Muutto kaamosaikaan – ei niin hyvä idea

Voihan hésus! Voiko kaamokseen ja muuttoon kuolla? Ehdin parin talossa ennen virallista muuttopäivää vietetyn viikon aikana lähes tottua askeettiseen elämään: kolme haarukkaa, muutama lautanen, ei mitään käryä kuinka pyykinpesukonetta käytetään joten ei pestä mitään, repullinen vaatteita, varasängyt vierashuoneessa, marketin halvin shampoo, istumapaikkana lattia, ainoana kokkailuvälineenä vedenkeitin ja sitä rataa. Mitä muuta muka elämä voiskaan olla?

Sitten saapui viaton pikku kuljetus konttivarastosta sisältäen kahden ilmiselvän hordaajan maallisen omaisuuden ja loppu onkin historiaa. Ensin tajuttiin se, että tavaraa on ihan hemmetisti ja seuraavaksi se, että uusi talomme on kuin menninkäisten majapaikka herraskaiseen, korkeahuoneiseen kaupunkiasuntoomme verrattuna (niin siis Nørrebron asuntoon, ei Vesterbron painajaiseen, mikäli jollekin oli epäselvää :D). Mikään ei mahtunut minnekään ja kaikki se kama näytti uudessa kodissa oudolta, jotenkin väärältä. Ratkaistiin asia niin, että ei tehty kuukauteen juuri mitään.

Tai no tehtiin sen verran, että saatiin pahimmat sotkut järjestettyä pois silmistä ja elettävät tilat inhimilliseen kuntoon ja sitten luovutettiin. On vaan niin pimeää. On vaan niin paljon tehtävää. Mistä pirusta sitä aloittaisi, kun KAIKKI MAHDOLLINEN pitää tehdä? Opeteltiin käyttämään pientä takkaamme ja vietettiin illat sohvalla.

Onneksi poikkis viime viikonloppuna hermostui tähän saamattomuuden oravanpyörään ja alkoi vaatia ratkaisuja. Mitään ei oo edelleenkään konkreettisesti tapahtunut, mutta uusi ruokapöytä ja TV-taso on tilattu, naulakko sekä pari kattolamppua ostettu (ne tosin makaa yhä laatikoissaan seinää vasten) ja kengät on siistissä rivissä eteisessä. Ollaan myös ripustettu pihan puskaan jouluvalot ja kranssi ulko-oveen. Pieniä askelia, mutta kyllä tämä tästä. Kai.

En osannut yhtään varautua siihen, miten rankka tällainen suuremman kaliiperin muutto keskellä synkintä vuodenaikaa vailla päivänvaloa voikaan olla. Suoraan sanoen olin varma, että joulukuun puolessa välissä meillä on viittä vaille valmis koti. Mutta hei, hiljaa hyvä tulee, niinhän sitä sanotaan. Ja toivottavasti 12 päivän jouluvapaa avittaa vähän niin jaksamisen kuin päivänvalonkin suhteen.

Kun nyt noin kuukauden viiveellä julkaisen tän pian muuttopäivän jälkeen aloittamani postauksen ja katselen näitä kuvia, voin sentään huokaista että aika paljon on sittenkin tapahtunut. Siis sen lisäksi, että avaran, valoisan maailman sijaan talomme vaikuttaakin sijaitsevan säkissä.

Facebook | Bloglovin | Instagram

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *