Ladataan...
Nørrebro Summers

Tällä viikolla inspiraatio on ollut lievästi sanottuna kadoksissa, tuosta noin vaan häippäsi juuri kun oli saanut mut innostumaan itsestään. Onneksi mä oon päättänyt, että jos en voi tällaisia ihme vaihteluita ja kotkotuksia estää, niin ainakin voin opetella olemaan välittämättä niistä liikoja. Jaahas, tällä viikolla ei näköjään kiinnosta juuri mikään eikä oo mitään sanottavaa blogissa tai oikeastaan muuallakaan elämässä. Fine, ostanpa sitten vähän tulppaaneita ja katson sohvalla Bacheloria neljä tuntia putkeen. Ja sieltä se inspiraatio sitten hiljalleen palailee kun sen aika on.

Tanskassakin vietetään nyt pitkää viikonloppua. Vaikka mulle vappuhulinakin kelpaisi, oli myös ylimääräinen rento perjantaivapaa just hyvä. Käytiin kylässä kavereiden ihanassa talossa alueella jonne itsekin voitaisiin sitten muutaman vuoden päästä muuttaa, käppäiltiin naapurustossa ja mä fiilistelin kauniita pihoja ja kukkivia puita. Frendit etsivät taloa kuulemma kaksi vuotta ennen kuin lopulta se oikea tärppäsi, eli tässähän pitääkin kai jo pikkuhiljaa alkaa sillä silmällä katselemaan. Ensimmäisenä tekonani tänä aamuna (tai no toisena, eka oli jättimäisen kahvimukin saaminen naaman eteen) avasin asuntoportaalin etusivun ja aloin vähän selailemaan. Uusi vaihe on hiljalleen - erittäin hiljalleen, mutta silti - alkamassa, niin absurdilta kuin se tuntuukin.

 

 

Nyt annan aurinkoisen, pitkän viikonlopun viedä mut mennessään ja unohdan blogin hetkeksi. Varmaan ne talotkin. Tänään ajateltiin kipaista Frederiksbergin kirppiksellä, kasviostoksilla ja metsässä samoilemassa. Huomenna aion viimeistellä viime sunnuntaina aloittamani suursiivouksen (en oo F:lle vielä raaskinut kertoa huomisen agendaa). Kyllä tää taas tästä.

Superkivaa vappuviikonloppua sinne! <3

---

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Nørrebro Summers

Ääärh, mulla on ihan kamala talokuume. Siis sellainen, etten pysty keskittyä oikeen mihinkään kun mieli harhailee kuvittelemaan itseni linnunlaulun keskelle omaan puutarhaan, kädet multaan, vähän eristyksiin kaikesta pinnallisesta, kiireestä ja kaupungin menosta. Tilanne on eskaloitunut vielä siitäkin, kun viikko sitten koin lähiökaipuuta. Se on kai tää kevät, ilmassa tuoksuvat kukat ja huumaavan sään raikkaus, haluaisin elää ja hengittää sitä ihan eri tavalla kuin mihin kaupungissa pystyy.

Vaikka mun sisällä on jatkuva ristiriita kaupungin sykkeeseen ja syrjäseudun rauhaan kaipaavien puolten välillä, huomaan että se rauhaan kaipaava puoli alkaa jo vetää pidemmän korren. Siinä missä muutama kuukausi sitten keksin F:lle pitkän litanian syitä sille, miksi meidän pitäisi pysyä kaupungissa vielä vuosikausia, on tässä viikon sisällä takaraivoon iskostunut luku 2021

Vaikka tulevaisuutta ei pidä liian tarkasti mennä suunnittelemaan, kuvittelemaan että kaikki menee niin kuin tahtoisin, niin eikö silti 2021 kuulostaisi mukavalta vuodelta talohaaveen maalitauluksi? Niin minustakin.

 

 

Kolme vuotta aikaa maksaa pois nykyistä asuntolainaamme mahdollisimman rivakkaan tahtiin, pitää peukkuja pystyssä että tän kämpän arvo kipuaa tasaisesti, muutama kesä vielä keskustan kupeessa. Just sopivasti vuosia sen miettimiseen, että mitä ihmettä mä tän blogin nimen kanssa teen sitten kun muutan jonnekin random esikaupunkiin.

