Ladataan...

Hyvää viikonloppua kaikille!

Tällä viikolla Facebookin Kirjallisuuden ystävät-ryhmässä keskusteltiin vuoden 2018 lukuhaasteista. Joku käyttäjistä mainitsi POPSUGARIN lukuhaasteen, joka vaikutti mielenkiintoiselta. Haasteen voi tsekata itse täältä: https://www.popsugar.com/entertainment/Reading-Challenge-2018-44138581. POPSUGAR on englanninkielinen naisille suunnattu verkkomedia. 

POPSUGAR reading challenge 2018:ssa tulisi siis lukea vuodessa 40 vapaavalintaista, kuitenkin tiettyjen ehtojen eli "promptien" mukaista kirjaa (ja lisäksi on mahdollista lukea 10 advance-tason kirjaa). Itselläni tulee muutenkin luettua paljon opiskelujen ja lukupiirin myötä, mutta haasteen varjolla tulisi varmasti luettua paljon sellaistakin, mitä ei normaalisti keksisi lukea. 

 

 

1. kirja, jonka pohjalta on tehty elokuva

Näitä kirjoja, joista on tehty elokuvia on hirveä määrä. Mieleeni tuli kirja, jonka pohjalta on tehty elokuva 127 tuntia. Olen halunnut nähdä tämän James Francon tähdittämän elokuvan sen ilmestymisestä lähtien mutta katsoin rainan vasta viime viikolla yhdessä poikaystäväni kanssa. Elokuva perustuu vuorikiipeilijä Aron Ralstonin omaelämäkerralliseen teokseen nimeltä Between a Rock and a Hard Place. Elokuvaa oli juuri niin riipivää katsoa kuin oletinkin, sillä tiesin etukäteen mitä siinä tulisi tapahtumaan... En spoilaa elokuvaa (tai kirjaa) sellaisilta, jotka eivät tiedä loppuratkaisua, mutta on kertakaikkiaan karmivaa ajatella, että elokuva perustuu tositapahtumiin. 

2. todellisen rikoksen pohjalta tehty kirja

Truman Capoten Kylmäverisesti nousi esille pikaisen internet-haun jälkeen, mutta se ei jostain syystä vedä oikein puoleensa. Kiinnostaisi kyllä lukea suomeksi kirja Jonestown-tyylisesti jonkun tiiviin yhteisön sisällä tapahtuneesta rikoksesta. Myös ihmiskauppa ja laiton kansainvälinen elinkauppa aiheina kiinnostavat. Täytynee etsiä suosituksia. 

3. seuraava osa kirjasarjasta, jonka lukemisen olet aloittanut

En lue kirjasarjoja ellei Twilight Saagaa lasketa. Jep, se on just se kirja-/elokuvasarja, jossa on niitä auringonvalossa kimaltelevia seksikkäitä vampyyrejä :D. Olen sarjan fani, eikä hävetä myöstää. No okei, vähän hävettää myöntää, mutta ne elokuvat on silti just parhaita kaikessa melodramaattisuudessaan. Olen lukenut sarjan ensimmäisen osan eli Houkutus-kirjan, jossa Bella tapaa Edwardin ja muut vampyyrit, ja sitä oli kauheaa lukea. Tiedän, etten kuulu kohderyhmään eli murrosikäisiin teinityttöihin, mutta sen lukukokemuksen pohjalta tiedän etten tule koskaan tarttumaan kirjasarjan muihin kirjoihin. Sivuhuomiona sanottakoon, että Twilight-elokuvilla on tosi hyvät soundtrackit!Nyt kun mietin niin mieleeni ei tule yhtäkään aikuisten kirjasarjaa, tämä prompti jää siis kaiketi toteuttamatta. 

4. kirja, jossa on ryöstö

?

5. nordic noir-kirja

Nordic noir käsite oli itselleni tuntematon ja jouduin googlaamaan mitä se tarkoittaa. Nordic noir tarkoittaa pohjoismaista dekkaria. Muistan lukeneeni joskus kuutisen vuotta sitten Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia ja suorastaan ahmineeni sen. Stieg Larssonin kirjat kuulunevat nordic noir-genreen. Mulla on sellainen käsitys, että tämän genren kirjallisuus on ollut jo pitkään pinnalla ja myy hyvin. Itse en pohjoismaisia dekkareita juuri lue, mutta josko tämän haasteen myötä tulisi sellainen luettua. Kenties Jo Nesböä tai Lars Kepleriä... 

