Ladataan...

Joskus on matkattava kauas nähdäkseen lähelle, tiedättehän. Istuin meidän reissun viimeisenä päivänä loma-asunnon terassin varjossa kahvimuki kädessäni, katsoin valtavan maalauksen lailla eteen levittyvää sinisen, vihreän ja harmaan eri sävyissä välkehtivää Välimerta ja mietin kuinka pirun onnekas olenkaan. En se tyyppi, jolle on kauhottu kaikkea hyvää kultalusikalla naaman eteen syntymästä saakka, vaan sellaisella ihanan tavallisella tavalla. Osa askelista on mennyt matkan varrella pahasti metsään ja osa oikeaan suuntaan, mutta just nyt on riittävän hyvä. Parempi kuin hyvä, niin hyvä ettei tarttis enää tavoitella kuuta taivaalta.

 

 

Olin tässä kesän aikana taas vaihteeksi ehtinyt vetää kierroksia vähän kaikesta ja miettiä pääni puhki päättymättömiä ajatuskiemuroita, mutta kaksi viikkoa Sisilian uneliaissa majataloissa, palmujen alla, rantakallioilla, osterioissa, dekkareita lukien ja skoottereita kapeiden katujen reunalla väistellen oli just se resepti mikä ylikuumenneen olotilan hiljalleen onnistui purkamaan. Reissun lopulla mielessä oli rauhaa, sopivaa etäisyyttä kaikkeen arkiseen ja vaikkei juurikaan uusia vastauksia, niin paljon vähemmän kysymyksiä. Huima määrä uutta inspiraatiota sekä ideoita, jotain mistä toivottavasti ammentaa vielä pitkän aikaa. Matkan viimeisenä päivänä sydän oli täynnä. Ei leffoista tutulla happily ever after -tavalla täynnä, vaan just sillä ihanan tavallisella tavalla.

Tuntuu, että mä joka vuosi kesäloman jälkeen oon valmis loppukesään ja syksyyn, alan odottaa uutta vuodenaikaa innolla ja tarmolla - kunnes lokakuu sitten tulla tupsahtaa, lyö palleaan, vetää maton jalkojen alta ja sulloo pimeään säkkiin puoleksi vuodeksi kitumaan. Mutta tänä vuonna mulla on oikeesti toiveikas olo, on niin kivaa olla taas kotona ja alkaa hiljalleen valmistautua vuoden seuraavaan lukuun. Oon iloinen siitä, että Sisilian ja työpöydän äärelle palaamisen välillä on muutama päivä hengähdysaikaa, mutta odotan mä jo salaa vähän maanantaita.

Ennen kaikkea mä odotan sitä, että päivä toisensa jälkeen vierii eteenpäin ja mä saan elää just tätä arkea ja elämää. Ah, meidän oma koti <3

 

 

Reissujuttuja ja muuta fiilistelyä on luvassa vielä lisää tulevina päivinä. Ensin mun täytyy vaan toipua myöhäisen paluulennon ja helteisten yöunien (ilmastointi I miss you already!) aiheuttamasta jäätävästä jetlagista.

---

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

 

 

Ladataan...
Nørrebro Summers

Näpyttelen tätä postausta lentokoneessa jossain Milanon ja Köpiksen välillä, takana huikea reilun viikon unelmaloma.  En oikein tiennyt mitä meidän ei muita suunnitelmia kuin että pyöritään Toscanassa, kaippati -reissulta pitäisi odottaa, mutta olihan mulla kaikenlaisia ennakkokäsityksiä siitä, millaista elomme Italiassa tulisi olemaan ja miten me päivämme kulutettaisiin. Paitsi eihän Toscanaa voi mitenkään omin päin mennä etukäteen kuvittelemaan, kyllä se on koettava.

 

 

Paikallisten ystävällisyys, pyöreät ja onnellisen näköiset kissat, mutkittelevat maalaistiet, pikkukylien poukkoilevat kadut, ukkosmyrskyt ja hellesäät, viinimaistiaiset hämyisen takahuoneen puisen pöydän äärellä, kahdestaan jaetut neljän pallon gelatokipposet, italialaiset aamiaiset, kirpeät aamut joissa jo Toscanassakin haistoi syksyn, pastaöverit, punkkuöverit, huoltoasemat, rutiineiksi muodostuneet päiväunet (siis siestat, mehän vaan mukauduttiin paikalliseen kulttuuriin), vahvat kahvit, pikkuiset agriturismot joissa me majailtiin, moottoritiet, Firenzen hektisyys, paikalliset fraasit – ja mainitsinko jo ne pizzat.

