Ladataan...
NUDE

Jostain syystä en ole varmaan koskaan juuri kehunut L'Oréalin meikkivoiteita täällä blogissani. Jotenkin yksikään merkin meikkivoiteista ei ole iskenyt niin kovaa, että olisin viitsinyt käyttää niitä paria kertaa pidempään (paitsi Nude Magique Cushion oli kyllä bueno). Muutenkin olen aina ollut aika nirso meikkivoiteiden kanssa, joten jos jokin meikkivoide kolahtaa kovaa heti, se on suorastaan ihme! Ja nyt kuulkaas kävi niin.

Vähän jopa itselleni yllätyksenä lähdin edes kokeilemaan uutta L'Oréal Paris Infaillible 24H Fresh Wear -meikkivoidetta. Ja senhän tuntee aika nopeasti, toimiiko joku meikkivoide vai ei, ja tähän tykästyinkin aivan heti sen ensimmäisen levityksen jälkeen. Nyt olen käyttänyt tätä aina silloin, kun olen kaivannut vähän pysyvämpää ja matampaa lopputulosta erittäin kuulaan ja läpikuultavan arkimeikkini sijaan.

Ja sanoisinpa, että tämä hätyyttelee jopa Estée Lauder Double Wear -meikkivoiteen kärkisijaa. Tämä, kuten Double Wearikin, on erittäin peittävää, mutta tämä Infaillible 24H Fresh Wear on koostumukseltaan paljon ohuempaa, joten se levittyy ihollekin hyvin ohuelti. Tätä voi siis äärimmäisen helposti kerrostaa, joten arkeen laitan yhden ohuen, ihon epätasaisuuksia ja sävyeroja tasoittavan kerroksen ja juhlaan töpöttelen punakoille alueille toisen kerroksen.

Lopputulos on mukavan matta, muttei mitenkään tunkkaisen samea. Tämä meikkivoide pitää ihon mattapintaisena ihan koko päivän kuitenkaan kuivattamatta sitä pahasti. Olen itse jo tähän aikaan vuodesta tooosi kuivaihoinen, mutta olen omaksenikin yllätyksekseni pystynyt käyttämään tällaista mattavoidetta. Niin ja meikäläisen ei tarvitse välttämättä edes puuteroida ihoa tämän jälkeen, kreisiä!

Ja saipa tämä meikkivoide hyväksynnän myös rasvoittuvasta ihosta kärsivältä ystävältäni, joka testasi tätä yhteisellä työmatkallamme. Niin ja tuolla työmatkallamme, jossa ensin lensimme Ouluun ja sieltä ajoimme 11 tuntia Norjaan, meikkivoide pysyi täysin virheettömänä koko 15 tunnin reissun ajan.

Tämä ilmeisesti on uusintaversio jostain vanhemmasta meikkivoiteesta, jota en ole kokeillut, joten en osaa sanoa, miten tämä vanhasta eroaa. Harmi! Mutta hyvää tämä on, sen voin sanoa ;) L'Oréal Paris Infaillible 24H Fresh Wearia löytyi tältä istumalta vasta Sokokselta ja KICKSistä, mutta tulee varmasti pian myyntiin about kaikkiin nettikauppoihin. Hintaa tällä on tuolla KICKSissä 17 e ja sävyjä 11 (Lorkun sivuilla 26!). Itse käytän itserusketetun ihon kanssa sävyä 200 Golden Sand ja ihon ollessa vähän kalpeampi, sekoitan mukaan sävyä 130 True Beige.

