Ladataan...
Nørrebro Summers

Oli tarkoitus ehtiä kirjoittaa tällä viikolla ties mitä postauksia varastoon, mutta haipakaksihan tää taas meni. Kenties tulevaisuudessa alan jälleen kanniskelemaan läppäriä lomalla mukana (koska ihka oikeasti nautin blogin kirjoittamisesta, se on mulle ylimääräinen kiva juttu ja lomapäivien bonus, eikä mitään pakkopullaa), mutta toistaiseksi oon tehnyt linjavedon keskittyä lomilla ainoastaan lomailuun. Ilman pienintäkään ylimääräistä velvollisuudentuntoa, kolkuttavaa fiilistä siitä että pitäisi tehdä askareita. Vaikka stressitiellä ollaan tultu jo kovin kauas viime talven suosta, on mulle tosi tärkeää ottaa kaikki irti näistä hetkistä kun oikeasti voin päästää kaikesta irti. Ja olla ihan oikeasti läsnä, tai sitten olla olematta, olla just sitä mitä milloinkin tuntuu.

Niin siis loma, se alkoi tänään.

 

 

Huomenna suunnataan pariksi viikoksi seikkailuun, paikkaan jossa meistä kumpikaan ei oo vielä aiemmin käynyt. En oo ollut näin innoissani mistään matkasta muutamaan vuoteen, kasassa on kaikki unelmaloman elementit. Sopivassa suhteessa hyppelyä majapaikasta toiseen, kokemuksia, näkemistä sekä meidän perinteisiä lomajuttuja snorklailua, roadtrippeja, ruokaa, viiniä ja lukemista. Reissua pääsee seuraamaan tuttuun tapaan reaaliajassa IG:n kautta (marjapilami) ja lupaan myös raportoida käänteistä blogissa sitten kun taas kotiudutaan.

Nyt siis blogi hiljenee kahdeksi viikoksi. (Ehkä. Ellei F päätä viime metreillä pakata läppäriään mukaan, jolloin saatan kuin saatankin spontaanin postauksen reissun päältä kyhätä. Valitettavasti ainakaan mun iPhonella ei onnistu täällä Lilyn alustalla kuvallisten postausten luominen, eli ei läppäriä = ei kuvallista postausta = radiohiljaisuus.)

 

Ihania kesäviikkoja sinne ruudun toiselle puolelle. Ciao! <3

---

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

 

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Nørrebro Summers

Viime vuoden kesäkuussa, kun mun vanha tarhabestis Cati oli viikonloppukylässä Kööpenhaminassa, me keksittiin puolivahingossa uusi kestävyysurheilulaji (jos formulat ja biljardi luokitellaan urheiluksi niin totta helkutissa tämäkin). Lajin nimeksi on hiljalleen hioutunut elegantti, joskin myös lajin luonnetta hyvin kuvaava

rosécrawl.

Jotenkin roséhyppely ei kuulostanut oikeelta. Kuten kekseliäästä nimestä voi päätellä, on kyseessä siis kesäinen kestävyysvaellus terassilta toiselle, rosésta roséhen. Oon osallistunut (tai no, toiminut matkanjohtajana) aika monelle crawlille ja joka kerta on ollut ihan sairaan hauskaa. Niinpä ajattelin nyt jakaa crawlin parhaat etapit. Ollos hyvät!

Niin, ja tämähän käy myös täydellisestä turistipäivän aktiviteetista näin kesäisin.

 

 

Kierros alkaa Christianshavnin kanaalialueelta, jonne pääsee kätevästi mistä tahansa Köpiksestä joko kävellen tai metrolla (ei tällä kertaa pyörällä, koska pyöräily on rosécrawlilla kielletty - eihän se muuten ois mikään crawl ensinkään). 

Christianshavns Bådudlejningen & Café 

Älä anna venevuokraamo-nimen hämätä, tää on yksi Christianshavnin söpöimmistä baareista kahviloista. Se kelluu kanaalissa, sinne paistaa iltapäiväaurinko ja sieltä on hyvä aloittaa crawl.

Paikka pääsi listalle siitäkin huolimatta, että kun viime lauantaina startattiin Susan kanssa crawlimme täältä, niiden rosé maistui aika kamalalta. Me kuitenkin istutttin veden äärellä, paistateltiin auringossa, fiilisteltiin kauan odotettua yhteistä kesäpäivää... ja loppucrawlin aikana muistot tuosta kitkerästä juomasta haalistuivat. Sanoisin, että tää on melkein pakollinen eka etappi.

Undici

Undici on Christianshavnin upouusi, ihana ravintolatulokas (oisin kirjoittanut siitä ihan kunnollisen erillisen postauksen erään dinnerin tiimoilta, mutta valitettavasti imaisin ruokani niin tehokkaasti kitaan ja sitten muuten vaan kikattelin menemään, etten saanut illasta yhtään kuvamatskua) ja rosécrawlin kelpo etappi. Nää tosin aloittaa juomatarjoilun vasta kello 15.30, eli aikaiset crawlaajat joutunee jättämään tämän välistä.

Pssst! Undicin kivoimpia juttuja on sen ulkopuolella tönöttävä aperolvaunu! En ehkä kestä miten ihana se on, ja aperolit vieläpä Köpiksen mittapuulla mukavan hintaisia. Älä kuitenkaan anna vaunun hämätä: olet rosécrawlilla, et aperolcrawlilla, ja menetät pisteen jokaisesta drinkistä mikä ei ole rosé.

...

Hops, sitten siirrytään Inderhavnsbroen-sillan yli Christianshavnista keskustan puolelle. Tässä välissä on muuten hyvä käydä nappaamassa jotain pientä syötävää sillan kupeessa sijaitsevasta Broens Gadekøkkenistä, eli streetfoodalueelta.

Thorupstrand Fisk / HM 800 Jammerbugt

Kuten näistä etappien nimistä huomaa, niin moni firma on aloittanut viattomasti toimintansa ihan jonakin muuna (kuten vaikka kalakauppana) ja sitten joutunut rosécrawlin kohteeksi. Tämä Inderhavnsbroenin kupeeseen ankkuroitu ravintolalaiva/kalakauppa on yksi sellaisista.

Laivan aurinkoisella kannella istuskellessa asitii suorastaan merellistä helsinkiläistunnelmaa, ja 50 kruunulla (6,70 eurolla) sai niin ison lasillisen hyvää roséta että melkein teki mieli sanoa älä kaada noin kauheesti, me ollaa crawlilla ja vielä pitkä päivä edessä. (En sanonut, tietenkään.)

Kayak Bar

Mun instastooreja seurailleet ei oo tänä kesänä voineet välttyä kuulemasta Kayak Barista, koska lorvailen siellä harva se päivä. Tääkin mesta on alun alkaen kajakkivuokraamo, mutta nyt myös yksi kesä-Köpiksen parhaista baareista - ja pakollinen etappi crawlille.

Kuten edellisessä paikassa, saa täältä 50 kruunulla kolpakollisen superhyvää roséta.

Ved Stranden 10

Tää niinikään kanaalin varrella sijaitseva viinibaari on yks mun ikisuosikeista since 2015. Ved Strandenissa ei oo viinilistaa, vaan kerrot tarjoilijalle millaista tekee mieli (repeat after me: kesäisen kevyttä roséta) ja ne ehdottaa jotain ihanaa.

Ei huolta! Jos kaikki pöydät on varattu, voi lasin napata mukaan baarin edessä olevalle laiturille.

...

Hops, sitten lähdetään Nørrebrohon. Nyt teillä on varmaan taas nälkä (ja jos ei oo niin trust me, kannattaa syödä silti jotain) eli Torvehalleilla on hyvä pysähtyä vähän herkuttelemaan siitä ohi kulkiessa.

Kaffesalonen

Tän crawlin neljäs kelluva baari on Kaffesalonen, joka sijaitsee Dronning Louises Bro -sillan vierellä. Se ei oo mitään fancya, ei se paikka missä trendikkäät köpisläiset viettävät iltojaan - mutta siellä on iso, vedessä kelluva terassi jonne paistaa ilta-aurinko. Ja ellette oo sattuneet edellisten etappien perusteella huomaamaan, mä rakastan juoda viiniä ja kellua puisella hökötyksellä samaan aikaan.

Älkää edes kuvitelko vuokraavanne sellaista poljettavaa joutsenta, ootte tässä vaiheessa jo ihan liian huppelissa siihen.

Gaarden & Gaden

Tässä vaiheessa vihaatte kaikkea kelluvaa (ja jopa vähän roséta), joten ihan tavalliseen raflaan on jees lopettaa.

 

...

