Ladataan...

Heippa!

Nyt on tulossa juttu, josta olen henkilökohtaisesti erittäin innoissani! (toki olen innoissani kaikista julkaisemistani blogikirjoituksista, koska kirjoitan tätä pääasiassa itselleni, ja vain itseäni kiinnostavista asioista). Haastattelin sähköpostin välityksellä Maijua, jonka tapasin pikaisesti keväällä entisen opiskelijatoverini Annan syntymäpäivillä. Syy, miksi olen tästä jutusta hyvin innoissani on se, että se sisältää paljon itseäni kiinnostavaa tietoa - Maijulla näet on hyvin paljon yhteisiä mielenkiinnonkohteita kuin minulla ja hän on monien mutkien kautta päätynyt opiskelemaan "tutkintoa", jota itsekin tavoittelen kiilto silmissäni. Toivottavasti joku sellainen eksyy lukemaan tätä, joka saa myös tästä itselleen uutta informaatiota. Haastattelu sisältää myös hyviä pointteja kirjoittamisesta. 

                                                                                                ***

1. Hei, kuka olet, mistä tulet ja mitä teet?

 

Olen Maiju - runotyttö ja rämäpää. Elämääni aloittelin Seinäjoen lakeuksilla, mistä sittemmin ponkaisin Jyväskylän ja maailman mutkien kautta Tampereelle. Teen asioita, joista ilostun. Lähinnä luen ja leikin. Usein reissaan tai vähintään haaveilen uusista seikkailuista. Olen juuri aloittamassa uutta työtä, joten pian kulutan päiviäni myös nuoriso-ohjaajana kulttuurisen nuorisotyön parissa - työhöni kuuluu muun muassa erilaisten ryhmien ohjaamista sekä leirien, retkien ja tapahtumien järjestämistä. 

 

2. Mitä kaikkea olet opiskellut ja missä?

 

Lukion jälkeen aloitin yrittäjyysopinnot Tiimiakatemialla, Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Koulu oli ihana! Mutta ei kuitenkaan minun juttuni juuri siinä elämänvaiheessa. Jätin tuon opinahjon kesken ja siirryin Jyväskylän yliopistoon lukemaan suomen kieltä. Sivuaineina luin puheviestintää, kirjallisuutta, luovaa kirjoittamista, draamakasvatusta ja opettajan pedagogisia opintoja - aikeenani oli valmistua äidinkielen opettajaksi. Kävin myös Erasmus-vaihdossa Espanjassa opiskelemassa kirjallisuutta, kieliä ja pedagogiikkaa. 

Muutamien opettajan sijaisuuksien jälkeen totesin, ettei opettajuus ole minun haaveeni, vaan vain "ihan ok" ajatus. Tähän en halunnut tyytyä ja siksi tein taas uusia ratkaisuja ja jätin opeopinnot takavasemmalle. Valmistuin humanististen tieteiden kandidatiksi vielä suomen kielen puolelta, mutta maisterivaiheessa vaihdoin pääaineekseni kirjallisuuden - tarkemmin sanottuna hakeuduin kirjoittamisen maisterilinjalle. Sieltä valmistuin filosofian maisteriksi viime kesäkuussa.

Jossain vaiheessa maisterintutkintoni ollessa vielä kesken tein pienen syrjähypyn yliopistosta ammattikorkeakoulun puolelle. Opiskelin itselleni yhteisöpedagogin paperit Humanistisesta ammattikorkeakoulusta - kaipasin jotain konkreettistä teoriapainoitteisten yliopisto-opintojen rinnalle. 

Näiden opintopolkujen jälkeen voisi kuvitella, ettei koulunpenkki enää kovasti houkuttelisi, mutta minä, sydämeltäni ikuinen opiskelija, en tietenkään malttanut vielä heittää hyvästejä. Tällä hetkellä minulla on kesken kirjallisuusterapiaohjaajan opinnot, jotka saan päätökseen vielä tämän vuoden puolella. Kyseessä on Eino Roiha -instituutin täydennyskoulutus nimeltä Sanallistaminen luovuusterapioissa, ja se on ollut tähän mennessä aivan huikea kokemus! 