Ladataan...
NUDE

Harmittaa oikein, kun en päässyt yksiinkään Halloween-bileisiin tänä vuonna. Ja siis itseasiassa en ole ollut koskaan kunnollisissa Halloween-bileissä! Joka vuosi kuvittelen, minkälaisen meikin tekisin, mutten sitä sitten koskaan pääse toteuttamaan. Tässä siis inspistä teille onnekkaille, joilla on Halloween-bilekutsu plakkarissa ;)

Jos tänä vuonna olisin päässyt bilettämään, olisin tehnyt itselleni neon-pääkallon, hämähäkin (tutorial) tai sitten olisin tuollainen ihana pitsipääkallo, kuten yläkuvan @bangtsikitsiki. Niin tai sitten valuva jätki kuten alhaalla! Ah, niin nättejä kaikki.

Kuvat Instagramista: nikki_makeup, janellemyh, designdain, maureennaudts, keilidhmuapowerpuffmoniq, juliablaszczyk_, bangtsikitsiki ja denuuusik.

Ladataan...
NUDE

Kuten te tätä blogia pidempään seuranneet ovat ehkä huomanneet, en ole mikään ihan superinnokas Halloween-meikkaaja. Vaikka rakastan meikkaamista, pidän enemmän hillityistä ja ns. nätimmistä Halloween-meikeistä kuin raskaista verta ja suolenpätkiä tursuavista maskeerauksista. Halusin siis tänään tuoda oman kontribuutioni tähän lähestyvään meikkiharrastelijoiden unelmapyhään eli tässä meikäläisen Halloweenin hämähäkkimeikkitutorial!

Ja hei, kuvasin tästä mini-videotutorialin Instagramini puolelle eli jos liikkuva kuva auttaa hahmottamaan hommaa paremmin, käy kurkkaamassa sieltä :)

En nyt tiedä kuinka realistisen hänkin sain lopulta aikaiseksi, mutta ainakin eilen kun olin päättänyt kuvaukseni ja tokaisin: "Nyt tää lähtee", vastasi araknofobinen mieheni: "Hyvä.." :D

TUTORIAL:

1. Pohja on tietysti hyvä olla kunnossa ennen hänkin piirtämisen aloittamista. Mulla on silmäluomella meikkivoide, peitevoide ja kevyt puuterointi ja kulmakarvoja halusin häivyttää, jottei tummat kulmat veisi huomiota hänkiltä. Levitin niiden päälle meikki- ja peitevoidetta pari kerrosta (paljon) ja puuteroin aina välillä. Aloita sitten hämähäkin luonnostelu vaikkapa kajalkynällä tai luomiväriä. Tähän käytin Ellokselta saamaani kajalia.

2. Levitä sitten koko luomelle mustaa voidemaista luomiväriä tai rajausväriä. Tässä käytössä MAC Pro Longwear Fluidline*, sävy Blacktrack (saatu) ja Real Techniques Deluxe Crease -sivellin*.

3. Levitä sitten mustan rajausvärin päälle mustaa luomiväriä ja häivytä hyvin kohti kulmakarvoja. Lisää mustaa luomiväriä myös alaripsien tyveen hyvin häivyttäen. Tähän käytin kaikkien mustien luomivärien äitiä; Anastasia Beverly Hillsin sävyä Noir Soft Glam -paletista (saatu)* ja MAC 217 -sivellintä (synteettinen versio täällä*).

4. Piirrä sitten hämyrin jalat eyelinerilla. Voit käyttää tähän nestemäistä rajausväriä tai voidemaista (joka ei tosin ole ehkä niin kestävä), kuten minä käytin. Eli värinä oli tuo sama MAC Pro Longwear Fluidline* (Blacktrack) ja siveltimenä Zoeva 322 Brow Line, joka oli kyllä juuri täydellisen muotoinen ja hyvä myös jämäkyydeltään ja lisäksi pienempää Sigma E06 Winged Liner -sivellintä*.

5. Lisää sitten vähän kolmiuloitteisuutta levittämällä valkoista nestemäistä eyelineria hämähäkin jalkohen taitoskohtiin ja vähän sinne tänne. Tähän käytin juuri tähän hommaan täydellistä NYX White Liquid Lineria* (saatu).

