Ladataan...

Totean vain sen mitä varmasti moni muukin ajattelee näinä päivinä:

ON KUUMA! Siis seriously, on _todella_ kuuma. 

Tänään sohvalla kirjaa lukien lippis ja aurinkolasit päässä totesin, että mun täytyisi päästä pienelle kesä-/lepo-/hermolomalle Hamptonsiin. Sinnehän kaikki rikkaat ja kuuluisat - ja kai vähän kaikki muutkin - newyorkilaiset lähtevät karkuun kaupungin tukahduttavan kuumia helteitä. Näin olen oppinut ainakin suosikkisarjoistani Sinkkuelämästä ja The Affairista. (Ah, The Affair, olen suunnitellut ylitsepursuavan hehkutustekstin kirjoittamista kyseisestä sarjasta blogiin, mutta en ole saanut aikaiseksi. Vielä!)

Luin siis tänään kirjaa sisällä sen vuoksi, että parvekkeella alkoi olla liian tukalaa istua. Keskustassa asuessa on kesäisin se huono puoli että sen lisäksi että on kuumaa, on myös meluisaa. Mopopojat (tai tytöt, tai muunsukupuoliset) päristelee yhtenään menemään tuolla alhaalla kadulla, ruokakaupan oven pieleen odottamaan jätetty koira haukkuu kuin syötävä, liikennevalot piipittävät, lokit kirkuvat... 

Sadatellessani mielessäni hellettä alkoi päässäni soida laulun sanat: "polttaa kesäkatu miestä, kosteaa höyryä nousee tiestä..." Täytyi heti kuunnella Dannyn Kesäkatu pariinkin otteeseen. Ja olenhan tänään kuunnellut muutakin musiikkia, nimittäin - OMG - Scandinavian Music Group on vihdoin julkaissut uuden singlen. Oli jo aikakin sillä SMG:n viimeisin albumi Baabel julkaistiin jo kolme vuotta sitten. Uuden sinkun nimi on Mua ei saa muuttumaan, ja kuuntelin senkin useaan otteeseen heti tiedon saatuani. 

Hesarin nettiartikkeli (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005693905.html) tiesi kertoa, että biisi syntyi Vain elämää-sarjan jälkimainingeissa helmikuussa. Artikkelin luettuani havahduin: ainiin, Dannya ja Terhi Kokkostahan yhdistää se, että he molemmat olivat mukana Vain elämää-sarjan kahdeksannella tuotantokaudella. Olen tänä keväänä katsellut Vain elämää'tä ensimmäisen kerran elämässäni ja ainoastaan siitä syystä, että Terhi on siinä mukana. 

Vain elämää tulee muuten 40 minuutin päästä telkkarista, joten täytyykin tästä lähteä. On kuulema viimeinen jakso, jossa Terhi on mukana.

Bye!

Ladataan...

Ladataan...

 

Viime vuoden lokakuussa kerroin fanittavani M-nimistä artistia, ja jaoin Tehtaantyttö-biisin musavideon täällä blogissa: http://www.lily.fi/blogit/nollasta-yokkoseksi/ala-huoli-olet-niin-nuori 

Jutun lopussa on myös video helmikuussa ilmestyneestä Miljoonatalon lapset-biisistä, joka ei ole mukana vuonna 2017 ilmestyneessä Tehtaantyttö-debyyttialbumilla. 

M:n laulajan, säveltäjän ja sanoittajan Minja Kosken herkkä ja omintakeinen ääni ja tuottaja Miikka Ahlmanin mystiset äänimaisemat vakuuttivat ainakin minut samantien. Kuuntelin Tehtaantyttöä, Kuolleen naisen maalauksia, Siltoja ja Lampea Youtubesta tolkuttoman paljon, ja kävin kuuntelemassa Tehtaantyttö-albumia kirjaston musiikkiosaston kuuntelunurkkauksessa (tämä siitä syystä, että vaikka haluaisin lunastaa albumin omakseni, esteenä on tällä hetkellä se, ettei mulla ole sen kuuntelemiseen soveltuvia välineitä kotona. Edes läppärissä ei ole enää levyasemaa. Onneksi kirjasto on ihan vieressä ja siellä on hyvät laitteet joista kuunneltuna musiikki kuulostaa aivan toiselta kuin läppärin kaiuttimista!).