 

 

3. Kertoisitko yleisesti mitä kirjallisuusterapeutti tekee ja missä työskentelee?

 
Aloitan nimikkeiden selventämisellä, sillä näissä näkee ja kuulee paljon sekaannuksia. Opiskelen siis kirjallisuusterapiaohjaajaksi. En ole eikä minusta tällä koulutuksella tule terapeuttia. Kirjallisuusterapeutti on henkilö, joka on suorittanut kirjallisuusterapiaohjaajakoulutuksen lisäksi myös psykoterapeutin opinnot. Kirjallisuusterapiaan liittyviä nimikkeitä ei kuitenkaan ole suojattu, joten periaatteessa kuka hyvänsä voi kutsua itseään kirjallisuusterapeutiksi - silloin ei kuitenkaan toimita eettisesti kovin fiksusti eikä vahvisteta kirjallisuusterapian asemaa muiden luovuusterapioiden joukossa.
 
Kirjallisuusterapiaohjaaja voi ohjata niin kutsuttuja terapeuttisia kasvuryhmiä, mutta varsinaista terapiaa nämä ryhmät eivät ole (joskin ryhmillä voi olla hyvinkin paljon terapeuttisia vaikutuksia). Kirjallisuusterapeuttisia kasvuryhmiä toimii useissa erilaisissa ympäristöissä: sairaaloissa, kirjastoissa, kansalaisopistoissa, seurakunnissa, palvelutaloissa... Kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä hyödyntävätkin monet eri alojen ammattilaiset työssään, muun muassa psykoterapeutit, opettajat, kirjastonhoitajat, sanataideohjaajat, sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset, työnohjaajat ja niin edelleen.
 
Yleensä kirjallisuusterapia on nimenomaan ryhmämuotoista, ja vuorovaikutuksella on prosessissa iso rooli. Myös yksilötyöskentely on kuitenkin mahdollista. Usein työtä tehdään työparin kanssa, jolloin toinen ryhmän ohjaajista voi olla vaikkapa psykoterapeutti, sairaanhoitaja tai nuorisotyöntekijä ja toinen kirjallisuusterapiaohjaaja. Kirjallisuusterapeuttisten menetelmien avulla voidaan esimerkiksi lisätä itsetuntemusta ja itsetuntoa, kokea voimaantumista, selkiyttää muistoja, tunteita ja ajatuksia, saada oivalluksia ja löytää merkityksiä, vahvistaa vuorovaikutustaitoja ja selviytymiskeinoja. Itse olen käyttänyt kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä nuorten ja nuorten aikuisten parissa esimerkiksi tulevaisuuden suunnittelun työkaluna, omien vahvuuksien löytämisen apuna sekä ryhmäyttämismenetelmänä.
 
 
4. Mitä luovuus ja kirjoittaminen sinulle merkitsee? Kirjoitatko itse ja jos niin millaisia tekstejä?
 
 
Luovuus on minulle haasteellinen käsite. Mielessäni ei ole täysin kirkkaana vielä, mitä siitä ajatella tai miten sen määrittelisi. En ole koskaan kokenut itseäni erityisen luovaksi, vaikka saankin sellaisen luonnehdinnan itsestäni usein kuulla. Ehkä kyse on siitä, että mielestäni kaikki ihmiset ovat omalla tavallaan luovia: toinen ei ole toista luovempi, vaan jokainen luo eri tavoin. Toisinaan omalle luovuudelle sopivat puitteet ja välineet vaativat vähän enemmän etsintää, jolloin ihminen saattaa ajatella, ettei hänessä ole luovuutta. Tällaisiin ajatuksiin törmään usein nuorten parissa, ja yritänkin parhaani mukaan saada heidät toisiin aatoksiin ja auttaa oman luovuuden löytämisessä.
 
Teen kirjoittamalla kaikkea. Ajattelen, suunnittelen ja taiteilen kynä kädessä. Kirjoittaminen on minulle terapiaa ja leikkiä, mutta myös opiskelua ja työtä. Koen kirjoittamisen niin äärimmäisen monipuolisena ja laajana asiana, että on vaikea yksiselitteisesti kertoa, mitä kaikkea se minulle merkitsee. Kirjoittaminen on arkipäiväistä, juhlavaa, syvää, kevyttä, koskettavaa ja vitsikästä. Ajattelen myös, että kirjoittaa voi kuka vain, kirjoittaminen on mahtava työväline todella monenlaisten asioiden käsittelyyn. Ei tarvitse olla taitava ja omaperäinen sanankäyttäjä tai tarkka tekstinhuoltaja tai edes erityisesti nauttia kirjoittamisesta, että voi ottaa kirjoittamisen osaksi omaa työkalupakkiaan ja saada siitä iloa ja hyötyä irti.
 