6. Piirrä jaloille seuraavaksi varjot tummanharmaalla luomivärillä. Tee varjot aina jalkojen samalle puolelle ja tee niistä muodoltaan suorempia kuin itse jalat. Tähän käytin mattaharmaata NYX Ultimate Shadow Palette, Smokey-paletista* (saatu) ja jotain ihan random-sivellintä :D Mutta esimerkiksi tämän Ecotoolsin kitin pienin sivellin. Viimeistele silmämeikki ripsivärillä (L'Oreal Paris Unlimited Mascara, saatu) ja halutessasi irtoripsillä.

Pysy mukana <3 Blogit.fi + Facebook + Instagram

*Mainoslinkki

Ladataan...
NUDE

Hesarissa oli pari viikkoa sitten hyvä juttu, joka avasi syitä ja selityksiä sille, miksi tubettaja ja bloggaaja voi yllättävän helposti uupua työssään. Omia kokemuksiaan oli kertomassa tubettaja Lakko ja Lähimutsi-blogin Hanne Valtari.

Mielestäni on ensinnäkin todella hienoa, että nuorten aikuisten, joskus jopa alle 30-vuotiaiden työuupumuksesta puhutaan yhä enemmän ja erityisen kiitollinen olin siitä, että näkökulmaksi otettiin henkilöbrändiin nojautuva työ.

Keskustelin aiheesta useankin ystäväni kanssa ja keskustelut vahvistivat edelleen sitä, mistä jutussakin puhutaan, bloggaamista ei edelleenkään pidetä oikeana työnä ja harvat ymmärtävät, miten muutaman vuoden työtä tehnyt nuori aikuinen voi jo uupua unelmatyössään.

Itse olen ollut myös uupumuksen partaalla kerran ja aivosumusta kärsin aika usein (josta on myöskin erittäin hyvä juttu HS:ssä ja josta sain paljon uusia ajatuksia omaan arkeeni). Olen kuitenkin onnekseni huomannut oireet ja tuntemukset aika pian ja tajunnut kieltäytyä yhteistöistä ja muista uusista vähän enemmän kuormittavista jutuista heti ja päässyt taas suht normaaliin olotilaan. Kerroinkin omista fiiliksistä täällä blogissa viimeksi, kun olo oli nuupahtanut.

Tässä uusimmassa Hesarin jutussa selitettiin melkeinpä juurta jaksain se, miksi tällaisessakin ei-niin-fyysisessä ja vahvasti henkilöbrändiin nojautuvassa työssä voi uupua. Juttu antoi uusia ajatuksia myös minulle, joka on blogannut jo 7 vuotta putkeen - ilman sen kummempia kesälomia saati sitten kolmea päivää pidempää postaustaukoa.

Erityisesti henkilöbrändiin nojautuvassa työssä on äärimmäisen tärkeää pyrkiä erottamaan työ ja vapaa-aika. Bloggaajana se on haastavaa, koska uusia ideoita on vähän pakko pyöritellä päässään "normaalin" työajan ulkopuolellakin ja kahta työtä tehdessä joskus aikaa bloggaamiselle on vain iltaisin ja viikonloppuisin. Joskus postausideat pyörivät päässä nukkumaan mennessä ja unen päästä on vaikeaa saada kiinni.

Jutussa puhutaan myös siitä, miten olisi tärkeää erottaa työ-minä ja koti-minä. Tämä oli erittäin tärkeä pointti, mutta koska blogi eli työsi ja tulonlähteesi nojautuu juuri sinuun, vain sinuun ja sinun taitoihisi, tekimisiisi ja osittain myös persoonaasi, mitään koti-minää on lähes mahdotonta erottaa työ-minästä. Suurin osa työstäkin tehdään kotoa käsin eli irtaantumista on vaikeaa tehdä edes sillä, että poistuu työpaikaltaan.

