Ladataan...
Nørrebro Summers

Tulinpa tuossa jokin aika sitten eläneeksi unelmaani. Oli perjantai-ilta, edessä oli kolmen päivän viikonloppu, sää oli juuri sellainen täydellinen alkukesäisen (iltaa kohti hieman petollisen) lämmin, ilmassa tuoksui vehreys ja odotukset kaikesta kivasta. Mulla oli treffit erään sellaisen ystävän kanssa, joka on mun sielunkumppani ainakin mitä safkaan ja drinkkeihin tulee - me halutaan aina samoja juttuja samaan aikaan (paitsi silloin kun se yhdessä vaiheessa oli aivan liekeissä nature winesta ja kaikessa mitä me viikonloppuisin Nørrebron viinibaareissa juotiin piti olla sakkaa... puistatus).

Soimaan itseäni muutenkin, etten oo kai kertaakaan vaahdonnut blogissa koko Köpiksen parhaasta paikassa, kategoriassa KAIKKI MITÄ TÄMÄ KAUPUNKI SISÄLTÄÄ. Nimittäin Torvehallerne-kauppahalleista, jotka sijaitsevat aivan Nørreportin metroaseman kupeessa. Torvehalleilta (eikö väännykin suomeksi näppärästi?) löytyy kaikki mitä ihminen tarvitsee: viiniä, ruokaa, herkkuja, tyylikkäitä ihmisiä, virikkeitä, inspiraatiota, tuoksuja, musaa, kukkia, ruokatapahtumia, you name it. Koska en osaa puhua kuten normi-ihmisen kai kuuluu, huokasin viimeksi poikaystävälle kun siellä sen kanssa hengailtiin, että ei vitsi jos mä oisin sinkku niin tulisin tänne aina ettimään poikaystävää.

Anyways, takaisin siihen perjantai-iltaan kun olin siis frendin kanssa Halleilla ja poikkiksen ei tarvinnut kuunnella mun läpändeerosta. Koska meillä oli niin täydellinen ilta, haluan jakaa sen reseptin myös teille. Täältä tulee:

 

 

Poimi yhdestä Torvehallien kalatiskeistä osterit, ja jostain viinibaarista lasilliset proseccoa

Voit yhdistellä eri kojuista löytyviä ruokia sekä juomia ja nautiskella niitä Hallien pihoilta löytyvien jaettavien pöytien äärellä. Täydellinen tapa koota just eikä melkein mieleinen perjantaikombo.

Meille tuli uutena juttuna - shokkina suorastaan - että Hallien kalatiskeiltä saa ostereita ihan normaaliin "ostanpa tästä viikonlopuksi vähän mereneläviä himaan" -hintaan, vaikka ne söisi paikan päällä ja nappaisi matkaan avattuna, jääpedille sitruunan kera kauniisti aseteltuna. Nyt kun tämän tiedän, luulen että tästä kertyy vielä hyvin onnellinen joskin hintava osterikesä mulle. Mmmmm.

 

 

Ahda jälkkäriksi massuun Hija de Sanchesin tacot ja kyytipojaksi Vinhanenin roséta

Parin meksikolaishenkisen raflakojun holleilla Hallien välisen pihan takaosassa on just täydellinen paikka istua kesäiltaa ja nauttia ilta-auringosta viimeistä pisaraa myöten. Kuten Halleilla tosiaan muutenkin, voit yhdistellä tacoja sekä drinkkejä eri kojuista ja nauttia evääsi yhteisten pöytien äärellä. Hija de Sanchesistakin saa nykyään kaippati viiniä, eli sen poimiminen muualta ei enää oo must (mä tein vielä niin vanhasta tottumuksesta ja koska Vinhanen on <3).

 

Mmmmmm. Torvehalleilla nähdään!

---

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

Ladataan...
Nørrebro Summers

Mulla on ollut viime aikoina jotenkin outo olo, ootte varmaan rivien välistä ja päältä ja ympäriltä lukeneetkin että tunteiden kirjo on muistuttanut lähinnä vuoristorataa. Tavallaan mä oon tosi onnellinen, stressikamppailu tuntuu taittuneen voiton puolelle ja kaikki on oikeesti hyvin. Silti sellainen ihmeellinen tyhjyys, melankolisuus on seurannut mukana jo jonkin aikaa. Se huipentui mun syntymäpäivänä viime tiistaina - päivänä jona yleensä oon ihan överi-innoissani kaikesta. Synttäripäivä oli tälläkin kertaa ihana, rakkauden, ystävien, Aperol Spritzien ja hyvän ruoan täyttämä. Mutta äh, pinnan alla sydämen syövereissä oli jotenkin jännästi surumielinen olo.