Kuten huomaatte, näitä etappeja on aika monta. Tässä vielä muutama selviytymisvinkki suoraan lajin oppiäidiltä (voitte kutsua mua mentoriks):

- Pudota yks tai kaks paikkaa listalta pois. Eikö Undici oo vielä auki? Heivataan. Onko Ved Stranden liian tylsä kun se ei kellu? Heivataan. Onko Kaffesalonen liian kämänen ja onko sen nimi liian outo - mikä ihmeen Salonen, sehän on sukunimi? Heivataan. Onko Gaarden & Gaden liian syvällä Nbrossa? Heivataan. Kunhan ette heivaa Kayak Baria niin kaikki on ookoo.

- Juo hitaasti ja käppäile paikasta toiseen rennolla vauhdilla. Viiteen etappiin siirtymisineen ja ruokataukoineen saa helposti kulumaan ainakin kahdeksan tuntia! (Eka crawl viime kesänä kesti meiltä pyöreät 12h, jonka aikana juotiin 5-6 drinkkiä.)

- Vain yksi lasillinen per paikka. Elä ala ahneeksi.

- Kun syöt, älä juo alkoholia. Pitkään crawlpäivään kuuluu todennäköisesti toivottavasti pari ruoka- tai välipalataukoa, ja kehotan käyttämään ruokajuomana vaikka vettä. Crawl on muutenkin ihan tarpeeksi kostea, eli tauot tekee hyvää.

- Kanna mukana isoa vesipulloa, ja muista juoda sekä täyttää sitä. Mä täytin ja tyhjensin mun 0,8-litraisen monta kertaa lauantain aikana ja lisäksi tankkasin mahaan litran vettä ennen crawlille lähtöä. Ja oli superhyvä fiilis koko päivän - ja seuraavan päivän!

- Muista suola. Viinin ja veden kittaus vaatii veronsa, eli napsi välillä jotain suolaista.

- Ja muista aurinkorasva. Toivottavasti sää on yhtä ihana kuin viime lauantaina, eli palatte poroksi ellei oo sentin kerrosta suojakerroin 30.

- Älä tingi kenkien ja laukun mukavuudesta. Riippuen siitä mitkä etapit valitset ja miten liikut crawlille ja sieltä pois, kertyy päivän aikana noin 12.000-18.000 askelta mittariin (mähän sanoin, että tää on urheilulaji). 

 

Hyvää crawlia! Puss!

---

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

Ladataan...
Nørrebro Summers

Te ehkä muistatte kun viime kesänä kerroin siitä, että tiettyjä juttuja poikaystävä ei vaan tajuu. Tässä viiden vuoden rajapyykin kohdalla kuitenkin onneksi koko ajan enemmän. Mutta sitten toisaalta - kun kuvioihin on astunut mietinnät mahdollisesta omasta talosta jossain susirajan takana (eli kymmenien kilsojen päästä Köpiksen keskustasta, jaiks) on käynyt ilmi, ettei se taaskaan tajua.

Poikaystävän henkinen prosessi (henkinen prosessi on mun lempisanapari nykyään) menee jokseenkin näin: talo ois kiva, joo tosi kiva, ostetaan sellainen. Ja sitten se olettaa että mun prosessi on sama. Muahah. Juu ei ole. Esimerksiksi näitä se ei tajuu:

1. Mun aitoa huolta siitä, tuleeko kukaan enää kylään

Let's face it, jos mä asuisin vielä Stadissa ja joku frendi muuttaisi vaikka Porvooseen niin tuuuskinpa kävisin. Ehkä kerran tupareissa. Mitä meni muuttamaan sinne skutsiin.

2. Päivittäin vaihtuvaa tunnetilaa taloasian suhteen

Tänään mä voin kuvitella astuvani puutarhaan johtavasta ovesta pari porrasta alas ja tuntevani ikioman nurtsin varpaiden alla, ja ajatus tuottaa mulle iloa. Huomenna haluan vaan maata meidän olkkarin lattialla ja tuijottaa kattoon, koska taidan olla shokissa.

3. Sitä syvää ahdistusta, jota tylsät ikkunat mussa aiheuttaa

En minä voi ostaa taloa, jonka rumista, pienistä tavisikkunoista katselen kaihoisasti naapurin suuriin ruutuikkunoihin. Kauniit ikkunat on TOP 3:ssa mun talon must have -listalla, siinä missä poikkiksen listalla kai lukee "ikkunat joista ei vedä, kauheesti".