Itse olen niitä, joita sosiaaliset kanssakäymiset muiden kuin parhaiden ystävien kanssa kuormittaa. Bloggaajan työhön kuuluu PR-tapahtumissa käyminen, ehkä kymmeniin uusiin ihmisiin tutustumista viikossa ja lisäksi yhteistyötapaamiset uusien asioiden ja uusien ihmisten kanssa. Harmikseni en ole saanut sellaisia geenejä, joilla näissä tilaisuuksissa ravattaisiin joka viikko ja illalla vielä paiskittaisiin töitä kirjoittaen. Olen usein aika uupunut jo parin tunnin aamutapahtumasta ja kirjoittamiseen on vaikeaa tarttua enää iltapäivällä. Parhaimillani olen siis kotona töitä painaessani täydessä hiljaisuudessa ja omiin juttuihini keskittyen.

En sano, että tämä sosiaalinen puoli olisi kaikille bloggaajille ongelma tai että olisi mitenkään normaalia kuormittua tavallisista kanssakäymisistä. Olen vain huomannut, että aika iso osa bloggaajista on herkkiä ja taiteellisia introverttejä, jotka näiden samojen asioiden kanssa painiskelevat. Sinun täytyy siis täyttää kaksi eri roolia; luova taiteilija ja yksityisyrittäjä, joka pystyy ideoimaan päivittäin uusia juttuja ja toisaalta itseään hyvin markkinoiva oman elämänsä PR-manageri, joka luovii täydellisesti missä tahansa kekkereissä ja asiakastapaamisissa. Huh, siinäpä on hommaa kerrakseen, ainakin itselleni.

No lomathan ovat myös ihan oma lukunsa ja monille blogeja lukeville on varmasti tullut selväksi, ettei bloggaaja lomapäivää nää. Jokaisella lomareissulla täytyy somettaa (ethän sinä nyt voi somesta kadota kahdeksi viikoksi, koska kävijämäärät romahtavat alle viikossa) ja jos yrität olla ainakin postaamatta normaalien kesälomien aikana, täytyy postaukset tehdä etukäteen valmiiksi, mikä tietysti vaatii aikamoisen lisä-super-ekstra-panostuksen siviilityön rinnalla, kun blogata pitäisi ehtiä yhtäkkiä kolme kertaa enemmän.

Esimerkiksi lomanpitämisen seurauksesta HS:n jutussa oli otettu aika ääripään tapaus, mutta se kuitenkin kuvaa ammatti-some-alaa aika hyvin: "The Guardian -lehdessä pelivi­deoita Twich-nimiseen suoratoistopalveluun tekevä Tyler 'NINJA' Blevins kertoi: 'Poistuin alle 48 tunniksi, ja menetin 40 000 tilaajaa Twichissa.'" Tällainen tilaajien ja kävijämäärien tippuminen voi näkyä bloggaajan tai vloggaajan palkkapussissa (itsenikin mukaan lukien) nopeastikin esimerkiksi lähes 15% kuukausipalkan alenemisella. Eli kun Trendi kysyy #onkopakkojaksaa, vastaus voi asunto- ja opintolainan kuorman alla olla #kyllä.

Heitetäänpä päälle vielä blogiasi eli käytännössä sinua kohtaan kohdistuva arvostelu netin keskustelupalstoilla ja Jodelissa. Kuvittelepa toimistotyöpaikka, jossa kaikki työkaverisi kokoontuisivat tasaisin väliajoin arvostelemaan sinua ja työtäsi selkäsi taakse välittämättä siitä, kuuletko juoruilun tai et. Harvoilla, tai ei varmaan millään, työpaikalla tulee tällaista "palautetta", jos yrität tehdä parhaasi, mutta se ei silti jollekin asiakkaalle riitä. Jos vaikka kirjoittaisin lehtijuttuja nimettömänä ja juttujani arvosteltaisiin, se ei tuntuisi ollenkaan niin pahalta, kuin jos persoonastasi ja elämästäsi vedettäisiin älyttömiä johtopäätöksiä sen perusteella, mitä kirjoitat blogiisi tai Instagramiisi. Arvostelu ei silloin kohdistuisi minuun henkilökohtaisesti.