6. romaani, joka perustuu oikeaan henkilöön

tähän sopisi kenen tahansa kiinnostavan henkilön muistelmateos

7. kirja, joka sijoittuu maahan, josta olet innostunut

En ole viime aikoina oikein kehittänyt erityistä innostusta mitään maata kohtaan. Mielikirjailijani Juha Itkosen tavoin olen aina ollut viehättynyt Yhdysvalloista johtuen varmasti populaarikulttuurista ja tutusta kielestä. Olen aina haaveillut roadtripistä Yhdysvaltojen poikki, vuokra-autolla coast to coast, ehkä sen aika tulee vielä. Voisin kenties lukea Itkosen Minun Amerikkani-kirjan, joka ilmestyi viime vuonna. Muitakaan Yhdysvaltoihin sijoittuvia kirjoja ei ole varmasti vaikea etsiä...

 

 

8. kirja, jonka nimessä on kellonaika 

Ali Smithin Oli kerran kello nolla tai Laura Honkasalon Perillä kello kuusi.

9. kirja, joka kertoo roistosta tai antisankarista

Viime vuosina luetuista kirjoista ja niiden antisankareista nousee mieleen vain Johannes Ekholmin Rakkaus Niinku-kirjan kolmikymppinen, esikoisromaaniaan kirjoittava työtön Joona ja Kalle Lähteen Happotestin vahvasti alkoholisoitunut kertoja-päähenkilö. Mistä löytää kiinnostava antisankari, jonka mukaan jaksaisi heittäytyä yhden romaanin ajaksi? Sen kun tietäisi. Vihjeitä otetaan vastaan.

10. kirja, joka kertoo kuolemasta tai murheesta

Kiinnostaisi lukea kirja, jonka päähenkilö tietää kuolevansa pian tai on sellainen henkilö, joka on vakavasti vammautunut esimerkiksi onnettomuuden seurauksena. Taannoin kirjakaupassa tuli vastaan Paul Kalanithin Henkäys on ilmaa vain. Kirja ei ole fiktiota vaan perustuu tositapahtumiin. Sen kirjoittaja Kalanithin työskenteli neurokirurgina kunnes sai 36-vuotiaana keuhkosyöpä diagnoosin ja päätti omistautua perheelleen ja kirjoittamiselle. Syöpä eteni nopeasti ja Kalanithi kuoli 37-vuotiaana, ja kirja julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen. Kirja kertoo siitä, miltä tuntuu valmistautua omaan kuolemaansa. 

 

11. kirja, jonka on kirjoittanut naiskirjailija, mutta joka käyttää miehen nimeä pseudonyyminä (eli salanimenä)

Ensimmäinen joka tuli mieleen ja ainoa naiskirjailija, jonka tiedän käyttäneen miehen nimeä pseudonyyminä on tanskalainen Karen Blixen. Blixen on julkaissut romaaneja sekä omalla nimellään että pseudonyymillä Isak Dinesen. Kerrotaan, että hän alkoi käyttää miehen nimeä salanimenä saadakseen kirjansa varmemmin läpi kustantajalta. Blixenin romaani Eurooppalaisena Afrikassa odottaa omassa kirjahyllyssäni lukemistaan. 

12. romaani, jonka päähenkilö kuuluu sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön

Sivustolta http://www.kirjasampo.fi/fi/node/3325#.WmJLtZOFj-Y löytyi laaja lista HLBTI-kirjallisuutta. Itseäni kiinnostaisi eniten lukea trans-kertojan tarina. Yksi vahva ehdokas tästä kategoriasta on myös Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa. Romaanin kertoja ei mielestäni itse kuulu sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön vaan kyseessä omaelämäkerrallinen teos, jossa Ahava kuvaa aviomiehensä muutosta miehestä naiseksi. 