Lähetin seuraavana päivänä ääniviestin ystävälle Helsinkiin, jossa muun muassa kuvailin tätä outoa melankolisuutta joka mun päivää oli varjostanut. Ei kulunut montaakaan minuuttia, kun sain takaisin viestin, jossa ystävän vuosien ajalta tuttu ääni rauhallisesti totesi jotain tän tyyppistä:

joo mä mietinkin eilen että sulla on varmaan jotenkin ikävä olo, kun et heti vastannut mun onnitteluviestiin sadalla innokkaalla emojilla.

 

 

Ja sillä hetkellä se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Vaikka mä oon maailman onnellisin mun uusista Köpis-ystävyyksistä (joista yksi on kivunnut jo sinne luottoystävien kirkkaimpaan kastiin <3), niin piru vieköön mä kaipaan mun Stadin kavereita. Niitä samaisia tyyppejä, jotka onnistuu päättelemään että mulla on paska olo kun en tunnin sisään lähetä niille sydänsilmäisiä kissaemojeja sisältävää viestivastausta syntymäpäivänäni. Mä en missään nimessä oo ikinä kelannutkaan voivani korvata vanhat frendit yks yhteen uusilla, ja toisaalta en halua vertailla uusien ystävyyksien syvyyttä vanhempiin. Mutta oon jotenkin ajatellut että tää luiskahtaminen uuteen elämään uusien ihmisten kanssa on sujunut tosi kivuttomasti, suorastaan helposti ja hauskasti, ja että vanhojen ystävien lokeroiminen nostalgiseen Helsinki-boksiin on ollut oletettua helpompaa (ei siis lokeroiminen siinä mielessä että you're all dead to me now bishes, vaan silleen että tiedostaa ystävyyden ottaneen uuden, erilaisen muodon "etäsuhteen" takia).

Mutta äh ja äh. Tässä kolmen etävuoden kohdalla oon onnistunut kehittämään tästäkin kaamean kriisin. Mä haluan, tarvitsen, mun frendit tänne. En palata Stadiin ehei, vaan kaikki parhaat frendit asumaan tänne. On ihan sairas, sielua korventava ikävä. Miksei voitais kaikki yhdessä, ne uudet ja vanhat ja mä, elää Köpiksessä together forever? Jooko?

---

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

Ladataan...
Nørrebro Summers

 

Enpä olisi arvannut, että tässä vaiheessa kesää oon jo patsastellut menemään biitsikeleissä, oman elämäni kreikkalaisena, viikkokaupalla. Onneksi oon siinä mielessä joustava tyyppi, että mitä ihanaan ilmaan ja kesään ylipäätään tulee, niin enempi parempi. Oon lisäksi hyvinkin valmis ottamaan varaslähdön lomakauteen, häippäsemään kreetalaiseen rantaresorttiin ja unohtamaan hetkeksi kaiken arkisen.

Sanoin F:lle tuossa viime viikonloppuna kun me oltais voitu pyykätä, pakata ja järjestellä kaikkia pakollisia viime hetken juttuja muttei tehty niistä mitään, että paniikkihan tässä taas iskee ennen reissua. Niin kuin joka kerta. Se vähän hermostui mulle, kysyi onko aina pakko puhua paniikista ja käyttää niin dramaattisia ilmaisuja kaikesta että toinenkin säikähtää. Hyvä pointtihan sillä oli. Mutta nyt kun ollaan pyöritetty täällä kotonamme alkukesän kauneimpina iltoina hikistä, lähes normiduunipäivän mittaista työleiriä eikä olla ehditty kunnolla nukkuakaan, niin sellaiset mitä mä sanoin -henkiset ajatukset on kieltämättä pyörineet päässä. Milloin me opitaan? (Meille on tulossa siis ekaa kertaa Airbnb-vieraita, joka on lietsonut lomanaluspaniikin uuteen ulottuvuuteen.)

Eli joo. Loma. Se on hyvä juttu.

Parisen postausta on ajastettu tulevalle viikolle, mutta muuten blogissa tulee olemaan keskimääräistä hiljaisempaa. Te ootte ihania, mutta no way in hell mä otan läppärin tälle reissulle mukaan - enkä muutenkaan aio keskittyä juuri muuhun kuin lukemiseen, syömiseen ja kreikkalaisiin viineihin. Instagram tulee puolestaan varmasti kuvien ja stoorien muodossa laulamaan hoosiannaa koko viikon, eli jos et vielä seuraa sitä kautta niin löydät mut nimellä marjapilami

 

Tässä olisi hiljaisempaa blogiviikkoa täydentämään vähän vanhempaa loma-aiheista luettavaa:

 

Kroatian kuvapäiväkirja viime kesältä

Toscanan rakkausloman fiilistelyä

Kuvakimara talven Thaimaan saarireissulta

Ja sitten vielä 10 syytä miksi kotona on kivempaa kuin matkoilla, kröhöm

 

---

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

Ladataan...

Pages