Lisäsyy M:n fanittamiseen on se, että se on paikallinen projekti. Minja Koski on kotoisin Kuhmosta, asunut Lahdessa jo 15 vuotta, ja tullut lahtelaisille tunnetuksi mm. teatteri Vanha Jukon näyttelijänä. Ennen M:ää Koskella oli yhtye nimeltä Minja Maarika & Madonluvut, ja sen lopettamisen jälkeen hän aloitti M:n omana taiteellisena projektinaan. 

"M on tavallaan alter egoni. Se olen minä autenttisimmillani."

- Minja Koski

 

 

Albumilla ja livekokoonpanoissakin kitaraa soittaa Jussi-Pekka Parviainen. Jussi on syntyperäinen lahtelainen, vaikka asuneekin tällä hetkellä Helsingissä. Jussi on itselleni tuttu jo yhteisiltä rippikoulu- ja lukioajoilta. Albumilla ja livekokoonpanoissa kuullaan Minjan ja Jussin lisäksi basisti Simo Saukkolaa ja Aleksi Kaufmannia, joka soittaa levyllä selloa sekä livekokoonpanossa koskettimia. Minja säveltää ja sanoittaa biisit itse. Lopullisen muotonsa sovituksineen biisit saavat yhteistyössä tuottaja Miikka Ahlmanin kanssa, joka on myös mukana livekokoonpanossa. 

Melodioiden lisäksi Tehtaantyttö-albumin lyriikat sävähdyttävät, ja sainkin kunnian haastatella Koskea hänen kirjoitusprosessistaan ja biisien tekemisestä ylipäätään.

Olkaahan hyvät: 

1. Millainen on kirjoitusprosessisi?

Useimmiten se lähtee liikkeelle jostain havainnosta, tapahtumasta, muistosta tai unesta. Yleensä mieleen tulee joku lause, jota lähden seuraamaan. Melodiakin tulee monesti jo mukaan tässä vaiheessa. Suhtaudun kappaleeseen luonnoksena, jota lähden viemään eteenpäin. Joskus teksti on valmis lähes sellaisenaan, joskus taas muhittelen sitä pitkään ennen kuin se löytää oikean muotonsa. Joskus on myös sellaisia hetkiä, jolloin kappale syntyy siltä istumalta, eli sormet vie ja laulua pukkaa sanoineen. Sävellän yleensä siis apuvälineenä piano. Niin syntyneet laulut ovat harvemmassa, mutta sitäkin tervetulleempia. Olen tehnyt lauluja myös teatterin tarpeisiin jolloin kirjoitan aihe, henkilöhahmo tai tunnelma edellä. 

2. Kirjoitatko muita tekstityyppejä kuin lyriikkaa?

Olen kirjoittanut kaksi lastennäytelmää. Niissäkin musiikilla on ollut suuri rooli. Kirjoitan myös runoja, nykyään tosin vähemmän. Innostus kirjoittamiseen lähti liikkeelle niistä, mutta jossain vaiheessa runo alkoi muuttua laululyriikaksi. 

 

 

 

3. Onko sinulla innoittajia tai esikuvia?

Paljonkin! Etenkin nuorempana ihailun kohteita oli monta, muun muassa Tenavatähdet. Nauhoitin jokaisen jakson ja osasin laulut ulkoa. Ihailin monia artisteja ja bändejä, mutta Björkiä niin paljon, että yksi huoneeni seinistä oli vuorattu hänen kuvillaan. Lähimmät esikuvat ja innoittajat löytyivät ja löytyvät vielä edelleenkin omasta perheestäni.

4. Kenelle kirjoitat ja sävellät biisejä?

Itselleni niitä teen, toki toivoen, että joku toinenkin niistä jotain tarttumapintaa löytäisi. 

5. Mistä tietää, että jostain biisistä tulee hitti? Vai tietääkö sitä?

Biisiä tehdessäni en ajattele sitä tuleeko siitä mahdollinen hitti. Lähtökohtani musiikin tekemiseen ovat puhtaasti taiteelliset. Saan elantoni suurimmaksi osaksi muulla kuin musiikilla, joten biisejä tehdessä ei tarvitse ajatella rahaa. 

6. Miten luomisprosessi eroaa jos tekee biisiä itselle vs. tilaustyönä toiselle?

En ole kirjoittanut biisejä muille, mutta joitakin laulutekstejä olen muutamille säveltäjille kirjoittanut. Oli tajuttoman hauskaa kuulla, miten säveltäjät tekstejäni käsittelivät. Esimerkiksi tekstin rytmi saattoi olla aivan toinen, miten sen itse kirjoittaessa olin ajatellut. 