13. kirja, joka on myös näytelmä tai musikaali

Sofi Oksasen Puhdistus

14. kirja, jonka kirjoittaja kuuluu toiseen etniseen ryhmään kuin itse kuulut

Musliminaisen kirjoittama kirja kiinnostaa kovasti. Erityisesti sellainen, jossa kuvattaisiin kahden maailman välistä eroa musliminaisen silmin. Muutamana päivänä olen ollut kirjastossa opiskelemassa ja silmiini on osunut muistelma-hyllystä Malala Youzsafzain I Am Malala. Linkin takaa: http://ew.com/books/2017/02/02/muslim-authors-books/ löytyy monta muslimin kirjoittamaa kirjaa; niin fiktiota kuin non-fiktiotakin. 

15. kirja feminismistä

Anna Kontulan Tästä äiti varoitti. Chimamanda Ngozi Adichien Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä. Roxane Gayn Bad feminist.

 

 

16. mielenterveydestä kertova kirja

Tästä kategoriasta löytyy varmasti monta kiinnostavaa tietokirjaa, mutta itseäni kiinnostaa lukea pääasiassa kaunoa. Vaikkapa Pauliina Rauhalan Taivaslaulu tai Sofi Oksasen Stalinin lehmät tai Baby Jane

17. kirja, jonka olet lainannut tai jonka olet saanut lahjaksi (mutta jota et ole vielä lukenut)

Isällä on ollut tapana ostaa joka joulu lahjaksi yksi kirja, yleensä sen vuoden Finlandia-voittaja. Vuoden 2012 voittaja ja lahjakirja, Ulla-Lena Lundbergin Jää, ja vuoden 2013 voittaja ja lahjakirja, Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme, ovat jääneet molemmat lukematta. En tosin tiedä miksi. 

18. kirja, jolla on kaksi kirjoittajaa

Lars Keplerin dekkarit menisivät myös tämän promptin alle sillä kirjailijanimen takana on ruotsalainen aviopari Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril (miten avioparille voi olla sattunut melkein samat etunimet..?). Muuten ei kyllä tullut mieleen yhtäkään kirjaa, jolla olisi kaksi kirjoittajaa. 

19. kirja, joka kertoo tai jossa on läsnä jokin urheilulaji

Urheilu on kieltämättä aihe, joka ei kiinnosta minua ollenkaan. Mutta jos on pakko lukea joku urheiluun liityvä teos niin etsin käsiini jonkin huippu-urheilijan muistelmateoksen. Olisi kieltämättä kiehtovaa päästä lukemaan tositarinaa kulissien takaa siitä, millaista on omistaa elämä huippu-urheilulle. Sellaiseen elämään liittyy varmasti äärimmäistä kurinalaisuutta, harjoittelua ja mahdollisuus vakavistakin loukkaantumisista. Tuolta löytyy listausta balettitanssijoiden muistelmista: http://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Vinkit/Balettitanssijan_elamaa(262)

20. paikallisen kirjailijan kirjoittama kirja

Katriina Ranteen Miten valo putoaa. Runo-opemme Lealiisa esitteli tämän teoksen meille loppusyksyllä. Katriina Ranne on lahtelaistunut kirjailija, jonka vuonna 2017 ilmestynyttä romaania Miten valo putoaa on kuvailtu elegantiksi ja runolliseksi teokseksi, joka rinnastaa rakkauden ja fysiikan lait. 

 

21. kirja, jonka nimessä on lempivärisi

Tämän kohdan miettiminen lähti ihan siitä, että täytyi miettiä mikä on lempivärini. Ehkä tylsästi täytyy vastata, että lempivärejäni ovat musta ja valkoinen. Ehkä myös vaaleanpunainen, mutta jätetään se nyt tästä pois. Kirjaston aineistotietokannan tarkennetulla haulla löytyy montakin romaania joiden nimestä löytyy joko "musta" tai "valkoinen". Musta-kategoriasta kaikkein kiinnostavimmaksi nousi Saara Kesävuoren vuonna 2015 julkaistu dekkari Musta hevonen. Valkoinen-kategoriasta puolestaan nousi muutama nimike kiinnostavuudessaan ylitse muiden: espoolaisen kauhukirjailija Mia Vänskän Valkoinen aura (hän on kirjoittanut myös kirjan nimeltä Musta kuu, joten sekin sopisi hyvin) ja Katariina Sourin (ent. Kata Kärkkäinen) Valkoinen varjo. Hah, ja tietty syntyperäisenä lahtelaisena täytyy harkita Jare Tiihosen alias Cheekin omaelämäkerran JHT-Musta lammas lukemista. 