 

 

4. Kauhunsekaista ahdistusta siitä, että jumiudun loppuiäkseni pikkukaupunkiin

Mitä jos mua alkaakin kaduttaa? Mitä jos poikkis ei enää suostu muuttamaan keskustaan kerran sen jätettyään? Mitä jos... mitä jos... mä en enää ikinä jaksa käydä kaupungissa? Välillä mä mietin, että oonko mä edes täysissä järjissäni kun harkitsen keskustan jättämistä. Kynsin hampain riivin itseni Itä-Helsingin lähiöistä ensin Stadin ydinkeskustaan ja sitten Köpiksen siisteimpään kaupunginosaan, ja nyt oisin taas lähtemässä syrjäseudulle. Mikä mua vaivaa? Vai vaivaako mikään?

5. Pelkoa siitä, etten löydä uusia kavereita (niin koska en tietty tapaa enää vanhoja koska asun niin kaukana!!!!)

Just kun oon alkanut saada kaveripakan kuosiin Köpikseen muuton jälkeen, niin taas mennään. Voiko sitä paitsi pikkukaupungissa tai esikaupunkialueella asua ketään potentiaalista ystävää, joka ei oo pohjattoman tylsä? (No vitsi visti, muutanhan mäkin sinne. Ehkä.)

6. Sitä kun haluaa kaiken, muttei mitään

En mä taida sopeutua asumaan keskustassa forever, täällä on niin äänekästä, kaipaan metsää ja merta. Haluan kuitenkin asua keskustassa, koska täällä on hauskaa ja on ihan sairaan kivaa kävellä baarista himaan. Tahdon hiljaisuuden äärelle, mutten kauas. Haluan kuitenkin kauas, koska ei tuossa ihan lähellä oo mitään aluetta jossa tahtoisin - tai olisi varaa - asua. Enkä halua päättää, en oikeastaan mitään tällä hetkellä.

 

 

7. Kun jo valmiiksi tietää, että valinnasta tulee mahdoton

Asunnon valinta ja ostaminen oli melko mutkatonta. (Voi olla, että aika on vähän kullannut muistoja...) Mä halusin kämpän, jossa on suuret kauniit ikkunat, korkeat huoneet ja joko valtava olohuone minne mahtuu myös suuri ruokapöytä tai vaihtoehtoisesti ranskalaisilla ovilla yhdistyvän olohuoneen ja ruokailuhuoneen, ja sitten me ostettiin se ainokainen nuo vaatimukset täyttävä kämppä johon meillä oli varaa. Nyt kun ollaan käyty katsastamassa muutama talo, huomaan että (henkinen) prosessi on aivan erilainen. Tiedän jo nyt että valitaan me sitten mitä tahansa, joudun tekemään jäätäviä kompromisseja jonkun asian suhteen. Ellen sitten tuu pikapuoliin voittamaan muutamaa miljoonaa euroa (muutama miljoona Tanskan kruunu tuskin ratkaisisi vielä mitään) lotossa.

8. Että miksi on pakko obsessoida asiaa

Poikaystävän suhtautuminen taloasiaan on mutkaton: ostetaan mahdollisimman pian talo, sitten kun joku kiva tulee vastaan, eikä tässä välissä kannata hirveesti asiaa vatvoa. Arvaatteko mitä teen kaiket päivät? No vatvon asiaa! Kaikkia noita yllä listattuja juttuja ja kolmeasataatuhatta muuta. Ei mikään ihme, ettei tässä oo enää duunistressi painanut kun ei mulla oo ollut siihen aikaa.

+ 1. Kun on mennyt antamaan blogilleen nimeksi Nørrebro Summers

Niin. Miettikää sitä. Miten ois "Not in Nørrebro Anymore Summers"?

 

Luulisin, että vaikka mä en löytäisi näihin mietintöihin vastauksia niin vastaukset löytää mut. Hiljalleen, ehkä, toivottavasti. Ja toivottavasti teitä ei ala, tai oo jo alkanut, kyllästyttää nää taloläpinät - koska tämä on vain alkua. Oon nimittäin tullut pohdinnoissani siihen tulokseen, että tää on yhtään dramatisoimatta mun koko elämäni jättimäisin, monimutkaisin ja vaikein päätös. Siis esimerkiksi siihen verrattuna, että jätänkö kotimaani pysyvästi tanskalaisen miehen vuoksi tai oisinko valmis tekemään tanskalaisia vauvoja, joita en sais ottaa mukanani maitojunalla Suomeen kävi miten kävi (vastaus näihin tuli lopulta kuin apteekin hyllyltä). Tässä talohommassa on niin pirun paljon menetettävää, toisaalta niin paljon kaikkea onnellista ja ihanaa mitä en osaa edes kuvitella.

Päättäkää joku mun puolesta pliis, ja sanokaa mun poikkikselle että se ei nyt vaan taaskaan tajuu.

---

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

Pages