7. Koetko ikinä luomislukkoa? Mitä silloin teet?

Välillä koen. Erityisesti kiireen tuntu tekee sen. Onneksi minulla on koira, joka vie minua kävelylle, jossa usein rauhoitun. Monesti silloin luovuuskin pääsee valloilleen. Luomislukkoon auttaa joskus se, että säveltää jonkun toisen tekstejä. Niin voi löytää jotain uutta ja päästä taas eteenpäin omienkin tekstien kanssa. 

 

 

8. Jos musiikkisi olisi henkilö, millainen hän olisi? 

M on tavallaan alter egoni. Se olen minä autenttisimmillani. 

 

"anna mulle vielä uusia kuvia

iloja, tuoreuden tuntua

peilikirkkaita vesiä

niin tyyniä et uskaltaa pärskiä

anna mulle vielä uusia kertoja

murheita, toisia kohteita

kahleista kasvava maa

niin puhdas että tahria saa"

 

9. Mikä inspiroi sinua elämässä juuri nyt?

Uuden albumin työstäminen! Levyn tekeminen on mielenkiintoinen matka. Siinä tulee palattua jokaisen laulun syntyhistoriaan, koska niitä tulee väkisinkin tarkasteltua uudestaan myös kokonaisuuteen peilaten. Olen siinä mielessä vanhanaikainen, että haluan tehdä albumeista kokonaisia teoksia. Toinen juttu mikä inspiroi on tieto siitä, että pääsen kohta aloittamaan harjoitukset ohjaaja, koreografi Ari Nummisen ja muun hienon työryhmän kanssa teoksessa Sunnuntai! Sitä esitetään syksyllä Teatteri Telakalla Tampereella sekä Teatteri Vanha Jukossa Lahdessa. 

10. Mitä muuta tykkäät tehdä laulujen säveltämisen lisäksi?

Ulkoilla koiran kanssa, tanssia kun siihen siunautuu mahdollisuus, kuunnella podcasteja ja hyviä puheohjelmia, tehdä ruokaa, katsoa hyviä leffoja ja sarjoja. 

11. Mikä on lempipaikkasi Lahdessa?

Tipalan lenkkipolku, Torvi, Kino Iiris ja tietty Juko. 

Ja viimeinen (bonus)kysymys.

12. Asuuko tehtaantyttö miljoonatalossa?

Joo! Mistä arvasit?

 

 
 
M:n uusi sinkku ilmestyy 30.5.!

 

Teksti: Saila Lyytinen

Kuvat: virallisia promokuvia http://m-official.fi/kuvat/

 

Ladataan...

Ladataan...

 

Sinä teet työsi, hoidat jokapäiväiset askareesi

ja samalla minä teen työni

sinussa:

        Minun työni on

        olemista ja ihailua, ihastumista

        tähän jokapäiväiseen ihmeeseen

 

                      ho hoi siellä! lasten ääni kiirii kilpaa kevätlintujen kanssa

                      samasta lähteestä saavat valonsa linnut ja lapset.

 

Minun olemiseni on 

valoa ja avaruutta, koivun kalpea kylki ja alastomat oksat

riippuvat, kylpevät

valossa

 

Tuolla kuusikolmikko kurkottaa korkealle pilvettömään sineen,

symmetrinen ruskea lehti tuulessa

kieppuu

 

Leikkikenttä tyhjenee,

on aivan hiljaista.

Vain linnunlaulu ja ystävällisten puiden varjot

seuranani

 

leikkikentän laidalla. 

 

 

 

Tuoreille ylioppilaille (ja muille valmistuville, kesää odottaville)

Tälle paikalle

heinien sekaan humisevien puiden suojaan

kutsun kaikki ystäväni

 

Täällä voimme oikoa talven jäljiltä kankeita jäseniämme,

maata sammalmättäällä, juopua kesäsateesta,

pulikoida kirkkaissa lähteissä:

                                                                    otsamme kirkkaat kuin vedet

 

Taivaanlinnut ovat tervetulleita tänne

keikkumaan notkeille oksille

ihan huvin vuoksi vain.

 

Riisumme leninkimme, juhlapukumme

annamme auringon meitä suudella,

 

ylioppilaslakit jättää naulaan,

työmme on nyt ohi.

 

Olemme vapaita ja oi,

miten nuoria ja kauniita me olemme. 

 

Kivaa kevättä kaikille. Kohta se on jo täällä, kesä nimittäin!

 

Runot: Saila Lyytinen

Kuvat: pixabay

Ladataan...