 

22. kirja, jonka nimessä on alliteraatio eli alkusointu

?

23. kirja aikamatkailusta

aikamatkailuun liittyviä kirjoja esim. tuolta: https://www.kirjavinkit.fi/avainsanat/aikamatkat/

24. kirja, jonka nimessä esiintyy jokin sääelementti

Hmm. Vaikkapa Harri Hertellin runokokoelma Maisema ennen sadetta

25. kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat merelle

Charlotte Roganin The Lifeboat. Löytyy omasta hyllystä ja jostain syystä tämä on jäänyt lukematta. Ostin tämän Akateemisesta kirjakaupasta keväällä 2013. Kirjaa ei ole käännetty suomen kielelle. 

26. kirja, jonka nimessä on jokin eläin

Pete Suhosen Koira joka kävi coffee shopissa. Kerrotaan olevan hersyvä veijaritarina. 

27. kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat toiselle planeetalle

Ursula L. Le Guinin Maanpakolaisten planeetta

28. kirja, jonka nimessä esiintyy laulun sanoja

?

29. kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Halloweenin aikaan (tai kirja Halloweenista)

Agatha Christien Hallowe'en Party tai Stephen Kingin Se

30. kirja, jonka henkilöhahmot ovat kaksosia

Mary Higgins Clarkin Kaksoset 

 

31. kirja, joka on mainittu toisessa kirjassa

Uuh, täytyy kaiketi valita kirja, joka mainitaan seuraavaksi jossain toisessa lukemassani kirjassa.

32. kirja, joka on napattu julkkisten lukupiiristä

Siis... julkkisten lukupiirit? Miten sellaisen lukupiirin kirjalistaansa pääsee käsiksi. Joku tietävämpi valaiskoot, please

33. klassikko lastenkirja, jota et ole lukenut

Näitä lastenkirjaklassikkoja, joita en ole lukenut on ihan hirveästi. Oikeastaan ainoa klassikko, jonka olen lukenut on C.S. Lewisin valloittava Velho ja leijona. Tästä kategoriasta lukisin varmasti ensimmäisenä Lewis Carollin Liisa ihmemaassa. Robert Louis Stevensonin Aarresaari tulisi sitten listalla toisena. 

34. vuonna 2018 julkaistu kirja

Suuret suomalaiset kustantamot, ja varmaan myös pienemmätkin, ovat tiedottaneet kevään 2018 kirjoistaan jo vuoden 2017 lopulla. Tammen kevään 2018 katalogista luen varmasti Saara Turusen Sivuhenkilön. Sivuhenkilö on Turusen kakkosromaani käsittelee taiteilijuutta ja tunnustuksen kaipuuta. Luin Turusen esikoisen, Rakkaudenhirviön, kesällä 2016 ja nautin siitä kovasti. WSOY:n kevään 2018 katalogista puolestaan ykköseksi kiinnostavuudessa nousi Laura Mannisen esikoinen Kaikki anteeksi, joka kertoo vallankäytöstä parisuhteessa. Otavan keväästä lukisin mieluiten Essi Tammimaan Isän kädestä

35. Goodreads Choice Award-voittajateos

Paula Hawkinsin Tummiin vesiin (Into the Water) voitti vuoden 2017 Goodreads Choice Awardin paras trilleri -kategorian: https://www.goodreads.com/choiceawards/best-mystery-thriller-books-2017. Hieno homma, sillä kyseinen kirja oli jo valmiiksi lukulistallani! Syksyllä 2017 lukemani Hawkinsin Nainen junassa vakuutti, ja kirjoitinkin kirjasta täällä blogissa: http://www.lily.fi/blogit/nollasta-yokkoseksi/girl-train

36. kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat sille vuosikymmenelle, jona olet syntynyt

Eli 1980-luvulle. Jokin Bret Easton Ellisin romaani. Ehkä Vetovoiman lait. Hei, nyt tulikin mieleeni, että Bret Easton Ellisin kirjat sopisivat myös tuonne antisankari-kategoriaan. 

