ja suven päivänä, olin treffeillä. Nimittäin kirjoittajatreffeillä. 

Tapasimme pienehköllä porukalla klo 18 kirjastossa aikomuksenamme työstää kukin omia tekstejämme tunnin verran. Tunnin työskentelyn jälkeen kokoonnuimme yhteen ja kävimme yksi kerrallaan läpi kaikkien halukkaiden kirjoitukset, keskustelimme niistä ja annoimme palautetta. En ole ennen osallistunut kirjoittajatreffeille. Tämän kertaiset treffit järjestettiin Annan toimesta, ja meitä oli paikalla kuusi henkilöä. Olimme porukalla tavanneet toisemme vain kerran aikaisemmin kesäkuussa Runomaraton-tapahtumassa, jossa Anna veti englanninkielistä runoworkshopia, johon me muut osallistuimme. 

 

 

 

Olen törmännyt kirjoittajatreffi-konseptiin useissa Natalie Goldbergin kirjoittamista käsittelevissä kirjoissa. Natalie Goldberg on yhdysvaltalainen kirjailija, runoilija, kuvataiteilija ja kirjoittamisen opettaja, jonka teoksesta Luihin ja ytimiin tuli ilmiö ilmestyessään vuonna 1986 ja sitä myytiin maailmanlaajuisesti yli miljoona kappaletta. Goldberg on harjoittanut zen-buddhalaisuutta vuosikymmeniä ja hänen kirjoissaan kirjoittamista lähestytään nimenomaan zenin näkökulmasta. 

Goldbergin yksi tärkeimmistä opeista on yksinkertainen: Pidä kynä liikkeessä, tapahtui mitä hyvänsä. Kirjoittajatreffit on oiva apuväline kirjoittajalle ja auttaa kynän liikkeessä pitämisessä samasta syystä miksi aloittelevia liikunnanharrastajia kehoitetaan lähtemään lenkille yhdessä kaverin kanssa. Kun yhteinen aika on jo etukäteen sovittu muiden kanssa, tulee todennäköisemmin tehtyä. Lisäksi omaan tekstiin saa arvokasta palautetta heti kirjoittamisen jälkeen. Itse pidin kirjoittajatreffeistä myös siitä yksinkertaisesta syystä, että on mukavaa jutella omista kiinnostuksenkohteista uusien ihmisten kanssa. Kirjoittamishetken jälkeen jatkoimme yhdessä Teerenpeliin istumaan ja rupattelemaan, ja tuntui että olisin tuntenut nämä neljä muuta ihmistä (Villen piti lähteä aiemmin, koska hänellä oli muuta menoa) jo paljon kauemmin vaikka emme oikeasti tunteneet toisiamme. Yhteiset mielenkiinnonkohteet todella yhdistävät ihmisiä! 

 

 

Oli kiinnostavaa kuulla millaisten aiheiden parissa muut pähkäilivät. Tunnin aikana syntyi hyvin erilaisia tekstejä. Ville kirjoitti ensimmäisen version englanninkielisestä rakkauslaulusta, Pasi kirjoitti runoaihioita, joissa yhdistyivät eri elementit: tuli, ilma jne. Anna työsti eräästä naisesta kertovaa runokokoelmaansa. Eeva, joka oli pitkään kirjoittanut pääasiassa runoutta kokeili miltä tuntuisi palata vaihteeksi proosan pariin ja kirjoitti tunnissa hyvin eteenpäin soljuvan ja viimeistellyn oloisen kuvauksen, joka lähti liikkeelle havainnosta ulkona nököttävästä suolakurkkuämpäristä! Sofia, joka alkuun kainosteli oman runonsa ääneen lukemista, kirjoitti kaupungista runon nimeltä Broken city. 

Itse en saanut tunnissa aikaiseksi mitään kunnollista kokonaisuutta vaan enemmänkin keskityin yhden romaanihahmoni, nuoren miehen, taustatarinan pohtimiseen. Tätä henkilöhahmoa pohdin Sysmässä ollessani ja hän on alkanut pikku hiljaa puhua minulle. Tämä kyseinen henkilöhahmo ilmestyi tarinaan siten, että tarinani naispäähenkilö tapasi hänet Helsingissä baarissa ja he lähtivät jatkoille tämän henkilön, Thomas Anttonin, asunnolle. Thomas Anttonin asunnon seinällä oli juliste, jossa on kuva Renee Magritten Väärä peili-nimisestä maalauksesta ja hänen jääkaappinsa, valkoisen SMEGin, ovessa oli valokuva, jossa Thomas Anttoni hymyilee mustat aurinkolasit päässään Golden Gate-sillan edessä käsi yhtä hymyilevän blondin naisen harteilla. Tämä kuva Golden Gate-sillalta vain ilmestyi tekstiin, ja se alkoi kiinnostaa minua. Kenen kanssa kuva oli otettu? Mitä hän oli tehnyt San Franciscossa? 

