Kun herää seitsemän aikoihin ihan pirteänä eikä ole kiire mihinkään, ehtii ottaa vähän masukuvia, lähteä hakemaan lähiärrältä kahvimaitoa, keittää puuroa (puuro+raejuusto+vadelmamehukeitto ♥), katsoa aamu-tv:tä ja blogata.

Maha kasvaa koko ajan ja vauvan liikkeet tuntuvat entistä hassummilta. Ja miten ne voi nyt jo tuntua niin ylhäällä? Vaikka kohdun pitäisi kai olla vasta hiukan navan yläpuolella.

Oltiin eilen ylimääräisellä valmennusluennolla, joita meidän kaupunki järjestää tuleville vanhemmille. Aiheina olivat suun terveys, tupakointi ja seksi & parisuhde. Viimeinen luento oli ihan huippuhyvä, koska sitä piti sellainen hauska viisikymppinen matami. Parasta oli se, kun nainen kertoi kokemuksistaan kätilönä. ”Naiset, teillä on kaikilla se oma käsikirjoitus siellä päässä, että miten se mies ylistää ja ihmettelee teidän suoritusta sit kun se vauva on siinä rinnalla. No mä sanon jo tässä vaiheessa, et jos haluutte kuulla ne asiat oikeesti niin ne on nyt kirjotettava lapulle, josta se mies ne sit lukee. Todellisuudessa se mies on niin pöllämystynyt, että sieltä suusta kuulee ennemmin tällaisia kommentteja: ’Sun naama on ihan punanen’, ’siis oisit nähny miltä se näytti ku se vauvan pää oli tulossa ulos’ tai ’sulta tuli vähän kakkaa'”. Jjoo. 😀

Kysyin J:ltä, että kirjoitanko sillekin muistilapun jo valmiiksi, mutta tyyppi on kuulemma kotitilallaan ollut vetämässä niiiin montaa vasikkaa lehmästä ulos ettei hätkähdä pienistä. No, palataan asiaan toukokuussa, meikäläinen kun ei kuitenkaan toivottavasti ole ihan suoraan verrannollinen lehmään… Siitä kuitenkin päätettiin, että synnytyksen ajan J pysyy tiukasti yläpäässä, ja sitä se kätilötätikin suositteli kaikille miehille. ”Kun ei se ihan oikeesti oo mikään kauheen söpö juttu kun se vauvan pää sieltä ulos tulee.”

Nyt kandin kimppuun, ihanakamala deadline lähestyy uhkaavasti!