Ladataan...
Nørrebro Summers

 

Viime vuonna tähän aikaan kärsin pitkittyneestä kroonisesta stressistä ja lausuin tärkeimmän toiveeni vuodelle 2018: kunpa olo helpottaisi, ja rintaa alati painava ahdistus jo hellittäisi. Kuinka ollakaan, jo huhtikuussa olin kuin uusi ihminen ja fiilis on kohentunut tasaisesti vuoden varrella. Syksyn ja talven kiireet eivät oo tuntuneet juuri missään. Oon saanut voimani, itseni, elämäni takaisin.

Se onkin hyvä juttu se, sillä vuoteen 2019 niitä paukkuja sitten tarvitaankin.

Nyt vuoden viimeisenä päivänä katson eteen avautuvaa uutta mokomaa silmät lautasina. Mitä pirua mun elämässä taas tapahtuu? Totta vie, mun työnantaja, suuri tanskalainen firma joka on ollut pystyssä vuosikymmeniä, pamautti konkurssiin muutama päivä sitten. Vielä puoliltapäivin perjantaina tein täyttä häkää duunia ensi vuoden projektien parissa ja iltapäivällä tuli puhelu, ettei enää oo työpaikkaa minne mennä. Jassåå, ei kai siinä sitten. Ja senhän te tiedättekin, että meidän kämppä on myyty - ja vaikken asunnottomaksi joudukaan, niin kodittomia me tammikuun lopusta lähtien ollaan. Muutetaan kalustettuun minikaksioon Köpiksen lähiöön odottelemaan talon löytymistä. Niin, ja mitä tulee talon ostamiseen yllärityöttömänä... voitte kuvitella, että siinäkin on vähän mietittävää.

Mikään ei siis juuri nyt oo varmaa paitsi se, että vuodesta 2019 tulee hurjien muutosten vuosi. Taas kerran.

Mutta jos ihan rehellisiä ollaan niin oon salaa vähän innoissani. Joulun alla nimittäin alkoi viimein takaraivossa kyteä ajatus siitä, miltä mun seuraava unelmaduuni näyttäisi. Vietin tulevaisuuden maalailun parissa muutaman huonounisen yön, ja tulin tulokseen, etten ehkä kuitenkaan uskalla hypätä, ehken kuitenkaan oo ihan vielä tarpeeksi vahva uuteen. Ja niin siinä kävi, että päätös muutoksesta tehtiin mun puolesta - ja aivan sattumalta mulla onkin jo suunnitelma kytemässä. Vielä kuukausi sitten en ois osannut keksiä mihin suuntaan lähtisin uraani kehittämään, mutta nyt tiedän aika tarkasti.

Vuodesta tulee varmasti haastava, todennäköisesti myös jokseenkin raastava, mutta mulla on vahva fiilis että huippuhyviäkin juttuja on luvassa. Ja hei, ainakaan ei tuu tylsää.

Hyvää Uutta Vuotta, just sinä siellä! <3

---

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

Ladataan...
Nørrebro Summers

 

Mä elän tällä hetkellä oudossa kuplassa, elämä rullaa eteenpäin kuin mikään ei ois muuttunut ja samalla kaikki on tosi epävarmaa. Me ei olla liikutettu evääkään vuokrakämpän löytämiseksi, vaikka muuttopäivä on alle kahden kuukauden päässä ja tässä välissä on pari joulun ajan viikkoa, jolloin ei tuu ainakaan tapahtumaan yhtään mitään. Vähän sama fiilis kun joskus töissä, kun tietää projektin deadlinen hyvissä ajoin, muttei silti oikeen osaa tarttua härkää sarvista kuin vasta ihan liian myöhään. Ja sitten, paniikki.

Niin ja töistä puheen ollen, saatiin toissapäivänä kuulla, että meidän toimiston väestä irtisanotaan noin 40%. Se on aika paljon se! Edelliset yt:t vedin ihan viilipyttynä ja lähestulkoon varmana jatkostani, mutta 40% kohdalla alkaa mullakin puntti vähän tutista. Oonko mä kohta koditon ja työtön? No, siinä tapauksessa onneksi myös asuntolainaton.

Kyllähän tässä menikin puolisen vuotta pirun smoothisti, ei ihme jos pakan on aika taas sekoittua.