Ja kaiken kukkuraksi tulee se, johon itsekin olen törmännyt useasti ja johon törmäsin taas tästä artikkelista puhuessani; sometyötä ei pidetä oikeana työnä, joten siitä ei saa valittaa. Mielestäni se, joka ei ymmärrä miten maailma on muuttunut vaikkapa 15 vuoden takaisesta ja millaisella työllä nykyihminen voi itsensä elättää, on jämähtänyt pahasti takavuosikymmenille. Onhan se jo nähty monesti, kuinka tärkeän osan bloggaajat tekevät vaikkapa isojen kosmetiikkayhtiöiden markkinointibudjetista ja kuinka blogit ovat nousseet aikakauslehtien rinnalle ja niiden ohi vaikuttavina medioina.

Ehkäpä bloggaamista arvostettaisiin enemmän, jos ajankäyttö näkyisi suoraan näkyvänä materiaalina. Ei siis niin, että 10 minuutin videoon menisi ainakin se 8 tunnin työpäivä + kaikki suunnittelu ennen itse kuvaamista ja editointia. Saisimmeko vähemmän "koska sä alat siis tekee oikeita töitä" -kommentteja, jos uurastuksellani rakentuisi vaikkapa talo tai edes keskikertainen remontti?

Onneksi on sentään suuri vertaistukijoukko. Suomessa blogipiirit ovat pienet ja jokainen tuntee jollain tavalla toisensa, joten jutella voi aina jonkun kanssa. Ties kuinka monesti mekin olemme vaikka Irene-siskoni tai ystäväni Miian kanssa purkaneet bloggaamiseen liittyviä turhautumisia joko tuntikaupalla viikonloppuiltana tai muiden töiden välissä kiihkeällä Whatsapp-viestittelyllä. Kaikki ovat samassa veneessä ja kohtalotovereita löytyy aina jonkun blogi-Facebook-ryhmän kautta.

Huh, että sellainen avautuminen heti maanantaihin :D Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Pidätkö sinä bloggaamista oikeana työnä vai narisevatko vaikuttajat turhasta?

Ladataan...
NUDE

Torstaina kävin PR-tapahtumassa, joka oli kyllä kiinnostavin vähään aikaan, siellä nimittäin esiintyivät Real Techniquesin perustajat Sam ja Nic Chapman. Sam ja Nic aka Pixiwoo ovat Youtube-videoillaan olleet minunkin blogimatkallani mukana aina, sillä aloin seurata heitä jo ennen kuin perustin tämän blogin seitsemän vuotta sitten. Lisäksi olen aina pitänyt Real Techniquesin siveltimistä, joten oli ihan huikeaa päästä tapaamaan nämä boss dalyt. En ole koskaan kokenut fanittavani ketään, mutta torstaina sisältäni kaivautui kyllä pieni fanityttö esiin.

Illan aikana naiset pitivät meille mielenkiintoisen meikki-demon, jonka aikana molemmat mainitsivat omia lempituotteitaan ja kertoivat pari karua totuutta kosmetiikasta.

Paras silmämeikkiprimer: Urban Decay Eyeshadow Primer Potion. Kuten allekirjoittaneenkin, myös näiden naisten lempi-primer tulee UD:lta. Primer pitää silmämeikin superhyvin paikoillaan ja lisäksi itse luomiväri tarttuu iholle paremmin, kun alusta on hieman tahmea.

Parhaat luomivärit: MAC ja Viseart. Lisäksi kehuja saivat mm. Stila ja Too Faced. Monet Nicin ja Samin lemppareista tulivat MACilta. Molemmat ovat työskennelleet merkille aikaisemmin ja tietävät, kuinka laadukkaita tuotteita MACilta tulee. Tosin MACin mattahuulipunat siskokset lyttäsivät ihan totaalisesti! Heidän mielestään ne kuivattavat ihan liikaa ja meikäläinen on kyllä ihan samaa mieltä; en edelleenkään voi sietää MACin Ruby Woota!