37. kirja, joka sinun piti lukea vuonna 2017, mutta jota et lukenut

Adam Grantin Originals.

38. kirja, jolla on ruma kansi

Kääk. En mielelläni tarttuisi kirjaan, jolla on ruma kansi. No, tällaisia varmaan tulee vastaan ihan etsimättäkin. 

39. kirja, jossa esiintyy kirjakauppa tai kirjasto

Sylvia Beachin Shakespeare & Company. Shakespeare & Company on tunnettu kirjakauppa Pariisissa, jonka perusti Sylvia Beach. Hän hallinnoi kauppaa vuosina 1919-1941. Vuonna 1959 Beach julkaisi muistelmat Shakespeare & CompanyKirja julkaistiin suomennettuna 2006. 

 

 

40. lempi promptisi vuoden 2015, 2016 tai 2017 POPSUGAR-lukuhaasteesta

Vuoden 2017 reading challenge löytyy täältä: https://www.popsugar.com/love/Reading-Challenge-2017-42561300Vuoden 2017 listalta lempipromptini on "A book recommended by an author you love". NY Timesin nettiartikkelissa Erica Jong luettelee 10 kirjaa, jotka ottaisi mukaansa autiollesaarelle: https://www.nytimes.com/2015/09/11/t-magazine/my-10-favorite-books-erica-jong.html. Ensimmäisenä listalla on Doris Lessingin The Golden Notebook. Teos on suomennettu ja on nimeltään Kultainen muistikirja

En luettele tähän kymmentä advanced-tason promptia, koska luulen, että itselleni tekee tiukkaa jo näiden 40 lukeminen. Lukuhaasteen ideanahan ei tietenkään ole lukea kaikkia 40 kirjaa verenmaku suussa vaan pitää hauskaa ja auttaa laajentamaan oman lukemisen scopea.

Oli kyllä mielenkiintoista käydä läpi tämä 40 kirjan lista ja miettiä alustavasti mitä itse lukisin. Löysin tämän kautta monta uutta mielenkiintoista kirjaa, jotka ehdottomasti aion lukea tämän vuoden puolella. Raportoin haasteen edistymisestä täällä blogissa vuoden mittaan ja toivottavasti saan kokoon jonkinlaisen arvion jokaisesta lukemastani kirjasta. Stay tuned!

Teksti: Saila Lyytinen

Kuvat: Pixabay https://pixabay.com/

 

 

Ladataan...

Ladataan...

Talven mittaan päässäni on pyörinyt Sysmän kirjastonjohtajan Riitta Kuisman minulle syyskuisen kirjoitustyöpajani yhteydessä sanoma lause: "Tervetuloa uudelleen. Lyhytkin aika Villa Sarkiassa tekee hyvää sielulle". Joulukuussa katselin kaihoisasti Veeran Instagram-kuvia residenssistä. Minulla oli kalenterissa viikko vapaata tammikuussa 2018 ennen opintojen alkua, joten päätin tarttua puhelimeen ja tiedustella olisiko residenssissä sattumalta ollut vapaita huoneita. Olihan siellä. Joku ulkomaalainen kirjailija oli kaiketi perunut tulonsa, joten yläkerran pikkuhuone - ainoa, jossa en ollut vielä asunut - oli vapaana. 

Pakkasin laukkuni ja hyppäsin jälleen Sysmään vievään bussiin. Saapuessani Sysmään keskiviikkoiltana oli pimeää, mutta tunnelmani oli kotoisa. Oli jotenkin mukavaa olla jälleen ympäristössä, joka oli samalla sekä tuttu että vieras. Haettuani avaimet kirjastolta kävelin tuttua reittiä Myllymäentielle. Keittiön ikkunasta paloi valo, mutta ketään ei näkynyt. Tiesin jo etukäteen, että tammikuussa Villalla majoittui ainakin kaksi muuta henkilöä. Oleskelutilassa minua oli vastassa huumaava tuoksu, joka lähti pöydällä kukkivasta valkoisesta hyasintista. 

Huoneeni oli siis residenssin pienin makuuhuone, mutta se oli itselleni juuri sopiva. Siellä oli kaikki tarvittava: puinen työpöytä, tuoli, kapea yhdennukuttava sänky, lattialla räsymatto ja seinällä kultakehyksinen peili. Pienen ikkunan edessä oli punaruskeat verhot. Kannettuani tavarani huoneeseeni menin esittäytymään suuressa makuuhuoneessa asuvalle Juholle. Juho seisoi keskellä huonetta silmäillen lattialle levittämiään paperiarkkeja. Hieman myöhemmin Riitta toi vielä residenssin kolmanne asukkaan, berliinissä asuvan englantilaisen Benin. 

Tarkoituksenani oli siis käydä vajaan viikon aikana läpi syksyn aikana kirjoitettuja tekstejä, lukea loppuun ja tehdä harjoituksia Kultasuoni-kirjasta ja ideoida aiheita mahdollista runosarjaa varten. Tekemistä siis piisasi, mutta koska aikaa oli rajallisesti, oli oltava tehokas. Näin ainakin ajattelin. 

Villa Sarkia puuttui kuitenkin suunnitelmiini vanhan talon viisaudella. Oleskeluhuoneen pöydällä oli runokirja, jonka hajamielisesti avasin ja luin runon avaamaltani sivulta. Runo oli P. Mustapään Dolce Far Niente-niminen runo, jossa läkkiseppä ja filosofi Lindblad saa maata auringonhehkussa perhosia seuraillen ja kukkasten tuoksua hengitellen. 

Dolce far niente on italiaa, ja tarkoittaa suloista joutilaisuutta. Opin käsitteen merkityksen aikoinaan elokuvasta Eat, pray, love - Omaa tietä etsimässä. Elokuvassa Julia Roberts näyttelee eronnutta kirjailijaa Elizabeth Gilbertiä, joka lähtee vuodeksi ulkomaille - italiaan, intiaan ja indonesiaan, etsimään itseään. Tuntui kuin läkkiseppä Lindbladista kertovan runon kautta vanha huvila olisi kutsunut minut rentoutumaan ja nauttimaan olostani; viettämään suloista joutilaisuutta. Luovuus kukkii kauniin hyasintin lailla kun ei liikoja pingota. 

Seuraavat päivät kuluivatkin verkkaisesti. Tein pitkiä, yli tunnin mittaisia kävelylenkkejä, laitoin ruokaa, luin ja kirjoitin. Ensimmäisen vieraassa sängyssä nukutun yön jälkeen selkäni oli niin kipeä, että varasin ajan paikalliselle hierojalle. Ostin vuoden ensimmäiset runebergin tortut, jotka jaoin Juhon ja Benin kanssa. Melkein joka ilta lenkin jälkeen lämmitin saunan.  Nautin saunomista. Voisin saunoa vaikka kuinka kauan, mutta harmikseni en tällä hetkellä asu saunallisessa asunnossa. Tästä syystä otin tästä ylellisyydestä kaiken ilon irti. 

 

 

Hieronnan jälkeisenä aamuna olin kuin uudestisyntynyt - niskan ja hartioiden jumit, jotka olivat tuntuneet jäykkyytenä pohkeisiin saakka olivat tyystin tiessään! Tekstiä syntyi, ja uusia oivalluksia. 

Sunnuntainen kotiinpaluu päivä valkeni aurinkoisena. Heräsin ennen herätyskellon soittoa verhojen välistä sisään tunkeutuviin valon säteisiin. Siirryin nauttimaan aamupuuroni ja -kahvini alakerran sohvalle, samalle paikalle, jossa edellisenä kesänä olin lumoutunut Eeva-Liisa Mannerin runoista. Tällä kertaa seuranani oli hyllystä nappaamani Aila Meriluodon esikoisrunokokoelma Lasimaalaus, josta olen kirjoittanut aiemmin tänne blogiinkin. 