Ja ennen kaikkea, miettiä mitä kaikkea kaunista meidän tulevasta talosta pitää välttämättä sitten joskus löytyä (F on jo ennustanut meille riitaisan eron siinä vaiheessa, kun yritetään saavuttaa talohaaveidemme tiimoilta kompromissi... uskoisin että se vitsailee, kai, kröhöm). Kuten vaikkapa kauniit ruutuikkunat, paljon valoa, ihania soppeja ja syvennyksiä, vähän villiintynyt puutarha, viherhuone, takka sekä avara keittiö.  

Mutta joo, palataan tähän ehkä sitten 2021 uudemman kerran. Nyt keskityn taas nauttimaan nykyhetkestä - piru vie, oon aivan toivoton taivaanrannan maalari.

 

 

Niin, ja postauksen kuvat ovat I Parigi Corbinellista, satumaisen kauniista, laventelintuoksuisesta majatalosta Firenzen laitamilta. Jos päädyt joku päivä Toscanaan (ja siis todellakin kannattaa päätyä <3), niin yövy ainakin pari yötä täällä. Ah mikä taivas!

Se oli juuri tän majatalon porteista viime syyskuussa sisään astellessa, kun meikäläisen talohaaveet ottivat aimo harppauksen vakavampaan suuntaan. Tuli sellainen olo, että tällaiseen ympäristöön mä loppujen lopuksi niin paljon paremmin sovellun kuin vilkkaiden teiden varrelle keskustaan. 

 

Kuka lähtee mun mukana talokaupoille, kun sen aika koittaa? (Ja auttaa mua argumentoimaan F:lle miksi MÄ TARTTEN kaikki noi ylempänä luetellut vaatimattomat perusominaisuudet talooni taloomme. En sentään luetellut uima-allasta, eli tyystin kohtuuttomaksi minua on turha moittia.)

---

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

 

 

Ladataan...
Nørrebro Summers

Toissaperjantaina palloiltiin F:n kanssa kesäisillä (joo, sanoin kesäisillä!) kaduilla ja mä hihkuin. Olin aivan hillittömän onnellinen tästä vuodenajasta ja koin aiemmilta Köpis-vuosilta tuttuja pakahduttavia ilon tunteita sen johdosta, että saan viettää tässä kaupungissa koko kesän. F katsoi mua huvittuneena ja hymyili, sanoi että kiva kun oot iloinen mutta voisit kanssa joskus kokeilla tällaista vuoden ympäri kestävää tasaista tyytyväisyyttä, suosittelen sitäkin. Noi vuoristoratamaiset vaihtelut vaikuttaa suht uuvuttavilta. Mahdollinen ajoittainen uvuttavuus ei paljoa kiinnostele sellaisella hetkellä, kun mun sieluni laulaa kirsikankukista ja cavalaseista kanaalin varrella, 

just tän takia sä rakastat mua! Mä ainakin rakastaisin!

 

 

Tän viikon perjantaina palloiltiin Susan kanssa vieläkin kesäisemmillä kaduilla ja hihkuttiin molemmat. Viime kesänä meidän yhteisellä to do -listalla oli vaikka mitä ihanaa (lähinnä viiniin liittyvää), mutta ei saatu ruksattua niistä jutuista yli juuri mitään koska syksy tuntui muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta jatkuvan syyskuusta 2016 aina maaliskuulle 2018. Ja tässä me nyt oltiin, huhtikuun puolella, juomassa cavaa kanaalin varrella! Check.

Käppäiltiin kaupunginosasta toiseen, pakahduttiin onnesta kun kadunvarret ja sillat täyttyivät ihmisistä, elämästä ja musiikista. Toisin kuin rakas, järkevä poikaystäväni, Susa ei kyseenalaistanut sitä etteikö just tällainen ilo voittaisi mennen tullen jatkuvan tyytyväisyyden. Mulle talvi oli loputtoman pitkä ja välillä vähän toivoton, lamaannuttava ja säkkimäinen, mutta se tuntuu jo nyt kovin kaukaiselta. Kesäkausi on täällä ja oon niin onnekas, kun saan viettää sen tässä kaupungissa.

 

 

Ahhhh.

P.S. Viime vuoden toukokuussa koin näitä samoja fiiliksiä, ja siitä löytyy postaus täällä (eräs omista lempipostauksistani evör, kuinkas muutenkaan koska kesä <3<3<3). Hassu nähdä, että tällä kertaa vuodenaika starttasi peräti kuukautta viime vuotta aiemmin! Toivottavasti se on hyvä enne, ja tarkoittaa superihanaa, pitkää kesää.

---

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

 

Pages