Ja Samin lemppari luomiväripaletti on tällä hetkellä Viseart Grande PRO 01 Limited Edition Palette. Merkki on minulle täysin tuntematon, mutta kun pääsin testaamaan palettia, olin kyllä ihan myyty. Siskokset laittoivat tämän ja kaikki muutkin luomiväripalettinsa aina kiertämään yleisöön ja pääsimme hiplailemaan tuotteita, joita ei meillä Suomessa myydä. Kova luotto naisilla oli myös siihen, ettemme me hajota heidän kallisarvoisia työvälineitään :D

Paras puuteri: Charlotte Tilbury Airbrush Flawless Finish. Myös Charlotte Tilburyn tuotteet tuntuivat olevan siskosten lemppareita ja merkki taitaa olla ihan supersuosittu juuri Briteissä. Tässä kohtaa Sam laukoi, että hassua miten ihmiset etsivät juonteisiin kertymättömiä tuotteita, esimerkiksi peiteaineita. Hard fact: sellaista ei ole. Jos haluat, että peiteaine ei pakkaudu juonteisiin (engl. crease), kiinnitä se puuterilla ja ota puuteri mukaasi menoihin, jotta voit korjailla vääjäämättä muuttuvaa meikkiä pitkin päivää.

Parhaat kulmatuotteet: Nic tekin mallin kulmat ainakin kolmella eri tuotteella. Ensin hän teki pohjan Clinique Superfine Liner for Brows -kulmakynällä, josta itsekin olen pitänyt ja tämän päälle hän piirsi yksittäisiä karvoja Stila Stay All Day Waterproof Brow Color -kulmakarvatussilla kolmella eri sävyllä. Pitääpä itsekin kokeilla tätä tekniikkaa! Näin kulmista tuli tuuhean, kolmiuloitteisen ja aidon näköiset.

Parhaat huulipunat: Mattapunien kanssa Sam ja Nic ovat hyvin tarkkoja, eikä Nic käytä niitä itsellään oikeastaan juuri ollenkaan, sillä hän ei kestä joidenkin aiheuttamaa kuivuutta huulillaan. Kuten jo mainitsin, MACin mattapunat eivät naisia ole vakuuttaneet, kuten eivät ole muuten myöskään Kylie Jennerin nestemäiset mattahuulipunat. Parhaimmiksi he mainitsivat Kevyn Auconin mattapunat ja tuo merkki sai muutenkin paljon kehuja heiltä. Pitääpä itsekin tutustua tähän merkkiin.

Kerrassaan mukavia naisia ja tapahtuma toi kyllä lisää syvyyttä ja karismaa Real Techniquesiin ja jos mahdollista, pidän merkistä entistä enemmän tämän jälkeen. Siis sen lisäksi, että itse tuotteet on tietysti ihan huippuja. Viime aikoina olen muutenkin huomannut, kuinka paljon ihmiset brändien takana tai PR-toiminnassa vaikuttavat siihen tuntemukseen, joka itse tuotteenkin käytöstä tulee. Joitain merkkejä haluaa hehkuttaa toisia enemmän, kun tietää millaiset ihanat tyypit ja kova työ niiden takana seisoo.

Sam ja Nic pitävät tänäänkin meikki-demon I love me -messuilla Real Techniquesin pisteellä. Käykääpä tsekkaamassa, meikäläinen oli jo eilen :)

Viimeisessä kuvassa mietimme illallispöytäseurueemme kanssa, mihin Real Techniquesin uusi pienenpieni viuhkasivellin on tarkoitettu. Miia kokeili, miten sivellin toimii Marian otsan varjostuksessa :D

Pages