Syötyäni päätin lähteä kävelylle sillä oli täydellinen ulkoilukeli. Pakkasta oli vain muutama aste, tuulen nopeus 4m/s. Tuntui kuin Lasimaalauksen runojen kuulaus olisi hypännyt kirjan sivuilta ulos. Kaikki oli kirkasta; puut ja jäljet lumella. Ja äänet: askelten alla narskuva lumi, mailan sivallus ja tömähdys kun kiekko osui jääkiekkokaukalon laitaan. Kävellessäni huomasin kuinka pikimusta lintu tarkkaili pihamaata kuusiaidan kätköistä. Mustarastaan laulu on kaunein linnunlaulu, jonka tiedän. En ollut ennen nähnyt mustarastasta näin läheltä, vain noin metrin etäisyydeltä. Yleensä sen laulun kuulee keväisin jostain korkealta puiden latvasta. Nyt lintu oli vaiti, katsoi vain. Ja minä katsoin sitä. 

Jatkoin matkaani ohi koivujen, joiden alastomat oksat heiluivat tuulessa. Ajattelin, että jo muutaman kuukauden kuluttua nekin olisivat jälleen vihreillä silmuilla. Näin tammikuinen pakkaspäiväkin kantoi sisällään lupausta saapuvasta keväästä. 

Siinä kävellessäni ja siristellessäni silmiäni auringon paisteessa tunsin kuinka Villa Sarkian taika oli vihdoin asettunut ihon alle. Harmi, että muutaman tunnin päästä oli aika lähteä kotiin. Jatkoin silti kävelyä pieni kartta kädessäni niin että kaupungin siluetti jäi loittonevan selkäni taakse. Aurinko lämmitti kasvojani ja minä solahdin sujuvasti ulos kartalta, tuntemattomaan. 

Teksti ja kuvat: Saila Lyytinen

Ps. Tämä kirjoitus on julkaistu hieman karsittuna versiona myös Villa Sarkian omassa blogissa osoiteessa: https://villasarkia.wordpress.com/

Sieltä voi lukea myös muiden residenssin vieraiden kirjoituksia. 

Ladataan...

Ladataan...

Villa Sarkiassa on lähes mahdotonta viettää aikaa ilman että loisi uuden runotuttavuuden. Tällä kertaa tutustuin Aila Meriluodon Lasimaalaus-esikoisrunokokoelmaan. 

 

 

Kokoelman runot ovat loppusoinnullisia ja mitallisia. Monien muiden lukijoiden ohella viehätyin runojen kuulaudesta ja viehkeydestä. Ne tuntuivat sopivan juuri passelisti luettavaksi aurinkoisena pakkaspäivänä tai ainakin itse kaipaan pitkän ja tunkkaiseltakin tuntuvat kaamosajan jälkeen luettavaksi jotain ilmavaa ja raikasta. Lasimaalauksen runoja luettuani en ole yllättynyt, että Meriluoto on saanut itselleen kiltin ja eteerisen runotytön roolin; viitan jota hän omien sanojensa mukaan kantoi pitkään vastentahtoisesti. 

Ensilukeman perusteella mielirunokseni kokoelmasta nousi Kahlaajatyttö-niminen mielestäni klassisen kaunis ja yksinkertainen runo. Yksinkertaisella tarkoitan selkeää, karsittua ilmaisua; suomalaisille tuttua järvimaisemakuvastoa, jossa on mielestäni nähtävillä hiven sensuellia intiimiyttä. 

 

Kahlaajatyttö

 

Kahlasin veteen miettivin jaloin.

Katselin kauan. Nähdä aloin.

 

Ehtoo läheni aaltojen myötä

paeten jäljessä liukuvaa yötä.

 

Tyyntyi läike ja kuvasti saaret,

taivaan, rannat, kaislojen kaaret.

 

Kaiken omistin kuin vedenpinta,

kirkasta, rauhaa, hiljaisinta...

 

Katsoin sieluuni, katsoin eteen.

Solahti vieras airo veteen:

 

Mies tuli soutaen selkiä pitkin.

Kuvastin särkyi. - Aamulla itkin. 

 

Saattaa olla täysin oma mielleyhtymäni, mutta minulle tuli tästä runosta mieleen Akseli Gallen-Kallelan kansallisromanttinen Aino-triptyyki (1891), ja erityisesti teoksen toinen osa, jossa kuvataan kuinka alaston ja pitkähiuksinen Aino pakenee vedessä kahlaten puisessa soutuveneessä hamuavan Väinämöisen kouria. Gallen-Kallelan kolmiosainen öljyvärimaalaus kertoo siis Kalevalan tarinan Ainosta, Joukahaisen nuoresta sisaresta, joka luvataan Väinämöiselle vaimoksi. Tarun mukaan Aino mielummin hukuttautuu kuin ryhtyy vastentahtoisesti Väinämöisen morsioksi. Kahlaajatyttö-runossa mikään ei viittaa Kalevalan Aino-tarun kaltaiseen traagiseen loppuun, emmehän tiedä itkeekö runon minä-puhuja ilosta vai surusta, mutta ehkä juuri romanttinen luonto- ja vesiaiheinen sanasto/kuvasto yhdistää näitä kahta teosta. Mene ja tiedä. 