Ennen kaikkea kyseessä oli kuitenkin rakkausloma. Viikon takaiset ystäväpariskunnan satuhäät San Gimignanon kylän tuntumassa, jotka sattuivat olemaan meikäläisen toistaiseksi ainoat aikuisiällä kokemat häät, loivat romanttisen tunnelman koko viikolle. Häissä ja niiden jälkeisinä päivinä oli niin helppo muistaa millaista on olla ihan rakkauspäissään ja hukuttautua siihen hattaraan, eikä Toscana tapahtumapaikkana haitannut tuota fiilistä yhtään.

Nappasin lauantaiyönä muuten hääkimpunkin (lue: taistelin sen itselleni eläimellisin vaistoin eikä kenelläkään muulla tainnut olla mitään mahkuja) ja koska kaikkihan tietää, mitä se tarkoittaa, haahuilin sen jälkeen viikon ympäriinsä osoitellen F:lle ihania paikkoja joissa kröhöm, me voitais mennä naimisiin jos se päivä joskus koittaa. (Jos F kirjoittaisi postauksen meidän lomasta niin se varmaan kertoisi miten se yritti kestää romanssipäissään palloilevaa ärsyttävää muikkelia, joka painosti sitä parkaa avioon neljästi päivässä. Mutta onneksi se ei kirjoita. Ja kai se kuitenkin näpyttelisi menemään kaikista niistä pizzoista mitä se söi.)

 

 

Paljon on vielä Toscana-asiaa ja vinkkivitosia täällä blogin puolella luvassa, luulen etten Instassakaan malta siirtyä syksyiseen Köpis-meininkiin vielä päiväkausiin. Tosielämässä arkeen paluu koittaa kuitenkin jo huomenna, superkiireisen työviikon myötä. Jaiks, onko ihan pakko jos ei vielä oo yhtään valmis laskeutumaan alas näistä lomapilvistä?

Taitaa olla oikein hyvä hetki alkaa suunnitella sitä talvilomaa…

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

Kesä tulikin takaisin

Eräs kesäviikonloppu Helsingissä osa 1/3

Kroatian kuvapäiväkirja

---

Bye, our perfect vacation <3

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami

Ladataan...
Nørrebro Summers

Ihan ensi alkuun ja alta pois vähän tylsempi asia: täällä Lilyssä testaillaan uutta, keskelle postausta pamahtavaa mainosmuotoa. Murskavastaanoton saaneen kokeilun piti rajoittua viime viikkoon (tai ainakin oletin meidän bloggaajien kuulevan sen mahdollisesta jatkosta viimeistään maanantaina), mutta yhä näyttävät mainokset pyörivän iloisesti tekstin ja kuvien joukossa. Koittakaa siis kestää vielä hetki ja malttakaa scrollailla postausten loppuun saakka; kokeilu toivottavasti päättyy piakkoin tai vaihtoehtoisesti meikäläinen häippäsee toiselle alustalle lähitulevaisuudessa.

Mutta siis lomajuttuihin.

Odottelen tässä taas F:n heräilemistä (voi olla että häntä pian tökkimällä avustetaan, ellei tää määrätietoinen koneen näpytys tepsi) ja aamiaisen jälkeen suunnataan seuraavaan kohteeseen. Päädyttiin jäämään tänne nykyiseen majapaikkaan kahdeksi yöksi, niin viihtyisä tää on - vinkkipostaus tulossa myöhemmin. Ja jotenkin loman laiskanpulskeaan teemaan ei istunut lähteä eilen matkalaukkuinemme minnekään sinkoilemaan. F ei vielä tiedä tätä, mutta seuraavana määränpäänämme on Pienzan kaupunki noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä, jonne mä oon järkännyt meille pari pientä ylläriä. Lupasin tänään mahdollisesti autossa kertoa, minne me ollaan ajelemassa ja mitä kaikkea siellä odottaa. Vuoden Tyttöystävä 2017 -ehdokkuutta odotellessa.

Päivät on tuntuneet ihanan pitkiltä ja samalla huristelleet ohi kovaa vauhtia, nyt on se hetki kun pitää tosiaan alkaa kauhomaan lomatunnelmaa varastoon pitkää syksyä ja talvea varten. Pusuja sinne! <3

 

 

---

Time to say bye to our current holiday home and drive off to Pienza.

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami

Pages