Joka toinen minuutti tulee sellainen olo, että hei nyt pistetään tuulemaan. CV kuntoon ja kämpän etsintä vauhtiin. Ja sitten se vaihtuu kyllä kai kaikki järjestyy, katotaan huomenna -oloon. Yleensä oon tällaisissa tilanteissa supertehokas ottamaan homman haltuun, mutta ehkä tää jäätyminen johtuu nyt siitä, etten mä oikeesti halua valuttaa massejani ankeeseen vuokrakämppään enkä hitto vie halua muualle töihin. Jos nyt vaan meen tohon lattialle makaamaan, niin ehkä mun ei tartte.

Siis miltäköhän ihmeeltä mun elämä näyttää kuukauden kuluttua? Saatika kahden? Ekaa kertaa pitkään aikaan en osaa edes kuvitella. Vähän kaikki on mahdollista, ja samaan aikaan tuntuu että mahdotonta.

Tässä vastauksia vartoessani oon alkanut katsoa tanskalaista remonttiohjelmaa pakonomaisesti ja vaivihkaa maalailla mielessäni miltäköhän mun seuraava työpaikka voisi näyttää. Alan uskoa, että rumasta talosta saattaa saada tosi upean - mutta duunien suhteen oon hukassa. 

Että joo. Nyt vaan venaillaan. Kaikkea.

---

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

 

 

 

Ladataan...
Nørrebro Summers

 

Kahden kuukauden ja kolmentoista päivän kuluttua me muutetaan. En tiedä vielä minne ja miten pitkäksi aikaa, mutta muutetaan silti. Jep, kuten varmaan suuri osa teistä Instan kautta jo bongasikin: meidän kämppä myytiin äkillisellä rytinällä ja nyt on muuttopäiväkin tiedossa. Tuntuu yhtäkkiä siltä, ettei me ehditty asua tässä asunnossa tyyliin silmänräpäystäkään. Mikä ei tietenkään voi pitää paikkaansa, koska keväällä tulisi kolme vuotta nørrebrolaisena täyteen. Kolme vuotta, minne hittoon ne katosi?!

Sen päivän iltana, kun kaupat lyötiin lopullisesti lukkoon, me kokattiin pikainen pastadinneri ja korkattiin jääkaapissa lojunut shampanja. Hetken aikaa mä siinä hangottelin vastaan, shamppista, tiistaina, ei kai nyt sentääns. Mun ylipuhumisessa ei montaa sekuntia vierähtänyt - jos nyt ei oo shampanjan aika niin milloin muka sitten? No niinpä, ei ikinä.

Oltiin vähän hysteerisessä ja levottomassa tilassa, kuunneltiin mahtipontista musaa ja tanssittiin ympäri olkkaria. Ei silleen leffoista tutulla sielukkaalla tavalla toisiimme nojautuen, vaan silleen että kummallakin oli oma sekopäinen performanssi meneillään ja yritettiin olla pahemmin potkimatta toista. Taisin henkilökohtaisesti myös laulaa vähän oopperaa ja todellakin otin balettiaskeleita. Tää syksy on mennyt erittäin vähällä alkoholilla ja sitäkin vähemmillä asuntokaupoilla, eli ei kai ihme että hommat niin kutsutusti eskaloitui. Nyt on senkin puolesta hyvä että muutetaan, koska ei me tähänkään voida jäädä kun vastapäisen talon asukkaat todistivat tuon episodin.

Jossain vaiheessa pullo tyhjeni, meille tuli turhaa känää jostain ihmeellisestä ja mentiin nukkumaan.

Nyt ajatukseen on alkanut hiljalleen tottua. Me muutetaan, yksi ajanjakso tuli tiensä päähän nopeammin kuin mitä me alunperin suunniteltiin. Jotenkin, salakavalasti me päädyttiin tästä viattomasta ajatusleikistä nykyiseen tilanteeseen reilussa puolessa vuodessa. Ei meidän pitänyt muuttaa kun 2021 vasta. Damn. Mutta joo siis alkanut tottua, sitähän mun piti sanoa.

Yritän olla liikaa miettimättä tulevaa ja stressaamatta turhasta, mutta kyllä tässä väkisinkin vähän mietityttää. Keksitäänkö me joku väliaikaisratkaisu pariksi kuukaudeksi ja pidetään sormet ristissä, että ennen kesää löytyy uusi koti? Pistetäänkö koko talohomma vähäksi aikaa jäihin ja vuokrataan ihana keskusta-asunto vaikka vuodeksi? Vai... saisinkohan mä vielä ylipuhuttua F:n tekemään tarjousta mun unelmatalosta, jonka se jo kertaalleen diskasi? Ja ennen kaikkea:

MITÄ MUN BLOGIN NIMELLE TAPAHTUU? AUTTAKAA!!? SOS.

---

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

Pages