Lasimaalauksen luettuani aloin tutustua lähemmin myös Aila Meriluodon henkilöhahmoon ja hänen muuhun tuotantoonsa sen perusteella mitä löysin netistä. Aila Meriluoto syntyi Pieksämäellä tammikuussa vuonna 1924. Ailan isä oli rehtori ja äiti saksan kielen lehtori. Eräässä Ylen Elävän arkiston artikkelissa (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/12/20/aila-meriluoto-runoilija-ja-vahan-muusakin) hän itse kuvailee keskiluokkaista kasvuympäristöään ahdasmieliseksi.
 
Aila oli kova tyttö lukemaan ja hänen mielikirjojaan nuorena olivat Montgomeryn Runotyttö-sarja ja Saima Harmajan runot. Hän kirjoittikin ensimmäiset runonsa jo 5-vuotiaana. Hänen nuoruuden ajan runojaan on julkaistu mm. Nuori Voima-lehdessä. 

 

Meriluoto valmistui ylioppilaaksi vuonna 1943 ja opiskeli sen jälkeen Helsingin yliopistossa mm. estetiikkaa, kirjallisuutta ja taidehistoriaa. Kolme vuotta ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen vuonna 1946 julkaistiin Meriluodon debyyttirunokokoelma Lasimaalaus, joka sai kriitikoilta ja lukijoilta lämpimän vastaanoton. Meriluoto oli Lasimaalauksen ilmestyessä 22-vuotias. Lasimaalauksen on sanottu olevan yksi kaikkien aikojen suosituimpia suomalaisia runokokoelmia. 

Meriluoto opiskeli vähän aikaa Zurichin yliopistossa Sveitsissä, jossa tutustui itävaltalaisen Rainer Maria Rilken tuotantoon. Meriluoto pitää Rilkeä esikuvanaan ja sanotaan, että Rilken vaikutus on nähtävissä Lasimaalaus-teoksessa.

Vuonna 1948 Meriluoto avioitui tamperelaisen kirjailijan Lauri Viidan kanssa. Pariskunnan liittoa kuvaillaan myrskyisäksi, ja se päättyikin eroon kahdeksan vuoden jälkeen. Liiton aikana Meriluodolle ja Viidalle syntyi neljä lasta. Myöhemmin vuonna 1962 Meriluoto muutti lapsineen Ruotsiin, josta palasi jälleen Suomeen 1974. Meriluoto solmi uuden liiton professori Jouko Paakkasen kanssa. Hän jäi leskeksi vuonna 2004.

Lasimaalauksen lisäksi Meriluoto on julkaissut romaaneja, lasten- ja nuorten kirjoja, elämäkerrallisia teoksia ja lukuisia muita runokokoelmia, joista tuorein Tämä täyteys, tämä paino ilmestyi WSOY:n kustantamana vuonna 2011. 

Vuonna 2010 ilmestyi Meriluodon elämäkertakirja Lasinkirkas, hullunrohkea Panu Rajalan kirjoittamana. Samana vuonna ilmestyi myös elämäkerrallinen teos Tältä kohtaa - Päiväkirjat vuosilta 1975-2004, jossa Meriluoto kuvaa mm. vanhenemista ja suhdettaan Jouko Paakkaseen. 

Saattaa johtua Suomen 100-vuotiajuhlavuodesta, että olen viime aikoina kiinnostunut yhä enenevässä määrin suomalaisesta taiteesta; niin kuva- kuin sanataiteestakin. Täytynee jatkaa tätä hyvin alkanutta tutkimustyötä. 

 

Teksti: Saila Lyytinen

Kuva: Saila Lyytinen

Ladataan...

Pages