Kirjoittaminen on ollut minun juttuni aina. Kirjoitan paljon ja kaikenlaista, esimerkiksi päivittäin päiväkirjaa. Jos ajatellaan kaunokirjallisia tekstejä, niin lyhyet runot ovat minulle läheisin tekstimuoto. Lisäksi olen kirjoittanut muutamia näytelmätekstejä. Päässä pyörii jatkuvasti sata ja yksi ideaa ja ajatusta teksteille, kun vain löytäisi niiden toteuttamiseen enemmän aikaa!

 

5. Millaisia kirjallisuusterapiaohjaaja-opinnot olivat käytännössä?

 
Opinnot ovat siis täydennyskoulutusta, ja tehdään työn ohessa. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä on joka kuukausi yhden viikonlopun verran lähiopetusta, ja lisäksi joitakin itsenäisiä tehtäviä. Opintokokonaisuus kestää vuoden verran, se on laajuudeltaan 30 opintopistettä ja siihen sisältyy myös harjoittelu sekä lopputyö, joita itse tällä hetkellä aloittelen. Koulutus on maksullinen. Opintoihini kuuluu kirjallisuusterapian lisäksi katsauksia myös muihin luovuusterapioihin, kuten musiikki- ja valokuvaterapiaan. Keskiössä on kirjallisuusterapia, johon näitä muita luovia menetelmiä yhdistetään - tästä syystä kokonaisuuden nimi on Sanallistaminen luovuusterapioissa.
 
Lähiopetuspäivät koostuvat luennoista, harjoituksista, keskusteluista ja vierailijoista. Toisinaan käymme itse vierailuilla, esimerkiksi taidemuseossa. Jokaisella kokoontumiskerralla pääsemme kokeilemaan itse myös käytännössä kirjallisuusterapeuttisia harjoituksia. Opettajamme vinkkaavat usein meille lisämateriaalista ja tuovat joka kerta tapaamisen teemaan sopivaa kirjallisuutta mukanaan. Näihin teoksiin voimme tutustua tauoilla tai jopa lainata iltalukemiseksi. Ryhmä on pieni ja opetus lempeää ja asiantuntevaa. Meillä on ryhmässä todella lämmin ja luottamuksellinen ilmapiiri.
 
Olemme käsitelleet eri jaksoilla muun muassa kirjallisuusterapian historiaa, satujen ja tarinoiden, unien sekä päiväkirjan terapeuttista käyttöä ja merkitystä, erilaisia kirjallisuusterapeuttisia ryhmiä (esim. lapsiryhmät, sururyhmät), kirjallisuusterapiaa mielenterveystyössä, sarjakuvaa ja räppiä terapiamenetelminä, kirjallisuusterapeuttisen aineiston valintaa ja niin edelleen. Koulutus on todella monipuolinen! Toki monista aiheista ehditään vain raapaisemaan pintaa, mutta usein kun kiinnostus on herätetty ja lisämateriaalia esitelty, alkaa armoton kirjojen ahminta kotona. Koulutus ei ainoastaan anna inspiraatiota ja uusia taitoja omaan työhön, vaan myös työkaluja oman itsetuntemuksen lisäämiseen. Opintojen kuluessa olenkin oppinut luovuusterapioiden lisäksi kosolti uutta myös itsestäni!
 
Kuva: Pixabay

 

 

Ladataan...

Ladataan...

 

Viime vuoden lokakuussa kerroin fanittavani M-nimistä artistia, ja jaoin Tehtaantyttö-biisin musavideon täällä blogissa: http://www.lily.fi/blogit/nollasta-yokkoseksi/ala-huoli-olet-niin-nuori 

Jutun lopussa on myös video helmikuussa ilmestyneestä Miljoonatalon lapset-biisistä, joka ei ole mukana vuonna 2017 ilmestyneessä Tehtaantyttö-debyyttialbumilla. 

M:n laulajan, säveltäjän ja sanoittajan Minja Kosken herkkä ja omintakeinen ääni ja tuottaja Miikka Ahlmanin mystiset äänimaisemat vakuuttivat ainakin minut samantien. Kuuntelin Tehtaantyttöä, Kuolleen naisen maalauksia, Siltoja ja Lampea Youtubesta tolkuttoman paljon, ja kävin kuuntelemassa Tehtaantyttö-albumia kirjaston musiikkiosaston kuuntelunurkkauksessa (tämä siitä syystä, että vaikka haluaisin lunastaa albumin omakseni, esteenä on tällä hetkellä se, ettei mulla ole sen kuuntelemiseen soveltuvia välineitä kotona. Edes läppärissä ei ole enää levyasemaa. Onneksi kirjasto on ihan vieressä ja siellä on hyvät laitteet joista kuunneltuna musiikki kuulostaa aivan toiselta kuin läppärin kaiuttimista!).

Lisäsyy M:n fanittamiseen on se, että se on paikallinen projekti. Minja Koski on kotoisin Kuhmosta, asunut Lahdessa jo 15 vuotta, ja tullut lahtelaisille tunnetuksi mm. teatteri Vanha Jukon näyttelijänä. Ennen M:ää Koskella oli yhtye nimeltä Minja Maarika & Madonluvut, ja sen lopettamisen jälkeen hän aloitti M:n omana taiteellisena projektinaan. 

"M on tavallaan alter egoni. Se olen minä autenttisimmillani."

- Minja Koski

 

 

Albumilla ja livekokoonpanoissakin kitaraa soittaa Jussi-Pekka Parviainen. Jussi on syntyperäinen lahtelainen, vaikka asuneekin tällä hetkellä Helsingissä. Jussi on itselleni tuttu jo yhteisiltä rippikoulu- ja lukioajoilta. Albumilla ja livekokoonpanoissa kuullaan Minjan ja Jussin lisäksi basisti Simo Saukkolaa ja Aleksi Kaufmannia, joka soittaa levyllä selloa sekä livekokoonpanossa koskettimia. Minja säveltää ja sanoittaa biisit itse. Lopullisen muotonsa sovituksineen biisit saavat yhteistyössä tuottaja Miikka Ahlmanin kanssa, joka on myös mukana livekokoonpanossa. 

Melodioiden lisäksi Tehtaantyttö-albumin lyriikat sävähdyttävät, ja sainkin kunnian haastatella Koskea hänen kirjoitusprosessistaan ja biisien tekemisestä ylipäätään.

Olkaahan hyvät: 

1. Millainen on kirjoitusprosessisi?

Useimmiten se lähtee liikkeelle jostain havainnosta, tapahtumasta, muistosta tai unesta. Yleensä mieleen tulee joku lause, jota lähden seuraamaan. Melodiakin tulee monesti jo mukaan tässä vaiheessa. Suhtaudun kappaleeseen luonnoksena, jota lähden viemään eteenpäin. Joskus teksti on valmis lähes sellaisenaan, joskus taas muhittelen sitä pitkään ennen kuin se löytää oikean muotonsa. Joskus on myös sellaisia hetkiä, jolloin kappale syntyy siltä istumalta, eli sormet vie ja laulua pukkaa sanoineen. Sävellän yleensä siis apuvälineenä piano. Niin syntyneet laulut ovat harvemmassa, mutta sitäkin tervetulleempia. Olen tehnyt lauluja myös teatterin tarpeisiin jolloin kirjoitan aihe, henkilöhahmo tai tunnelma edellä. 

2. Kirjoitatko muita tekstityyppejä kuin lyriikkaa?

Olen kirjoittanut kaksi lastennäytelmää. Niissäkin musiikilla on ollut suuri rooli. Kirjoitan myös runoja, nykyään tosin vähemmän. Innostus kirjoittamiseen lähti liikkeelle niistä, mutta jossain vaiheessa runo alkoi muuttua laululyriikaksi. 

 

 

 

3. Onko sinulla innoittajia tai esikuvia?

Paljonkin! Etenkin nuorempana ihailun kohteita oli monta, muun muassa Tenavatähdet. Nauhoitin jokaisen jakson ja osasin laulut ulkoa. Ihailin monia artisteja ja bändejä, mutta Björkiä niin paljon, että yksi huoneeni seinistä oli vuorattu hänen kuvillaan. Lähimmät esikuvat ja innoittajat löytyivät ja löytyvät vielä edelleenkin omasta perheestäni.

4. Kenelle kirjoitat ja sävellät biisejä?

Itselleni niitä teen, toki toivoen, että joku toinenkin niistä jotain tarttumapintaa löytäisi. 

5. Mistä tietää, että jostain biisistä tulee hitti? Vai tietääkö sitä?

Biisiä tehdessäni en ajattele sitä tuleeko siitä mahdollinen hitti. Lähtökohtani musiikin tekemiseen ovat puhtaasti taiteelliset. Saan elantoni suurimmaksi osaksi muulla kuin musiikilla, joten biisejä tehdessä ei tarvitse ajatella rahaa. 

6. Miten luomisprosessi eroaa jos tekee biisiä itselle vs. tilaustyönä toiselle?

En ole kirjoittanut biisejä muille, mutta joitakin laulutekstejä olen muutamille säveltäjille kirjoittanut. Oli tajuttoman hauskaa kuulla, miten säveltäjät tekstejäni käsittelivät. Esimerkiksi tekstin rytmi saattoi olla aivan toinen, miten sen itse kirjoittaessa olin ajatellut. 

