Oltiin viikonloppuna sukuloimassa Suomen toiseksi kauneimmassa rantakaupungissa eli Hangossa. Siellä meitä odotti pikkuserkkuni lapset, 4-vuotias traktorismies ja 3-kuukautinen pieni neiti. J:n viikonloppu kului legojen parissa, kun piti rakentaa ”laktoleita ja källyjä ja kaivuleita ja folmuloita”. Itse sain halailla ja tuoksutella ihanaa pikkuvauvaa.

Kotimatkalla olo oli kuin vastarakastuneella ja vieläkin noita valokuvia saa katsella ihan sydän sykkyrällä. ♥ Sovittiin, että kesällä mennään taas vierailulle, sillä kertaa sit oman vauvelin kanssa.

Oisin voinut kuvitella, että reissusta olisi jäänyt ihan hirveä vauvakuume ja malttamattomuus, mutta enemmänkin siitä jäi vaan tosi rauhallinen ja seesteinen olo. Kolme ja puoli kuukautta ei tunnu yhtään liian pitkältä ajalta odottaa, vaan nautin nyt vielä tosi mielelläni yöunista, rauhallisista aamuista ja kahdenkeskeisestä ajasta J:n kanssa.

Yliopistollakin on taas vaihteeksi hirmu kivaa, koska harjoitellaan tällä viikolla psykologisten testien tekemistä. Vihdoin! Koko kolme vuotta meille on niistä höpötetty ja toitotettu sitä, miten ainoastaan meidän ammattikunta saa niitä käyttää ja miten suuria ammattisalaisuuksia niihin liittyy. Vähemmästäkin jo olis alkanut pitää niitä jotenkin mystisinä ja elämääsuurempina. 😀 Eilen harjoiteltiin WISC:iä, eli siis vähän vanhakantaisesti sanottuna lasten älykkyystestiä. Oli hauskaa ja uuvuttavaa, mutta eniten koko hommassa jännittää se, että tämän viikon jälkeen niitä testejä pitää seuraavaksi käyttää ihan oikeiden asiakkaiden kanssa. Nooh, tekemällä oppii.. 🙂