Ladataan...
Nørrebro Summers

Päivät ei varmaan ikinä kulu yhtä nopeasti kuin aurinkolomalla. Herätys suht ajoissa, aamupala, altaalle tai rannalle muutamaksi tunniksi ja sitten on koko loppupäivä aikaa olla aktiivinen. Kuinka ollakaan; jossain vaiheessa muutaman uintikerran ja lounaan jälkeen huomaat, että kello on jo sata.

Siestat, suihkut, dinnerit, drinkit ja nukkumaan. Seuraavana päivänä sama uudestaan.

Suunnilleen näillä eväillä on menty viimeiset pari viikkoa täällä Mallorcan helteissä ja huomenna suunnataan takaisin Tanskaan. Päivät tosiaan on vilissyt ohi hirmuista vauhtia, mutta samalla tuntuu, että reissu on ollut tosi pitkä. Oon valmis palaamaan meidän omaan, ihanaan kotiin.

 

 

Paljon oli suunnitelmia matkan varalle ja niistä on melko ansioituneesti jäänyt lähes kaikki toteuttamatta.

Piti käydä ainakin kymmenellä rannalla. Piti ottaa juna Solleriin. Piti vetää poikkiksen kanssa kännit. Piti nukkua pitkään. Piti nähdä useita kaupunkeja. Piti käydä tippukiviluolissa. Piti tehdä retkiä. Piti käydä maistelemassa viinejä.

Piti viimein lukea Donna Tarttin Tikli, jonka oon aloittanut viime- ja toissakesänä ja jättänyt molemmilla kerroilla kesken. Toisaalta sen lukematta jättäminen alkaa olla jo lomaperinne sinänsä.

Piti käydä hotellin salilla ja uida pitkiä matkoja. Piti nähdä auringonlasku.

 

 

Vaikka jäi kaikki paljon tekemättä, ehdittiin myös vaikka mitä. Naurettiin, vitsailtiin, kikateltiin, unohdettiin arki, sisustus- ja remppajutut. Mä sain kaipaamani täydellisen nollauksen kenties elämäni hulluimman puolivuotisen päätteeksi.

Sain etäisyyttä asioihin ja ihmisiin, omia suunnitelmia ja prioriteetteja selviteltyä.

Sain paniikkikohtauksen merellä tyhjästä ilmaantuneen jättiaallon iskeydyttyä muhun snorklausreissulla. Unohdin uimataitoni, ajauduin kauemmas rannasta, luulin että kuolen. Poikaystävä hilasi mun uppoavan ruhoni rantaan. Selvisin elossa.

Pidin hiuksia tunnollisesti auki koko matkan ajan ja sain kuin sainkin ilmaisen vaalennuksen ja raidat.

Nähtiin hienoja mestoja, syötiin hyviä ruokia, upeita aamiaisia, ajettiin serpentiiniteitä, pelättiin torakkaa ja mä korkeita paikkoja.

 

 

Poissa on ne viime kesän ahdistavat tuntemukset, kun pitkän reissun jälkeen en muuta halunnut kun käpertyä Stadin kotiin omalle sohvalle, mutta niitä ei ollut enää. Mun Stadia tai sohvaa. Ihana on nyt huomata, että oon onnellinen siitä, että saan palata kotiin Köpikseen.

En olisi voinut siis lomalta enempää toivoa.

Puss <3

---

Our vacation has been lazy and perfect.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

Ladataan...
Nørrebro Summers

Kaikkeen sitä ihminen auringon höpertämänä ryhtyy. Mä en ajatellut olevani päivän asuja postaavaa sorttia, mutta ilmeisesti olen sittenkin - ainakin tän yhden kerran. Meikäläisen blogi elää nyt loman inspiroimana ihan omaa elämäänsä, joten annetaan mennä. En viitsi jäädä sisustusblogin aitaukseen märehtimään, kun mielessä pyörii tuhat muutakin juttua. Ja miten monesta sohvatyynystä ihminen edes voi kirjoittaa toistamatta pahasti itseään?

Rakastan tällaisia luovia kuplia, joihin ajautuu silloin kun pääsee irtautumaan omasta normielämästään ja arjestaan. Poks.

 

 

Tulin Mallorcalle suurilla shoppailutoiveilla varusteltuna. En oo viime kuukausina ostanut juuri mitään (paitsi tietysti niitä sisustusjuttuja ja yhden asunnon) ja ajattelin tuhlaavani pienen omaisuuden täkäläisiin alennusmyynteihin. En kuitenkaan tullut ajatelleeksi, että ensinnäkään mulla ei oo helteellä kärsivällisyyttä kierrellä kauppoja saatika sovittaa mitään, enkä mä tykkää värikkäistä vaatteista. Siinä sitä seistiin tuskanhikikarpalot selkää pitkin vierien Mangon ovella oransseja luomuksia ja villejä kuoseja pälyillen. Anti olla, tehdään uukkari, en tarvii mitään.

Niinhän se aina kai menee, että se oikea tulee kohdalle kun sitä vähiten odottaa. Ja mitä ilmeisimmin niitä oikeita on vain se yksi kappale. Pienen kaupungin rantakadulla olevasta vaateliikkeestä sen löysin. Täydellisen, hillityn värisen kesäkaavun. Loman ainoan vaateostokseni.

Niin kivan sellaisen, että sai mokoma mut ryhtymään asukuviin.

 

Älkää minusta välittäkö, tässä vaiheessa lomaa oon luopunut mm. silmämeikeistä. En jaksa. Mun elämän ekat ootd:t ilman meikkiä.

 

Uusi lempiasuni on superohutta, farkkumaista kangasta. Maailman hengittävin ja mukavin vaate. Yleensä välttelen säkkimäisiä linjoja, mutta tässä ne jotenkin toimii. Poikkiksen kanssa kutsutaan uutta hienoa mekkoani hellittelynimellä big sack.

Mekossa tunnen oloni pilvenhattaraksi. Ja pussilakanaksi. Ah. Ellei Köpikseen palatessa iske takatalvi tai etukäteissyksy, luulen tässä olevan loppukesän ehdoton suosikkivaatteeni.

 

---

I bought a dress. We call it big sack.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

 

Ladataan...
Nørrebro Summers

Eilen oli lomamme ensimmäinen viileämpi, pilvinen päivä. Kuten eilen kirjoittelin, haaveilin kuvausreissusta saaren rannikolle - ei tapahtunut. Eikä tapahtunut mitään muutakaan, paitsi käytiin aamupäivällä lähimarketissa ja illalla syömässä läheisessä kylässä pizzat.

Huonot säät kesälomalla tuppaavat yleensä vähän masentamaan, mutta yksittäinen harmaa päivä (toivotaan, että oli vaan yksittäinen...) kahden viikon helleputken keskellä ei. Viileys oli suorastaan ihanaa ja tuntui hieman tuhmaltakin ikään kuin lintsata kokonainen päivä.

 

 

Nukuin pitkät päikkärit. Söin karkkia lounaaksi. Luin sängyssä varmaan viisi tuntia putkeen.

 

 

Olen aivan rakastunut maatilaan, jossa majailemme. Kävelen ympäriinsä paljain jaloin ja usein puolialasti. Ollaan ihan kahdestaan täällä, tilan omistajia näkee yleensä aamiaisella, samoin kuin paria muuta vierasta. Kissa käy aamiaispöydästä kerjäämässä ruokaa. Ja siinä se. Täydellistä erakkoelämää. Kaikkialla on kaunista ja vehreää.

Rauhallista, sielu todellakin lepää.

 

Kuvassa meidän pieni Mallorcan kotimme.

 

Tänään, aivan tuota pikaa, jatkuu matka seuraavaan kohteeseemme. Suuntaamme auton nokan kohti paikkaa nimeltä Cala Sant Vicenc. Luvassa on viikko täysin erilaista elämää: all inclusive -hotelli, meren rannassa. Ihmisvilinää, turreja, drinkkejä altaalla, musiikkia. Varattiin ekaksi viikoksi maatilamajoitus ja tokaksi resortti, koska haluttiin säästää parempi viimeiseksi.

Tän ekan viikon jälkeen suhtaudun suunnitelmaan skeptisesti. Voiko mikään muka olla tätä nykyistä parempaa? Kestänkö mä enää ihmisiä? Onko pakko kattoa peiliin ennen kuin lähtee huoneesta?

---

Yesterday was a blissful, lazy, cloudy day.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

Pages