7. Koetko ikinä luomislukkoa? Mitä silloin teet?

Välillä koen. Erityisesti kiireen tuntu tekee sen. Onneksi minulla on koira, joka vie minua kävelylle, jossa usein rauhoitun. Monesti silloin luovuuskin pääsee valloilleen. Luomislukkoon auttaa joskus se, että säveltää jonkun toisen tekstejä. Niin voi löytää jotain uutta ja päästä taas eteenpäin omienkin tekstien kanssa. 

 

 

8. Jos musiikkisi olisi henkilö, millainen hän olisi? 

M on tavallaan alter egoni. Se olen minä autenttisimmillani. 

 

"anna mulle vielä uusia kuvia

iloja, tuoreuden tuntua

peilikirkkaita vesiä

niin tyyniä et uskaltaa pärskiä

anna mulle vielä uusia kertoja

murheita, toisia kohteita

kahleista kasvava maa

niin puhdas että tahria saa"

 

9. Mikä inspiroi sinua elämässä juuri nyt?

Uuden albumin työstäminen! Levyn tekeminen on mielenkiintoinen matka. Siinä tulee palattua jokaisen laulun syntyhistoriaan, koska niitä tulee väkisinkin tarkasteltua uudestaan myös kokonaisuuteen peilaten. Olen siinä mielessä vanhanaikainen, että haluan tehdä albumeista kokonaisia teoksia. Toinen juttu mikä inspiroi on tieto siitä, että pääsen kohta aloittamaan harjoitukset ohjaaja, koreografi Ari Nummisen ja muun hienon työryhmän kanssa teoksessa Sunnuntai! Sitä esitetään syksyllä Teatteri Telakalla Tampereella sekä Teatteri Vanha Jukossa Lahdessa. 

10. Mitä muuta tykkäät tehdä laulujen säveltämisen lisäksi?

Ulkoilla koiran kanssa, tanssia kun siihen siunautuu mahdollisuus, kuunnella podcasteja ja hyviä puheohjelmia, tehdä ruokaa, katsoa hyviä leffoja ja sarjoja. 

11. Mikä on lempipaikkasi Lahdessa?

Tipalan lenkkipolku, Torvi, Kino Iiris ja tietty Juko. 

Ja viimeinen (bonus)kysymys.

12. Asuuko tehtaantyttö miljoonatalossa?

Joo! Mistä arvasit?

 

 
 
M:n uusi sinkku ilmestyy 30.5.!

 

Teksti: Saila Lyytinen

Kuvat: virallisia promokuvia http://m-official.fi/kuvat/

 

Ladataan...

Ladataan...

 

Sinä teet työsi, hoidat jokapäiväiset askareesi

ja samalla minä teen työni

sinussa:

        Minun työni on

        olemista ja ihailua, ihastumista

        tähän jokapäiväiseen ihmeeseen

 

                      ho hoi siellä! lasten ääni kiirii kilpaa kevätlintujen kanssa

                      samasta lähteestä saavat valonsa linnut ja lapset.

 

Minun olemiseni on 

valoa ja avaruutta, koivun kalpea kylki ja alastomat oksat

riippuvat, kylpevät

valossa

 

Tuolla kuusikolmikko kurkottaa korkealle pilvettömään sineen,

symmetrinen ruskea lehti tuulessa

kieppuu

 

Leikkikenttä tyhjenee,

on aivan hiljaista.

Vain linnunlaulu ja ystävällisten puiden varjot

seuranani

 

leikkikentän laidalla. 

 

 

 

Tuoreille ylioppilaille (ja muille valmistuville, kesää odottaville)

Tälle paikalle

heinien sekaan humisevien puiden suojaan

kutsun kaikki ystäväni

 

Täällä voimme oikoa talven jäljiltä kankeita jäseniämme,

maata sammalmättäällä, juopua kesäsateesta,

pulikoida kirkkaissa lähteissä:

                                                                    otsamme kirkkaat kuin vedet

 

Taivaanlinnut ovat tervetulleita tänne

keikkumaan notkeille oksille

ihan huvin vuoksi vain.

 

Riisumme leninkimme, juhlapukumme

annamme auringon meitä suudella,

 

ylioppilaslakit jättää naulaan,

työmme on nyt ohi.

 

Olemme vapaita ja oi,

miten nuoria ja kauniita me olemme. 

 

Kivaa kevättä kaikille. Kohta se on jo täällä, kesä nimittäin!

 

Runot: Saila Lyytinen

Kuvat: pixabay

Ladataan...

Pages