Ladataan...
Nørrebro Summers

Okei mä lähen nyt, jos jotain tulee niin laittakaa faksi, kirjoitin ehkä aavistuksen verran sarkastisesti meidän tiimin chatryhmään perjantai-iltapäivällä. Seuraavana päivänä deletoin duunimailin kokonaan puhelimestani (hurjaa ja täysin ennenkuulumatonta meitsille) ja hyppäsin lentokoneeseen. Siitä vajaa vuorokausi ja olin täällä meidän trooppisessa piilopaikassa, Koh Koodin saarella Thaimaassa.

Nää ekat lomapäivät on kuluneet mun perinteisellä lomakaavalla: makoisia yöunia, laiskoja aamiaisia, uimista ja vedessä kahlaamista, lukemista, seafoodia ja viiniä. Ekan Instagramin selaamiseen tuhlatun biitsipäivän jälkeen me tehtiin radikaali päätös: puhelimet jää vastedes hotellihuoneen tallelokeroon päivän ajaksi, siis niiden lomalaisen toimettomien tuntien, kun kiusaus vilkuilla somea on kaikista suurin.

 

 

Ja vasta siitä saakka tunsin olevani ihan oikeasti lomalla. Hurja huomata, miten orjuuttavaa puhelimen plärääminen ja ilmoitusten tsekkaaminen onkaan. Onneksi kuitenkin hiffattiin tää jo ekana kunnollisena lomapäivänä, ei tuhlattu kyseiseen moskaan enempää aikaamme.

Toinen tärkeä havainto on se, miten paljon paremmin asiat on viime Thaikku-lomaan verrattuna. Aika tasan vuosi sitten mä hengailin vastaavanlaisessa resortissa tuossa naapurisaarella, jotenkin ihan toipilaana edeltäneen vuoden stresseistä. Vaikka oonkin kokenut stressiä myös viime aikoina (ömmmm no viimeiset monta vuotta), huomaan ettei se pirulainen oo kaivautunut yhtä syvälle luihin ja ytimeen, kuin mitä se vuosi sitten oli. Vaati vaan sen duunimailin poiston ja kännykän heivaamisen, ja mä vaihdoin saman tien vapaalle. Mua ei enää jahtaa perustavanlaatuiset kysymykset loman jälkeen odottavasta elämästä ja siitä miten pirussa mä oon ajautunut nykyiseen olotilaan. On suorastaan kiva ajatus palata just siihen settiin mikä himbessä odottaa.

Mutta ei vielä sentään - huomenna suunnataan nimittäin seuraavalle saarelle, sille samalle missä stressipalloilin vuosi sitten. Syödään vielä paljon enemmän seafoodia ja mä toistan lomarutiineitani monen monta päivää.

Life's good, kyllä kelepaa.

 

 

P.S. Pakko vielä täsmentää, että mun pronssinen ihonväri näissä kuvissa on optinen harha! Tai siis kameran taikatemppu, koska vaalensin näitä vielä huimasti alkuperäisistä versioista - joissa siis näytin sellaiselta paahtuneelta oman elämänsä Bionseelta, jollaista musta ei näillä geeneillä koskaan tule. Kunpa!

---

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

Ladataan...
Nørrebro Summers

Mulla on yksi ystävä, joka asuu reilun kilsan päässä meiltä ja jonka kanssa me tykätään syödä ostereita ja juoda skumppaa. Pari kuukautta sitten, niissä samoissa puuhissa, me käytiin keskustelu reissaamisesta ja siitä miten mä nyt tänä talvena en lähde matkalle koska järkisyyt. Tehän tiedätte miten siinä sitten lopulta kävi (no se että pyörsin kyseisen päätökseni koska tärkeämmät syyt). Siksi siis tuossa eräänä viime vuoden viimeisistä illoista pakkasin läppärini reppuun ja lampsin kyseisen frendin luokse päämäärätietoisesti.

Tänään me vihdoin päätettäisiin, minne ihmeeseen me oikeen Bangkokista suunnataan.

Ohitin viinibaareja, shawarmakiskoja, odotin liikennevaloissa, käännyin pienen supermarketin jälkeen oikealle ja kiipesin toiseen kerrokseen. Syötiin ostereita, juotiin skumppaa (ah rutiinit), tehtiin molemmat muutama kompromissi ja lopulta lyötiin matkasuunnitelmat suurin piirtein lukkoon.

 

 

Nyt on jo viimeisetkin hotellit varattu ja luvassa on vähän luksusta (minä halusin), rennompaa bungalowia (kaveri halusi), pari saarta (molemmat halusi), muutama päivä Bangkokissa (kumpikaan ei oikein tiennyt haluaako, mutta onhan se nyt pakko kun siellä kerta ollaan) ja siinä suunnilleen kaikki. Ihan muutama päivä enää siihen, kun pakkaan matkalaukun ja suuntaan kesään. Kaivan varpaat hiekkaan ja ihmettelen, miten täällä päin maailmaa voikaan olla näin lämmin - ja pian en osaa enää kuvitellakaan Pohjolan synkkiä talvisäitä. Näistä sysitalvista alkaa tulla mun lempparivuodenaikoja, kun pääsee hetkeksi livahtamaan pakoon.

Hurja ajatella, että mä melkein jätin tän reissun tekemättä. 

Joskus musta tuntuu, että suunnittelu on suurin piirtein yhtä kiva osa reissua kuin varsinainen matka. En tiedä juuri mitään parempaa, kuin uppoutua selailemaan hotelleja, mahdollisia reittejä ja kohteita, laskeskelemaan (ja mun tapauksessa usein vähän venyttämään) budjettia ja fiilistelemään tulevaa. Erityisen synkeinä päivinä on ollut ihana vaan avata läppäri ja antaa ajatusten juosta tropiikkiin. Ah, oon kyllä niin valmis lähtöön! <3

---

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

Ladataan...
Nørrebro Summers

 

Hullua, miten nopeesti aika kuluu. Miten ihmeessä voi olla, että muutettiin tähän "uuteen" kämppään jo lähes kaksi vuotta sitten? Voiko tosiaan olla, että oon kesällä asunut Köpiksessä jo kolme vuotta? (Älkää edes kysykö miten kielen opiskelu sujuu, koska nyt mua alkaa jo vähän hävettää.) Ja hesús, ollaanko seukattu F:n kanssa kohta viisi vee? (Aiemmin en kerta kaikkiaan käsittänyt, miten jengi jaksaa olla saman tyypin kanssa yli kolme vuotta ja mitä ihmettä porukka tekee suhteessa sen jälkeen. Mistä ne edes enää puhuu!?!) (Nyt tiedän. Hengailee <3) Oonko muka ollut tässä upouudessa työssä kohta vuoden? Oonko tuntenut pari uutta ystävää jo kaks ja puoli vuotta? Alkaako siitäkin olemaan jo vuosi, kun oli kevät ja fiilistelin Köpistä?

Kun ostettiin tää asunto, kelailtiin että tässä olisi hyvä majailla viitisen vuotta. Siis viitisen vuotta, eli ihan järisyttävän pitkään, suorastaan forever. Tuolla logiikalla kesän jälkeen olisi kuitenkin peräti puolet Nørrebro-ajasta takana. Valehtelisin jos väittäisin, etten ois jo kuikuillut asuntoportaaleista kaikenkirjavia taloja ja kaipaillut lähiöön, mutta toisaalta tässä alkaa pakokauhu iskeä. Me ei olla edelleenkään saatu keittiötä ja kylppäriä rempattua (toki se on johtunut ja edelleenkin johtuu epävarmoista kuvioista taloyhtiön suurempien remppojen suhteen... ja siitä ajaako ne meidät taloudelliseen perikatoon tai puhkaistaanko kenties jostakin huoneesta reikä tulevalle parvekkeelle), pikkuhuone toimii romuvarastona ja kaikki on muutenkin ihan vaiheessa. Tai siis vaiheessa siihen nähden, että oltais asuttu täällä jo puolet ajastamme.

Lisäksi oon häthätään ehtinyt tutustua Nørrebrohon tässä parissa vuodessa, mutta miten ihmeessä mä voisin muuttaa jonnekin lähiöön ennen kuin ainakin Østerbro ja Vesterbro on hallussa? Nykyisellä laskukaavalla (ja ottaen huomioon että Nbrossa riittää vielä tutkittavaa) olisin saanut tutkimusmatkani päätökseen tuossa 2022-2023 paikkeilla. Ja sen jälkeen voisin sitten rentoutua, mahdollisesti uudella parvekkeellani.

Muistan kuin eilisen sen helmikuisen sunnuntain, kun tultiin F:n kanssa katsomaan tätä asuntoa muutaman ihme murjun jälkeen. Me esitettiin nyrpeää (se oli mulle tosi vaikeaa, koska olin pähkärakastunut siitä asti kun astuttiin ovesta sisään), tepasteltiin muiden näyttöön saapuneiden keskuudessa, koputeltiin seiniä kasuaalisti ja kun jäätiin hetkeksi ruokailuhuoneeseen kahdestaan F kuiskasi mun korvaan jotain sellaista kuin I freaking love it. Tehtiin tarjous, ostettiin kämppä ja lopulta muutettiin. Tuntuu hurjalta, että samanlaisessa hujauksessa kuin mitä siitä nyt on kulunut, pakattaisiin taas omaisuus laatikoihin ja häippästäisiin muualle.

Joten aika, voitko pliis hidastaa pikkasen.

---

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

Pages