Sysmässä ollessani sain selville syyn Thomas Anttonin ameriikan reissuun. Hän oli kosinut ensimmäistä vakavaa tyttöystäväänsä eräänä kesäisenä iltana tytön vanhempien mökillä. Humalassa. Seuraavana päivänä he menivät kuitenkin ostamaan kihlat. Molemmat muuttivat pieneltä paikkakunnalta pääkaupunkiin opiskelemaan, ja tyttö lähti Yhdysvaltoihin opiskelijavaihtoon. Kirjoittajatreffien aikana kirjoitin myös kokeeksi yhden kohtauksen, jossa Thomas Anttoni odottaa tyttöystäväänsä lääkärin odotushuoneessa. En ole vielä ihan varma miksi tyttöystävä on tapaamassa lääkäriä, mutta luulen sen johtuvan oletetusta raskaudesta. En vielä tiedä myöskään tarkalleen mihin tarina on menossa, mutta kirjoittamalla otan siitä selvää. Valtava työmäärä on vielä edessä, siitä ei ole epäilystäkään! Mutta ei voi muuta kuin ottaa pikkulusikka kauniiseen käteen ja alkaa kääntää peltoa sen avulla siinä toivossa, että jostain mullan alta löytyy se hiton timantti! 

 

 

 

Koska tämän kirjoituksen otsikossa lupailin jakaa kymmenen kuumaa treffivinkkiä niin tässä tulee:

1. Ole oma itsesi.

2. Pukeudu vaatteisiin, joissa viihdyt ja joista itse pidät.

3. Ota rennosti.

4. Kohtaa uusi treffikumppani avoimin mielin.

5. Arvosta toisen tekemää työtä, oli se mielestäsi kuinka hyvää tai huonoa tahansa.

6. Muista hengittää.

7. Älä pelkää antaa omaa raakiletta toisten luettavaksi. Jokaisen teksti on parasta mihin kirjoittaja pystyy sillä hetkellä. Ensimmäinen versio mistään on harvoin loistava.

8. Pidä kynä liikkeessä. Kirjoita vaikka tajunnanvirtaa koko aika jos kirjoitus ei muuten lähde. Toisaalta, jos mitään ei synny niin sitten ei synny ja sekin on fine.

9. Älä vertaile itseäsi liikaa toisiin.

10. Pidä hauskaa. 

 

Päivitän tätä blogia - kröhöm - myöhäisen aamukahvin lomassa ja pohdin josko jaksaisin lähteä bussilla Helsinkiin. Klo 18 alkaa Teurastamolla Helsinki Poetry Collectionin Poetry Slamit, jotka kiinnostaisivat kovasti. Itse en ole lavalle nousemassa, mutta tunnelma Teurastamolla on varmasti upea vaikka taivasta peittää harmaat pilvet. 

Hyvää loppuviikkoa ja onnistuneita ja erittäin kuumia kesäisiä treffejä jokaiselle!

xxx

Saila

kuvat: Saila Lyytinen

Ladataan...

Ladataan...

 

Olen suuri kirjakauppojen ystävä. Ennen Sysmään lähtöäni kuulin muutamalta eri taholta, että Sysmässä on kenties Suomen kaunein kirjakauppa. Eräänä kesäkuisena tiistai-iltapäivänä päätin vierailla kirjakaupassa. 

Sysmän Kirjakauppa sijaitsee puna- ja keltamullan väriseksi maalatussa puutalossa aivan Sysmän keskustassa. Kirjakauppa on sisältä kaunis ja tunnelmallinen. Kirjat on aseteltu siististi ja kutsuvasti hirsihyllyjen päälle. Kaupan takaosassa on oma osastonsa lasten- ja nuortenkirjoille, leluille ja peleille, ja yläkerrassa on käytettyjen kirjojen osasto, Wintti-Divari. 

 

 

Eräällä hyllyllä oli yksi kappale yhdysvaltalaisen kauppatieteiden professori Adam Grantin kirjoittamaa Originals-kirjaa. Luovuutta käsittelevää kirjaa on kehuttu useassa eri verkkomediassa, ja se on onkin ollut lukulistallani vuoden alusta lähtien. Päätin ostaa kirjan. Vastaan tuli muitakin kiinnostavia yksilöitä, kuten Riku Korhosen uusin, Emme enää usko pahaan. Emme enää usko pahaan valittiin myös lukupiirimme kesäkuun kirjaksi, mutta koska olin koko kuukauden Sysmässä enkä siis päässyt tapaamiseen, jäi se tällä erää lukematta.

Samalla hyllyllä Riku Korhosen kanssa oli myös Juha Itkosen kirjoja, joista kahta viimeisintä, Palatkaa perhoset ja Minun Amerikkani en ole vielä ehtinyt lukea. Olen lukenut melkein kaikki Itkosen kirjoittamat kirjat ja myös seurannut hänen uraansa jonkin verran mediasta, joten olen ollut jo ennestään tietoinen hänen mieltymyksestään Yhdysvaltoja kohtaan. Nyt hän on julkaissut aiheesta omakohtaisen teoksen, joka on samalla matkakertomus. 

 

 

Juha Itkonen on ollut yksi lempikirjailijoistani hyvin pitkään. Luin Anna minun rakastaa enemmän vuonna 2007, jolloin opiskelin ensimmäistä vuottani kauppatieteitä Tampereen yliopistossa. Muistan, että kirjaa lukiessani haaveilin, että jonain kauniina päivänä tai toisessa elämässä olen yhtä hyvä kirjoittaja kuin hän. Saman vuoden keväällä 2008 luin hänen kolmannen romaaninsa Kohti, joka ylsi myös Finlandia-palkintoehdokkaaksi. Tuona keväänä oli päättymässä samainen fuksivuosi yliopistolla ja muistaakseni juhlin noihin aikoihin aika paljon. Jotain kai kuitenkin kertoo se, että livahdin joistain bileistä aiemmin kotiin, jotta voisin lukea rauhassa peiton alla Kohti-kirjan loppuun.

Olen jopa tavannut Juha Itkosen kerran! Olin lukemassa sanomalehteä Lahden kaupunginkirjastossa eräänä sateisena syyskuun iltana. Vuosi taisi olla 2014 jollen väärin muista. Sattumalta lehden sivulta silmiini osui tieto, että Itkonen esiintyy samaisen kirjaston auditoriossa klo 18. Vilkaisin nopeasti kelloa. Se oli kymmentä yli kuusi. Keräsin pikaisesti tavarani ja suorastaan ryntäsin saliin. Itkonen istui salin etuosassa pöydän ääressä ja oli jo aloittanut puheensa. Hänellä oli yllään tyköistuvat vaaleat farkut ja v-kaula-aukkoinen t-paita. Istuin eturiviin, ja toljotin kiihtyneenä ihailemaani kirjailijaa silmät lautasina koko esityksen ajan. Hän kertoi uusimmasta Ajo-nimisestä romaanistaan ja työstään kirjailijana. Esityksen jälkeen yleisö sai esittää kysymyksiä, ja minäkin kysyin mielestäni jonkun nokkelan kysymyksen. 

Esityksen jälkeen menin tietysti nohevana tyttönä esittäytymään ja pyytämään nimikirjoitusta. Ojensin Itkoselle vaaleanpunaisen kirjoituslehtiöni ja ilmoitin ylpeyttä äänessäni, että minäkin olen aloittanut kirjoittamisen. Juha kysyi nimeäni ja hänen syventyessään hetkeksi kirjoittamaan lehtiööni muutaman kannustavan sanasen kirjoittajalta kirjoittajalle minä katselin hänen vaaleita kiharoitaan ja ihmeellisen sileää ihoaan ja kirosin mielessäni etten ollut jaksanut meikata aamulla. Koska kuka tietää, vaikka Juha Itkonen olisikin rakastunut minuun siltä seisomalta (tai istumalta) ja sitten hän olisi jakanut minulle kaiken mitä tietää kirjoittamisesta ja jollain mystisellä tavalla minustakin tulisi lahjakas kirjoittaja ja me nauttisimme urbaanista mutta boheemista kirjailijanelämästä juoden shampanjaa ja syöttäen toisillemme kuppikakkuja ja pieniä kaviaarileipäsiä ja eläisimme elämämme onnellisina loppuun asti. No, muistaakseni Juha Itkosella on jo vaimo ja lapsia, mutta ei nyt mennä siihen... A GIRL CAN DREAM, right?!

 

 

Palataanpa takaisin kesäkuiseen iltapäivään Sysmässä. Kaikenlaisten vaaleanpunaisten ajatusten sekoittaessa pääni olin hetken aikaa jo kantamassa Minun Amerikkaani kassalle, mutta tulin onneksi järkiini. Olen nimittäin tehnyt itselleni pyhän lupauksen etten enää hamstraa kirjoja kotiin ennen kuin olen lukenut edelliset loppuun. Tähän mennessä tämä pyhä lupaus on toteutunut... no, ei kovin hyvin. 

 

 

Sanniksi esittäytyvä myyjä rahasti ostokseni ja laittoi kirjan pieneen ruskeaan paperikassiin. Lähtiessäni kerroin vielä Sannille, että kauppa on minunkin mielestäni varmasti Suomen kaunein kirjakauppa. Sanni nyökytteli ja sanoi: "Tällaisen ympäristön kirjat ansaitsevat". Olen samaa mieltä. 

PS. Suosittelen pistäytymään Sysmän kirjakaupassa, jonka osoite on Sysmäntie 55, 19700 Sysmä.

 

Kirjoittanut: Saila Lyytinen

Kuvat: Saila Lyytinen

 

 

Ladataan...