Ladataan...
NUDE

Olen parin viikon takaisista häistämme jakanut muutamia kuvia Instagramissani ja tajusin nyt, että pitäähän minun jakaa otoksia myös täällä blogin puolella :) Olen saanut nyt vasta pari kuvaa ja loput saamme katseltavaksemme parin viikon päästä.

Päivä meni upeasti. Ehkä paremmin ei olisi kaikki voinut mennäkään! Kuvaajana toimi ihana Mirella Penttilä, johon olin törmännyt kuvaajien Facebook-ryhmässä. Mirella oli erittäin ammattitaitoinen ja sydämellinen tyyppi ja ylitti kaikki odotuksemme reilusti! Lisää kuvia tulossa vielä myöhemmin :) Ihanaa sunnuntaita! <3

Kuvat: Mirella Penttilä, Puku: Wtoo Watters / White Dress (yhteistyö: ostettu alennuksella), Kampaus: Miia Ezen <3

Ladataan...
NUDE

Ensiksikin suurimmat pahoittelut siitä, että blogi on jämähtänyt viikonlopun ajaksi paikoilleen hääkiireiden takia. Lauantaina vietimme häitämme täällä kotonamme Naakan tilalla Harjavallassa, joten blogin päivittäminen jäi valitettavasti kokonaan. Huomenna yritän hypätä takaisin normaaliin arkeen ja alkaa taas tykittää blogia normaaliin tahtiin :)

Tänään, koska sopivasti videovinkkipostauksen tekeminen ei jostain teknisestä ongelmasta johtuen onnistu, saatte pari palaa meidän photoboothistamme. Hääkuvia alan jakaa heti, kun niitä kuvaajaltamme saan. Ja kertokaa, jos jokin erityinen juttu meidän häissämme kiinnostaa, niin voin rustailla toiveidenne mukaisia postauksia :)

Kiitos kärsivällisyydestänne ja ihanaa alkanutta viikkoa <3

Ladataan...
NUDE

Tuntuu tuon edellisen postaukseni jälkeen hassulta kirjoittaa, että olen ostanut kosmetiikkaa täynnä olevaan kotiini uuden tuotteen, mutta let me explain. Ja kiitos kaikille postausta kommentoineille, ajatuksenne ovat auttaneet minua jo valtavasti! Yritän ehtiä vastaamaan niihin heti häärumban jälkeen :)

Byredo on tuoksumerkki, jonka tuotteista olen haaveillut jo vuosia. Kävimme pari vuotta sitten äitini kanssa Tallinnassa, jossa pääsimme hypistelemään näitä kulttituoksuja, mutten raaskinut silloin mitään itselleni ostaa. Viimeisen vuoden ajan meidän taas on siskon kanssa pitänyt matkata Lahteen, jossa randomisti oli ainoa Byredoa myyvä myymälä.

Olin jo henkisesti varautunut, että tuolta reissulta ostan itselleni vihdoin tämän vähän tyyriimmän tuoksun. Olin jo Tallinnassa päättänyt minkä tuoksun itselleni valitsen; La Tulipen. Olin suihkauttanut sitä pieneen paperilappuun ja heittänyt sen myymäläkierroksen jälkeen kangaskassiini ja tuoksuttelin sitä vielä monta viikkoa kotona reissun jälkeen. Mistään uudesta tuoksusta en ole pitänyt näin paljon varmaan 10 vuoteen! Olen nimittäin todella herkkänenäinen ja supernirso tuoksujen suhteen.

No Lahden reissu jäi, mutta hääpukuani hakiessani, törmäsin ihanaan yllätykseen Helsingin Stockalla. Sain hetken hieroa silmiäni, kun näinkin siellä yllättäen Byredon pisteen! Siis kuka tietää, milloin merkki on Stockalle saapunut ja miksei tästä ole kerrottu meille toimittajille ja bloggaajille mitään?! Ilmeisesti homma on vielä aika alkutekijöissään, koska kaikki tuoksut eivät ole vielä tulleet myymälään, mutta onneksi La Tulipe oli.

No tuoksutarina päättyy siihen, että nyt, kun häät ovat kulman takana, päätin, että haluan itselleni häätuoksun. Sellaisen, jota käytän ensimmäistä kertaa häissämme ja johon palatessani saan toivottavasti mieleeni ihanat muistot ja tärkeän päivän. Nyt tuoksu odottelee lähtemistä kohti Harjavaltaa ja lauantaita, kun sen ensimmäisen kerran avaan <3

Ladataan...
NUDE

Minulle on noin viimeisen vuoden aikana noussut melko ristiriitaisia fiiliksiä bloggaamiseen liittyen. Olen purkanut sydäntäni lähes kaikille tielleni osuville ja montakin kertaa läheisilleni. Nyt päätin avata ajatuksiani myös teille. Ehkäpä saan teiltä uusia näkökulmia ajatuskulkuuni.

Ajatukseni liittyvät siis kuluttamiseen ja erinäisin tavoin myös ympäristön kuormittamiseen. Yritän itse elää ekologisesti esimerkiksi syömällä kasvisruokaa, käyttämällä julkisia kulkuvälineitä tai pyöräilemällä ja tietysti tarkasti kierrättämällä. Olen myös pyrkinyt vähentämään kulutusta ja ostamaan aina vain vähemmän esimerkiksi vaatteita.

Mutta sitten tullaan kosmetiikkaan, mikä tuntuu välillä sotivan kaikkia viimeisen kymmenen vuoden aikana syntyneitä aatteitani vastaan. Ei sillä, että ostaisin juuri yhtään kosmetiikkaa, sillä sitä tulee ovista ja ikkunoista tarpeeksi ihan muutenkin. Ahdistukseni lähtee käyntiin, kun mietin, mikä minun tarkoitukseni bloggaajana on ja ihan käytännön tasolla se, mihin minä tämän kaiken saamani kosmetiikan oikein laitan.

Ensiksi siihen, mikä minun työni yksi osa-alueista on: suositella teille hyviksi todettuja tuotteita, jotka te voitte sitten mennä kauppaan itse ostamaan. Ahdistus. Tekisi mieli kirjoittaa jokaisen postauksen perään näin: Jotta välttyisimme maapallomme tuhoamiselta ja ylikuluttamiselta, ethän osta tätä tuotetta, ellet sitä ihan oikeasti tarvitse. Niin ja eihän kukaan oikeasti tarvitse yhtäkään meikkituotetta, jos nyt ihan niin pitkälle halutaan mennä.

Kulutushysteria ja uusien tuotelanseerauksien ympärillä vellova hypetys saavat minut joskus surulliseksi. Joskus tuntuu, etteivät ihmiset mieti kulutustottumuksiaan ruuan, vaatteiden tai vaikka tämän kosmetiikan suhteen yhtään. Toistaalta taas ajattelen, että kosmetiikka voi parhaimmillaan melko pienellä hiilijalanjäljellä tehdä ostajansa onnelliseksi. Tai ehkäpä se voi vaikka parantaa huonon ihon kuntoa ja nostaa huomattavasti omistajansa itsetuntoa. Siinä sitä ollaankin sitten ihan ristiriidassa.

Ja minä tässä sitten avaudun ja moralisoin, vaikka minulla on yksi kymmenen neliömetrin huone lattiasta kattoon täynnä kosmetiikkaa. Tässä kohtaa taas saatan ajatella, että työni bloggaajana on testata tuotteita, jotta teidän ei tarvitsisi ja välttyisitte hutiostoksilta. Mutta se, että testaan aivan jäätävän määrän purkkeja johtaa siihen, että käyttämättömiä tuotteita löytyy kodistani kasoittain. Josta päästäänkin siihen, että mitä hemmettiä minun pitäisi tehdä, etten tuottaisi tähän maailmaan hirveitä määriä lisää jätettä.

Pyrin aina siihen, etten heitä yhtäkään purkkia, jossa on vielä käyttökelpoista tavaraa, roskikseen. Mutta tämä tehtävä ei olekaan niin helppo, kun voisi kuvitella. Muutaman kerran käytettyjä tuotteita kun ei kukaan muu kuin äitini ja pari kaveria ota vastaan. Avaamattomia tuotteita voin aina onneksi antaa esimerkiksi Tyttöjen talolle tai arpoa teille, mutta tällöin minun pitää tietää, että en halua edes testata tuotetta ennen kuin avaan sitä. Joten suurin osa purkeistani on ehkä kuukauden verran käytettyjä ja sen jälkeen uuden testattavan tuotteen tieltä väistyneitä sekundoja, joita välillä ei kukaan tunnu haluavan. Pahimpia ovat ripsarit, joita ei edes yhden käyttökerran jälkeen uskalla antaa eteenpäin pink eyen pelossa.

Joten mihin tässä päästiin? Siihen, etten halua kannustaa ylikuluttamiseen, mutta toisaalta ymmärrän kosmetiikan kuluttamisen harrastuspohjalta ja tietyissä määrissä tietysti ihan muutenkin ja toisaalta voin aina antaa omat purkkini eteenpäin.. paitsi että enpäs voi, jos ne ovat avattuja. No sitten tyrkytän äidille, joka hänkin on jo korviaan myöten huulipunissa ja meikkivoiteissa ja sitten hänkin ahdistuu, koska ei halua heittää roskiin.. Mutta toisaalta rakastan tätä toista työtäni ihan hulluna ja ehkä vain tungen nämä ajatukseni sinne samaan paikkaan, missä jo lymyää ahdistukseni lentomatkustamisesta, joka sekin mukavasti nostelee päätään hyvissä ajoin ennen häämatkaa <3

Help.

Ladataan...
NUDE

Kävin toissapäivänä eräässä aika ainutlaatuisessa tilaisuudessa. Samanlaisessa, johon sain itseasiassa kutsun viimeksikin kaksi vuotta sitten. Kyseinen tilaisuus oli L'Oréalin ja Unescon For Women in Science -apurahan saajan julkistamistilaisuus, joka aika mukavasti sivuaa molempia intohimojani; kauneutta ja tiedettä.

Apurahan tarkoituksena on tukea biotieteiden parissa toimivaa, enintään 40-vuotiasta naista, joka on itsenäisen tutkimusuransa alkuvaiheessa. Tällä L'Oréalin ja Unescon apurahalla on tarkoitus tukea naisia tiedemaailmassa ja olla mukana sukupuolten välisen eron tasoittamisessa. Ja hommaahan riitää, sillä ihan esimerkiksi Suomessa professoreista naisia on vain kolmannes ja Nobelin rauhanpalkinnon saajista on vain murto-osa meikäläisiä.

Tänä vuonna 15 000 euron apuraha meni Turun yliopiston biomatematiikan dosentti Laura Elolle, joka johtaa omaa tutkimusryhmäänsä Turun biotekniikan keskuksessa. Ryhmän tavoitteina on kehittää sairauksien tutkimus- ja analyysimenetelmiä ja valjastaa matemaattiset mallinnukset lääketieteen käyttöön, jolloin esimerkiksi sairastumisriski voitaisiin ennustaa ja hoitoja parantaa.

Koko konsepti on mielestäni aivan mahtava. Työkaverinikin yliopistolta sanoi, että onpa hienoa, että joku arvostaa työtämme ja ymmärtää, kuinka paljon lasikattoja yliopistomaailmassa edelleen naisien rikottavana on. Kiitos siis L'Oréal ja Unesco tuestanne tiedenaisille!

Tilaisuus muuten pidettiin aivan upeassa Kansallisarkistossa!

Pages