Arjen sankari(ko)

Tulin tänään kotiin seitsämältä aamulla. Enkä todellakaan mistään jatkoilta alushousut päässä ja kravatti kaulalla hirttosolmuna, vaan töistä. Yövuoro. Toista vuoroa teen tätä kirjoittaessa, sitten vapaata. Kerkesin nukkumaan vain vajaan tunnin kun tytöltä tulee viesti: ”tuu hakee mut täältä pois, nyt!” Unesta puhelimen kilaukseen havahtunut isämies on luultavasti huvittavan näköinen ilmestys, tytöltä tullut viesti saa peiton lentämään päältä ja pumpun lyömään pari ekstralyöntiä, silmät selällään luen viestin uudelleen. Kokoan itseni ja laitan tytölle takaisin, että ok, mutta nukun muutaman tunnin ensin? Ok, tulee takaisin. Tyttären pelastaminen kesäleiriltä saa siirtyä kauneusunien jälkeiseen elämään, puhelin äänettömälle ja takaisin peiton alle.

Olen kahden teini-ikäisen lapsen isä. Arkisen elämän taistelija. Naamassa ei ole sotamaalausta, jos sitten tummuneita silmänalusia ja hapsottavaa partaa ja hiuskuontaloa ei lasketa naamioinniksi. Viikon rämmin tässä elämässä hovikuskina, muonittajana, organisoijana ja ties missä roolissa, toisen viikon toivun siitä. Vaikka oikeasti alkaa jo helpottamaan tämäkin homma. Vastuuta on jaettu kivasti lasten kesken kotihommista. Silti omakotitalossa riittää kaikenlaista hommaa. Ja lisäksi vanhempani kesäpaikka työllistää myös. Kokolailla elämääni voi sanalla sanoen sanoa hallituksi kaaokseksi.

Kuitenkin saan harrastettuakin. Nyt uusimpana on moottoripyöräily. Mulla on siihen kivasti mahdollisuuksia ja aikaa. Se on kiva henkireikä. Salibandy on myös, vaikka nyt siinä oli reilun puolen vuoden tauko. Eturistiside paukahti poikki vasemmasta etenimestä. Mutta nyt sillä jo pelattiin katusäbäturnaus ja hyllyä koristaa hopeapytty fairplaysarjasta. Polttopuiden teko on kanssa rentouttava harrastus ja lämmittää niin mökkiä, kuin nuukan miehen mieltä. Kaikenlaiset rakennushommat on myös innokkeena ja joskus on ihan pakko joku tötterö johonkin rakentaa. Olen oman talonikin rempannut itse. Pidän tekemisestä, vaikka siihen on viime aikoina tullut omituinen laiskuus, mutta arvelen sen olevan ohimenevää. Ehkä jonkinlainen kohtuukäsitys kaikesta kun löytyy.

Välillä kyllä sattuu ja tapahtuu ja on hyvä muistella menneitä. Tähän blogiin voisin kirjailla niitä. Huumorilla väritettynä ja vähän itselleen ja touhuilleen naureskellen. Aina se ei naurata siinä tilanteessa, mutta minusta on hauska ajatella kaikesta selvitystä huumorilla. Näen aina itseni sielun silmin kiroavan koko universumin nyrkkiä puiden kohti taivaita. Kaikille vastoinkäymisille ei voi vaan mitään. Mutta kun lähtee menemään päin hanuria, niin sitten menee kunnolla. Sitä välillä putoaa polvilleen ja kyntää turvallaan maata kuin kynttöaura, vaan aina on noustu ja noustaan yhä. Kyllä kokonaisuutena olen tehnyt elämästäni aikamoisen kivan paketin.

Mottonahan minulla on suomalaisen soturin perinne! Suomalainen sorturi ei peräänny! Se tekee vain u-käännöksen ja jatkaa etenemistään. :oD

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *