Ladataan...

Vauvavuosi alkaa olla taputeltu. Itse asiassa nyt on lasketun ajan aaton vuosipäivä, ja sen kunniaksi päätin käydä läpi ja poistaa blogin sisällön. Miksi? Koska koen, että tämä vuosi on nähty ja hyvä niin. Ja osin myös siksi, että koen asenteeni ja mielenmaisemani olleen niin negatiivinen, että se ei tee oikeutta lapselleni, joka on aivan mahtava tapaus.

 

Se on totta: raskausaika oli minusta kamalaa ja samoin vauvavuosi. Toki siellä oli valonpilkahduksia, mutta olen enemmän kuin tyytyväinen, että se on ohi. Lapsi on päivä päivältä ihanampi, kun se kasvaa, kehittyy ja kykenee paremmin kommunikointiin. Olen oppinut vuoden aikana paljon, mutta se on ollut helposti elämäni raskainta aikaa.

 

Oli ihanaa lukea muiden raskaustarinoita ja seurata samanikäisten lasten kasvua. Uppouduin totaalisesti vauvamaailmaan: blogeihin, Facebook-ryhmiin, nettikirppiksiin, vauvakerhoihin.

 

Nyt olen palannut töihin ja elämä on normalisoitunut. Töihin palaaminen oli minulle tärkeä hetki, mielialani lähti nousuun ja koen, että saan omaa aikaa ja lepoa aikuisten ihmisten parissa ollessani. Jaksan myös iloita enemmän lapsestani, joka muistuttaa kävelemisineen ja sanojen sanomisineen yhä vähemmän vauvaa. Meille kuuluu siis hyvää. Jään mielenkiinnolla seuraamaan niitä mamma-aikani blogisteja, jotka vielä jatkavat (valitettavasti laskettavissa yhden käden sormilla). Olitte ihana vertaistukiverkko!

Ladataan...